Lissabonin kevät, osa 3

Tässä on nyt pari päivää jo kuljettu pitkin Lissabonia, ensin toissa päivänä kaupungin pieniä yksityiskohtia ihastellen, ja eilen muun muassa merellistä tunnelmaa nuuhkien. Tänään, viimeisenä virtuaalisena matkapäivänä, on aika keskittyä kulttuuriin. Luvassa melkoinen kuvatulva - siispä kiitos ja anteeksi jo etukäteen! :)


Kirjallisuus ja musiikki ovat olennainen osa Lissabonia. Kaupungissa on mahdotonta olla törmäämättä runoilija ja kirjailija Fernando Pessoaan (1888-1935), jota pidetään yhtenä Portugalin ja ylipäänsä oman aikansa Euroopan merkittävimmistä runoilijoista. Ihan konkreettisesti Pessoa on löydettävissä Rua Garretilta, jossa hän istuu pronssiin valettuna kahvila A Brasileiran terassilla odottamassa juttuseuraa. Kuulin ystävältäni, että ohikulkijoilla on tapana asettaa Pessoan sormien väliin palava savuke, mutta tällä kertaa eläessään ahkera tupakoitsija joutui hengittelemään metallisiin keuhkoihinsa vain raikasta ja raitista kevätilmaa. Itsekin istuskelin A Brasileiran terassilla nautiskelemassa espressoa ja ihania portugalilaisia pastel de nata -leivoksia, mutta minulla ei ollut palanpainikkeena Pessoan runoja, vaan ikisuosikkiani ja miehen chileläistä kollegaa, Pablo Nerudaa. Nerudan runotkin sopivat kaikessa merellisyydessään ja intohimossaan erinomaisesti juuri Portugalissa luettaviksi, mutta niistä lisää lähiaikoina.

Kävin tutustumassa myös Pessoan kotimuseoon, jossa runoilijan pieni, vanha huone on vielä entisessä asussaan. Museossa on nähtävillä myös vaikuttava taidekokoelma: brittiläisen Aldous Eveleigh'n Fernando Pessoasta maalaama kuvasarja Identity Parade. Taiteilija on ihaillut suuresti edesmennyttä portugalilaista runoilijaa, ja kahden taiteellisesti lahjakkaan miehen kuvitteellisesta elämän ja kuoleman sekä ajanlaskun ylittävästä ystävyyssuhteesta on syntynyt uskomattoman hieno kokoelma taidetta.











Lissabonin kirjakaupat ovat ihastuttavia ja luokseen houkuttelevia, ja kiertelin niissä paljon vaikka en portugalia osaakaan. Erityisesti viehätyin antikvariaateista, joissa myytiin vanhojen kirjojen lisäksi myös vanhoja ja ihastuttavia gravyyreja.





Portugalista on myös mahdotonta puhua puhumatta fadosta, vanhasta ja tyypillisesti surumielisestä portugalilaisesta kansanmusiikista. Rakastan fadoa, mutta en ole sen suhteen todellakaan mikään asiantuntija - olen aiemmin kuunnellut mielikuvituksettomasti vain fadon kuningatarta, Amália Rodriguesia, sekä fadon nykytähtiä Marizaa ja Carminhoa. Lissabonin Fado-museo oli pakollisten käyntikohteiden listallani, ja siellä nautiskelinkin vanhasta ja uudesta fadosta useiden tuntien ajan. Fado-museota suosittelen jokaiselle Lissabonin-kävijälle, jota fado vähänkään kiinnostaa. Museossa käynnin jälkeen sisin on pakahduttavaa sielukkuutta täynnä. ♥ Luonnollisesti kävin kuulemassa fadoa myös pienessä tascassa Bairro Altossa - se oli monella tapaa unohtumaton ilta. :)










Monelle suomalaiselle se tutuin portugalilaiskirjailija lie nobelisti José Saramago (1922-2010). Katolisessa Portugalissa suhtautuminen tunnetusti kommunistiseen ateistiin oli ristiriitaista, ja valtion vedettyä Saramagon teoksen Jeesuksen Kristuksen evankeliumi pois Euroopan kirjallisuuspalkinnon ehdokaslistalta mies muuttikin loppuelämäkseen Lanzarotelle. Kaikesta huolimatta Saramagoa ei ole kotimaassaan unohdettu - Casa dos Bicosin edustan pihakiveyksestä löytää kirjailijan kunniaksi kaiverretun pienen ja vaatimattoman (!) muistolaatan, ja sisällä talossa toimii José Saramago Foundationin vuonna 2012 perustama näyttely kirjailijan elämäntyöstä. Itse olen hieman pelännyt vaikeaksi arvelemaani kirjailijaa, mutta rakkaan ystävän suosituksesta otin reissulukemisekseni Saramagon teoksen Kertomus sokeudesta, ja olen sanalla sanoen häikäistynyt. ♥  









Nyt tämä matka alkaa olla lopuillaan, on aika sanoa Lissabonille näkemiin. Toivottavasti viihdyit kanssani! Pääsiäispyhien aikana palailen kera erinomaisten kirjojen, siihen saakka Hyvää pääsiäistä kaikille! 

Kommentit

  1. Kiitos kulttuurisesta katsauksesta ja jälleen upeista kuvista. Kyllä Lissabon vaikuttaa ehdottomasti kaupungilta, johon olisi hienoa joskus päästä tutustumaan livenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kiitos sinulle! :) Kyllä, Lissabon on ehdottomasti käymisen ja näkemisen arvoinen kaupunki.

      Poista
  2. Voi että näitä kuviasi...! Olen ihaillut pitkin matkaa. Kiitos. <3 Ja kuvien perusteella on kyllä kaunista ja lämmintä. :)

    Erityisihana on tuo laatta. Voisin käydä sen viereen viltille piknikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, olet ihana. <3 Kaunista siellä oli,ja paljon valoa, aurinko paistoi enimmän osan ajasta. Mutta oli siellä lopulta aika koleaa, hrr. Lämpimämpää kuitenkin kuin Suomessa samaan aikaan.

      Veinkin sinulta erityisterveiset Josélle. <3 Piknik laatan vieressä kuulostaa aika mainiolta ajatukselta.

      Poista
  3. Ah, kiitos ihanista kuvista. Matkakuumeeni nousee jälleen, vaikka juuri palasin Berliinistä! Minulta ei taida löytyä läheskään näin paljon upeita kuvia, mutta kyllä niistä yhden postauksen ainekset saa kasaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iida, kiitos ihanasta kommentista! :) Oi, olet ollut Berliinissä, sekin on kiehtova kaupunki. Olen piipahtanut siellä aivan lyhyesti, mutta uskon palaavani sinne joskus ihan ajan kanssa. :) Jään odottamaan Berliini-postaustasi mielenkiinnolla.

      Poista
  4. Tämä kirjallinen Lissabon oli upea päätös hienolle matkalle! Kiitos, Sara! Pessoa ja Saramago ja Nerudaa kahvilalukemisena. Voisi sanoa, että täydellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, kiitos ihana! <3 Oli kyllä aivan mainio matka, ja oli ihanaa tehdä se nyt virtuaalisesti uudelleen. Kiitos erinomaisen hyvästä matkaseurasta! <3

      Poista
  5. Voi ihana, ihana, ihana! Katsoimme Jurin kanssa kuviasi ja aloimme vakavasti miettiä, että lähtisimme myös Lissaboniin. Olen ollut siellä lapsena vain yhden päivän, enkä muista edes, mitä teimme siellä ennen kuin siirryimme Algarveen lomailemaan. Haluaisimme ihan löhölomalle, mutta en kyllä missään nimesäs malttaisi jäädä vain makoilemaan, kun olet kuvannut ja kertonut niin monesta kirjallisesta kohteesta. :) <3

    VastaaPoista
  6. Oi, ikävä Lissaboniin...Ihana blogi sinulla!
    Onko Cesaria Evora sinulle tuttu-maailman kaunein laulu Sodade? :) Portugalilainen melankolia...

    VastaaPoista
  7. Voi huokaus… Kiitos huikeasta virtuualimatkasta Lissaboniin! Taas kerran ihanat kuvat ja notkeasti soljuva teksti veivät mukanaan… <3

    VastaaPoista
  8. Herranjestas, miten ihanaa! Lissabon on ikuinen kaipaukseni kohde. Olen käynyt kaupungissa kerran, taisimme viipyä neljä päivää ja siitä jäi ihan mieletön kaiho ja kaipuu. Ihana siis nähdä näitä kuvia. Minulla jäi silloin niin paljon näkemättä, kuten tuo Fado-museokin.

    Pablo Neruda, minunkin ikiaikainen suosikkini. Oli jotenkin mieletöntä istua Chilessä kahvilla ja lukea Nerudan runoja...se toi runoihin ihan oman ulottuvuuden.

    VastaaPoista
  9. Ihana teksti, ihanat kuvat. Nyt ainakin olen varma, että Lissaboniin on päästävä. Olen kaltaisesi fado-amatööri, mutta aina kun sitä kuulee, kääntyy sydän ympäri. Vaikka ei edes sanoja ymmärrä.
    Mulla Saramago on edelleen korkkaamatta, samoin Pessoa. Saramagoa löytyisi omasta hyllystä, mutta pelkään vähän sen vaikeutta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit