sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kesän parhaat lukuhetket

Luettua elämää -blogin ihana Elina julkaisi blogissaan kesän korvalla kivan kuvahaasteen. Sen ideana on esitellä kuvin oman kesänsä paras lukuhetki. Vaikka oma kesäni kului sellaisissa merkeissä, etten lopulta ehtinyt lukea juurikaan mitään (tai siltä ainakin tuntui), jäi mieleen pari niin ihanaa lukuhetkeä, etten kykene valitsemaan niistä vain toista - siksi vastaankin haasteeseen kahden lukuhetken kuvilla. Kumpaankin lukuhetkeen liittyivät kirjan lisäksi oleellisesti ystävät, matkustus ja aivan erityisen ihana tunnelma.


Heinäkuinen Porvoo, seurana kaksi rakasta ja tärkeää ystävää. Vanhan Porvoon hurmaavan Hotelli Pariisin Villen pehmeiden lakanoiden välissä saunapuhdas lukija, hetki ennen nukkumaanmenoa ja luettavana Bo Carpelanin Kesän varjot. Vieressä ystävä, joka verkalleen kääntää sivuja Hannu-Pekka Björkmanin Kadonneista askeleista. Voi rakkaus. ♥  


Ja se toinen...


Elokuinen Oxford ja matkaseurana rakas ystävä. Viehättävä huoneisto lähellä Thamesia, taas hetki ennen nukkumaanmenoa ja ikkunoista tämmöiset näkymät. Matkalukemisena Maggie O'Farrellin Varoitus tukalasta helteestä, sekä pari upouutta futislehteä (Valioliiga-fanin pakollista luettavaa). Oih! ♥ 


Näiden lukuhetkien (ja matkojen) sydäntä lämmittävillä muistoilla jaksaa aika pitkälle pimeään syksyyn. :)

***

Kiitän lämpimästi kaikista viime aikoina saamistani kommenteista - olen toki lukenut jokaisen ajatuksella, vaikka kommentteihin vastaaminen on ollut viime aikoina suorastaan nolostuttavan hidasta! ♥ Kulunut viikko on mennyt kovin flunssaisissa merkeissä, ja tällä hetkellä täällä on ahkerat pakkauspuuhat meneillään, sillä olen lähdössä alkuviikoksi pienelle työmatkalle. Kun palailen sieltä, on kakkoskesälomani alku jo aivan nurkan takana. Lupaan viimeistään silloin vastailla urakalla kommentteihin, ja tehdä oikein kunnon kierroksen kirjablogimaailmassa. Alkavan viikon lopulla luvassa vielä myös Englanti-juttuja, sillä yläkuvissakin vilahtava hurmaava Oxford on vielä esittelemättä. :)

Mukavaa alkavaa viikkoa ja etenkin syyskuuta ( ♥ ) kaikille! Palataan pian!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Kylässä Charles Dickensillä

Rakastan kirjailijoiden ja taiteilijoiden kotimuseoita, ja olen halunnut käydä Charles Dickensin kotimuseossa jo pitkään. Tämänkertaisella Englannin-matkallamme otimme museokäynnin asiaksemme (minun toivomuksestani, kiitokset siis matkaseuralle myötämielisyydestä ja innokkuudesta! :), ja vietimme iltapäivän 48 Doughty Streetin Dickens-museossa Lontoon Bloomsburyssa.

Kyseisessä osoitteessa Dickens perheineen asui vuosina 1837-1839. Kun perhe kasvoi, tilaa tarvittiin lisää ja he muuttivat osoitteeseen 1 Devonshire Terrace. Doughty Streetin-kodissaan Dickens ehti kuitenkin kirjoittaa teokset Oliver Twist (1837-1838) ja Nicholas Nicklebyn elämä ja seikkailut (1838-1839). Siellä syntyivät myös perheen toinen ja kolmas lapsi, tyttäret Mary ja Katey. Charlesin vaimon, Catherine Hogarth Dickensin, 17-vuotias sisar Mary muutti myös Dickensien luo asumaan, ja kuoli yläkerran huoneessaan lyhyen sairauden uuvuttamana vuonna 1837. Kotimuseo on avattu vuonna 1925, ja se sisältää maailman suurimman yhtenäisen kokoelman Charles Dickensille kuulunutta sekä kirjailijaan liittyvää esineistöä.

Otan teidät nyt mukaani pienelle kuvakierrokselle tähän viehättävään viktoriaaniseen kotiin, jossa on huoneita ja tiloja yhteensä viidessä kerroksessa.





Ruokasali, jossa Dickens järjesti ystävilleen usein päivälliskutsuja.


Charles Dickens ja hänen vaimonsa Catherine Hogarth Dickens.

Aamiaishuone, jossa kirjailija vietti aikaa perheensä kanssa. Huoneessa Catherine-vaimo otti vastaan vieraita ja järjesteli perheen talousasioita, pöydän ääressä hän hoiti omaa päivittäistä kirjeenvaihtoaan.



Keittiö, ruuanlaiton ja samalla perheen palvelijoiden sosiaalisen elämän keskus.

Pesutupa. Täällä pestiin tiskit ja pyykit, ja keitettiin vedet.


Olohuone, jossa Dickens luki ääneen omia tekstejään aina, kun paikalla vain oli vähänkin yleisöä. :)

Dickensin oma nojatuoli.




Dickensin työhuone. Tämän pöydän ääressä mies kirjoitti Oliver Twistin ja Nicholas Nicklebyn elämän ja seikkailut

Charlesin ja Catherinen makuuhuone. Täällä Catherine synnytti kaksi tytärtään. Yhteensä pariskunta sai kymmenen lasta. Catherine kärsi (ilmeisesti synnytysten jälkeisestä) masennuksesta, ja liitto muuttui vähitellen niin onnettomaksi, että Dickens erosi vaimostaan vuonna 1858.



Dickensin henkilökohtaista esineistöä.

Makuuhuoneen viereinen peseytymis- ja pukeutumistila.

Catherine-vaimon sisaren, 17-vuotiaan Mary Hogarthin huone, jossa tyttö kuoli Dickensin käsivarsille vuonna 1837. Kirjailija oli äärettömän kiintynyt tyttöön, ja tämän kuolema järkytti häntä niin syvästi, ettei hän kyennyt kirjoittamaan moneen viikkoon.


Palvelijoiden huone kolmannessa kerroksessa.

Lastenhuone. Lapset ja palvelijat pidettiin poissa vieraiden silmistä, ja heidän huoneensa olivat yläkerrassa vierekkäin.



Little Wooden Midshipman teoksesta Dombey ja poika.


Ja tähän päättyy kierroksemme Charles Dickensin kotimuseossa. Suosittelen paikkaa lämpimästi kaikille Lontoon-kävijöille ja kirjallisuudenystäville! ♥ 

tiistai 26. elokuuta 2014

Lontoon tunnelmia, osa 2

Ensimmäisen maailmansodan syttymisestä tuli tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Lontoossa asia huomioidaan koskettavalla tavalla, kun Toweria ympäröivään vallihautaan pystytetään kuluvan kesän ja syksyn aikana massiivinen kukkainstallaatio. Blood Swept Lands and Seas of Red -nimeä kantava käsin valmistetuista keramiikkaunikoista koostuva taideteos on  englantilaisten keramiikkataiteilija Paul Cumminsin ja suunnittelija Tom Piperin yhteistyötä. Se tulee lopulta käsittämään yhteensä 888 246 keraamista unikkoa - siis saman määrän, joka on Iso-Britannian, Australian ja Brittiläisen Kansainyhteisön ensimmäisessä maailmansodassa menettämien sotilaiden lukumäärä. Viimeinen unikko istutetaan paikalleen marraskuussa.

Kävimme tietenkin katsomassa Towerin unikoita. Unikkomeri on pysäyttävä näky: verenpunaiset unikot valuvat Towerin muureja pitkin verivanojen lailla. Kauempaakin näkee, että jokainen kukka on todella käsin tehty ja uniikki yksilö, ainutlaatuinen aivan kuten jokainen sotilaskin on sata vuotta sitten ollut maansa ja kuninkaansa puolesta taistellessaan. Kukat ovat eri mallisia ja mittaisia, mutta yhdessä ne muodostavat pakahduttavan kauniin kokonaisuuden. Muistomerkki todella hiljentää ja herättää paljon ajatuksia.












Thamesin varrelta puolestaan löytyy toisessa maailmansodassa taistelleiden muistoksi ja kunniaksi pystytetty muistomerkki, tämä Battle of Britain Monument. Olen kävellyt monumentin ohi monia kertoja ja pysähtynyt sitä katselemaankin, mutta tällä kertaa se pysäytti minut aivan eri tavalla. Kun muistomerkin hahmoja alkaa katsella ja tarkastella oikein kunnolla, alkaa niistä löytää valtavasti yhtäläisyyksiä Kate Atkinsonin huikean romaanin Elämä elämältä henkilöhahmoihin. Muistomerkki on muutenkin upea, se on täynnä pieniä yksityiskohtia, joiden tutkimiseen saisi kulumaan vaikka kuinka kauan aikaa.





Siellä se virtaa. Thames.




Pienen kirkon sisäpihalta löytyi suloinen keittiöpuutarha, ja näiden kukkaistutusten "ruukut" hykerryttivät. Aivan mahtavan hyvä idea ottaa rikkinäiset tai parittomat vanhat kengät hyötykäyttöön!



Tänä kesänä Lontoon katukuvasta on voinut bongata uudenlaisia puistonpenkkejä. Ympäri kaupunkia on sijoitettu 50 erilaista ja uniikkia kirjapenkkiä, jotka on kuvitettu brittikirjojen ja -kirjailijoiden mukaan. Me ehdimme bongata lopulta vain tämän yhden penkin Towerin vierestä, mutta idea on tosi hauska ja tekee ilahduttavasti kunniaa kirjoille ja kirjallisuudelle.

Tässä tämä toinen satsi Englannin-matkakuvia, olkaa hyvät! Matka jatkuu vielä Dickensin ja ah niin hurmaavan Oxfordin parissa, pysykää siis kuulolla. :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...