keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Kesäkuun luetut

Kylläpä kesä kuluu nopeasti, nyt ollaan jo kovaa vauhtia lähestymässä heinäkuun puoliväliä! Kuukausi onkin käynnistynyt muun muassa teemalukemisen merkeissä, kun olen lukenut K-blogin Jennin järjestämän kimppaluvun merkeissä Märta Tikkasen Emmaa ja Unoa, ja viime viikonloppuna puolestaan Kirjainten virran Hannan kirittämänä Alice Munroa. Olen aloitellut jo keväällä Munron Karkulaista muiden lukemieni kirjojen ohessa, joten viikonloppuna olikin hyvä jatkaa tämän ihastuttavan kanadalaisrouvan novellien parissa. Nyt vielä kuitenkin pieni katsaus kesäkuussa lukemiini kirjoihin, joita kertyi seitsemän kappaletta - ihan perushyvä lukukuukausi siis...


Kesäkuussa luin siis seuraavat kirjat:

John Ball: Musta yö
Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu
Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni
Sinikka Nopola: Matkustan melko harvoin ja muita kirjoituksia
Andreï Makine: Ikuisen rakkauden kosketuksia
Katja Kaukonen: Odelma
Antonio Hill: Kuolleiden lelujen kesä

Kuukauden paras kotimainen oli ehdottomasti suuresti rakastamani Odelma, josta lähiaikoina lisää (samoin kuin viidestä muustakin lukemastani kirjasta - blogikirjoituksia kun on taas rästissä aivan armoton määrä!). Parhaan käännösromaanin tittelin puolestaan jakaa kaksi varsin erilaista kirjaa: Murakamin ihana (!) Sputnik -rakastettuni ja Makinen huikean hieno Ikuisen rakkauden kosketuksia. Muutenkin lukukuukausi oli varsin korkeatasoinen, en lukenut yhtään mielestäni huono(hko)a kirjaa.

Tosin ollakseni rehellinen kesäkuuhun mahtui yksi suuri kirjallinen pettymyskin. Aloin nimittäin lukea Jonathan Franzenin kirjabloggaajia laajalti hurmannutta ja vakuuttanutta Vapautta (Siltala, 2011), josta ovat suuresti vaikuttuneet muun muassa KatjaKaroliinaanni.MMinnaSusaValkoinen kirahviLinnea ja Suketus (edellä mainituista blogilinkeistä voi käydä lukemassa kirjasta lisää tietoa sekä ihastuneita arvioita). Aloin lukea kirjaa suurin odotuksin, ja vaikka heti alusta lähtien lukeminen tuntui takkuiselta ja väkinäiseltä, ajattelin jatkaa sinnikkäästi eteenpäin odottaen sitä hetkeä kun huomaisin olevani täysin Vapauden lumoissa. Sitä hetkeä ei koskaan tullut. Luettuani kirjaa sivulle 338 (hieman yli puolivälin siis), huomasin ajattelevani ettei minua oikeasti kiinnosta yhdenkään kirjan henkilön kohtalo. Lopulta todettuani etten ollut varsinaisesti missään vaiheessa nauttinut kirjan lukemisesta, tein vapauttavan päätöksen jättää se kesken. :) 

Jollain tasolla tunnistin toki kirjan ansioita, enkä varsinaisesti ihmettele miksi se on niin ylistetty teos. Minun makuuni se oli kuitenkin aivan liian amerikkalainen, ja aivan liian täynnä kaikkea. Reiluun kuuteensataan sivuun oli ahdettu niin paljon suuria teemoja (yksilötasolla mm. alkoholismia, huumeongelmia, narsismia, masennusta, kasvatuskysymyksiä ja seksuaalisia ongelmia, ja suuremmassa mittakaavassa mm. Yhdysvaltain sisä- ja ulkopolitiikkaa, terrorisminvastaista taistelua, globaaleja luonnonsuojelukysymyksiä, Irakin sotaa, väestönkasvua ja talouspoliittisia näkemyksiä), että tunsin olevani kirjallisessa ähkyssä. Myös Franzenin tapa ilmentää omaa (kiistämätöntä) älykkyyttään ja sivistystään viljelemällä pitkin matkaa runsaasti faktatietoa asiasta jos toisestakin onnistui lähinnä vain hieman ärsyttämään minua. Ei voi mitään. Vapaus on hieno kirja, se ei vain ollut minua varten. :)

Nyt toivottelen teille mukavaa viikon jatkoa, nautin itse ihanasta sadepäivästä ja siirryn loppuillaksi F. Scott Fitzgeraldin Kultahatun parissa '20-luvun kiehtovaan New Yorkiin. Palaillaan! :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...