Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo (WSOY, 2012. 328 sivua. Alkuteos Pride and Prejudice, 1813. Ensimmäinen suomenkielinen painos 1922. Suomentanut Sirkka-Liisa Norko-Turja.)

Longbournin kylän maalaisidyllissä asuu värikäs ja eloisa Bennetin perhe. Järkevällä ja hillityllä herra Bennetillä ja hänen epävakaisella ja usein hermostuneella vaimollaan rouva Bennetillä on viisi tytärtä; kaunis ja helläsydäminen Jane, älykäs, kepeän leikillinen, sanavalmis ja viehättävä Elizabeth, vakava ja harkitseva Mary - jota ei ole valitettavasti siunattu samanlaisella kauniilla ulkomuodolla kuin muita tyttäriä - sekä nuorimmaiset, hupsut ja turhamaiset Kitty ja Lydia. Erityisesti rouva Bennetin elämän päämäärä on saada kaikki viisi tytärtään hyviin naimisiin. Etenkin, kun perheen talo on sääntöperintötila, joka herra Bennetin kuoleman jälkeen siirtyisi miespuolisten perillisten puuttuessa etäiselle sukulaiselle.

Kun lähistöllä sijaitseva Netherfield House saa uusia asukkaita, kiinnostuu rouva Bennet uutisesta välittömästi, etenkin kun käy ilmi että kartanon on vuokrannut nuori, varakas ja naimaton herrasmies. Bennetit solmivatkin pian tuttavuuden kyseiseen herra Bingleyhin, joka osoittautuu hauskannäköiseksi, vilkkaaksi, välittömäksi ja hyväntuuliseksi mieheksi - ja mikä parasta, hän vaikuttaisi ihailevan vanhinta neiti Bennetiä.

Kun läheisessä Merytonissa järjestetään tanssiaiset, tapaavat Bennetit siellä paitsi herra Bingleyn, myös hänen pienen, Lontoosta saapuneen seurueensa. Heidän joukossaan on eräs toinen herrasmies, ylväsryhtinen, kaunispiirteinen, hillitty ja vaikeasti tyydytettävä herra Darcy, joka luo itsestään varsin ylpeän ja kielteisen ensivaikutelman erityisesti Elizabeth Bennetin silmissä. Näistä tanssiaisista alkaa värikäs ja monivaiheinen matka, jonka aikana saamme seurata muun muassa joidenkin kirjallisuushistorian unohtumattomimpien rakkaustarinoiden syntymistä. Monia mutkia matkaan luovat tietenkin monenlaiset väärinkäsitykset, juorut ja ennakkoluulot.

  Rouva Hurst lauloi sisarensa säestämänä, ja selaillessaan sillä aikaa pianon kannella olevia nuottivihkoja Elizabeth ei voinut olla huomaamatta, kuinka usein herra Darcy katseli häntä. Hän saattoi tuskin uskoa olevansa tuon ylpeän miehen ihailun kohteena, mutta vielä oudommalta tuntui, että mies katseli häntä, jos hän oli tälle vastenmielinen. Lopuksi hän luuli keksineensä oikean syyn. Hän varmaan kiinnitti Darcyn huomiota, koska hänessä enemmän kuin kenessäkään muussa läsnäolevassa oli sellaista, minkä Darcyn mielestä täytyi olla väärää ja moitittavaa. Tämä olettamus ei kuitenkaan paljon surettanut Elizabethia. Hän välitti Darcysta liian vähän antaakseen arvoa tämän hyväksymiselle.

Ylpeyden ja ennakkoluulon ensijulkaisusta tulee tänään kuluneeksi kaksisataa vuotta. Huikeaa! Kun kirjaa lukee, sitä on miltei mahdotonta uskoa parisataavuotiaaksi, niin raikkaalta ja tuoreelta sekä tarina että kerronta tuntuvat. Austen on luonut kuolemattoman joukon kertakaikkisen mainioita henkilöhahmoja, jotka viihdyttävät, huvittavat ja saavat kiintymään itseensä. Erityisen puoleensavetävä on ylpeän oloinen, mutta äärettömän karismaattinen herra Darcy, joka jo parinsadan vuoden ajan on saanut lukemattomat naislukijat rakastumaan itseensä päätä pahkaa - minutkin, totta kai!

Luin Ylpeyden ja ennakkoluulon nyt toiseen kertaan, ja kaikista herkullisista juonenkäänteistä suurimpia suosikkejani ovat (luonnollisesti) Elizabethin ja herra Darcyn rakkaustarinan verkkainen kehittyminen, sekä herra Bennetin serkun, seurakuntansa kirkkoherran, herra Collinsin vierailu Longbournissa. Herra Collins on erinomaisen onnistunut hahmo, mahtipontisia tyhjänpäiväisyyksiä lateleva omahyväinen ja hupsu mies, omituinen sekoitus ylpeyttä ja nöyristelyä.

Romaanin parasta antia ovat myös nokkelat sanailut, Elizabethin ja herra Darcyn taidokkaat keskustelut, sekä erityisesti teoksen tarjoama eloisa ja loputtoman kiinnostava ajankuvaus; kiehtova sekoitus soveliaisuussääntöjä, oman aikansa tapakulttuuria ja pikkuporvarillisen yhteisön elämää. Nuorten naisten päivät kuluvat pienillä kävelyretkillä ja kirjojen ja käsitöiden parissa, kirjeitä kirjoitetaan ja odotetaan kiihkeästi, ja vaihtelua ja jännitystä elämään tuovat vierailukäynnit, juorut ja tanssiaiset, joita odotetaan innokkaasti. Käyttäytymisetiketti on tiukka, ja hyvä kasvatus on ehdottoman tärkeä.

Historiaa rakastavana ikuisena romantikkona minusta on aina myös tavattoman ihanaa lukea Austenin kuvaamaa menneen maailman romantiikkaa; uusia tuttavuuksia solmitaan, miehet ihailevat naisia, suosionosoituksia ja kohteliaisuuksia vaihdetaan, ja usein melko pienenkin rohkaisun jälkeen syttyvät kiintymys ja rakkaus vastapuoleen.

Julkaisemme omat kirjoituksemme Ylpeydestä ja ennakkoluulosta Lumiomenan Katjan kanssa samanaikaisesti, joten käykääpä Lumiomenassa lukemassa Katjan mietteitä tästä kunnioitettavaan ikään ehtineestä rakastetusta klassikosta. Käykääpä myös kurkkaamassa viimekesäistä kuvapostaustani reissultani Englantiin ja Jane Austen-museoon.