Sofi Oksanen: Norma


Sofi Oksanen: Norma (Like, 2015.  304 sivua.)

Alkuasetelmassa ollaan epäselvissä olosuhteissa kuolleen Anita Rossin hautajaisissa. Suremaan on jäänyt tytär Norma, joka onkin hyvin erikoislaatuinen ihminen, varsinainen luonnonoikku. Norman herkkävaistoisuuden ja etenkin poikkeuksellisten hiusten (!) vuoksi äiti ja aikuinen tytär ovat eläneet melko eristäytynyttä elämää.

Äidin kuoleman jälkeen Normalle alkaa hiljalleen selvitä, ettei hän ole tiennyt paljoakaan äidistään, suvustaan, tai edes itsestään. Heräävän tietoisuuden lisäksi naiselle jää perinnöksi suuri summa velkaa, sekä kummallinen vyyhti, johon liittyy hämärähommiin pohjautuvia bisneksiä tekevä Lambertin suku, äidin mielenterveysongelmainen ystävätär ja punttitolkulla Norman omia hiuksia.

  Näistä hiuksista tehdyissä pidennyksissä naiset astelisivat alttarille ja matkustelisivat kavaljeerien, kihlattujen, rakastajien, aviomiesten ja lastensa isien kanssa kohti sukujuhlia ja festivaaleja, viilettäisivät juhannuskoivujen välistä kohti järven rantaa, pöyhisivät kampaustaan ja ajattelisivat kokon äärellä käytyjen myöhäisten riitojenkin aikana, että tukka sentään oli hyvin. Hänen hiuksensa loihtisivat lukuisia onnellisia juhannuksia ja onnistuneita taikoja, uusia rakkauksia ja lisää juhannuslapsia, ne uisivat järvien pinnalle levittäytyvässä keskiyön auringossa ja avautuisivat viuhkoiksi, pyörisivät juhannusyön pelloissa. Hänen hiuksillaan nuo naiset saisivat kaiken sen, mitä hän ei koskaan.


Olen varmaan Suomen ainoa kirjabloggaaja, joka ei ole ennen tätä lukenut ainoatakaan Sofi Oksasen kirjaa. Kyse ei ole ollut siitä, etteikö Oksasen tuotanto kiinnostaisi - päinvastoin, mutta jotenkin lukemisen kynnys on noussut liian korkeaksi kirjailijan ympärillä pyörivän hypen myötä. Viime syksynä ilmestynyt Norma tuntuikin erikoisuudessaan hyvältä kirjalta aloittaa Oksasen tuotantoon tutustuminen. Myönnän, että minua kirjan pariin houkutteli myös sen viehko nimi, sillä kuvittelin sen sisältävän joitakin ovelia yhtymäkohtia Bellinin Norma-oopperaan (tämä tosin osoittautui kirjaa lukiessa omaksi harhaluulokseni, sillä yhteys kirjan ja oopperan välillä on aivan kirjaimellisesti nimellinen).

Norma olikin ovela kirja - niin ovela, etten vieläkään oikein tiedä mitä luin. Siinä on ehkä tapahtunut henkirikos, ja päähenkilö Norma Rossia vastassa oleva Lambertin klaani harjoittaa bisneksiä, jotka eivät kestä päivänvaloa tai lähempää tarkastelua. Kirjan tunnelma on alusta loppuun miltei selittämättömällä tavalla tiheä ja painostava, mutta vaikka kaiken yllä leijuu vahvana jatkuva vaaran ja uhan lemu, ei tarinassa kuitenkaan tapahdu paljoakaan. Periaatteessa Normaa kai voisikin kutsua rikos- tai jännitysromaaniksi, mutta ei se oikeastaan ole kumpaakaan. Kirjassa on paljon myös maagisen realismin elementtejä, ja minua juuri ne kiehtoivat eniten. Normasta jäi mystinen, häiritsevä ja juuri siksi kiehtova jälkimaku. Kirja on kuin arvoitus, jonka ei ole tarkoituskaan ratketa.

Oksanen esittelee Normassa maailman, joka on häikäilemätön ja julma, ja jossa ihminen - yleensä nainen - on vain väline vailla sen kummempaa arvoa. Jotakin sellaista, joka on helposti pois heitettävissä ja korvattavissa toisella samanlaisella. Teksti herättää puistattavia ajatuksia: mitä kaikkea ihminen voi joutua henkensä pitimiksi ja perheensä elättämiseksi tekemään? Köyhissä maissa rahapulassa elävät yksinäiset naiset joutuvat alistumaan tuotantolaitoksiksi ja kasvatusalustoiksi. Kaikki kelpaa: hiukset, kohtu, munuaiset. Kirjaa lukiessa kurkkua alkaa kuristaa, sillä koko ajan ymmärtää lukevansa jonkun ihmisen todellisuudesta, niin fiktiota kuin käsissäni pitelenkin. Myös vallankäytön kuvaajana Oksanen on hiuksia nostattavan hyvä.

  Se joka hallitsee unelmia, hallitsee maailmaa. Se joka hallitsee hiuksia, hallitsee naisia. Se joka hallitsee heidän lisääntymiskykyään, hallitsee myös miehiä. Se joka pitää naiset tyytyväisinä, tyydyttää miehetkin ja se joka tohtoroi hius- ja vauvakuumeisia ihmisiä, on heidän kuninkaansa.

Lukukokemus oli kuitenkin kaikkiaan ristiriitainen. Lukiessani minua häiritsi ajoittain hienoinen laskelmoinnin maku: Kesäinen Helsinki ei tuntunut itseltään, vaan se olisi voinut olla mikä tahansa anonyymi eurooppalainen kaupunki, samoin henkilöiden nimet olivat niin kansainvälisiä, että ne toimivat vaivattomasti varmasti minkäkielisessä käännöksessä tahansa - ja jostakin syystä huomasin ärsyyntyväni näistä pikkuseikoista. Myös isojen teemojen niputtamisessa olin aistivinani jonkinlaista väkinäisyyttä. Samalla kuitenkin ihailin Oksasen rohkeutta, kantaaottavuutta ja sujuvaa lausetta. Teksti onkin jotenkin kirjoittajansa näköistä: älykästä, itsevarmaa ja pelotonta.

Norma leikittelee lukijansa kanssa, se vihjaa muttei kerro likimainkaan kaikkea, se koukuttaa lukemaan ja lopuksi jättää lukijan hämmennyksen valtaan. Vaikka lukemisesta on jo aikaa, en osaa vieläkään vastata edes yksinkertaisimpaan kysymykseen: pidinkö kirjasta vai en? En tiedä, mutta ei se minua ainakaan kylmäksi jättänyt. Ja se on mielestäni sellaisen lukukokemuksen merkki, että Oksasta on todellakin luettava enemmän. Ehkä seuraavaksi on jo Puhdistuksen vuoro.

Normasta ovat kirjoittaneet myös ainakin TuijaTaMarikaOksa, ArjaKirjakaapin kummitusMai Laakso ja Krista.

HelMet-lukuhaaste 2016: 8 - kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

Kommentit

  1. Puhdistus on se paras kirja Oksaselta. Tämä Norma oli oudon viihdyttävä ja muutenkin mystinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, minun pitänee siis lukea seuraavaksi Puhdistus. :) Ja viihdyttävä ja mystinen, kyllä - juuri sellainen kirja on Norma.

      Poista
  2. Minä pohdiskelin kirjaa lukiessa paljon omistamista ja oman itsensä kontrollia, mikä esiintyi kirjassa mm. hiuslisäkkeissä ja kohdunvuokraamisessa. Voin rehellisesti kyllä sanoa, etten erityisemmin pitänyt kirjasta, mutta kyllä se on mieleen jäänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reta Anna Maria, Norma herätteli kyllä kaikenlaisia ajatuksia, tärkeitä sellaisia. Ja on tämä tosiaan niin erikoinen kirja, ettei aivan heti unohdu.

      Poista
  3. Norma kiehtoo kyllä, vaikken aivan ole vakuuttunut sen onnistumisesta. Riistosta ei kuitenkaan koskaan kirjoiteta liikaa.

    Puhdistus on edelleenkin mielestäni 2000-luvun tärkein suomalainen kirja. Se on kaiken hypetyksen arvoinen. Luulenpa, että se kolahtaa sinuunkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, kuulisin kyllä todella mielelläni mielipiteesi ja ajatuksiasi Normasta. Toivottavasti luet tämän joskus. :) <3

      Minullakin on sellainen tunne, että Puhdistus tulee kolahtamaan. Aion lisätä sen lähiaikojen tbr-listalleni. Tästä on nyt hyvä jatkaa, kun kynnys Oksasen lukemisen suhteen on ylitetty. :)

      Poista
  4. Kiitos tekstistäsi! Hivenen hämmentyneeseen tilaan Norma lukijansa saattaa, tunnistan tunteen. Itse riemastuin siitä, että Normassa on poikkeuksellista irrottelua vakavien asioiden ajamisen lisäksi. Kuvaat osuvasti kirjan (kansainvälistä) laskelmoivuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kiitos kommentistasi! :) Ja olen samaa mieltä: kirjan maagisen realismin elementit olivat aika riemastuttavia, melkoista mielikuvituksen juhlaa. Ilman niitä Norma olisi saattanut olla jopa hieman tylsä ja tietokirjamaisella tavalla opettavainen.

      Poista
  5. Sara, ensinnäkin todella osuva kuva sinulla! Upeita hiuksia ja kampauksia.

    Minä sain tämän kirjan joululahjaksi. Sitä ennen se oli jo ollut kerran lainassa, mutta palautin lukematta. Olen kuullut niin monen puhuvan juuri noista asioista, mitä sinäkin mainitset negatiivisina, että olen aivan varma, että harmistun sitten kun tämän joskus luen.

    Oksaselle tekisi hyvää rauhoittua, istua alas ja kirjoittaa, antaa kustantajan hoitaa markkinointi ja unohtaa, mikä nyt juuri myy, kirjoittaa vaikka jostain hyvin epätrendikkäästä aiheesta.'Puhdistus' on hyvä, silloin hänellä ei ollut vielä suosion painetta, mutta hänen sen jälkeen kirjoittamassaan on ollut vahvasti laskelmoinnin maku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos! :) Kiitos kuuluu myös kavereilleni, varsinaisille työpaikan Tähkäpäille. :)

      Laskelmoinnin maku on sellainen seikka, joka helposti latistaa hyvääkin lukukokemusta. Lieneekin melkoinen haaste kirjailijalle vastata vuosi toisensa jälkeen koviin odotuksiin, kun suosio on noin suurta sekä kotimaassa että ulkomailla. Ei kyllä kateeksi käy! :)

      Voihan olla, että Norma onkin sinulle lopulta positiivinen yllätys, jos odotukset ovat valmiiksi maltilliset. Jään mielenkiinnolla odottamaan mielipidettäsi kirjasta.

      Poista
  6. Lukemistani Oksasen kirjoista pidin Normasta eniten. Se oli erilainen, ja minut se imaisi mukaansa, vaikka moni langanpätkä jäikin kutomatta kokonaisuuteen. En huomannut laskelmointia muuta kuin markkinoinnissa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niina, hauska kuulla, että Norma on suosikkisi. :) Kyllä tämä ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja on, mieleenpainuva.

      Poista
  7. Minä tykkäsin Normasta. Ei ehkä Puhdistuksen veroinen, mutta minusta sen jälkeen paras Oksasen teos tähän asti. Tykkäsin tarinasta ja moralisointi sai ajattelemaan asioiden eettisyyttä.
    Eläinten kohtelusta ja karvojen käytöstä vaahdotaan kyllästymiseen asti, mutta entäs ihmisten. En varmasti koskaan enää osta tekokarvoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Serentis, mukavaa kuulla että Norma oli sinulle noin mieluinen kirja. :) Ajatuksia tämä kyllä todella herätti, eettisestä ja moraalisesta näkökulmasta katsottuna tämä on tärkeä teos ja täynnä painavaa asiaa. Olen itse lukijana niin historiaorientoitunut, että veikkaan ihastuvani Puhdistukseen ja Kyyhkysiin tätä kirjaa enemmän, mutta saapa nähdä.

      Poista
  8. Minä olen tähän asti lukenut Oksaselta vain Puhdistuksen, ja koska en siitä oikein erityisemmin pitänyt (se kun tuntui jotenkin myös hieman teennäiseltä ja laskelmoivalta, ja samalla tapaa persoonattomalta miten tätä kirjaa kuvasit - kaikki olisi voinut tapahtua missä vain, kelle vain), on ollut varsin korkea kynnys tarttua muihin teoksiin. Tämä Norma nyt jotenkin kiinnostaisi kuitenkin, tosin hyllyssä vuoroaan odottaa myös Kun kyyhkyset katosivat, saa nähdä josko tänä vuonna olisikin pitkän tauon jälkeen Oksasen toinen mahdollisuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, olipa mielenkiintoista lukea kommenttisi. Olen kuullut Puhdistuksesta sellaisia mielipiteitä, että kirjasta ei ole pidetty, koska se on tuntunut liian rankalta ja ahdistavalta, mutta ajatukseen siitä, että kirja on tuntunut teennäiseltä tai laskelmoivalta, en muista törmänneeni missään. Nyt tekisi mieli aloittaa Puhdistus saman tien, että voisin muodostaa siitä oman mielipiteeni. :D Olisi myös mielenkiintoista kuulla mitä pidät Normasta, joten toivottavasti luet sen jossain vaiheessa. Anna ihmeessä Oksaselle uusi mahdollisuus!

      Poista
  9. Minä olen lukenut vain Puhdistuksen Oksaselta. Uskon kun monet sanovat, että se on hänen parhaansa. Normasta olen loitonnut joka kerran kun luen jonkin arvion, eli nyt olen todella kaukana:)

    Sofi Oksanen on kyllä harvinainen tropiikin lintu Suomen harmaudessa. Fiksu ja kantaaottava. Onneksi hän rikastuttaa Suomen kirjallisuutta ja julkista keskusteluakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, monesti sitä muiden arvioita lukiessaan osaa jo sanoa onko joku kirja oma juttu vai ei. Ehkä Norma ei vain ole kirja sinun makuusi. :)

      Oksasesta olen ihan samaa mieltä. Hän on todella älykäs, ja ihailen hänen rohkeuttaan. <3

      Poista
  10. Minäkin olen lukenut vain Puhdistuksen, joka teki lähtemättömän vaikutuksen. Nyt pelkään, ettei tämä voi samalla tavalla innostaa. Sain kirjan lahjaksi, mutta tuolla kirjahyllyssä se vielä odottaa lukemista. Olen kuullut ja lukenut niin ristiriitaisia lukukokemuksia tästä teoksesta. Uskallan ehkä pian kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Milamilim, ei tämä varmasti Puhdistuksen veroinen olekaan, ja kirjana muutenkin hyvin erilainen (uskallan sanoa näin Puhdistusta lukematta). Mutta kyllä Norma lukemisen arvoinen kirja on, eli toivottavasti rohkaistut jossain vaiheessa sen pariin. :)

      Poista
  11. Norma on kovin erilainen Oksasen muihin verrattuna, mutta silti minusta varsin kiinnostava. Puhdistus on kertakaikkisen hieno, on vaikea kuvitella sille voittajaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kommenttisi vain vahvistaa sitä ajatusta, että uskon itsekin ihastuvani Puhdistukseen kovasti. Aion lukea kirjan pian! :)

      Poista
  12. Olen poikkeus: en ole lukenut Puhdistusta, mutta pari kesää sitten "lukaisin" mökillä Kun kyyhkyset katosivat, koska hankin sen Oulun Akateemisesta parilla eurolla. Minua on aina tökkinyt Oksasessa se laskelmoinniksi kokemani brändääminen. En pidä hänen brändistään, mutta Kun kyyhkyset katosivat yllätti minut positiivisesti koska en odottanut kirjalta mitään. Normaan en aio koskea, kaikesta mitä olen kirjasta lukenut tiedän, ettei se ole minun kirjani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Assyriologi, ah - sinäkään et ole lukenut Puhdistusta! Joku toinenkin kyseistä kirjaa lukematon himolukija siis löytyy minun lisäkseni. :) Minullakin on Kyyhkyset odottamassa, olen ostanut sen laillasi Akateemisen alesta parilla eurolla. Siitä minulla on sellainen ennakkoaavistus, että se saattaisi olla kovastikin makuuni. Oksanen persoonana herättää minussa syvää ihailua, mutta hypetys ja brändääminen ovat nostaneet kynnystä tarttua hänen kirjoihinsa. Vähän ristiriitaista jotenkin, höh! :)

      Poista
  13. Oksasen kirjoja on tullut käänneltyä kirjastoreissuilla, vielä ei ole yksikään lähtenyt mukaan, mutta ehkä niiden vuoro tulee.
    Täältä saa aivan mahtavia lukuvinkkejä esim. Haahtelan kirjat ja monet muut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, ihana kuulla, kiitos kommentistasi! <3 Ja ehkäpä päädyt lukemaan Oksastakin ennemmin tai myöhemmin. :)

      Poista
  14. Hyvä postaus, jonka jälkeen ensimmäistä kertaa ajattelen, että voisin lukea Norman. Olen lukenut Oksaselta Stalinin lehmät ja Puhdistuksen, joita molempia pidän hyvinä romaaneina. Puhdistus etenkin teki suuren vaikutuksen, tuntui paikoin hyvinkin rankalta lukea. Mutta sitten innostukseni ja kiinnostukseni katosi - en tiedä miksi ja minne.

    Hauska kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos. <3 :) Suosittelen kyllä Normaa, se on hyvällä tavalla erikoinen kirja. :) Puhdistuksen haluan itse lukea seuraavaksi, uskon että se tekee minuunkin suuren vaikutuksen.

      Poista
  15. Sara, kiitos tästä. Olen jättänyt Norman sivuun ainakin toistaiseksi, siitäkin huolimatta, että rakastuin puhdistukseen viime syksynä. Tietty laskelmoivuus pelottaa, tuo mistä sinäkin mainitsit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos kommentistasi! <3 Muistankin että luit Puhdistuksen aivan hiljattain ja vaikutuit - se taisi olla yksi lisäsysäys sille, että uskaltauduin nyt itsekin lukemaan Oksasta. :) Olisi kyllä mielenkiintoista lukea ajatuksiasi Normasta, joten toivottavasti kuitenkin joskus päädyt tämän pariin.

      Poista
  16. Kuuntelin Norman juuri äänikirjana, ja lopputulema on sama kuin monilla muillakin: se häviää Puhdistukselle. Norman teemat ovat toki mielenkiintoisia, mutta toteutus jäi puolitiehen, eikä kokonaisuus temmannut mukaansa. Harmi, toivoin pitäväni tästä kirjasta enemmän, kuin Oksasen aikaisemmasta tuotannosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, harmi! Voisi ajatella, että juuri äänikirjana tämä olisi jotenkin vetävämpi, mutta höh. Kukakohan oli kirjan lukijana? Silläkin on äänikirjan kannalta valtava merkitys.

      Poista
  17. Sara, tämäpä oli miellyttävä bloggaus! Minua on häirinnyt kovasti, kun monet bloggarit tyrmäävät kirjan etukäteen tietäen jo sisällön ja vertaamalla esim. Puhdistukseen. Eihän se niin voi mennä - lukematta ensin. Olen lukenut Oksasen teokset ja mietin uteliaana Normaakin, että mitähän kauheata siinä on, että ihan fiktiotakin voi olla ja hiukset kasvaa ja...eihän sellaista voi Oksaselta lukea. Ja metsään menee sellainen ajattelu. Sinun lähtökohtasi oli hyvä: aloitit Normalla.

    Kirja oli miehellekin hyvä ja sisälsi juuri niitä elementtejä, joista kerroit. Se pitää avata ennakkoluulottomasti, se ei ole Puhdistus, eikä vertailla pidä. Silloin se avautuu.

    Kiitos hyvästä bloggauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo, kiitos ilahduttavasta kommentistasi! ♥ Minustakin alkuasetelmani oli oivallinen, se etten ollut lukenut Oksasta aiemmin sai tarttumaan Normaan avoimin mielin. Minusta vertailu on muutenkin usein epäreilua: paitsi se, että kirjailijoita verrataan toisiinsa, myös se, että saman kirjailijan eri teoksia verrataan toisiinsa. Ennakkoluulottomuus on hyvästä - elämässä ja kirjallisuudessa. :)

      Poista
  18. tuli luettua: http://hannelesbibliotek.blogspot.se/2016/10/norma-av-sofi-oksanen.html

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit