maanantai 28. helmikuuta 2011

Vuoden 2010 kirjasatoa

Kuten jo aiemmin olen maininnut, olen kirjannut jo vuosien ajan ylös jokaisen lukemani kirjan. Näin suomalaisen kulttuurin päivänä haluaisin palata hetkeksi viime vuonna lukemiini kirjoihin ja tehdä niistä samalla pientä, kevyttä analyysia. :) Normaalioloissa lukutahtini on noin kirja per viikko. Viime vuonna elämäntilanteeni oli kuitenkin sellainen etten ehtinyt lukemaan ollenkaan niin paljon kuin olisin halunnut.

Viime vuoden kirjasaldo näyttää tältä:

Abby Lee: Mielessä vain se
Sujata Massey: Rei Shimura ja zen-temppelin arvoitus
Danielle Steel: Myrkylliset poikamiehet
Stephenie Meyer: Aamunkoi
Jane Green: Roolit vaihtoon
Michael Wallner: Pariisin huhtikuu
Jenna Jameson & Neil Strauss: Erotiikan ammattilainen - Seksitähden päiväkirja
Mary Higgins Clark: Unissakävelijä
Sophie Kinsella: Kevytmielinen kummitus
Daisy Waugh: The Desperate Diary of a Country Housewife
Pirjo Rissanen: Muistot
Virginia Ironside: Oon voimissain
Sapphire: Precious - Harlemilaistytön tarina
Minna Kiistala: Minä en sitten muutu - Odottavan äidin tunnustuksia
Kaarina Davis: Irti oravanpyörästä
Vicki Myron: Kirjastokissa
Cecilia Samartin: Señor Peregrino
Gavriil Trojepolski: Bim Mustakorva
Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina
Enni Mustonen: Morsiuskesä
Stephenie Meyer: Bree Tannerin lyhyt elämä
Joanne Harris: Suolaista hiekkaa
Charlaine Harris: Veren voima
Tiina Lymi: Susi sisällä
Nicholas Sparks: A Walk to Remember
Jilliane Hoffman: Cupido
Mirja Tervo: Huimaavat korot - Luksuskenkien vaarallinen viehätys
Charlaine Harris: Verenjanoa Dallasissa
Anja Snellman: Parvekejumalat
Katja Kallio: Syntikirja
Ozzy Osbourne & Chris Ayres: Minä, Ozzy
SusuPetal: Valkoiset talot
Tess Gerritsen: Kirurgi
Peter Franzén: Tumman veden päällä
Eri kirjoittajia: Rietas orkidea
Hillevi Wahl: Paksu täti rokkaa tykimmin
Robert Harris: Pompeji
Diana Gabaldon: Muukalainen
Orson Scott Card: Seitsemännen pojan seitsemäs poika - Alvinin ensimmäinen kirja
Diana Gabaldon: Sudenkorento


Yhteensä luin viime vuoden aikana siis 40 kirjaa, 14053 sivua (+ kaikki ne aloitettujen kirjojen sivut, jotka ovat jääneet vaiheeseen...). Tähän saldoon olen kuitenkin melko tyytyväinen sillä viime vuonna elämäni oli niin hektistä että lukuaika ja -energia oli enimmäkseen hyvinkin rajallista. Tänä vuonna minulla on tavoitteena lukea kokonaisuudessaan enemmän (tavoite huikeat 80 kirjaa eli tuplaten viime vuoden kirjat) sekä myös enemmän englanniksi.

Kuten huomata saattaa, olen lukenut viime vuonna enimmäkseen varsin kevyttä kirjallisuutta. Erityisesti klassikot loistavat poissaolollaan, joukossa on vain yksi kirja joka voitaneen laskea klassikoksi, Gavriil Trojepolskin Bim Mustakorva. Viime vuoden aikana luin selkeästi eniten fantasiaa (9 kirjan verran). Joukkoon mahtui pari elämäkertaa, ja muutama jännäri / dekkari, loput olivatkin sitten enimmäkseen joko kotimaista tai ulkomaista kaunokirjallista proosaa.

Vuoden parasta kirjaa on mahdotonta sanoa, koska ainakin neljä kirjaa jakaa sen tittelin suvereenisti: Charlaine Harrisin Veren voima ja Verenjanoa Dallasissa, sekä Diana Gabaldonin Muukalainen ja Sudenkorento. Kaikki neljä olivat mielestäni aivan mahtavia kirjoja!! <3 Harrisin ja Gabaldonin kirjoja ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen koska kummankin kirjailijan tyyli on niin erilainen ettei niitä voi mitenkään verrata. Rakastuin näihin neljään kirjaan aivan täysin! Lisäksi luin viime vuonna monta muutakin hyvää kirjaa, joista tässä on pakko mainita Sapphiren loistava Precious - Harlemilaistytön tarina, Jilliane Hoffmanin Cupido (paras viime vuonna lukemani jännäri), Sophie Kinsellan Kevytmielinen kummitus (viime vuoden parasta chick littiä) sekä Ozzy Osbournen Minä, Ozzy (paras viime vuonna lukemani elämäkerta). Vuoden huonoin kirja puolestaan oli selkeästi novellikokoelma Rietas orkidea, joka oli mielestäni aivan hämmentävän huono, sen lukeminen oli aivan silkkaa ajanhukkaa ja kirja olisi hyvinkin saanut jäädä lukematta. Huonoimpien kirjojen palkintosijoille pääsivät myös Danielle Steelin Myrkylliset poikamiehet sekä Enni Mustosen Morsiuskesä (ikävä kyllä, olen lukenut Mustoselta tosi hyviäkin kirjoja mutta tämä oli iso pettymys). Vuoden kiinnostavimmat henkilöhahmot olivat Gabaldonin Jamie ja Claire ( <3 ) sekä Harrisin Sookie, Bill, Sam ja Eric ( <3 ), unohtamatta Sapphiren Preciousta, josta lukeminen liikutti kyyneliin asti.

Kuten aina, eniten luin kirjastosta lainattuja kirjoja (33 kappaletta), mikä on tietysti tyhmää kun omat hyllyt pursuilevat lukemattomia lukemattomia kirjoja. :) Omia kirjoja luin vaivaiset neljä kappaletta, ja kavereilta lainattuja kirjoja kolme kappaletta. Uutuuskirjoja eli vuonna 2010 julkaistuja luin 16 kappaletta, eli miltei puolet kaikista lukemistani kirjoista. Minun mittapuullani paksuja kirjoja, eli yli 500-sivuisia oli lukemieni joukossa viisi kappaletta, vuoden paksuin kirja oli Gabaldonin Muukalainen 824 sivullaan. Vuoden parhaita ja kiinnostavimpia uusia kirjailijatuttavuuksia olivat tietenkin ensinnäkin Charlaine Harris ja Diana Gabaldon, sekä lisäksi jännäristi Jilliane Hoffman jolta varmasti tulen lukemaan muitakin kirjoja, Sapphire, sekä esikoiskirjailija Peter Franzén. Luin selkeästi enemmän naiskirjailijoiden tekstejä, listalta löytyy vain seitsemän miehen kirjoittamaa kirjaa.

Tämän kuluvan vuoden aikana luen toivottavasti paljon hyvää kirjallisuutta ja toivottavasti jokusen klassikonkin. Ainakin näin alkuvuoden tuntemusten perusteella kiinnostavimpia teemoja ovat edelleen vampyyrit ja ihmissudet, laadukas fantasia muutenkin, historiallinen kirjallisuus, noitavainot, orjuus, keskiaika, Britanniaan (erityisesti Lontooseen ja Skotlantiin) ja Amerikan etelävaltioihin sijoittuva kirjallisuus, hyvät jännärit, perinteiset dekkarit ja tietenkin ikisuosikit rakkaus ja romantiikka. :) Luulisin että tulen tänä vuonna lukemaan useita hyviä kirjasarjoja, ainakin varmasti Gabaldonin Matkantekijä-sarjan loppuun, Laila Hirvisaaren Lappeenranta-sarjan, Jan Guilloun Arn Magnusson-sarjan sekä Stieg Larssonin Millenium-sarjan. Uskoisin että tästä tulee erinomainen kirjavuosi!! :)

Ilkka Raitasuo & Terhi Siltala: Kellokosken prinsessa

Ilkka Raitasuo & Terhi Siltala: Kellokosken prinsessa (Like, 2010. 252 sivua.)
Prinsessa kertoo Kellokosken mielisairaalassa lähes koko elämänsä ajan asuneen hieroja Anna Lappalaisen elämästä. Vuonna 1896 syntynyt Lappalainen sairastui jo nuorena skitsofreniaan ja joutui Kellokosken mielisairaalaan 1930-luvulla. Pian hänelle kehittyi voimakas koko elämän ajan kestänyt harha, jonka mukaan hän oli kuninkaallinen. Anna uskoi että hän oli Prinsessa, Englannin kuningashuoneen prinsessa joka oli ryöstetty vauvana palatsin parvekkeelta ja tuotu Suomeen asumaan. Prinsessa eli harhansa mukaan niin johdonmukaisesti kuin se oli mahdollista. Vaikka häntä hoidettiin lähes kaikilla aikakauden hoitomenetelmillä (muun muassa tartuttamalla häneen malaria), hän ei parantunut, vaan hänen kuninkaallinen fantasiamaailmansa vain vahvistui. Loppujen lopuksi hoitohenkilökuntakin hyväksyi jossain määrin hänen harhansa ja jopa eli siinä mukana.

Prinsessa oli mielisairaudestaan huolimatta positiivinen, onnellinen ja sädehtivä persoona. Hänen annettiin lopulta elää erilaisena, omassa harhassaan, ainutkertaisena osana Kellokosken kyläyhteisöä. Hän oli sosiaalinen, huolehtiva ja antelias, hän mm. kirjoitteli suuria (katteettomia) sekkejä hoitohenkilökunnalle tai kyläläisille jos ymmärsi näiden olevan rahan tarpeessa. Prinsessa teki Kellokoskellakin ollessaan ahkerasti hierojan työtä, ja myös taiteellisena luonteena nautti esiintymisestä, hän esitti kupletteja ja aarioita Kellokosken joulujuhlissa ja kesäisin kartanon parvekkeella, ja valmisti taidokkaita ja persoonallisia lankatauluja lahjoiksi ja myyntiin. Prinsessa oli mieleenpainuva henkilö jota hänet tunteneet ihmiset muistelevat vieläkin kaipauksella ja lämmöllä. Vuonna 1995 Kellokosken sairaalan puistoon pystytettiin Prinsessan muistomonumentti.


Tämä kirja oli tosi mielenkiintoista luettavaa, sekä henkilökuvauksena että kuvauksena suomalaisen mielisairaanhoidon historiasta. Kirja herätti paljon ajatuksia ihmisoikeuksista, potilaan kohtaamisesta ja kohtelusta, sekä psykiatrisesti sairaan ihmisen elämän laadusta. Kirja herätti myös ymmärtämään taas kerran, miten arvokasta työtä psykiatristen potilaiden parissa työskentelevät lääkärit ja hoitajat tekevät. Kirja oli selkeästi kirjoitettu lämmöllä ja kunnioituksella Prinsessaa kohtaan; toinen kirjoittajista, Ilkka Raitasuo, on itse työskennellyt mielisairaanhoitajana Kellokoskella, ja siis hoitanut Prinsessaa ja tuntenut tämän hyvin monen vuoden ajan. Kirja oli myös kirjoitettu hauskasti, monesti Prinsessan edesottamuksista sai lukea hymy huulilla.

Prinsessan saattoi 1970-luvun kesinä nähdä ulkona valkoinen lääkärintakki yllään, sillä täytyyhän hierojalla olla suojavaate. Sairaalan lääkärit eivät tuolloin enää käyttäneet valkoista takkia muulloin kuin poliklinikalla toimenpiteitä tehdessään. Tohtori Erkki Pulkkinen muistelee kävelleensä joskus kesäisin Prinsessan kanssa yhtä matkaa - Prinsessa lääkärintakki yllään, Pulkkinen siviilivaatteissa. Matka suuntautui kohti Osuuspankkia, jossa Prinsessa kirjoitti muutaman miljoonan sekin Pulkkiselle, "Belgian kuninkaalle". Pulkkinen kiitti kohteliaasti sekistä ja Prinsessa jatkoi ylväänä matkaansa.

Koko kyläyhteisö kohteli Prinsessaa tosi hienosti ja ihmisarvoisesti, siitä lukeminen oli sydäntä lämmittävää. Toisaalta 1930-1950-lukujen mielisairaanhoidossa käytetyistä hoitomuodoista lukeminen nosti välillä miltei hiukset pystyyn, sen verran hurjia ja julmalta tuntuvia hoitomuotoja psykoottisten potilaiden hoidossa on käytetty: insuliinishokkihoitoja, malariaa, viikkokausia kestävää eristämistä, sähköshokkeja hereillä olevalle potilaalle, potilaan pitämistä päivätolkulla narkoosissa, ja lobotomiaa, jota nyky-ymmärryksellä pidetään psykiatrian historian suurena erehdyksenä.

Ainoana miinuksena voisin mainita että kirjassa toistettiin jonkin verran samoja asioita, ja tarina hyppi aikakaudelta toiseen ja edestakaisin, mikä teki seuraamisen välillä vähän hankalaksi. Kaiken kaikkiaan tämä oli kuitenkin tosi koskettava, mielenkiintoinen, mieleen painuva ja nopealukuinen kirja, josta todella pidin. Kirjan pohjalta on viime vuonna tehty samanniminen elokuva, pitääkin vuokrata nyt kyseinen leffa ja katsoa se mahdollisimman pian (halusin lukea kirjan ennen elokuvan katsomista). Myös käynti Kellokosken sairaalan museossa kiinnostaisi, olisi mukavaa nähdä omin silmin mm. Prinsessan tekemiä taidokkaita käsitöitä, joita museossa on esillä.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

10 klassikkoa

Monissa kirjablogeissa ja lukupäiväkirjoissa on kiertänyt tämä mielenkiintoinen haaste, jonka tarkoituksena on siis yksinkertaisesti lukea 10 klassikkoa. Tämä haaste sopii minulle kuin nenä päähän, sillä häpeäkseni on pakko tunnustaa että vaikka luenkin paljon, jostain syystä olen äärettömän huono tarttumaan klassikkokirjoihin. En ole lukenut Sinuhea tai muutakaan Waltaria, Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan olen onnistunut jättämään muutaman kerran kesken (vaikka olen nähnyt kummankin elokuvan kymmeniä kertoja ja Tuntematon lukeutuu ehdottomasti suosikkileffoihini kautta aikojen), puhumattakaan Täällä pohjantähden alla -trilogiasta. Rakastan Jane Austen -filmatisointeja (Mr. Darcy, aah <3), mutta omat austenini pölyttyvät hyllyssä koskemattomina. Anna Kareninakin löytyy omasta kirjahyllystäni, mutta siihen koskemista en ole tohtinut vielä edes ajatella... :) Näin ollen otan nyt haasteen vastaan, rohkaisen mieleni, ja otan tavoitteekseni lukea 10 klassikkoa tämän vuoden aikana!


Ja valitsemani klassikot ovat seuraavat:

1) Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
2) Jane Austen: Kasvattitytön tarina
3) Emily Brontë: Humiseva harju
4) Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani
5) Maria Jotuni: Huojuva talo
6) Väinö Linna: Tuntematon sotilas
7) Leon Uris: Mila 18
8) John Steinbeck: Ystävyyden talo
9) Helvi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä
10) Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira

Austenia, Brontën sisaruksia, vähän kotimaista ja muutama muu joiden lukemista olen suunnitellut iät ja ajat. En ihan tohtinut laittaa tähän listaan sitä Sinuhea tai Anna Kareninaa, mutta näistä on hyvä aloittaa. :)

lauantai 26. helmikuuta 2011

Diana Gabaldon: Matkantekijä

Diana Gabaldon: Matkantekijä (Gummerus, 2005. 928 sivua. Alkuteos Voyager, 1993.)
Tässä samannimisen sarjan kolmannessa kirjassa eletään aluksi 1960-lukua. Claire on menestyvä lääkäri Yhdysvaltain Bostonissa, ja on matkalla Skotlannissa. Claire, hänen tyttärensä Brianna ja historioitsija Roger Wakefield selvittävät Jamien kohtaloa historiankirjoituksista ja saavat selville ettei mies kuollutkaan Cullodenin taistelussa 1746 kuten Claire oli luullut, vaan elää "edelleen". Clairella ei ole kuin yksi vaihtoehto: tehdä taas aikamatka 1700-luvun Skotlantiin rakastamansa aviomiehen luo. Kun Claire palaa menneisyyteen, häntä ja Jamieta odottavat toinen toistaan jännittävämmät seikkailut ja juonenkäänteet, jotka vievät heidät Skotlannista Ranskaan, tekemään pitkää merimatkaa Atlantille ja lopulta Karibianmerelle mm. Jamaikan kauniisiin maisemiin.

Näistä kolmesta tähän mennessä lukemastani Gabaldonin kirjasta tämä Matkantekijä on ehdottomasti vaikuttanut minuun vahvimmin, ja se on aika hyvin koska kahdesta edellisestäkin kirjasta menin aika lailla sekaisin. :) Kirjan alku oli ihan kamalaa (ihanalla tavalla), elin jotenkin tosi tunteella Jamien vaiheita kun hän joutui kärsimään kaikenlaisia kurjuuksia. En ole varmaan koskaan itkenyt niin paljon kuin tätä kirjaa lukiessani! :) Luin etenkin kirjan alkuosaa öitä myöten, oli vaan pakko saada selville miten asiat etenevät ja mitä sitten tapahtuu... Ja kuten jo edellisenkin kirjan kohdalla sanoin, näitä kirjoja ei vain lue, vaan elää mukana jokaisen hetken ja on niin kertakaikkisen uppoutunut tarinaan että se on ihan käsittämätöntä. Tämä kirja herätti vaikka mitä erilaisia tunteita henkilöhahmojen puolesta ja toisaalta juuri heidän edesottamuksistaan: surua, rakkautta, suunnatonta iloa, mustasukkaisuutta, raivoa. Tässä kirjassa Jamiesta tuli jotenkin entistäkin inhimillisempi kaikkine heikkouksineen ja epätäydellisyyksineen. Kokenut, ihana, aikuinen mies, ehdottoman rakastettava hahmo. Tarinassa myös liikuttiin monessa mielenkiintoisessa maailmankolkassa, ja tällaiselle ikuisesta kaukokaipuusta kärsivälle himoreissaajalle tämäkin osa kirjasta oli melkoista herkkua.

Tämä oli ensimmäinen tänä vuonna lukemani kirja, eli nyt olen näissä päivityksissäni päässyt vihdoin aloittamaan vuoden 2011 kirjasatoa. Tämän teoksen jälkeen olisin halunnut jatkaa suoraan neljännen kirjan pariin, mutta kasa kirjastosta lainassa olevia kirjoja vaati huomiota, sillä niistä oli seuraavalla varaus eikä lainoja voinut uusia ja näin ollen jouduin irrottautumaan näiden kirjojen maailmasta joksikin aikaa. :)

Näitä kirjoja on joissakin yhteyksissä "haukuttu" harlekiinimaiseksi hömpäksi, mutta ainakin omasta puolestani voin sanoa että jos kirja onnistuu herättämään sitä lukiessa näin valtavan voimakkaita tuntemuksia sekä suurta mielenkiintoa historiallisia faktoja kohtaan, kirjailijaa ei voi olla arvostamatta eikä kirjaa voi olla pitämättä varteenotettavana lukuromaanina. Hömppää tai ei, mutta minä rakastan näitä kirjoja. :)

Totally British -haaste / Maybe British, Never English

perjantai 25. helmikuuta 2011

Diana Gabaldon: Sudenkorento


Diana Gabaldon: Sudenkorento (Gummerus, 2003. 763 sivua. Alkuteos Dragonfly in Amber, 1992.)
Sudenkorento on Matkantekijä-sarjan toinen osa, ja jatkaa tarinaa siitä mihin Muukalainen jäi. Tai tarkalleen ottaen ei jatka, vaan kirjan alussa ollaankin aivan yllättäen vuodessa 1968, ja Claire Randall on asunut lähemmäs parikymmentä vuotta Amerikassa, Bostonissa, miehensä Frankin ja tyttärensä Briannan kanssa, joka on siis Jamien lapsi. Tarina alkaa kun Claire palaa takaisin Skotlantiin ja Invernessiin mukanaan aikuinen tyttärensä. Ylämaalla he tapaavat nuoren historiantutkija Roger Wakefieldin, johon Brianna rakastuu (näin voidaan siis alkaa seurata kirjasarjan toisen lemmenparin yhteiseloa). Claire puolestaan aikoo kertoa Briannalle totuuden, ettei tytön isä olekaan Frank vaan Jamie, ja että Claire on aikamatkustanut parikymmentä vuotta aiemmin 1700-luvulle ja takaisin... Kirjan alussa ja lopussa ollaan siis 1960-luvulla ja muuten kirja kertoo Clairen kertomana hänen ja skottimiehensä Jamien paosta Ranskaan, seurapiirielämästä siellä, paluusta Skotlantiin, jakobiittikapinasta ja taisteluista Skotlannin ylämaalla.

Siis voi luoja tätäkin kirjaa! Tarinan alusta ensimmäiset vajaa sata sivua ja erityisesti kirjan lopusta viimeiset n. 150 sivua pitivät otteessaan niin tiukasti että luin tätä kirjaa öitä myöten. Tarina vaikutti minuun taas tosi vahvasti, kosketti ja liikutti, sai jopa itkemään useamman kerran - harva kirja on onnistunut herättämään näin suuria tunteita kuin nämä tämän sarjan kirjat. :) Alun ja lopun välinen osuus oli melko vaihtelevaa, ajoittain jopa hivenen tasapaksua, mutta silti kirja ei missään kohtaa ollut varsinaisesti tylsää luettavaa. En jostain syystä tykännyt kovinkaan paljoa jaksosta jonka ajan Jamie ja Claire olivat Ranskassa, Pariisissa ja Versaillesissa. Pariskunnan elämä oli jotenkin liian "hienoa" ja yläluokkaista jotta se olisi jaksanut koko ajan kiinnostaa minua samalla lailla, ja minusta tuntui ettei kumpikaan hahmo ollut Ranskassa ihan "oma itsensä". Mutta kun pariskunta palasi kirjan puolivälin jälkeen Skotlantiin, tuntui että he olivat taas omassa elementissään ja parin elämä oli taas aitoa ja elämänmakuista. :) Tosin Ranskan vaiheista täytyy sanoa että minua kiinnosti kovastikin lukea Clairen työskentelystä sen ajan pariisilaissairaalassa, tämä mielenkiinto selittynee ihan sillä että työskentelen itse hoitoalalla. Ehkä senkin takia minun on ollut alusta asti äärettömän helppoa samaistua Claireen, parantajanaiseen.

Gabaldon on onnistunut luomaan kirjasarjan joka sisältää runsaasti mielenkiintoista historiaa, upeita maisemia, uskottavia henkilöhahmoja ja varsinkin liikuttavimman rakkaustarinan mitä olen varmaankaan koskaan lukenut. Jamie on rakastettavin mieshahmo missään koskaan lukemassani kirjassa, ja tässä kirjassa jo niin ihanan aikuinen, todellinen johtaja, oikea miehekäs mies. Nämä kirjat ovat myös herättäneet entistä suuremman mielenkiinnon Britannian historiaa kohtaan, täytyy tunnustaa että ennen näiden kirjojen lukemista en muista koskaan edes kuulleeni jakobiittikapinasta (vaikka olenkin tosi kiinnostunut historiasta ja lukenut paljon kaikenlaista). Luettuani Muukalaisen ja Sudenkorennon halusin tietää jakobiittikapinastakin enemmän, ja hain runsaasti tietoa muista lähteistä, eli nämä Gabaldonin kirjat ovat lisänneet myös yleissivistystäni. :)

Näitä kirjoja ei vain lue, näitä elää ihan täysillä. Nämä kirjat imaisevat niin maailmaansa ettei sieltä tahdo päästä pois ja haluaa vain tietää mitä Jamielle ja Clairelle seuraavaksi tapahtuu. Tämän kirjan luin joulukuun lopussa, ja heti perään oli ihan pakko aloittaa sarjan kolmatta osaa jotta saisin tietää miten tarina etenee. :)

lauantai 19. helmikuuta 2011

Diana Gabaldon: Muukalainen

Diana Gabaldon: Muukalainen (Gummerus, 2002. 824 sivua. Alkuteos Outlander, 1991.)
Eletään vuotta 1945, toinen maailmansota on ohi. Sairaanhoitaja Claire ja miehensä, historiantutkija Frank Randall, lähtevät lomalle Frankin esi-isien synnyinseudulle Skotlannin ylämaalle, Invernessiin. Frank tutkii innoissaan vanhoja papereita ja tekee sukututkimusta, ja sillä välin Claire vaeltelee nummilla ja keräilee lääkekasveja. Claire astuu muinaisen Craigh da Nunin kivikehän halkeamaan ja päätyy sen kautta vuoteen 1743, keskelle klaanisotien riivaamaa Skotlantia. Claire tajuaa vähitellen että hän on siirtynyt ajasta toiseen ja hänestä on tullut muukalainen, sassenach. Clairea luullaan englantilaisten vakoojaksi ja jopa noidaksi hänen sairaanhoidollisten taitojensa vuoksi, ja hän joutuu pakenemaan skottiklaanin suojeluksessa kerran toisensa perään. Monen sattumuksen jälkeen hän huomaa tuntevansa voimakasta vetoa nuoreen, vahvaan ja komeaan skottimieheen, Jamie Fraseriin. Pian tilanne onkin se että Clairella on aviomiehet sekä 1900- että 1700-luvulla.

Oih, mikä ihana tarina Clairesta ja Jamiesta!  Päähenkilöiden välinen jännite on uskomattoman tiivis ja voimakas, ja Gabaldon kuvailee hienosti ja elävästi maisemia ja tapahtumapaikkoja. Ennen kaikkea kirja on aivan uskomattoman kaunis rakkaustarina, mutta sen lisäksi myös hieno kuvaus elämästä 1700-luvun Skotlannissa. Kirjan alkupuolen lukeminen oli melkoisen takkuista eikä tarina oikein tahtonut imaista mukaansa, mutta noin neljänsadan sivun jälkeen kirjaa oli mahdotonta laskea käsistään. Ajoittain kerronta oli ihan liian pikkutarkasti kuvailevaa ja tosiaan varsinkin kirjan alkupuolella jopa pitkäveteistä, mutta siitä huolimatta tämä on ehdottomasti yksi parhaista koskaan lukemistani kirjoista. Kirjassa tuntui olevan jotain lähes taianomaista, niin voimakkaasti sen maailmaan lopulta uppoutui. Puolivälin jälkeen tarinan henkilöt, maisemat ja tapahtumat pyörivät mielessä ihan koko ajan, töissäkin oli tosi vaikea keskittyä kun olin mielessäni vain 1700-luvun Skotlannissa... :) Ja tämä jos mikä on mielestäni loistavan kirjan merkki!

Luin tämän kirjan itse asiassa joulukuussa, eli viime vuoden puolella. Tarkoitukseni oli siis aloittaa päivitykset tänä vuonna lukemistani kirjoista, mutta koska ensimmäinen tänä vuonna lukemani kirja oli tämän Gabaldonin Matkantekijä -sarjan kolmas teos, tuntui loogiselta kirjoittaa päivitykset myös sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta. :)

Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Iso-Britannia.

perjantai 18. helmikuuta 2011

Kaunokirjallinen maailmanvalloitus

Olen jo kauan seurannut suurella mielenkiinnolla monissa blogeissa haastetta jonka tarkoituksena on lukea kirjoja ympäri maailman, ja päätin nyt heti upouudessa blogissani ryhtyä itse samaan. Tavoitteena siis on lukea ainakin yksi kirja jokaisesta maasta, eli kirjan tapahtumien tulee aina sijoittua johonkin maahan. Luettuani kirjan merkitsen maan sivun alalaitaan sijoittamaani karttaan, ja tunnisteisiin merkinnän "maailmanvalloitus". Tästä tulee kivaa! :)

torstai 17. helmikuuta 2011

Tästä se lähtee.

Jo vuodesta 2003 olen kirjannut ylös jokaisen lukemani kirjan, ja useiden vuosien ajan olen lähes päivittäin lueskellut intohimoisesti muiden ihmisten lukupäiväkirjoja ja kirjablogeja. Nyt on aika perustaa oma blogi ja kirjoitella ylös ajatuksia lukemistani kirjoista.

Luen enimmäkseen suomeksi, rakastan suomen kieltä ja kielen erilaisia nyansseja, mutta silloin tällöin luen kirjoja myös englanniksi.

Olen hidas ja nautiskeleva lukija. Tänä vuonna olen tähän mennessä lukenut viisi kirjaa ja kuunnellut yhden, ajattelin aluksi kirjoittaa näistä kuudesta kirjasta pienet päivitykset ja jatkaa sitten sitä mukaa kun kirjoja tulee luettua.

Kirjojen lisäksi rakastan myös matkustelua ja valokuvausta, joten luvassa ehkä silloin tällöin pieniä reissukuvauksia ainakin valokuvien muodossa.

Kevät tulee, sitä odotellessa. :)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...