Katja Kaukonen: Vihkivedet


Katja Kaukonen: Vihkivedet (WSOY, 2012. 219 sivua.)

  Äidin piti ottaa maisema omakseen yksin, pala kerrallaan, hänhän oli kaupunkilainen. Äänet ja tuoksut tihkuivat hänen lävitseen, ilme pehmeni. Maisema ottikin hänet. Muutamia hitaita askelia, sitten äiti nosti sormet huulilleen kuin olisi estänyt jotakin poistumasta, ja antoi käden laskeutua alas, avasi nopeasti vetoketjun, jota oli koko pitkän talven piilotellut poolopaitojen, villatakkien, huivien ja pitkien housujen alla. Vetoketju kaulakuopasta jalkapöytään asti. Hammas hampaalta ketju aukeni. Niin äiti pujahti ulos itsestään, kalpeasta vaatteesta, paljasti hymyilevät kasvot ja heleän ihon, joka alkoi heti rusottaa. Turha talvikotelo valahti maahan, kaupunki-ihmisyys, lyijyasu. Niin raskas, että painui hiekkatien lävitse. Pieni pala asfalttia, siltä se näytti. Äiti pääsi vapaaksi, siristeli silmiään ja häikäistyi melkein itsekin.

Vihkivedet on kolmeen osioon jaettu novellikokoelma, joka sisältää yhteensä kolmetoista novellia. Ensimmäisen osion neljä maagis-realistista novellia kerrotaan lasten näkökulmasta. Toisessa osiossa äänensä saavat kuuluviin onnettomat ja tavalla tai toisella yksinäiset, ja kolmas osio pitää sisällään viisi tarinaa luopumisesta ja muutoksesta.

Novelleissa lukija pääsee kuulemaan tervantuoksuisia lapsuusmuistoja, näkemään lapsia, joilla on kyky tulkita ennusmerkkejä ja näkyjä, jotka vyöryvät järveltä aaltoina kimppuun, tuntemaan ihmiseen takertunutta synkkyyttä, aistimaan savulta ja talvelta tuoksuvaa ilmaa sekä tutustumaan kissaan, joka palvoo oravaa, koska koko maailma on oravan oma, sen turkissa taivas ja aurinko. Novelleissa saunotaan, ommellaan kuolinpaitaa sairaalle vaimolle, kaivataan rakkautta, herätetään kuolemaa tekevä lapsi karhun hampaan voimalla, vanhennutaan ja odotetaan kuolemaa. Jokainen novelli tihkuu melankoliaa ja syvää alkukantaista voimaa, kaikelle antaa oman merkityksellisen sävynsä ripaus mystiikkaa. Myös mustalla huumorilla on oma sijansa.


Rakastin Kaukosen esikoisromaania, Odelmaa, ja odottelinkin innokkaasti hetkeä jolloin pääsisin lukemaan tätä uudenkarheaa novellikokoelmaa. Kun teos sitten eilisaamuna kolahti postiluukustani, keitin ison kupin kahvia ja aloitin oitis lukemisen. Ja oih, voin kertoa että kovat odotukseni täyttyivät, Vihkivedet vei niin mennessään että luin kokoelman miltei yhdeltä istumalta!

Kokoelman jokainen novelli on mieleenpainuva, taidokkaasti kirjoitettu ja rytmitetty, mutta henkilökohtaisesti minulle kirkkaimpina helminä jäivät mieleen ensimmäisen osion novellit Lauteille mahtui vain kolme ja Ei kivitetty väärintekijää, joiden mystisessä tunnelmassa oli jotain samoja kaikuja kuin ihanassa Odelmassa. Kyseisten novellien lasten maaginen kaikkivoipaisuus kiehtoi ja riemastutti. Juuri tällaista haluaisin lukea lisää! Kolmas minua erityisesti koskettanut novelli oli karheankaunis ja liikuttava Sylissä kokonainen elämä, jossa tytär odottaa kuoleman tulevan noutamaan isäänsä.

  Laskin käden isän olkapäälle, katselin jäykiksi käpertyneitä, kuivia sormia. Hän ei jaksanut tarttua, ei pitää kiinni eikä ollut tarvettakaan. Tiukka ote elämään oli hervonnut. Lintu hän oli, pieni ja laiha, höyhenetön, vastasyntynyt tai paljaaksi kynitty. Ei säikähtänyt, ei pelännyt joutuvansa häkkiin, vaikka lumi muurasi ikkunaa umpeen. Ei kuolema tarkoittanut pysähtymistä, elämä vain muutti muotoaan, jatkoi kiertokulkuaan, harmitonta taikaa. Isä oli lähdössä ensilennolle eikä osannut pelätä. Millainen lintu pelkäisi? Sen luonto oli lentää. Vaisto nostaisi siiville.

Kaukosen tyyli kirjoittaa maagista realismia on aivan omaa luokkaansa, hän osaa katsoa elämää ja maailmaa paljon pintaa syvemmälle, hänen mielikuvituksensa tuntuu olevan rajaton, vapaa kuin lintu. Ihailen muutenkin tavattomasti Kaukosen kykyä kirjoittaa; hänen tekstinsä on niin ilmavaa ja pakotonta, ja kuitenkin samaan aikaan merkityksistä painavaa. Kieli on runollisen kaunista ja juuri sopivaksi hiottua, ja niin taianomaista että se soi kuin ikiaikainen laulu.

Kuten Odelmassa, myös Vihkivesissä vesi on elementtinä oleellisesti läsnä läpi koko teoksen; useimmiten ollaan järven, joen tai lammen rannalla, välillä vesi taas on kylpyammeessa, jossa mieleltään epätasapainoinen yrittää pestä pois sairauttaan. Toinen novelleissa toistuva teema on kuolema, sen kipeä mahdollisuus tai läsnäolo. Raskaista teemoistaan huolimatta Kaukosen novellit eivät kuitenkaan ole ahdistavia, vaan kauniita, lohdullisiakin.

  Tämäkin päivä on kadonnut. On jo myöhä. Huoneeni hämärtyy, varjot vaeltavat - jotakin ne etsivät, koluavat haurailla sormillaan. Olen tottunut, en liikahdakaan, vaikka käpertynyt kynsi osuu kasvoihin, viiltää tuskin näkyvän haavan, rypyttää yhä uutterammin ihoa. Tumma tihenee, silti maisema on niin häikäisevä, että silmiin sattuu.

Suljin illalla Vihkivesien kannet onnellisena, tyytyväisenä ja lohdutettuna. Nyt voin vain huokaista: Oi mikä ihana kirja!

Kommentit

  1. Oi, tämä kuulostaa niin kauniilta - kiitos arviosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kirja se todella onkin, ja mieleenpainuva. Taisin nähdä viime yönä uniakin, jotka liittyivät kirjan tapahtumiin ja tunnelmiin, niin syvälle ne menivät ihon alle ja alitajuntaan. :)

      Poista
  2. Minäkin olen odottanut tätä teosta innoissani, ihana lukea tällaista arviota!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä tuli vielä varsin otolliseen saumaan, olin juuri edellisyönä lopettanut edellisen kirjan ja pohdin mitä lukea seuraavaksi. Päiväpostin jälkeen ei tarvinut enää miettiä. :) Ihana kirja! <3 Kiitos Vera kommentistasi! :)

      Poista
  3. Oi, minun on pakko ostaa tämä. Kuvailit niin hyvin ihastustasi. Pidän erityisesti että tämä on novellikokoelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osta! Et kadu! :) Minäkin pidin siitä että tämä oli novellikokoelma. Olen viime aikoina ihastunut kovasti novelleihin, vaikka vielä pari vuotta sitten olin niille pahasti allerginen. Hyviä ja oikeasti toimivia novelleja ei liene helppoa kirjoittaa, mutta kun löytää osaavan novellistin, se on mahtavaa. Kaukonen on huikean hyvä! <3

      Poista
  4. Odotan kovasti ehtiväni lukemaan tämän! Ihanaa, että tykkäsit näin paljon :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä jään odottamaan mielipidettäsi tästä. Vihkivedet oli upea. Luulen että tulen lukemaan sen uudelleen melko pian...

      Poista
  5. Oih ja vcoih, olen odottanut tätä kirjaa & bloggauksia siitä kuin kuuta nousevaa! Nyt en malta odottaa, että saan kirjan käsiini! Ihanaa että meille Kaukos-faneille on luvassa hyvää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, jos pidit Odelmasta, pidät tästäkin ihan varmasti! :) Minullekin Vihkivedet oli muutaman muun teoksen ohessa syksyn odotetuimpia kirjoja. <3

      Poista
  6. kylläpäs tätä nyt suitsutetaan :) taidan olla onnekas, en ole vielä lukenut kirjailijalta mitään, paljon hyvää siis löydettävänä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mielestäni ihan aiheesta! :) En ole tosin nähnyt tästä vielä muita blogikirjoituksia, vain eilen julkaistun Savon Sanomien arvion (joka myös suitsutti, hienoa!). Sinulla on tosiaan hyvää löydettävänä. Jos et ole lukenut Odelmaa, suosittelen melkein että aloitat tästä Vihkivesistä... :)

      Poista
  7. Odelma kuulosti niin mielettömän lupaavalta ilmestyessään, että harmistuin kamalasti kun näin kirjakaupassa teoksen niin järjettömän hintaisena. No, odottelin viime heinäkuun loppuun, niin sain noutaa oman kappaleeni alesta. Pitää ilmeisesti ihan oikeasti lukea kirja - ja tämäkin alkoi ihan mielettömästi kiinnostaa! Miulla ei ole ongelmia lukea novelleja, enemmänkin ongelma löytää sellaisia kokoelmia, mitkä kuulostavat kiinnostavilta. Eipähän ole sitäkään ongelmaa enää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odelma on upea! En ole kirjoittanut siitä vielä, yritän ehtiä siihen(kin) nyt lähiviikkojen aikana. Lue ihmeessä nämä molemmat, olen jostain syystä melko varma että ihastut! <3 Ja Vihkivedet on kyllä erittäin laadukas ja vahva kokoelma, jota suosittelee ilolla. :)

      Poista
  8. Kirjoittelin tämän päänsisäiselle lukulistalleni heti kun kirjoitit "maagis-realistinen" (yllättääkö?). Minä en ole lukenut Odelmaa vielä, kannattaisiko lukea se vai tämä ensin? Kuulostaa i-ha-nalta syyskirjalta.

    (ps. ihanaa tulla blogiisi pitkästä aikaa <3)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea-ihana, ei yllätä! :) Tämä olisikin ihan sinun kirjasi, ja Odelma vieläkin enemmän. Kummatkin ovat loistavia, aloita siitä jonka saat ensin käsiisi. Ja oi kyllä, kummatkin sopivat täydellisesti syksyyn (vaikka Vihkivesissä ollaan oikeastaan kaikissa vuodenajoissa, mutta sen pohjimmaisessa tunnelmassa on jotain ihastuttavan marraskuista)! <3

      (ps. ihanaa kun tulit! <3 minäkin tulen sinun luoksesi kun ehdin, armas työpaikkani on tiristänyt minusta viime aikoina kaiken viimeistä pisaraa myöten, joten blogit (oma ja muiden) ovat jääneet surkean vähäiselle huomiolle...)

      Poista
  9. Vaikuttaa vähintään yhtä hienolta kirjalta kuin Odelma. Ja kun tässä on vielä lapsen näkökulmaakin, niin minähän lähden tämän heti varaamaan kirjaston sivuilta. Taatusti hieno lukukokemus edessä.

    Tykkään kovasti kirjan kannesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näin on, Anna Elina! Vihkivedet on vähän erilainen teos (luonnollisestikin, koska se on kokoelma keskenään erilaisia novelleja), mutta siinä on vahvasti tunnistettavissa Kaukosen ääni ja käsiala. Ja juuri ne lapsen näkökulmasta kirjoitetut novellit olivat eniten minunkin mieleeni, uskon sinunkin ihastuvan niihin. Sinulla on tosiaan hieno lukukokemus edessäsi! :)

      Ja olen samaa mieltä, kansi on hieno!

      Poista
  10. Myös minulla tämä on odottamassa lukemista. Mukava lukea näin positiivinen arvio teoksesta, vaikka tosin nyt odotukset nousivat vieläkin korkeammalle. Toivon kuitenkin, että en tule pettymään. Tosin arviosi jälkeen olen varma, että niin ei todellakaan tule käymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin oli Vihkivesiä kohtaan kovat odotukset, mutta oli iloista huomata niiden täyttyvän. En oikein usko sinunkaan pettyvän... :) Toivottavasti luet kirjan pian!

      Poista
  11. Hei! Amman blogista huomasin kommenttisi, jossa kaipasit satukirjaa kahdesta hammaspeikosta, tarkoititkohan tätä Egner T:n kirjaa?
    http://www.antikvariaatti.net/product.php?id=199759

    VastaaPoista
  12. No niin! Ja voi että! Kuten tiedät, minäkin sain kirjan käsiini pari päivää sitten ja aion aloittaa kirjan lukemisen varmaankin tänä viikonloppuna. Olen jännittynyt. Ja iloinen siitä, että sinä rakastit tätä näin kovasti. Toivottavasti kirja on minulle yhtä ihana.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännityksellä odotan, mitä sinä pidät Vihkivesistä... Jotenkin kyllä uskon että sinäkin rakastut siihen! On vain sellainen tunne. :)

      Nautinnollista viikonloppua sinulle, ihana! <3

      Poista
  13. Odelma kieltämättä jätti nälän Kaukosen seuraavaa kirjaa kohtaan! Kiva kuulla, että odotettavissa on hyvä lukukokemus :) Pidin Odelmasta kovasti, vaikka se jäi arvoitukselliseksi.

    VastaaPoista
  14. Kuulostaa siltä, että pakko lukea. En ole vielä Odelmaakaan saanut käsiini. Mutta Kaukosta ei taida voida ohittaa :)

    VastaaPoista
  15. Hei vielä ihana! Sinulle on tunnustus blogissani. :)

    VastaaPoista
  16. Minulla on sinulle tunnustus blogissani :)

    VastaaPoista
  17. Lisää tunnustuksia! Ja yksi haastekin :)

    Ja Vihkivedet kuuluu ehdottomasti lukemistoon täälläkin :)

    VastaaPoista
  18. Kuten olet ehkä huomannut, luen enemmän käännöskirjallisuutta kuin kotimaista, niinpä osa uusista tulokkaista jää väistämättä minusta ohi. Sen lisäksi teen runsaasti harrastekirjoja ja olen kovasti historian perään...sekä sitten runot.

    'Ei kivitetty väärintekijää' kuulostaa hyvältä ja sainkin siitä idean, miten tuon esille erään Janten kylän vääryyden, mutta ihan omalla otsikoinnillani.

    Huomaa selvästi, että tämä kirja on sinulle, juuri Se Kirja! Erinomainen arvio. Ehkä minäkin jonakin päivänä...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit