Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo


Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo (WSOY, 2012. 328 sivua. Alkuteos Pride and Prejudice, 1813. Ensimmäinen suomenkielinen painos 1922. Suomentanut Sirkka-Liisa Norko-Turja.)

Longbournin kylän maalaisidyllissä asuu värikäs ja eloisa Bennetin perhe. Järkevällä ja hillityllä herra Bennetillä ja hänen epävakaisella ja usein hermostuneella vaimollaan rouva Bennetillä on viisi tytärtä; kaunis ja helläsydäminen Jane, älykäs, kepeän leikillinen, sanavalmis ja viehättävä Elizabeth, vakava ja harkitseva Mary - jota ei ole valitettavasti siunattu samanlaisella kauniilla ulkomuodolla kuin muita tyttäriä - sekä nuorimmaiset, hupsut ja turhamaiset Kitty ja Lydia. Erityisesti rouva Bennetin elämän päämäärä on saada kaikki viisi tytärtään hyviin naimisiin. Etenkin, kun perheen talo on sääntöperintötila, joka herra Bennetin kuoleman jälkeen siirtyisi miespuolisten perillisten puuttuessa etäiselle sukulaiselle.

Kun lähistöllä sijaitseva Netherfield House saa uusia asukkaita, kiinnostuu rouva Bennet uutisesta välittömästi, etenkin kun käy ilmi että kartanon on vuokrannut nuori, varakas ja naimaton herrasmies. Bennetit solmivatkin pian tuttavuuden kyseiseen herra Bingleyhin, joka osoittautuu hauskannäköiseksi, vilkkaaksi, välittömäksi ja hyväntuuliseksi mieheksi - ja mikä parasta, hän vaikuttaisi ihailevan vanhinta neiti Bennetiä.

Kun läheisessä Merytonissa järjestetään tanssiaiset, tapaavat Bennetit siellä paitsi herra Bingleyn, myös hänen pienen, Lontoosta saapuneen seurueensa. Heidän joukossaan on eräs toinen herrasmies, ylväsryhtinen, kaunispiirteinen, hillitty ja vaikeasti tyydytettävä herra Darcy, joka luo itsestään varsin ylpeän ja kielteisen ensivaikutelman erityisesti Elizabeth Bennetin silmissä. Näistä tanssiaisista alkaa värikäs ja monivaiheinen matka, jonka aikana saamme seurata muun muassa joidenkin kirjallisuushistorian unohtumattomimpien rakkaustarinoiden syntymistä. Monia mutkia matkaan luovat tietenkin monenlaiset väärinkäsitykset, juorut ja ennakkoluulot.

  Rouva Hurst lauloi sisarensa säestämänä, ja selaillessaan sillä aikaa pianon kannella olevia nuottivihkoja Elizabeth ei voinut olla huomaamatta, kuinka usein herra Darcy katseli häntä. Hän saattoi tuskin uskoa olevansa tuon ylpeän miehen ihailun kohteena, mutta vielä oudommalta tuntui, että mies katseli häntä, jos hän oli tälle vastenmielinen. Lopuksi hän luuli keksineensä oikean syyn. Hän varmaan kiinnitti Darcyn huomiota, koska hänessä enemmän kuin kenessäkään muussa läsnäolevassa oli sellaista, minkä Darcyn mielestä täytyi olla väärää ja moitittavaa. Tämä olettamus ei kuitenkaan paljon surettanut Elizabethia. Hän välitti Darcysta liian vähän antaakseen arvoa tämän hyväksymiselle.


Ylpeyden ja ennakkoluulon ensijulkaisusta tulee tänään kuluneeksi kaksisataa vuotta. Huikeaa! Kun kirjaa lukee, sitä on miltei mahdotonta uskoa parisataavuotiaaksi, niin raikkaalta ja tuoreelta sekä tarina että kerronta tuntuvat. Austen on luonut kuolemattoman joukon kertakaikkisen mainioita henkilöhahmoja, jotka viihdyttävät, huvittavat ja saavat kiintymään itseensä. Erityisen puoleensavetävä on ylpeän oloinen, mutta äärettömän karismaattinen herra Darcy, joka jo parinsadan vuoden ajan on saanut lukemattomat naislukijat rakastumaan itseensä päätä pahkaa - minutkin, totta kai!

Luin Ylpeyden ja ennakkoluulon nyt toiseen kertaan, ja kaikista herkullisista juonenkäänteistä suurimpia suosikkejani ovat (luonnollisesti) Elizabethin ja herra Darcyn rakkaustarinan verkkainen kehittyminen, sekä herra Bennetin serkun, seurakuntansa kirkkoherran, herra Collinsin vierailu Longbournissa. Herra Collins on erinomaisen onnistunut hahmo, mahtipontisia tyhjänpäiväisyyksiä lateleva omahyväinen ja hupsu mies, omituinen sekoitus ylpeyttä ja nöyristelyä.

Romaanin parasta antia ovat myös nokkelat sanailut, Elizabethin ja herra Darcyn taidokkaat keskustelut, sekä erityisesti teoksen tarjoama eloisa ja loputtoman kiinnostava ajankuvaus; kiehtova sekoitus soveliaisuussääntöjä, oman aikansa tapakulttuuria ja pikkuporvarillisen yhteisön elämää. Nuorten naisten päivät kuluvat pienillä kävelyretkillä ja kirjojen ja käsitöiden parissa, kirjeitä kirjoitetaan ja odotetaan kiihkeästi, ja vaihtelua ja jännitystä elämään tuovat vierailukäynnit, juorut ja tanssiaiset, joita odotetaan innokkaasti. Käyttäytymisetiketti on tiukka, ja hyvä kasvatus on ehdottoman tärkeä.

Historiaa rakastavana ikuisena romantikkona minusta on aina myös tavattoman ihanaa lukea Austenin kuvaamaa menneen maailman romantiikkaa; uusia tuttavuuksia solmitaan, miehet ihailevat naisia, suosionosoituksia ja kohteliaisuuksia vaihdetaan, ja usein melko pienenkin rohkaisun jälkeen syttyvät kiintymys ja rakkaus vastapuoleen.

Julkaisemme omat kirjoituksemme Ylpeydestä ja ennakkoluulosta Lumiomenan Katjan kanssa samanaikaisesti, joten käykääpä Lumiomenassa lukemassa Katjan mietteitä tästä kunnioitettavaan ikään ehtineestä rakastetusta klassikosta. Käykääpä myös kurkkaamassa viimekesäistä kuvapostaustani reissultani Englantiin ja Jane Austen-museoon.

Kommentit

  1. Onpa kaunis tuo uusi pokkarikansi, en ole sitä aiemmin nähnytkään! Ja aivan ihania nuo kuvat Jane Austen -museosta, palasin niitä taas ihailemaan.

    Ylpeys ja ennakkoluulo on kyllä ihana kirja. Pitäisi lukea se uudestaan. En ole tuntenut siihen samanlaista "tarvetta" kun jumiudun vuosittain katsomaan sarjaa telkkarista (päinvastaisista aikomuksista huolimatta) :) Luulenpa, että edellisestä lukukerrasta on pian kymmenen vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, minustakin uusi pokkarikansi on tosi kaunis. Ja kiitos museokuvakehuista! <3 Paikka oli ihastuttava, voisin hyvin kuvitella meneväni sinne vielä joskus uudestaan.

      Y&E on tosiaan ihana kirja. <3 Katsoin nyt viikonloppuna taas kerran elokuvan (siis sen Keira-leffan), ja nyt mieleni tekisi lukea Austen-museosta ostamani Darcyn versio Y&E:n tapahtumista...

      Poista
  2. Ehdottomasti yksi elämäni kirjoista! Tähän tulee palattua kerta toisensa jälkeen. Olen tainnut lukea tämän kirjan elämäni aikana jo ainakin yhden käden sormilla laskettavan määrän, mutta saattaa olla, että menee myös jo toisen käden sormiin laskutoimitus. ; )

    Ihana! Ja nimenomaan raikas, vaikkakin klassikko. Mutta klassikothan nimenomaa kestävät aikaa? Itse rakastan myös muodollisia puhuttelutapoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saraseeeni, en yhtään ihmettele! Ja varmasti ainakin yhtä monta lukukertaa on vielä edessäpäin, uskoisin. :)

      Ihan samaa mieltä olen kanssasi, Y&E tuntuu raikkaalta, ja se on kestänyt aikaa erinomaisen hyvin.

      Poista
  3. Kiitos tästä, Sara. <3 Kiitos simultaaniajastuksesta ja kiitos ihanasti kirjoitetusta tekstistä.

    On totta, että Austenin teksti on kestänyt aikaa todella hyvin. Se on raikasta, sujuvaa, hauskaa ja romanttistakin. Ja kirja on myös sellainen, että sen pariin voi palata aina uudelleen ja uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos itsellesi! <3 Simultaaniajastus oli jälleen kerran ilo! :) En ole vielä reissun ja sairastelujeni vuoksi ehtinyt käydä lukemassa sinun arviotasi kunnolla (reissussa kävin pikaisesti silmäilemässä sen ja toteamassa että ajastus oli onnistunut), mutta olen tulossa lukemaan sitä hartaudella ja ajan kanssa. <3

      Ja oikeassa olet, uskon ettei Ylpeyteen ja ennakkoluuloon voi kyllästyä koskaan.

      Poista
  4. Hei. Ylpeys ja ennakkoluulo on iki-ihana, siihen voi aina palata. :-) Aina uudelleen. Kävin katsomassa nuo ihastuttavat kuvasi linkin kautta, vähän harmittaa, sillä kerran ohitin tuon paikan niin lähelt...mutta kun oli niin kiire jo :-(
    Viime viikolla sitten luin yllättävän kirjan, mitä voin suositella kaikille Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjan ystäville: P.D.James, Death Comes to Pemberley. Ja ihan kuin olisin viikonloppuna nähnyt että tämä on jo suomennettukin :-).
    Kikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, olen ihan samaa mieltä. :) Ja voi harmi, olen varma että olisit ihastunut museoon! No, toivottavasti joskus vielä pääset sinne.

      Minäkin luin viime vuonna Death Comes to Pemberleyn, ja tosiaan suomenkielinen käännöskin ilmestyi muistaakseni lokakuussa. Pidin kirjasta kovasti, siitäkin on oma juttuni vielä kirjoittamatta. Mitä sinä pidit siitä?

      Poista
  5. Y&E ansaitsee kyllä useamman luku- ja myös katselukerran, viitaten tietysti nyt siihen ihanaan BBC:n versioon. Elizabethin ja Darcyn sanailua on ilo lukea ja seurata, miten juuri mainitsemasi kiintymys kasvaa. Ah <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, kyllä! BBC-versio on filmatisoinneista tietenkin ihan ykkönen, mutta henkilökohtaisesti pidän paljon myös vuoden 2005 elokuvasta. Siinä on monta huikeaa näyttelijää, Keira Knightley, Donald Sutherland, Judi Dench ja mainio Tom Hollander, ja Matthew Macfadyenkin pärjää ihan kohtalaisesti ihanan Darcyn roolissa (vaikkei tässä universumissa koskaan tulekaan Colin Firthin voittanutta!). Ah tosiaankin! <3

      (Katsoin viime viikonloppuna tuon leffan taas kertaalleen, ja nyt alkaa Y&E-kuume nousta taas siihen malliin että kohta löytänen itseni katsomasta BBC:n sarjaa... :D)

      Poista
  6. Taisin itse katsoa myös tuon samaisen elokuvan (?), mutta mielestäni se ei ollut lainkaan kirjan veroinen eikä kirjasta tehdyn tv-sarjan veroinen. Jo pelkästään puvustus toi mieleen eri aikakauden ja muutenkin tuntui siltä, että Bennetit olisi äkkiä siirtyneet Amerikan mantereelle. Myös joissain juonellisissa asioissa oli ikävästi oikaistu.
    Pidän paljon tästä kirjasta olen lukenut sen useamman kerran ja tarina on kyllä täynnä toinen toistaan kiinnostavampia henkilöhahmoja.

    VastaaPoista
  7. Ylpeys ja ennakkoluulo on ihana kirja.
    Olen lukenut Ylpeys ja ennakkoluulo kirjan monta kertaa. Aina se kiehtoo.
    Lainasin kirjastosta tänään Ylpeys ja ennakkoluulo kirjan ja aloitin lukemaan Ylpeys ja ennakkoluulo kirjaa.
    Lainasin kirjastosta myös Jane Austenin Järki ja tunteet kirjan.

    VastaaPoista
  8. Ylpeys ja ennakkoluulo on ihana kirja.
    Olen lukenut Ylpeys ja ennakkoluulo kirjan monta kertaa. Aina se kiehtoo.
    Lainasin kirjastosta tänään Ylpeys ja ennakkoluulo kirjan ja aloitin lukemaan Ylpeys ja ennakkoluulo kirjaa.
    Lainasin kirjastosta myös Jane Austenin Järki ja tunteet kirjan.

    VastaaPoista
  9. Aivan ihana kirja! Luin kyseisen kirjan 4 päivään ja voin vanin suositella. Todella koukuttava kerronta ja juuri sopivan romanttista minunlaiselle ikiromantikolle. En ole pitkään aikaan löytänyt mitään näin hyvää kirjaa luettavaksi. Kyllä kelpaa tehdä tästä kirjasta lukion äidinkielen kurssia varten essee.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit