torstai 30. lokakuuta 2014

Kirjailijan kanssa -lukupiiri: Joel Haahtela ja Tähtikirkas, lumivalkea

Meri Savosen ideoima Kirjailijan kanssa -lukupiiri tuo kirjailijan lukijoidensa pariin. Helsingissä kokoontuva lukupiiri on avoin kenelle tahansa, ja kulloinkin käsiteltävän romaanin kirjailija saapuu paikalle keskustelemaan kirjasta lukupiiriläisten kanssa. Kirjailtoja on ollut kaksi, ja jatkoa seuraa.

Kun lokakuun kirjana oli yksi lempikirjoistani, Tähtikirkas, lumivalkea (Otava, 2013), ja kirjailijana siis suursuosikkini Joel Haahtela, oli selvää, että messuväsymystä tai ei - lukupiiriin oli päästävä. Matkustin toissapäivänä tuuliseen Helsinkiin ja suuntasimme ystäväni, Lumiomena -blogin Katjan, kanssa Kallion kirjastoon, jonka uumenissa lukupiiri kokoontui. Paikalle oli saapunut toistakymmentä tyytyväistä ja kirjaan ihastunutta lukijaa, ja romaani herätti mukavasti keskustelua ja kysymyksiä, joihin hyväntuulinen Haahtela ilahduttavan perusteellisesti vastaili. Vaikka olen kuullut Haahtelan puhuvan romaanistaan monissa muissakin yhteyksissä, esimerkiksi lähikirjastoni maaliskuisessa kirjailijaillassa, antoi lukupiirissä noussut keskustelu paljon. Suosikkiromaanistani tuntui taas nousevan esiin uudenlaisia näkökulmia ja ihastuttavia yksityiskohtia, paljon uutta ajattelemisen aihetta.


Kallion kirjaston alakerrassa sijaitsevassa erillisessä dekkarikirjastossa meidät vastaanotti pehmeästi valaistu kaunis ja rauhallinen tila. Tarjolla oli pullaa ja kahvia tai teetä, tunnelma oli kodikas ja rauhoittava, ja illan olisi suonut jatkuvan tuntikausia. Ulkona kostea ja kolea syysilta jatkoi kulkuaan, mutta meidän keskuudessamme vallitsi lämmin rauha ja kirjaa rakastava ilmapiiri.

Syksyistä hiljaiseloa, kaupunki vaimenee. Kadut ovat sateesta märät. Joskus viemäreistä tulvii ja kahvilassa ajelehtii kuin veneessä. [--] Hetki sitten alkoi sataa ja ihmiset juoksevat kadulta turvaan, kyyhöttävät katosten suojassa kuin lehtien alla perhoset. Kadun toisella puolella juoksee poika, vinhaa vauhtia. Ihminen katoaa tähän kaupunkiin silmänräpäyksessä.


(Tähtikirkas, lumivalkea, s. 84-85)


Lukupiirikeskustelu todellakin avasi kirjaa taas aivan uudella tavalla, ja sen taustoista kävi ilmi mielenkiintoisia asioita. Haahtela kertoi esimerkiksi piirtäneensä itse sivulta 243 löytyvän Papilio Penelopen, vau! Myös ooppera Tristan ja Isolde alkoi kiehtoa entistä enemmän, kun Haahtela avasi erään kirjassa esiintyvän kohtauksen yhteyttä oopperan kolmanteen näytökseen ja Isolden viimeiseen lauluun (Liebestod).



Kallion kirjasto oli lukupiirin miljöönä todella viehättävä. Rakennus on yli satavuotias - ja samalla Suomen neljänneksi vanhin kirjastorakennus. Talon on suunnitellut Karl Hård af Segerstad, joka on käyttänyt mallinaan amerikkalaisia kirjastoja. Wikipedia kertoi kirjastoon liittyen mielenkiintoisen, ja varsin haahtelamaisen yksityiskohdan: kirjaston pohjakaava noudattaa niin sanottua butterfly-periaatetta. Lainaussali muodostaa rakennuksen toiminnallisen keskipisteen, ja muut toiminnot levittäytyvät sen ympärille kuin perhosen siivet. Tämä on luultavasti vain yhteensattumaa, mutta on vaikeaa kuvitella paikkaa, joka sopisi paremmin juuri Haahtela-lukupiirille. :)


Dekkarikirjaston hyllyt notkuivat uusien ja vanhojen dekkareiden painosta. Ihana paikka!


Lukupiirin päätyttyä mieli oli onnellinen, lämmin ja jotenkin ylevöitynyt. Mereltä puhaltava kylmä tuulikaan ei tuntunut missään, vaan askel oli kepeä kuin keväisenä iltana. Bussissa kaivoin laukustani Tähtikirkkaan, lumivalkean, ja aloitin sen kolmatta kertaa alusta, jälleen kerran uusin silmin. Tätä on kirjanystävän onni. 

Jos haluaa nähdä tähdet, on suljettava silmät. Tämä kaupunki on valon kaupunki, se kadottaa tähdet, yölläkin niitä on vaikea nähdä.

(Tähtikirkas, lumivalkea, s. 9)


Kiitokset Joel Haahtelalle, Meri Savoselle ja Kallion kirjastolle hienosta illasta! 

tiistai 28. lokakuuta 2014

Helsingin kirjamessut 2014

Syksy on kulunut kohdallani vähän nihkeissä merkeissä, kuten blogin hiljaiselosta on joku ehkä saattanut päätellä. Mutta kolmen viikon monsterityöputken ja sitä seuranneen viikon mittaisen sairastelun jälkeen koitti onneksi kirjanystävän syksyn ehdoton kohokohta, Helsingin kirjamessut ( ♥ ), joita on viime lokakuusta lähtien odotettu. Helsingin Messukeskus tarjosi minullekin bloggaripassin, joka oikeutti ilmaiseen sisäänpääsyyn (josta suurkiitos!), ja pääsinkin nauttimaan kirjamessuhuumasta kolmen päivän aikana. Vietin messuilla osan perjantaista, koko lauantain, ja osan sunnuntaista, ja palaan nyt blogimaailmaan tämän massiivisen messupäivityksen merkeissä. Tuntuu niin hyvältä olla täällä taas, on ollutkin ikävä. :) 



Perjantain kohokohta oli saada kuulla hurmaavaa ja karismaattista Pirkko Saisiota, joka istui Jukka Petäjän haastateltavana.


Siltalan ihanat naiset, Pirkko Saisio ja Aulikki Oksanen, olivat hienosti esillä kustantamon osastolla.


Yksi viikonloppuni positiivisimmista yllätyksistä oli Kati Tervon haastattelu. Lämpöä ja viisautta huokuvaa Tervoa haastatteli ihastuttava Anna-Riikka Carlson. Puhe oli Tervon tuoreesta esikoisromaanista Sukupuu, josta olen kuullut paljon hyvää, ja joka kuulostaa ihan minun kirjaltani. Pakko lukea pian!


Perjantai-iltana Katri Vala -lavalla keskusteltiin toisenlaisesta näkökulmasta äitiyteen. Keskustelua veti messuilla ahkeroinut Anna-Riikka Carlson, ja keskustelemassa olivat kirjailijat Laura Lähteenmäki (jonka romaani Ikkunat yöhön kertoo synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastuvasta naisesta) ja Essi Kummu (jonka uutuusteos Lasteni tarina kertoo vaikeasta äidinrakkaudesta keskoskaksosiin).


Messutunnelmaa. Oi!

Lauantaiaamuna osallistuin monen muun bloggaajan tavoin Bonnierin kirjalliselle brunssille, joka oli ilahduttavasti järjestetty kirjabloggaajia varten (kiitän kutsusta ja tilaisuudesta, oli ilo! ♥ ). Tilaisuuden veti Ella Kanninen, joka oli niin aurinkoinen, lämmin, sivistynyt, kielitaitoinen ja kaunis, että aivan vallan ihastuin. :) Brunssilla haastateltiin yhteensä kuutta kirjailijaa. Kotimaista kirjallisuutta olivat edustamassa Maritta Lintunen (joka kertoi romaanistaan Hulluruohola), Sinikka Nopola (jonka Eilan, Rampen ja Likan parhaat alkoi kuulostaa todella hyvältä näin tamperelaisbloggaajan näkökulmasta), Jari Järvelä (jolta on puolestaan hiljan ilmestynyt vuoden toinen teos, Särkyvää) ja Riina Katajavuori (jonka uutuusromaani Wenla Männistö tuo Aleksis Kiven Seitsemän veljestä nykypäivään). Saimme myös kuulla uunituoreesta käännöskirjallisuudesta jopa kahden teoksen osalta, kun haastateltavaksi saapuivat norjalainen Kim Leine (joka kertoi huikealta kuulostavasta romaanistaan Ikuisuusvuonon profeetat) ja italialainen Paolo Giordano (jonka romaani Ihmisruumis on myös must read -listallani). 

(Otin tilaisuudessa paljon kuvia, mutta pehmeässä valaistuksessa vain harva kuva onnistui kaukaa ilman salamaa. Siksi Lintusen, Nopolan ja Katajavuoren kuvat jäävät nyt uupumaan. Harmittaa.)


Jari Järvelä ja Ella Kanninen.


Haastateltavana Kim Leine.


Paolo Giordano.


Ihanaa messukuhinaa. On jotenkin niin mieltä lämmittävää, että ihmiset kokoontuvat tuhatpäin samaan paikkaan kirjojen (!) ja lukemisen (!) vuoksi. Aah. ♥  


Onnellinen olo tulee myös kaikista niistä ammattilaisista, jotka tekevät kirjoihin liittyvää työtään selvästi suurella sydämellä ja panostuksella. Rakkaudesta kirjoihin. ♥


Tove Janssonin juhlavuosi näkyi hyvin myös messuilla, totta kai. Lauantaina kävin kuuntelemassa, kun aina tyylikäs ja iloinen Baba Lybeck haastatteli Helen Svenssonia ja Sophia Janssonia. Naiset keskustelivat tänä vuonna ilmestyneestä teoksesta Kirjeitä Tove Janssonilta (toimittaneet Boel Westin & Helen Svensson), sekä ihanista Tove-muistoistaan.


Aleksis Kivi -lavalla muisteltiin esikoisteoksia. Keskustelemassa jo esikoisteoksillaan menestyneet Markus Nummi ja Riikka Pulkkinen, haastattelijana Jukka Petäjä. 


Lauantaina iltapäivällä osallistuin Lukulamppu -sivuston järjestämälle italialaiselle lounaalle, jolla tapasimme tietokirjailija Cristina De Stefanon. Hän on kirjoittanut elämäkerran legendaarisesta toimittajasta Oriana Fallacista. (Yllä olevasta linkistä pääsee lukemaan Lukulampun mielenkiintoisen jutun sekä kirjasta että kirjailijasta.) Lounastajien oli mahdollisuus keskustella kirjailijan kanssa, ja juttua riittikin kiitettävästi, etenkin kun kirjailija itse oli italialaisittain ihanan puhelias. ♥  


Kuvassa italialainen kirjailija Cristina De Stefano.
(Lukulamppulaisille iso kiitos mukavasta iltapäivästä!)


Lauantainen messupäivä oli hyvä päättää vähän hartaammissa tunnelmissa, kun piispa Juha Pihkala haastatteli Pauliina Rauhalaa tämän kauniista romaanista Taivaslaulu.


Koska messujen teemamaa oli tänä vuonna Italia, oli selviö, että ihanien ystävien kanssa illastaessa tälle tytölle maistui tiramisu. :)


Sunnuntaina aamupäivällä kävin kuuntelemassa, kun Marko Gustafsson haastatteli Wine Cornerissa kauhukirjailijakaimaansa Marko Hautalaa. Luen parhaillaan Hautalan Kuokkamummoa, ja on maar hyytävää! :)


Messujen kirjapinot aiheuttavat sydämentykytyksiä. ♥ Kirjojen keskellä vaellellessaan huomaa yhtäkkiä tarvitsevansa (!) kymmeniä uusia kirjoja, priorisointi ja valitseminen tuntuu miltei mahdottomalta. :) Ostin kyllä ihania kirjoja, teoksia mm. suursuosikeiltani Asko Sahlbergilta (Pimeys ja Yö nielee päivät) ja Sirpa Kähköseltä (Graniittimies). Kuvan Cash-uutuus jäi kuitenkin ehkä eniten kaivelemaan mieltä. Jokaisen kaltaiseni Johnny Cash -fanin must have -teos. ♥


Mikä ihana, houkutteleva pino. Olli Jalonen on vaan niin ♥ .


Ihana (!) Arne Nevanlinna. ♥


Nevanlinna Siltalan osastolla signeeraamassa omaelämäkerrallista teostaan, Arnea.


Vuoden tietokirjahitti taitaa olla Antti Heikkisen Juice-elämäkerta Risainen elämä. Mies sai signeerata kirjoja niin, että riski ranteen rasitusvammaan lie ollut melkoinen. :) Pakkohan tämä on minunkin lukea. Koska Juice. Ja koska Antti Heikkinen.


Aleksis Kivi -lavalla Joni Strandberg haastatteli Leena Kirstinää, joka on kirjoittanut juuri ilmestyneen elämäkerran Kirsi Kunnaksesta. Teos on nimeltään Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa.


Kun kohta 90 vuotta täyttävä Kunnas nousi myös lavalle haastateltavaksi, olin pakahtua liikutuksesta. Ihana Kunnas oli ehdottomasti minulle messujen kohokohta. Voi rakkaus! ♥ 


Ennen kotiinlähtöä ehdin vielä kuunnella lavalle nousseita esikoisia. Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaista oli haastateltavaksi päässyt valtaosa, vain Kai Kajander (Supersäikeet) ja Pajtim Statovci (Kissani Jugoslavia) puuttuivat.

Kuvassa vasemmalta oikealle Henni Kitti (Elävän näköiset), Tommi Kinnunen (Neljäntienristeys), Antti Holma (Järjestäjä), Jessica Suni (Hoito) ja Reetta Pekkanen (Pieniä kovia nuppuja).



Haastatteluvuorossa oma voittajasuosikkini Anni Kytömäki.♥ 


Antti Arnkil (Lauantaiesseet), Anni Kytömäki (Kultarinta) ja Miira Luhtavaara (Ruohikon luut).

Esikoispalkintoehdokkaille onnea ja tsemppiä - hieno joukko siinä! ♥

***

Semmoiset messut tänä vuonna - ihanat ja kaikin puolin onnistuneet. Vaikka missasin päällekkäisten aikataulujen vuoksi Antti Tuurin (tänäkin vuonna, höh!), Sirpa Kähkösen ja Terhi Rannelan, ja vaikka jouduin lähtemään sunnuntaina kotiin kesken kaiken, enkä päässyt näkemään juuri niitä kahta, joita olisin eniten halunnut nähdä (suursuosikkini Olli Jalonen ja Hannu-Pekka Björkman ♥ ), jäi messuista onnellinen ja tyytyväinen olo. Lukemista rakastavia ihmisiä, roppakaupalla ihania kirjailijoita ja kirjoja, kirjabloggaajakollegoja ja rakkaita ystäviä - mitä muuta ihminen voi kaivata? Kunpa messutunnelmaa ja -euforiaa voisikin pullottaa - olisi ihanaa raottaa korkkia pitkin vuotta, nuuskaista ja hehkua sitten hetken aikaa messuonnesta. :)

Nyt on olo väsynyt, mutta samalla niin kovin onnellinen ja voimaantunut. Ja kun näiden messujen jälkihuuma alkaa hellittää ja laskeudun taas maan pinnalle, alan suunnitella ensi vuotta. Ainakin tyhjä matkalaukku ja nelipäiväinen messurupeama kuulostavat hyviltä suunnitelmilta... :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...