F. Scott Fitzgerald: Kultahattu (huom! spoilaava juoniselostus)


F. Scott Fitzgerald: Kultahattu (Otava, 2004, 1. painos 1959. 220 sivua. Alkuteos The Great Gatsby, 1925. Suomentanut Marja Niiniluoto.)

  Gatsby ei ollut koskaan koskettanut naista. Nyt hän kuitenkin ojensi hetken mielijohteesta kätensä ja siveli Daisyn poskea. Daisy käänsi päätään ja liu'utti huuliaan miehen käden yli. Gatsby tarttui hänen hiuksiinsa ja puristi niitä lujasti hengittäen syvään, aivan kuin vapisten.

Eletään '20-lukua hektisessä New Yorkissa. Kultahatun keskiössä on Jay Gatsby, erityisesti Waterloon taistelussa kunnostautunut parikymppinen sotasankari, joka yrittää tulla toimeen työskentelemällä automekaanikkona kaupungin laidalla. Minäkertojana toimii Gatsbyn upporikas naapuri, Nick Carraway, joka on on kerännyt omaisuutensa hieman kyseenalaisin keinoin myymällä aseita ja huumausaineita Aasian markkinoille. Myös mies itse on vahvasti huumekoukussa, ja kärsii ajoittain voimakkaista harhoista. Jo tarinan alkuvaiheilla lukijalle paljastuu Gatsbyn intohimoinen salasuhde Carrawayn reilusti yli viisikymppiseen äitiin, Daisyyn. Carraway ei kuitenkaan tiedä suhteesta mitään, hänen huomionsa kiinnittyy rajuun juhlintaan, huumeidenkäyttöön sekä estottomiin nuoriin naisiin.

Kun Gatsbyn ja Daisyn salarakkaus lopulta paljastuu Carrawaylle, roihahtaa miehen sisällä syvä viha, sekä pelko äitinsä perinnön menettämisestä Gatsbylle. Tämä saa miehen huumepäissään tarttumaan aseeseen. Hän marssii naapuriinsa, yllättää nuoren Gatsbyn vuoteesta äitinsä Daisyn kanssa, ja surmaa miehen kylmäverisesti niille sijoilleen. Intohimorikos kuvataan varsin dramaattisesti ja lukija suree yhdessä Gatsbyn veren tahriman Daisyn kanssa, mutta lopussa lukijaa odottaa kuitenkin jymy-yllätys; loppukohtauksessa Gatsby kävelee hyväntuulisena Carrawayn suihkusta, kaikki onkin ollut vain miehen hurjaa, huumehuuruista unta!


Kultahattu sisältää runsaasti toimintaa, vauhdikkaita kohtauksia, huumehuuruisia juhlia ja melko rohkeita seksikohtauksia, joiden uskon herättäneen runsaasti kohua kirjan ilmestymisen aikoihin, vuonna 1925. Fitzgerald kuvaa romaanissaan rohkeasti ja ennakkoluulottomasti iäkkään puumanaisen ja nuoren miehen varsin kiihkeää ja aistillista suhdetta. Tyyliltään kirja on selkeästi lähes harlekiinimaisella romantiikalla maustettu trilleri. Tiettyjä asioita, kuten Carrawayn voimakkaita vieroitusoireita, tärinää, hikoilua ja oksentelua kuvataan mielestäni jopa inhorealistisin keinoin.

Teoksen retroaktiivinen juonijatkumo ja lopun yllättävä käänne on inspiroinut monia myöhempiä kirjailijoita ja käsikirjoittajia, ja muun muassa 1980-luvun suosikki-tv-sarjaan Dallas on käytetty samaa ideaa F. Scott Fitzgeraldin romaanin loppukohtausta mukaellen. Minusta lopun suihkukohtaus oli huikean hieno ja erinomaisesti kirjoitettu!

Lukiessani kirjaa harmittelin hieman sitä, etten ollut ymmärtänyt lukea sitä jo lukioaikoina, romaanista kun olisi saanut kirjoitettua loistavan ja monipuolisen esseen tai kirjallisuusesitelmän. Onneksi voin kuitenkin nyt aikuisella iällä suorittaa samankaltaista pohdintaa tässä lukupäiväkirjassani. :) 

Minun makuuni kirja oli ehkä hivenen liiankin vauhdikas ja rohkea, pahimmillaan se tuntui sekoitukselta Trainspottingia ja Fifty Shades of Greytä. Kirja teki minuun kuitenkin lopulta kaikessa ennakkoluulottomuudessaan ja rohkeudessaan suuren vaikutuksen, ja aionkin pian jatkaa Kultahatusta sen jatko-osaan, Yö on hellä -teokseen, joka jatkaa Gatsbyn ja Daisyn kiihkeää tarinaa.

Kommentit

  1. Kultahattu on tosiaan melkoinen kirja. Ilmankos se onkin yksi omia suosikkejani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Muistelenkin sinun kertoneen että tämä on suuri suosikkisi, enkä yhtään ihmettele. Fitzgerald on ollut todella rohkea tämän kirjoittaessaan.

      Poista
  2. Luin tämän pari vuotta sitten, mutta en innostunut. Olenkin miettinyt, että pitäisi lukea uudestaan - onhan tämä tosiklassikko ja niin monet tästä pitävät paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta että tästä kirjasta joko pitää tai ei. Seksikohtaukset ja huumeilla mässäily voivat olla monelle hivenen liikaa.

      Poista
  3. Tässä oli kyllä äksöniä niin että huh huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli. Da Vinci -koodikin jäi vauhdikkuudessa kakkoseksi! Melkein liikaa vauhtia minun makuuni...

      Poista
  4. Tämä pakkoluettiin myös yliopistossa amerikkalaisen kirjallisuuden klassikkolistalla. Tykkäsin hurjasti, koska oli nopeatempoinen ja nopealukuinen, ja varsinkin ne ronskit seksikohtaukset yllättivät minut. Olin myös yllättynyt siitä, kuinka kirjailija kuvaa huumeiden valmistusta kotilabrassa niin yksityiskohtaisesti, olisi luullut moisen olevan suorastaan laitonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan samaa minäkin mietin! En oikein tohtinut kirjoittaa siitä arviossani, mutta lukiessani hämmästelin todella sitä melko yksityiskohtaista huumeiden valmistuksen kuvausta. Fitzgerald on kyllä selkeästi tehnyt runsaasti taustatyötä romaaninsa vuoksi.

      Poista
  5. Tämä vaikuttaa kiinnostavalta teokselta! En ole itse ehtinyt vielä lukea, mutta huumevalistuksen vuoksi ilmeisesti kannattaisi. Minulle tulee mieleen kotimainen elokuvavastine Reindeerspotting - pako joulumaasta. Unesta herääminen teoksen lopussa kuulostaa erikoiselta ratkaisulta, joka yllättää tällaisessa kirjassa. Mainiota!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Carrawayn vieroitusoireista lukeminen toimii kyllä erinomaisena huumevalistuksena. Ei tee mieli edes kokeilla, jos niistä tulee tuollainen olo!

      Reindeerspotting - todellakin! Hyvä huomio!

      Poista
  6. Hyvin olet pongannut tästä intertekstuaalisuuden - en ollut tajunnutkaan, että tämä on vaikuttanut niin syvästi populaarikulttuurissa! Nimimerkillä Dallasia on katsottu... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan loppukohtaus tuntuikin tutulta, kunnes luin jostakin tästä Dallas-yhteydestä! Fitzgerald on vaikuttanut paljonkin länsimaiseen populaarikulttuuriin. :)

      Poista
  7. Mä ihmettelin samaa kuin Vera! Näiden ohjeiden perusteella varmaan opiskelijanplanttu jos toinenkin on kokeillut valmistaa "kultahattua"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kyllä kukkahattu sen verran kireällä, että en tätä toiste lue - luin juurikin lukioikäisenä ja kirja värisytti herkkää mieltäni liiankin voimakkaasti...

      Poista
    2. Marjis, totta! Unohdin muuten arviossani kertoa, mistä kirjan nimi tulee, mutta tässähän se tuli ilmi. Carraway todellakin viettää paljon aikaa "kultahattu" päässään!

      Maria, uskon että minullekin tämä olisi ollut nuorempana vähän liikaa. Ei kyllä sovi herkille lukijoille.

      Poista
  8. Mun mielestä ne bilekuvaukset on jotenkin verrattavissa tosi hyvin Suomen Big Brotheriin. Carraway on kertojana ja tarkkailijana vähän niin kuin BB! Tästä saa jotenkin tosi hyvin sellaista vertailupohjaa, kuinka asiat ei pohjimmiltaan ole muuttunueet kovin paljoa 90 vuodessa. Nuoret ovat nuoria, ja bileissä halutaan vähän rentoutua ja kokeilla rajoja.

    Epäilen muuten, että Miehuuskoe-elokuvaan on saatu idea tuosta Daisyn ja Gatsbyn suhteesta. Siinä on jotenkin niin paljon niitä ihan samoja piirteitä! Yhdistyy päihteet ja seksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raisa, hyviä huomioita! Kultahatun tapahtumat on tosiaan kuvattu varsin modernilla otteella. Huumebilekuvaukset voisivat hyvin olla 2000-luvulta. Tämä on hyvä osoitus siitä, että ihminen ja aika muuttuvat loppujen lopuksi melko vähän.

      Ja nyt kun sanoit, yhteys Kultahatun ja Miehuuskokeen välillä tuntuu ilmiselvältä!

      Poista
  9. Lukiessani arviosi kirjasta tuntuu siltä kuin olisin lukenut kaksi vuotta sitten täysin eri kirjan! Minulta on tainnut mennä jotain hyvin pahasti ohi. Täytynee lukea kirja uudestaan jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
  10. Minkä ihmeen kirjan olet oikein lukenut? Mitä painosta tämä tällainen on? :D Omassa Kultahatussani Gatsby ja Daisy ovat saman ikäisiä, Nick Carraway hiukan nuorempi Daisyn pikkuserkku... Daisy on naimisissa Tom Buchananin kanssa ja heillä on pieni tyttö. Gatsbyn tappaa Daisyn miehen rakastajan aviomies, ja Carraway on Gatsbyn ainoa ystävä, joka ilmestyy hautajaisiin.
    Yritin etsiä netistä Kultahattua, joka kuulostaisi edes vähän lukemaltasi, mutta en löytänyt, ja siksi olen aika ihmeissäni.
    Itse pidin lukemastani, mutta kuvauksesi perusteella en ikinä tarttuisi kirjaan.

    VastaaPoista
  11. Marja ja Anonyymi, kiitos kommenteistanne. :) Vastaus löytyy seuraavasta postauksestani: http://psrakastankirjoja.blogspot.fi/2012/11/viime-aikojen-luettuja-ja-muita.html

    VastaaPoista
  12. Löysin tämän arvostelun vasta nyt, mutta täytyy sanoa, että ihan kuin hyvät kirjat, myös hyvät kirja-arvostelut ovat iättömiä. Kultahattu on oma lempparini, ja seikkaperäinen kuvauksesi tekee sille oikeutta!

    VastaaPoista
  13. En ole pitkään aikaan nauranut niin paljon kuin tätä arviota lukiessani. Kiitos siis hyvin perusteellisesta arviostasi! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit