Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka


Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka (Gummerus, 2011. 221 sivua. Alkuteos La Mécanique du cœur, 2007.)

Ensinnäkin, älä kajoa viisareihisi. Toiseksi, hillitse vihasi.
Kolmanneksi, älä anna itsesi ikinä, kuuna päivänä rakastua.
Sillä silloin sydämesi kellon suuri tuntiviisari
puhkoo ikuisesti ihoasi, luusi luhistuvat
ja sydämesi mekanismi risahtaa rikki uudelleen.

On maailman kylmin päivä Edinburghissa huhtikuussa 1874. Lumihiutaleet satavat maahan ilmaakin keveämpinä, suihkulähteet jähmettyvät jääkimpuiksi, meren aallot ritisevät kuin rikkoutuva ikkunalasi ja linnut jäätyvät kuoliaaksi kesken lentonsa. Kaupungin korkeimman kukkulan, muinaisen tulivuoren, laella vanhassa talossa syntyy Jack, pieni poika, jonka sydän on jäätynyt. Kätilönä toimii tohtori Madeleine, omia kyyneleitään keräävä, kaupunkilaisten hulluksi ja noidaksi leimaama kätilö, jonka elämäntehtävänä on auttaa huono-osaisia, yksinäisiä ja hyljeksittyjä naisia. Madeleine on kekseliäs ja taitava ihmisten korjaaja, hän osaa tehdä ihmisille proteeseja, lasisilmiä ja puujalkoja. Nainen pelastaa Jackin hengen asettamalla käkikellon tahdistamaan pojan sydäntä.

Jackin äiti hylkää poikansa. Omituista, tikittävää ja kukkuvaa poikaa ei kukaan huoli ottolapsekseen, mutta Jack saa onnekseen kasvaa Madeleinen hellässä huomassa. Eräänä päivänä Jack tapaa torilla kukkivalta puulta näyttävän pienen tytön, jonka laulu muistuttaa satakielen viserrystä ja joka tanssii linnun lailla. Tyttö on Miss Acacia, andalusialainen flamencolaulajatar, joka on niin likinäköinen että tanssiessaan hän törmäilee ympäriinsä. Jack rakastuu tulisesti, hänen sykkeensä kiihtyy ja äkkiä hänen sydämensä käkikello alkaa kukkua äänekkäästi. Torin väki pelkää Jackia ja Madeleine vie hänet kiireesti kotiin. Siellä vanha nainen varoittaa Jackia ettei tämän hauras sydän monimutkaisine mekanismeineen kestä rakastumista, tai muitakaan suuria tunteita. Jack ei kuitenkaan pysty koskaan unohtamaan Acaciaa, ja neljätoistavuotiaana hän lähteekin etsimään unelmiensa rakastettua.

Madeleine pakkaa minulle laukun, jossa on kyynelpurkkeja ja vaatteita. En osaa auttaa häntä. Voisin lausahtaa jotain tärkeää tai viikata vaatteitani, mutta kökötän hievahtamatta kuin naula lattiassa.
Hän piilottaa sydämeni avaimen päällystakin taskuun, niin että voin vetää itseni käyntiin tilanteessa kuin tilanteessa. Sitten hän asettelee laukkuuni ruskeaan paperiin käärittyjä ohukaisia ja kätkee housuntaskuihini kirjoja.

Alkaa hurja matka Lontoon kautta Ranskaan ja sieltä lopulta Andalusiaan. Matkalla Jack tapaa pelottavan kaimansa, Viiltäjä-Jackin, ja saa matkaseurakseen sympaattisen George Mélièsin, legendaarisen taikurin (ja tulevan elokuvaohjaajan). Lopulta Jack löytää Miss Acacian.


Tämän kirjan ilmestymistä olen kiihkeästi odottanut koko syksyn! Kun tapahtumapaikkana on 1800-luvun Edinburgh, ja kirjan mainostetaan olevan synkänkaunis, vinksahtanut rakkaustarina, joka huokuu timburtonmaista tunnelmaa, omintakeista huumoria ja runollista taikaa, olin aivan varma että edessä on pakahduttavan ihana lukukokemus ja rakastuin jo etukäteen mielikuvaan, joka minulle oli kirjasta syntynyt. Tämän piti olla ihan kaikella tapaa juuri minulle sopiva kirja. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Kun opiskelin ammattiini, minulle opetettiin että paras palautteen anto tapahtuu hampurilaismallilla; ensin jotain positiivista, sitten rakentavaa kritiikkiä, ja lopuksi vielä jotain positiivista. Tässä tekstissäni aion noudattaa tätä mallia, mutta voin jo tässä kohtaa kertoa että tässä hampurilaisessa on todella paksu ja sitkeä pihvi, ja sämpylää vain nimeksi. :) Jos siis haluat lukea Sydämen mekaniikan, heittäytyä sen vinksahtaneeseen maailmaan ja nauttia tarinasta ilman minkäänlaisia etukäteismielikuvia, kehotan lopettamaan tämän tekstin lukemisen tähän!

Ensin jotain positiivista, hmm. No, kirjahan on ulkoisesti kaunis kuin koru! Sen hurmaavan goottilaisessa, punamustavalkoisessa kannessa riittää katseltavaa ja ihailtavaa, ja graafisen suunnittelun tehnyt Jenni Noponen ansaitseekin kunniamaininnan, kansi on ehdottomasti yksi kauneimpia koskaan näkemiäni. Olin aivan innoissani kun sain kirjan lopulta käsiini, hypistelin sitä onnellisena ja sen painomustekin tuntui tuoksuvan jotenkin paremmalle (!). Tarina alkoi ihastuttavasti, ja tempauduin ensin täysillä sen timburtonmaiseen, hivenen nyrjähtäneeseen maailmaan. Tarinan hahmot kuvittelin alusta asti Burtonin upean elokuvan Corpse Bride tyyppisiksi suurisilmäisiksi animaatiohahmoiksi, koska koko tarinassa oli jotakin epäihmismäistä.



En ikävä kyllä päässyt tarinassa toista lukua pidemmälle, kun aloin huomata Malzieun sanavalintojen, kielikuvien ja ajankuvauksen olevan todella ontuvaa, mies hypähteli jatkuvasti väärässä aikakaudessa. Olen lukenut monia hienoja Skotlantiin sijoittuvia romaaneja, sekä monia hienoja 1800-luvulle sijoittuvia romaaneja, mutta tämä ei valitettavasti lukeudu kumpiinkaan niistä. Historiaan sijoittuvia romaaneja lukiessani olen tottunut siihen, että ajankuvaus on tarkkaa ja kirjailijan tekemä tutkimus- ja pohjatyö näkyy, lukeminen on nautittavaa koska voin uskoa todeksi, tai edes mahdolliseksi sen mitä luen. Tämä tarina kertoo kummajaisista ja friikeistä, eikä sen sikäli toki ole tarkoituskaan olla uskottavaa, mutta silti olisin odottanut kirjailijan pysyttelevän edes jollain tasolla suhteellisen realistisessa historiankuvauksessa. Sydämen mekaniikkaa lukiessani ajattelin jatkuvasti kouluikäisen Malzieun (joka on siis myös ranskalaisen Dionysos -bändin laulaja) luistaneen historiantunneiltaan osallistuakseen bänditreeneihin, kirjan ajankuvaus kun oli aivan levällään.

Ensimmäisenä minua alkoi närästää, kun kukaan ei suostunut adoptoimaan Jackia, ja poika hylättiin lukuisissa adoptiotilanteissa (termi "adoptio" on otettu hiljalleen käyttöön vasta 1920-luvulla), joissa hän oli esillä kuin asuntonäytössä. Koulun edustalla seisovat naiset olivat kuin pulleita muovikanoja. Tarinan alussa, kun Madeleine ompeli Jackin rintaa kiinni asetettuaan sinne käkikellon, Jack näytti siltä kuin hänen ihonsa olisi vanhentunut ja ryppyinen kuin Charles Bronsonilla (myös huuliharppukostajana tunnettu Bronson on syntynyt 1921). Erään prostituoidun ääni muistutti singlen nopeudella soitetun LP-levyn vikinää (LP-levyt eli vinyylilevyt on kehitetty vuonna 1948). Kun Jack lähti etsimään Acaciaa, hän matkusti junilla, laivoilla ja itse rakennetuilla rullalaudoilla kohti Andalusiaa (ensimmäiset potkulaudat on kehitetty 1900-luvun alussa). Kun Jack ja hänen ystävänsä George Méliès vuonna 1888 ylittivät hurjalla vauhdilla lyonilaisen sillan rullalaudoillaan, ohikulkijat taputtivat heille kuin he johtaisivat Ranskan ympäriajoa (ensimmäinen Ranskan ympäriajo on ajettu vuonna 1903). Tarvitseeko minun sanoa enempää? Jo se, että ärsyyntyneenä tarkistelin vähän väliä faktoja netistä, kertoo siitä etten pystynyt millään tavalla vain heittäytymään kirjan maailmaan ja nauttimaan tarinasta.

En myöskään kyennyt aistimaan tarinassa mitään skottilaista, vaikka se oli yksi niistä asioista joita kirjalta eniten odotin. Skottilaisuus oli jotenkin täydellisen huolimattomasti päälleliimattua, ja jos kirjailija ei olisi muutamaan otteeseen maininnut nimeä Edinburgh, en olisi mitenkään muistanut tai ymmärtänyt tarinan alkupuoliskon sijoittuvan Skotlantiin. Verrattuna esimerkiksi Diana Gabaldonin Matkantekijä -sarjan teoksiin, joissa skottilaisuus huokuu vahvana jokaiselta kirjan sivulta, tämä oli todella heikko esitys. Sääli, sillä Edinburgh on lumoavan satumainen, varsinainen tarujen kaupunki, jossa olisi ollut aineksia tarinan huikeaksi kulissiksi. Kun tarina eteni Ranskaan ja Espanjaan, paikankuvaus ja tunnelmakin muuttuivat edukseen, selkeästi oltiin kirjailijalle omemmalla maaperällä.

Olen ikuinen romantikko ja minusta on ihanaa uppoutua romanttiseen tarinaan, mutta tämän teoksen kohdalla se yleensä minussa häviölle jäävä realisti peittosi romantikon mennen tullen. Kirjaa lukiessa minua lähinnä vain ärsytti niin paljon etten pystynyt heittäytymään saati sitten hullaantumaan kirjan maailmaan. Jackin pakkomielteinen rakkauskaan ei tuntunut kauniin romanttiselta vaan jotenkin tuhruiselta, ja kirjan sisältämät seksuaaliset viittaukset olivat kömpelöitä ja ontuvia. Kun Jack tapasi Acacian ensimmäistä kertaa, hän oli kymmenvuotias (!) poika. Jackin ensivaikutelma tytöstä oli että hänen rintansa muistuttavat kahta pientä marenkia, jotka tekisi mieli ahmia, ja seuraavana yönä Jack näki unen, jossa Acacia lipoo hänen minuuttiviisariaan hellästi. Sopivatko tämmöiset mielikuvat todella kymmenvuotiaan pojan mieleen, vai onko minusta tullut keski-ikäinen kukkahattutäti, joka ei enää muista millaista on olla kymmenvuotias ja ihastunut vastakkaiseen sukupuoleen?

Oi voi. Tässä oli niin paljon ihania elementtejä, mutta toteutus mätti pahemman kerran. Edes minulle yleensä takuuvarmat Skotlanti ja 1800-luku, tai edes se pieni timburtonmaisuus (joka minusta toteutui lähinnä vain kirjan alkuvaiheilla) eivät riittäneet pelastamaan tätä tarinaa. Tämä on niitä kirjoja, joita todella olisin halunnut rakastaa, olisin halunnut voida sanoa että onpa ranskalainen rokkari onnistunut kirjoittamaan kelpo kirjan. Mutta kun ei niin ei.

Toki kirjalla oli myös hetkensä, ja paikoin sen kummallinen huumori silmälasikimppuineen ja puolisokeana törmäilevine laulajattarineen sai minut ihan oikeasti hymyilemään. Ajattelin myös että näistä aineksista voi kyllä kunnon tuunaamisella saada aikaiseksi ihan viihdyttävän elokuvan, tsemppiä vaan Luc Bessonille, joka kyseisen projektin parissa puuhastelee!

Mietin lukuisissa kohdissa että olisi ollut mielenkiintoista nähdä millaiseksi tarinaksi nämä mainiot ainekset olisivat taipuneet loistavan Neil Gaimanin käsissä. Uskon että Gaimanin kirjoittamana olisin todella rakastanutkin tätä tarinaa, hän olisi kirjoittanut hurmaavan ja kaikessa satumaisuudessaan uskottavan kertomuksen tästä nyrjähtäneestä maailmasta jossa kaikki on mahdollista. Tästä teoksesta en kuitenkaan löytänyt mitään yhteneväisyyksiä Gaimanin kirjoihin, vaan ennemminkin Cecelia Ahernin aikuisten satuihin (esimerkiksi romaaniin Ihmemaa), joissa myös on periaatteessa aineksia hyvään tarinaan, mutta huono kieli ja minulle liiallisuuksiin menevä naiivius onnistuvat latistamaan kokonaisuuden. Yllättäen teos toi mieleeni myös Paulo Coelhon kökösti kirjoitetut elämäntaito-oppaat, tässäkin pohdittiin, miten ihmiset eivät pidä mistään, mikä on liian erilaista kuin he itse, tai miten ihminen voi hyväksyä erilaisuudenkin, jos näkee toisen todellisen sydämen.

Jos antaisin blogissani tähtiä, Sydämen mekaniikalle en taitaisi voida antaa edes kahta tähteä. Huokaus.

Voihan olla että olen itse vain vanha, jäykistelevä ja mielikuvitukseton pökkelö, enkä osannut lukea tätä kirjaa oikein. :) Vaikka minä petyin raskaasti tähän kirjaan, tokihan tästä voi moni nauttia kovastikin. Kokeilkaa itse!

Sydämen mekaniikkaa on luettu parissa muussakin suomalaisessa kirjablogissa; Lumiomena-blogin Katja osasi nauttia tästä tarinasta paljon enemmän kuin minä, ja Réa kirjahamsteri-blogissaan luki tästä englanninkielisen käännöksen.

Kommentit

  1. No hiisi, minulla on tämä nyt odottamassa joten en nyt lukenut mielipiteitäsi mutta kiinnostuksella odotan omaa kokemustani ja sitten tulen katsomaan tämän sinun hampurilaisarviosi! :)

    (on muuten paljon hienompi tuo suomalainen kansi kuin englanninkielisen version!)

    VastaaPoista
  2. Voi, Sara! Vaikka itse nautin kirjasta (niistä itsekin esiinnostamistani broilereista, ovikoodeista ja Malzieun _heikosta_ kerronnasta huolimatta), niin sinun arviosi sai minut nauramaan! Kyllä: juuri noinkin tämän olisin itsekin voinut kokea. Silti kaikista puutteista huolimatta osasin jotenkin heittäytyä tähän satuun ja nähdä kaiken kuin Burtonin ja Gaimanin silmin.

    Ihan heti minä lumouduin, sitten jouduin pureskelemaan sitä sitkoa melkoisesti, mutta lopulta kuitenkin sain sen, mitä hain ja elin mukana matkalla Skotlannista Andalusiaan. :)

    Kirjoitit tosi hyvin!

    VastaaPoista
  3. Kirja kuulosti alkuun todella kauniilta ja viehättävältä. Sääli, että kirjailija ei ole osannut kuitenkaan toteuttaa kunnolla hienoa ideaansa.

    Nuo kymmenvuotiaan pojan ensivaikutelmat tytöstä kuulostivat minustakin aika oudoilta, eikä muutenkaan oikein sovi siihen kuvaan, jonka ensin kirjasta sain. (Kukkahattutäteys taitaa olla tarttuvaa? ;))

    VastaaPoista
  4. nyt kun luin nuo listaamasi väärään aikaan sijoittuvat kielikuvat, joista osa jäi minulta huomaamatta/tarkistamatta niin kirja huononi vielä vähän enemmän. Minäkin ajattelin lukiessa corpse bridea ja näin tohtori Madelainen Helen Bonham-Carterin näköisenä, mikä tavallaan sekin on negatiivinen asia kun kaikki kirjan hyvät piirteet ovat tavallaan lainausta toisilta..

    VastaaPoista
  5. Minuakin kiehtoo Skotlanti ja 1800-luku, mutta en aio lukea tätä kirjaa ainakaan kovin pian, sillä minulla on aika realismiin taipuvainen kirjamaku enkä häpeäkseni edes tiedä, kuka on Tim Burton...

    Arviosi on tarkka ja hieno. Jäin vain miettimään, että jos noita anakronismeja on noinkin paljon ja ne ovat noin ilmeisiä, niin tämänkaltaisessa teoksessa ne saattaisivat olla tietoinen vieraannuttamiskeino?

    Ihanaa viikonloppua, Sara!

    VastaaPoista
  6. Noniin, nyt kun olen hieman opetellut taas tietotekniikan saloja pääsen kommentoimaan! :)

    Huomiosi teoksesta ovat todella mielenkiintoisia, (osaksi sen takia, että ne olivat täysin päinvastaisia suurimmaksi osaksi omieni kanssa).

    Täytyy myöntää, että jouduin kyllä lukemaan kahdesti viisarin nuolemis-kohdan, sen tuntui niin kummalliselta ja absurdilta. Mutta lopulta päädyin siihen tulokseen, että se oli ratkiriemukas, ja juuri niin absurdi kuin pitikin.

    Minä pidin paljon Malzieun teoksesta, ehkä juuri sen kömpelyyden takia. Tai liitin juurikin kömpelyyden Jackin hlöhahmoon ja pidin sitä tahallisena, provokatiivisena temppuna.

    Muiden ohella jään odottamaan elokuvaa. Haluan nähdä, kuinka visuaalisesti kaunis se on. En usko että elokuvat ylipäänsä voisivat olla parempia kuin kirjat, (sillä en juuri pidä elokuvista enkä niitä katso) mutta niiden visuaalinen puoli on kiehtova, etenkin jos taustalla on tämän tyyppinen, (jollakin tasolla haastava) kaunokirjallinen teos.

    VastaaPoista
  7. Upealle blogillesi tunnustus! :)

    En näköjään oo ensimmäinen joka heittää sua tunnustuksella :D Silti:

    http://sivujenviemaa.blogspot.com/2011/10/8-tunnustusta.html

    VastaaPoista
  8. Tämä odottaa minua hyllyssä, joten hyppäsin yli tuon pitkän kohdan, joka kyllä alkoi kiinnostaa kovasti ;) Palaan siihen kun olen lukenut kirjan!

    VastaaPoista
  9. Sara, tämä oli mielenkiintoinen ja perusteltu arvio. Yleensä en jaksa lukea postauksia kirjoista, joita en ole lukenut enkä aiokaan lukea, mutta tämän luin.

    Se kertoo ehkä siitäkin, että negatiivinen kritiikki on helposti mielenkiintoisempaa. Onneksi sinäkään et kuitenkaan sitä harrasta vain osoittaaksesi älykkyttäsi olemalla ilkeä, vaan juuri tällaisen harvinaiset pettymykset nousevat hienosti esiin. On mielenkiintoista lukea siitä, miksi joku ei toimi silloin kun se ei toimi. Harmi, kun en itse yleensä jaksa lukea huonoja kirjoja loppuun asti. :/

    VastaaPoista
  10. Voi Sara, Sara, nauran täällä niin, että kyyneleet valuvat! Tarvitsin tämän, sillä koneasiani kuten tiedät...

    Toivon niin, että luet muulloinkin vain kirjoja, joille et syty, sillä Nainen, sinähän olet tehnyt elämäsi arvostelun!

    Hirveää, että Pettymys on sijoitettu juuri Skotlantiin!

    Tämä muistuttaa vähän sitä minun Multiin kätkettyjäni, kun niiiin odotin sitä kirjaa kuin palkinnoksi rehkimisestä, kirjan kansi on kaunis ja kymmenet miljoonat muut ostavat ja rakastavat tuota kirjailijaa Britanniasta, mutta minä vain en ymmärrä, miten sarjamurhaaja voi olla kuin Röllipeikko etc. Siis mikä kärsimys, jota en osannut jalostaa näin hauskaksi kuin sinä oman kärsimystiesi. Upeaa Sara!

    VastaaPoista
  11. PS. Ja kiitos, että opetit minulle tämän hampurilaiskritiikin;-)

    VastaaPoista
  12. Voi, harmi että tämä odottamasi kirja olikin pettymys. Mutta syntyi pettymysestä sentään hyvä ja hauska arvostelu :) Minua huvitti erityisesti tuo Coelho-rinnastus.

    Minä selailin kirjaa kaupassa, ja ihan muutaman lukemani kohdan perusteella kirjan kieli vaikutti kyllä aika kömpelöltä.

    VastaaPoista
  13. Kääk, minun piti vastailla kommentteihin tänä yönä, mutta nyt näyttää siltä etten ehdikään, ainakaan kaikkiin... No, ainakin aloittelen, jatkan sitten iltapäivällä tai ensi yönä viimeistään... :)

    Linnea, voi että odotan innolla sinun mielipidettäsi tästä! Tuntuisi siltä että tätä kirjaa joko rakastaa tai inhoaa, hauskaa nähdä kummalle kannalle sinä kallistut! :) Ja olen samaa mieltä, suomalainen kansi on ihan valtavan hieno! <3

    Katja... :) Ensinnäkin kiitos kehuistasi! <3 Ja tiedätkö, minä olen ollut pari päivää ihan melkein henkilökohtaisesti loukkaantunut, ihan kuin Malzieu olisi loukannut minua törkeästi kirjoittamalla tämmöisen kirjan, kun odotin jotain ihan muuta! :D Olen kyllä kamalan iloinen että kirjalle löytyy puolustajia ja teitä joille tämä on ollut hurmaava lukukokemus, sellaista mies onkin tietysti tavoitellut. Minun kohdallani tämä homma meni kuitenkin ihan metsään. :D Mietin jo sitäkin että toivottavasti mies on parempi muusikko kuin kirjailija, sitten kävin youtubessa kuuntelemassa muutaman kirjaan liittyvän biisin ja ilahduin, musiikki onneksi kuulosti ihan pätevältä (ehkä hyvä etten ymmärtänyt ranskaksi laulettuja sanoja... :D).

    Jenni, sanopa muuta! Hurmaannuin muutamasta ensimmäisestä sivusta tosi vahvasti, maailman kylmimmän päivän kuvailu oli tosi kaunista, ja Jackin syntymäkin oli vielä mukaansatempaavaa tekstiä, mutta sitten alkoikin kökköys ja aloin hermostua. :) Hauskaa etten ole ainoa kukkahattutäti! ;D

    Réa, kävin lukemassa arviosi kirjoitettuani omani, ja huomasin ettet sinäkään ollut kovin innoissasi. :) Kävin huvikseni lueskemassa myös jokusen ulkomaisen kirjablogin arvioita tästä, ja aika monessa blogissa kirja oli joko jäänyt kesken, tai bloggaaja ei ollut pitänyt kirjasta. Löytyi tosin niitäkin jotka olivat aivan myytyjä! Tämä tuntuu todella jakavan mielipiteitä...

    Maria, minulla taitaa myös olla (ainakin osittain) realismiin taipuvainen kirjamaku. Tosin rakastan kyllä hyvin kirjoitettua fantasiaakin, ja hyvä kirja voi olla kovinkin erikoinen, jos se vain on omaperäisesti ja taiten tehty. Tästä toki löytyi omaperäisyyttä, mutta toteutus oli huono. Ja jos Malzieun tarkoitus oli vieraannuttaa lukijaa kököillä kielikuvillaan, tässä kohtaa pitää kehaista miestä: minun kohdallani hän onnistui vieraannuttamaan minut niin hyvin ettei minun tarvitse lukea enää yhtään Malzieun kirjaa ikinä. :)
    Ihanaa viikonloppua sinullekin Maria! <3

    VastaaPoista
  14. Enpä ollut tästä kirjasta ennen kuullutkaan, mutta nyt alkoi kiinnostaa. Ei kuitenkaan niin paljon, että syöksyisin tätä kirjaa heti hankkimaan. ;)

    Voi olla, etten hanki ollenkaan, koska jotenkin minulle tuli tunne, että kenties tämä kirjoituksesti oli sata kertaa parempi kuin itse kirja ;D

    VastaaPoista
  15. Ei hitsi! Ihan samat mietteet miulla! Mie niin ootin tätä kirjaa, ja sitten se olikin tällainen :/ Pettymys mikä pettymys. Juuri nuo aikaan kuulumattomat termit ja lapselliset sanavalinnat häiritsivät. Itse myös näkisin tässä enemmän aineksia hyvää elokuvaan. :)

    VastaaPoista
  16. Piti tulla vielä uudelleen lukemaan arviosi ihan ajatuksella. Täytyy sanoa, että oli harvinaisen ärhäkkä arvio sinun kirjoitukseksi ;D Yllättävää, että vaikka voin allekirjoittaa moitteesi minä kuitenkin pidin kirjasta jollain tasolla.

    Minäkin ennakkorakastuin kirjaan, siihen nähden lopputulos oli suuri pettymys.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit