Susan Fletcher: Tummanhopeinen meri


Susan Fletcher: Tummanhopeinen meri (Like, 2013. 443 sivua. Alkuteos The Silver Dark Sea, 2012. Suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry.)

  Kuuletko sen? Veden? Se hengittää, ihan niin kuin sinä.
  Tahdon, että kuulet koko saaren - miltä se kuulostaa juuri tällä hetkellä. Meri velloo, kuten aina. Mutta Parlassa kuuluu paljon muitakin ääniä kuin aaltojen pauhu ja aaltojen voimasta liikkuvien kivien ääni. Lampaat määkivät käheästi. Puuportti narahtaa auki. Pienet kulkuset, jotka riippuvat narussa, tanssivat ja helisevät. Talossa, jonka ikkunalaudalla on yrttejä, teepannu kiehuu - sen metallikansi alkaa rämistä, askeleet lähestyvät ja nainen sanoo Tullaan tullaan... teepannulle, niin kuin pannu ymmärtäisi puhetta.

Parla on pieni, syrjäinen saari parin tunnin lauttamatkan päässä Manner-Britanniasta. Se tunnetaan majakastaan, saaren pohjoiskolkassa pesivistä lunneistaan, teehuoneestaan ja mureasta lampaastaan. Sekä neljän vuoden takaisesta onnettomuudesta, josta yksikään saarelainen ei ole toipunut. Kaikkien rakastama Tom Bundy on hukkunut ja kadonnut, ja suru ja kaipuu on saanut monet ihmiset lannistumaan, ajelehtimaan tuulen mukana lähestulkoon mykkinä. Suurinta surua kantavat Tomin vaimo Maggie, ja miehen vanha äiti, Emmeline. Parla on paikka, jossa suru on tarttunut kiinni kaikkeen kuin suola, ja jonka päivissä toistuu hidas suolainen samuus. Saarella elämä säilyy näennäisen muuttumattomana ajasta toiseen.

Lohtua ihmisille tuovat vanhat tarinat, myytit ja legendat. Yksi rakastetuimmista tarinoista kertoo Kalamiehestä, vahvasta, parrakkaasta ja komeasta miehestä, jolla on kalan pyrstö, mutta joka voi myös kasvattaa jalat ja nousta maalle, ja näin voi käydä silloin, kun joku tai jotkut häntä eniten tarvitsevat. Kalamies tuo mukanaan lohtua ja toivoa - toivoa, joka on maailman haurain sana. Kun sitten eräänä päivänä saaren rannalta löytyy kookas, vähäpukeinen ja puolitajuton mies, luulee osa saarelaisista meren palauttaneen kauan kadoksissa olleen Tomin osan taas ollessa varmoja Kalamiehen saapumisesta.

Mies ei ole Tom, muttei hän myöskään osaa kertoa, kuka on. Muistinmenetyksestä kärsivä aaltojen ajopuun lailla tuoma merenhajuinen mies tuo kuitenkin mukanaan aurinkoisia, kuumia päiviä, sekä hippusen toivoa, rakkautta ja anteeksiantamusta, eikä miehen saarelle saapumisen jälkeen monenkaan elämä säily ennallaan.

  Elämässä on hetkiä, jotka nousevat suureen arvoon - ratkaisevia, käänteentekeviä hetkiä. Joskus ne livahtavat ohi niin hiljaa, että vasta myöhemmin tajuaa sen hetken muuttaneen kaiken, joskus taas sellaisen hetken tuntee heti.


Kun luen romaania, jossa ollaan hiljaisten vihreiden syvyyksien äärellä, myrskyjen ja raivoisan veden kurittamilla rannoilla, ja kallioilla joilla suolainen tuuli pyyhkii hiuksia karhealla ja kuluttavalla kädellään, olen syvällä omassa sielunmaisemassani. Tiesin siis jo etukäteen rakastuvani tähän Fletcherin uusimpaan romaaniin, mutta etukäteisaavistuksistani huolimatta Tummanhopeinen meri pääsi yllättämään: se pakahdutti sydäntäni vielä enemmän ja kouraisi syvemmältä sielustani, kuin mihin olin osannut varautua.

Tummanhopeisessa meressä on totisesti samoja kaikuja kuin rakastamassani Claudie Gallayn Tyrskyissä (joka on ehdoton sielu-ja lohtukirjani), sekä myös Joanne Harrisin Suolaisessa hiekassa (josta myös olen aikanaan pitänyt paljon). Tyrskyt on kuitenkin mielestäni huomattavasti melankolisempi ja surullisempi romaani, kun taas Tummanhopeisesta merestä päällimmäiseksi jää mieleen valo ja lämpö, kaikesta surusta ja tuskastakin huolimatta. Fletcher sai minut rakastumaan kirjaansa ja hieman rikkinäisiin henkilöihinsä ehdoitta, ja tarinasta huokuva hentoinen brittiläisyys sai minut tuntemaan oloni heti kotoisaksi. Olin osa Parlaa, olin merta rakastava, niin paljon menettänyt, haavoittuva ja yksinäinen Maggie, sulkeutunut perheetön kulkijasielu.

Tummanhopeinen meri on tarina tarinoista, joihin voi ryömiä sisään kuin luolaan. Se on tarina meren voimasta ja läheisyydestä - meren, johon ei auta luottaa, sekä ihmisistä, jotka tuntevat tuulet ja toisensa läpikotaisin. Se on tarina paikasta, jossa on ihmeellisen jättimäisiä salaisuuksia haudattuina syvälle kuin merenpohjassa makaava hylky - ollakseen "paikka jossa ei ole salaisuuksia". Se on tarina Bundyn suvusta, joka on asunut saarella aina, ja jonka jokaisella jäsenellä on omat vaietut kipeät kohtansa. Ennen kaikkea se on kuitenkin tarina surusta, rakkaudesta ja lohdusta, jonka lämpö leviää vähä vähältä koko ruumiiseen herättäen sen eloon.

Fletcherin kieli soi uskomattoman kauniisti. Kuten romaanissa todetaan, hyvin kerrottu tarina vie kuulijan paikan päälle, ja Fletcher onnistuu siinä täydellisesti. Haistoin lukiessani suolaisen ilman ja lampaiden muhevan hajun, näin jylhät rantatörmät ja tienvarsilla kasvavat villakot, kuulin meren mylvinnän ja kallioilla pesivien merilintujen valituksen. Romaanin kerronta on verkkaista ja yksityiskohtaista, jokainen sana on merkityksellinen, eikä tarinassa tapahdu lopulta paljoakaan. Siltikään siinä ei ole mitään liikaa eikä mitään jää puuttumaan, kerronnan tahti ja poljento tuntuvat juuri oikeanlaisilta. Rauhallisessa, viipyilevässä tahdissaan Tummanhopeisesta merestä kasvaa Suuri Tarina, joka kaivautuu syvälle lukijan sydämeen sinne jäädäkseen.

  Minä, kerääjä. Tai ehkä pelastaja - kun kyykin märällä hiekalla napsimassa talteen kaikkea sinne jäänyttä. Sitäkö tarinatkin ovat? Elämän hylkytavaraa? Elämän jäänteitä, jotka voi kuivata ja antaa eteenpäin, niin että pieni osa siitä elämästä siirtyy tavallaan mukana?

Rakastin tätä kirjaa, sen jokaista sivua ja sanaa! Olin lukiessani kiitollinen kauniista kielestä ja hienosta käännöksestä (erityisesti eräässä dialogissa, jossa Kalamies alkaa kertoa itsestään - luin kohdan myös alkuteoksesta ja se oli upeasti käännetty!), sekä kirjan alusta löytyvästä sukutaulusta (henkilöitä on paljon (!) ja aluksi oli helpompaa pysyä kärryillä kun saattoi tarkistaa, kuka taas olikaan kukin). Romaani liikutti, kosketti ja lohduttikin vähän, ja erityisesti loppua kohden se tuntui niin pakahduttavalta, etten olisi millään pystynyt laskemaan sitä käsistäni. Kiinnyin lukiessani syvästi kirjan henkilöihin, ja takakannen suljettuani jäljelle jäi kaipaus - mutta myös lämpöinen onnen tunne. (Ja vaikka lieneekin aivan liian aikaista julistaa moista, sanon sen silti: voi hyvin olla, että luin juuri tämän kirjavuoteni parhaan kirjan. Ainakin varmasti yhden parhaista.) Tummanhopeisesta merestä tuli minulle rakas ja tärkeä sielukirja, johon varmasti tulen palaamaan vielä monta monituista kertaa.

Tummanhopeisessa meressä ovat uiskennelleet myös Susa ja teoksen alkukielellä lukenut Elma Ilona.

  Maailma on täynnä taikaa. Muistakaa se.

Kommentit

  1. Hienosti kirjoitettu arvio! Tämän haluaisin lukea, olen aikaisemmin lukenut Fletcheriltä Meriharakat johon en ihan täysillä ihastunut. Mietin tätä lukiessani että tämä olisi varmasti täydellinen kirja Leena Lumille.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, kiitos! <3 Voi, lue ihmeessä tämä, uskon että voisit pitää tästä! Itse en ole vielä lukenut Meriharakoita, mutta aikomukseni olisi lukea se tänä vuonna.

      Ja huomaan myöhemmistä kommenteista että tämä on tulossa Leenallakin lukuun, joten arviota odotellessa! :)

      Poista
  2. Ihanaa, että sinäkin hullaannuit tästä kirjasta näin kovasti! Tämä nousi kyllä minullakin yhdeksi tämän vuoden vaikuttavimmista lukukokemuksista ihan varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, oi kyllä! <3 Fletcher on kyllä ihan uskomaton tarinankertoja, oih...

      Poista
  3. Tervetuloa joukkoon tummaan, joka rakastui tähän kirjaan. Minullakin tämä pitää visusti kiinni vuoden kärkipaikasta, saa nähdä selviääkö koko vuoden parhaaksi. En yllättyisi vaikka niin kävisi!

    Minua onkin kiinnostanut,onko suomennos saatu yhtä lumoavaksi kuin alkukielinen. Tuo kohtaus, jossa "kuullaan" koko saari, oli minusta vielä upeampi englanniksi, mutta muuten tuntuu siltä että kääntäjä on selvinnty urakasta vallan hienosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, ihan samat sanat! <3 :)

      Lainasin itse asiassa kirjan taannoin alkukielisenä (sinun upean arviosi jälkeen), mutta koska jo alkuvaiheessa kävi selväksi että kirja on käsittämättömän hieno, päätin malttaa mieleni ja lukea käännöksen tuoreeltaan (hmm, taitaa jollakin olla jo 2013 Globaliat mielessä, kröh... :). Olen siis osittain lukenut kirjaa myös englanniksi, ja minusta käännös on oikein onnistunut, lumo on tallella. <3

      Poista
  4. Ihan vain pikaisesti tekstiäsi silmäilen, mulla on nääs tämä kesken :) Voi huokaus mikä kirja, mikä tarina, mikä kerronta <3 Ei voi kuin nauttia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, no eikös?? <3 Oi ja voi! Miten tämän jälkeen mikään kirja tuntuu hetkeen miltään, kysyn vaan? :)

      Poista
  5. Minäkin pidin Tyrksyistä todella paljon. Jos tämä on kuin vaikka kuvajainen mereen siitä, pidän. Tai jos tässä olisi jotain sielukirjastani eli Fletcherin Meriharakoista, vielä parempi. Paineet kasvavat, enkä ehdi tähän vielä tänäänkään...

    Minäkin olen juuri saattanut lukea kirjavuoteni parhaan kirjan, mutta ehkä olemme liikkeellä liian aikaisin;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, olen ihan varma että tulet ihastumaan tähän! Tässä on paljon samaa kuin Tyrskyissä, mutta kuitenkin tämä on ihan erilainen... Toivottavasti ehdit kirjan äärelle pian! :)

      Oi että, mitäköhän olet lukenut? Pitää tulla katsomaan!

      Poista
    2. Hyvältä vaikuttaa, sivulla 58 menossa. Kiitos arviosta.

      Poista
  6. Kuten Annikalla, minullakin on kirja kesken. Pidän kovasti, mutta en ole vielä täysin rakastunut. :) Sinä sait henkeäsalpaavan upean lukukokemuksen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, voi että odotan mitä sanot tästä (olin itse asiassa ihan varma että sinäkin rakastut tähän!!). Minä olin jostain sivun 250 kieppeiltä lähtien kirjan loppuun asti ihan sekaisin, huokailin ja kyynelehdin ja puristelin kirjaa rintaani vasten (vakavia kirjapsykoosin oireita? :D). Joten todellakin tämä oli henkeäsalpaava lukukokemus, oi että. <3

      Poista
    2. Voihan olla, että lopulta rakastun. Olen lukenut noin sata ensimmäistä sivua. ;)

      Poista
    3. Rakastut sinä, kirja kun paranee koko ajan loppua kohden! <3 :)

      Poista
  7. Minäkään en uskaltanut arviotasi kokonaan lukea, kun on juuri luettavana! Mutta ihanaa, että pidit. Itsekin olen alusta tykännyt kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, jään innolla odottamaan arviotasi kirjasta! Ihanaa että tykkäät jo alusta, odotahan vain kun pääset toiselle puoliskolle... :)

      Poista
  8. Mulla on Fletcherin aiemmat teokset hyllyssä odottamassa. Toivottavasti ne ovat yhtä hienoja, ja sitten odottelen vielä tätäkin... Mulla luvassa jossain vaiheessa Fletcher-viikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, paljon hyvää luettavaa siis edessä! :) Minulle Fletcherin teoksista vain Irlantilainen tyttö on ennestään tuttu, sitä rakastan. Tänä vuonna minäkin aion lukea kaikki Fletcherit (ihan jo kirjavuoren valloitus -haasteesi nimissä!).

      Poista
  9. Vau, kuulostaa aivan mahtavalta kirjalta. Minäkin kaipaan nyt 'merikirjallisuutta', aion etsiä käsiini. Hieno arvio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, minulle tämä oli (lähes) täydellinen kirja, joten uskallan lämpimästi suositella tätä! <3 Ja kiitos! :)

      Poista
  10. Nyt uskalsin lukea arviosi kokonaan ja en voi kuin nyökkäillä! Olet kirjoittanut juuri kuten ajattelin (ja kuten itse yritin kirjoittaa). Tämä oli kyllä ihana ja hahmoihin rakastui ehdoitta ja koko tarinaan. Tosin itse luin kirjan melkein kerralla, mikä ei ollut parhain ratkaisu, kun loppua kohden tuppasi jo hitusen väsyttämään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kiitos. <3 Ja ihanaa että sinäkin rakastuit, tosin miten näin ihanaan kirjaa voisi olla rakastumatta? (Hih, voin jo kuvitella, että kun luen tästä joskus ensimmäisen negatiivisen arvion, otan sen melkein henkilökohtaisena loukkauksena, näin kirjaan sokeasti rakastuneena lukijana... :D)

      Huh, olet ollut aika sissi ja nopea lukija, minä luin tätä pari vuorokautta, keskiviikkoillasta perjantaiaamuun. Oli pakko lukea hitaasti ja makustella tarinaa. Kävinkin jo lukemassa arviosi, kirjoitit ihanasti, hienoa kirjaa kunnioittaen! <3

      Poista
  11. No niin, nyt minäkin olen kirjan lukenut ja uskalsin paneutua arvioosi. Sinä ja Susa olette laatineet ihan mielettömän ihanat postaukset, mitä voin enää näihin lisätä... Olen rakastunut teokseen tulisesti! Tuskin mitään tämän kaltaista tulen tänä vuonna lukemaan <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, voi kiitos, ihana! <3 Mutta kuule, sinä kirjoitat aina niin kauniisti, tunteella ja intohimolla, joten ei muuta kuin anna palaa, nainen! <3

      Kävin juuri Katrilla kommentoimassa, miten olen pari päivää nyt ollut ihan hukassa. Mikään kirja ei tunnu oikein miltään, minä seison vain Lock-and-Keyllä simpukoita jalkojeni juuressa ja tuuli hiuksissani. En pääse pois Parlasta, enkä siksi pysty nauttimaan mistään muusta kirjasta, edes siitä komean Kallentoftin huikeasta dekkarista! :D Pitäisiköhän lukea vaikka joku totaalinen nollauskirja tässä kohtaa, vaikkapa Nora Robertsia?

      Poista
    2. Se tässä nyt on, että onko Parlasta paluuta...? Silmäilin jo paria muuta kirjaa mutta ei. Ei tunnu miltään. Katrin tavoin voisin melkein aloittaa tämän alusta <3

      Poista
    3. No niinpä!? Minäkin olen yrittänyt aloittaa vaikka mitä, yhtä sellaistakin kevään uutuutta jota jo kiihkeästi ehdin odottaa, mutta kun ei niin ei. Ja samat sanat, minäkin voisin lukea tämän heti perään uudestaan... :)

      Poista
  12. Tämä kirja on pakko saada käsii mahdollisiman nopeasti! Olen lukenut muutaman arvion ja itseni tuntien tiedän että tähän kirjaan tulen varmasti rakastumaan! Kiitos tekstistä joka sai innostumaan oikein kunnolla pitkästä aikaan lukemisesta :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, kiitos ihanasta kommentistasi! <3 Toivottavasti saat kirjan pian käsiisi ja se tarjoaa sinulle sen saman nautinnollisen lukukokemuksen, jonka itse siltä sain! Tummanhopeiseen mereen on helppoa rakastua. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit