Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla

Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla (Otava, 1994. 334 sivua. Alkuteos Underbara kvinnor vid vatten, 1994. Suomentanut Arja Tuomari.)

  Hän puhaltaa savua peilikuvaansa kohti. Hän etsii peilin alta meikkilaatikosta huulipunan, kiertää puikon auki ja maalaa huulensa. Isabellan kesähuulipuna on roosan värinen, aina roosaa, sillä mikään muu väri ei sovi yhtä hyvin ruskettuneeseen ihoon ja keltaisiin vaatteisiin. Isabella hymyilee ja korjaa muutamaa paksua tummaa suortuvaa, vaikka se on aivan tarpeetonta, sillä Isabellan hiukset ovat sellaiset että ne ovat kauneimmillaan joko kammattuina tai sotkuisina. Sitten hän on tyytyväinen. Isabella on tyytyväinen aina kun näkee itsensä peilistä.

  Hän rusentaa savukkeen tuhkakuppiin ja kääntyy katsomaan yleisöään, jonka olemassaolon hän jo tässä vaiheessa tiedostaa hyvin. 

  Ja sanoo: "Tule Thomas. Nyt mennään ulos ja keksitään jotain hauskaa."

Thomas on pieni koululainen jolla on aivan erityiset vanhemmat: jazzia ja dekkareita rakastava Kajus-isä ja kaunis Isabella-äiti, joka on ennen Thomasta ollut ihan oikea vedenneito - joskin huvipuistossa. Talvisin tämä suomenruotsalainen perhe asuu kaupunkiasunnossa vastavalmistuneessa kerrostalossa. Mutta kun kesä koittaa, muuttaa koko perhe muutamaksi kuukaudeksi kesäparatiisiin Suomenlahden rannalle. Elämä on huoletonta ja aurinkoista, elämä tapahtuu kesällä.

Alkukesästä 1962 Thomaksen perheen naapuriin saapuu uusia asukkaita, Amerikassa asunut Enkelin perhe. Enkelit tuovat tullessaan uusia raikkaita tuulia valtameren toiselta puolen. Rosa Enkelistä ja Isabellasta tulee parhaat ystävät, erottamattomat.

  Bella ja Rosa makaavat rantaviltillä rantakalliolla vähän korkeammalla kuin missä Thomas seisoo. Bella ja Rosa lepäävät kyynärpäiden varassa yläruumis koholla, heidän olkapäänsä koskettavat kevyesti toisiaan. Toisella on keltainen ja toisella valkoinen uimapuku, mutta värit eivät näy kuvassa sillä filmi on mustavalkoinen. Molemmat ovat panneet aurinkolasit päähän.

  Bellan ja Rosan takana, raossa joka jää heidän taaksepäin kallistuneiden yläruumiittensa väliin, kimaltaa ulapan sini auringonpaisteessa. Ulapalla hiihtää vesisuksilla Tupsu Lindbergh Lindberghien kiiltävän mahonkipikaveneen perässä.

Valkoinen huvila meren rannalla, ullakko jossa alkoveja ja vaaleanvihreät seinät, kesäkirjasto ja lukunurkkaus (!), jazzia transistoriradiosta, raukeaa oleilua kirjojen ja sarjakuvien parissa, kun sade hakkaa peltikattoon... Fagerholmin esikoisromaani Ihanat naiset rannalla lumoaa monella tapaa. Sen paikan- ja ajankuvaus ihastuttaa ja saa haaveilemaan loputtoman pitkistä, huolettomista ja aurinkoisista lomapäivistä, jolloin voisi valita kesäkirjastosta jonkun ihanan, kulmistaan jo hieman rispaantuneen dekkariklassikon ja vetäytyä joko rantakalliolle levitetylle ruudulliselle viltille tai pienen kesäsateen sattuessa ullakon kiireettömään tunnelmaan lukemaan. Sellainen paikka olisi todellinen kesäparatiisi! Ihanat naiset rannalla on herkullinen, haaveilemaan houkutteleva romaani.

Tarina kerrotaan pienen, mutta asioita tarkasti havainnoivan Thomaksen näkökulmasta. Kerronta on ihailtavan taidokasta; lukijalle välittyy kuva lapsenomaisen huolettomasta ajatusmaailmasta ja kuitenkin samanaikaisesti pinnan alla on aistittavissa hetki hetkeltä enemmän jotain mustaa ja ahdistavaa. Vaikkei Thomas ehkä kaikkea ymmärräkään, panee lukija merkille erilaiset henkilökemiat, aikuisten väliset jännitteet ja ristiriidat, sekä liudan piilotettuja ja pinnan alla kyteviä tunteita - näiden hienovaraisessa kuvailussa Fagerholm on suorastaan mestarillinen. Tarina etenee syklinomaisesti pitkien, vilkkaiden ja värikkäiden kesien ja nopeasti kuvattujen, tavanomaisten talvien seuratessa toisiaan. Aikuisten maailmassa ystävystytään, ihastutaan, kärsitään parisuhdeongelmista, erotaan ja kohdataan perheiden lasten samalla varttuessa teini-ikään ja aikuisuuden kynnykselle.

Romaanin nostalginen ajankuvaus kiehtoo. 1960-luku herää eloon maailmanhistorian merkkipaalujen - perheet seuraavat ihmisen ensiaskeleita kuussa, ja Kennedy ammutaan erään seitsenvuotiaan syntymäpäivänä - ja toisaalta pienten yksityiskohtien kautta. Vaatteiden, kampausten, kodintekniikan, ja jopa drinkkien, sillä kuumina kesäpäivinä oloa viilennetään soft drinkeillä, sateenkaarijuomilla ja trendikkäillä shangri-la -drinkeillä. Ruotsin-matkalla ostetaan herkkuja ja laadukkaita elintarvikkeita (minunkin oli pakko ostaa kirjan luettuani Löfbergs Lilaa, koska se on hyvänlaatuista kahvia! :). Taustalla soivat Rolling Stones ja The Beatles. Kaikki tuntuu niin kovin erilaiselta nykypäivään verrattuna, niin paljon huolettomammalta. Lapset kulkevat jo pieninä omia polkujaan, kahdeksanvuotiaan yksinäinen öinen souturetki ei ole mitenkään tavaton asia, eikä meressä uivia lapsia vahdi kukaan.

Olen suhtautunut Monika Fagerholmiin hieman samantapaisella pelonsekaisella kunnioituksella kuin Leena Krohniin, naisen teokset ovat kiinnostaneet jo vuosia, mutta lukemisen aloittamiselle on tuntunut olevan hirmuisen korkea kynnys. Parin pätevän suosittelijan (terkkuja Kirjavaan kammariin Karoliinalle, jolle Ihanat naiset on erityisen rakas kirja, sekä Luettujen, lukemattomien kovalle Fagerholm-fanille, Liisalle!) painavien suositusten myötä uskaltauduin lopulta kevättalvella Fagerholmin pariin aloittaen tästä Ihanista naisista, ja voi apua, miten kovaa tämä teos kolahti! Ihastuin, rakastuin ja vaikutuin, ja nyt haluan (ja uskallan!) lukea enemmänkin Fagerholmia. Luin tämän romaanin kun maassa oli vielä lunta, ja se toimi erinomaisena lääkkeenä kesänkaipuuseen. Näin kesällä se olisi oivallinen lomakirja! 

  Pallo on ostettu ennen kesää. Toukokuussa jolloin oli mukava kierrellä kaupoissa, työnnellä ostoskärryä ja valmistautua kesäkauteen kuvitellen, että kaupasta voi ostaa meren kohinaa, iloista naurua rannalla, auringon kuumotusta iholla, hellepäiviä seuraavia vilpoisia iltoja kun aurinko on kadonnut puiden taakse, hyttysiä jotka puiden lomasta siivilöityvän auringon viimeiset säteet saavat kimaltamaan ulapan yllä.

Muualla Ihanista naisista sanottua: Sallan lukupäiväkirja, Mustikkakummun Anna, Luettua, Päkän juttu ja Koko lailla kirjallisesti.