maanantai 1. lokakuuta 2012

F. Scott Fitzgerald: Kultahattu (huom! spoilaava juoniselostus)


F. Scott Fitzgerald: Kultahattu (Otava, 2004, 1. painos 1959. 220 sivua. Alkuteos The Great Gatsby, 1925. Suomentanut Marja Niiniluoto.)

  Gatsby ei ollut koskaan koskettanut naista. Nyt hän kuitenkin ojensi hetken mielijohteesta kätensä ja siveli Daisyn poskea. Daisy käänsi päätään ja liu'utti huuliaan miehen käden yli. Gatsby tarttui hänen hiuksiinsa ja puristi niitä lujasti hengittäen syvään, aivan kuin vapisten.

Eletään '20-lukua hektisessä New Yorkissa. Kultahatun keskiössä on Jay Gatsby, erityisesti Waterloon taistelussa kunnostautunut parikymppinen sotasankari, joka yrittää tulla toimeen työskentelemällä automekaanikkona kaupungin laidalla. Minäkertojana toimii Gatsbyn upporikas naapuri, Nick Carraway, joka on on kerännyt omaisuutensa hieman kyseenalaisin keinoin myymällä aseita ja huumausaineita Aasian markkinoille. Myös mies itse on vahvasti huumekoukussa, ja kärsii ajoittain voimakkaista harhoista. Jo tarinan alkuvaiheilla lukijalle paljastuu Gatsbyn intohimoinen salasuhde Carrawayn reilusti yli viisikymppiseen äitiin, Daisyyn. Carraway ei kuitenkaan tiedä suhteesta mitään, hänen huomionsa kiinnittyy rajuun juhlintaan, huumeidenkäyttöön sekä estottomiin nuoriin naisiin.

Kun Gatsbyn ja Daisyn salarakkaus lopulta paljastuu Carrawaylle, roihahtaa miehen sisällä syvä viha, sekä pelko äitinsä perinnön menettämisestä Gatsbylle. Tämä saa miehen huumepäissään tarttumaan aseeseen. Hän marssii naapuriinsa, yllättää nuoren Gatsbyn vuoteesta äitinsä Daisyn kanssa, ja surmaa miehen kylmäverisesti niille sijoilleen. Intohimorikos kuvataan varsin dramaattisesti ja lukija suree yhdessä Gatsbyn veren tahriman Daisyn kanssa, mutta lopussa lukijaa odottaa kuitenkin jymy-yllätys; loppukohtauksessa Gatsby kävelee hyväntuulisena Carrawayn suihkusta, kaikki onkin ollut vain miehen hurjaa, huumehuuruista unta!


Kultahattu sisältää runsaasti toimintaa, vauhdikkaita kohtauksia, huumehuuruisia juhlia ja melko rohkeita seksikohtauksia, joiden uskon herättäneen runsaasti kohua kirjan ilmestymisen aikoihin, vuonna 1925. Fitzgerald kuvaa romaanissaan rohkeasti ja ennakkoluulottomasti iäkkään puumanaisen ja nuoren miehen varsin kiihkeää ja aistillista suhdetta. Tyyliltään kirja on selkeästi lähes harlekiinimaisella romantiikalla maustettu trilleri. Tiettyjä asioita, kuten Carrawayn voimakkaita vieroitusoireita, tärinää, hikoilua ja oksentelua kuvataan mielestäni jopa inhorealistisin keinoin.

Teoksen retroaktiivinen juonijatkumo ja lopun yllättävä käänne on inspiroinut monia myöhempiä kirjailijoita ja käsikirjoittajia, ja muun muassa 1980-luvun suosikki-tv-sarjaan Dallas on käytetty samaa ideaa F. Scott Fitzgeraldin romaanin loppukohtausta mukaellen. Minusta lopun suihkukohtaus oli huikean hieno ja erinomaisesti kirjoitettu!

Lukiessani kirjaa harmittelin hieman sitä, etten ollut ymmärtänyt lukea sitä jo lukioaikoina, romaanista kun olisi saanut kirjoitettua loistavan ja monipuolisen esseen tai kirjallisuusesitelmän. Onneksi voin kuitenkin nyt aikuisella iällä suorittaa samankaltaista pohdintaa tässä lukupäiväkirjassani. :) 

Minun makuuni kirja oli ehkä hivenen liiankin vauhdikas ja rohkea, pahimmillaan se tuntui sekoitukselta Trainspottingia ja Fifty Shades of Greytä. Kirja teki minuun kuitenkin lopulta kaikessa ennakkoluulottomuudessaan ja rohkeudessaan suuren vaikutuksen, ja aionkin pian jatkaa Kultahatusta sen jatko-osaan, Yö on hellä -teokseen, joka jatkaa Gatsbyn ja Daisyn kiihkeää tarinaa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...