Savonlinnan Oopperajuhlat: Norma


Norma 3.8.2016
Musiikki: Vincenzo Bellini
Libretto: Felice Romani (perustuu Alexandre Soumet'n traagiseen runoelmaan Norma)

Musiikinjohto: Gianandrea Noseda
Ohjaus: Vittorio Borrelli (alkuperäisohjaus Alberto Fassini)
Kuoron valmennus: Claudio Fenoglio
Kantaesitys Milanon Teatro alla Scala -oopperatalossa 26.12.1831
Kaksi näytöstä, kesto n. 3 tuntia 15 minuuttia (sis. yhden väliajan)
Lavastus Severio Santoliquido & Claudia Boasso, puvut William Orlandi, valaistus Andrea Anfossi

Teatro Regio Torinon orkesteri ja kuoro

Norma (Elena Mosuc, sopraano) on gallialainen ylipapitar, joka on vannonut valan ja lupautunut pyhittämään elämänsä uskolle ja elämään selibaatissa. Hän on kuitenkin rakastunut roomalaiseen prokonsuli Pollioneen (Gregory Kunde, tenori) ja saanut tälle kaksi lasta. Suhde ja lapset on pidetty salassa. Nyt Pollione on kuitenkin lakannut rakastamasta Normaa ja iskenyt silmänsä kauniiseen Adalgisaan (Veronica Simeoni, mezzosopraano), joka on nuori papitar ja Norman ystävä - yhtä lailla selibaattilupauksen tehnyt nainen. Kuvio paljastuu Normalle, ja hän vannoo kostoa petturimaiselle Pollionelle.

Muuallakin kuin päähenkilöiden sydämissä kuohuu: Gallia ja Rooma ovat sotatilassa. Erinäisten käänteiden jälkeen Pollione jää kiinni liikuskellessaan gallialaisten luostarissa. Papisto, druidit, papittaret ja sotilaat kokoontuvat temppeliin uhratakseen Pollionen jumalille, ja Norma tuntee koston hetkensä koittaneen. Hän haluaisi kostaa myös Adalgisalle, mutta säästää tämän hengen ja tunnustaa lopulta kansalle rikkoneensa itse uskollisuusvalansa ja asettuvansa uhriksi Pollionen rinnalle. Ennen kuolemaansa Norma paljastaa isälleen, ylipappi Orovesolle (Michele Pertusi, basso), että hän on pettänyt selibaattilupauksensa ja hänellä on kaksi lasta. Lopuksi Norma ja Pollione kävelevät roviolle kohti kuolemaansa.


Tällä viikolla toteutui yksi pitkäaikaisista haaveistani, kun pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni osallistumaan Savonlinnan Oopperajuhlille. Ihka ensimmäiseksi Savonlinna-oopperakseni valikoitui juuri keskiviikkona ensi-iltansa saanut Teatro Regio Torino -oopperatalon vierailuesitys, Bellinin Norma. Miljöönä Olavinlinna oli upea, ja jo pelkästään Kyrönsalmen rantaan ja linnan liepeille saapuminen tuntui jotenkin taianomaiselta. (Olin kaikesta niin tohkeissani, että unohdin kameranikin autoon, ja siksi en saanut linnasta yhtään oikeasti hyvää kuvaa.) Norma olikin sikäli loistava valinta, että bel canto -tyylilajia edustavana oopperana sen musiikki ja lauluosuudet ovat taivaallisen kauniita, ja juuri laulusuoritusten kauneudessa ja puhtaudessa torinolaiset tekivät suuren vaikutuksen. Laulu oli aivan mykistävän hienoa kuultavaa. Normaa on tehnyt tunnetuksi mm. Maria Callas - ehkäpä maailman paras sopraano kautta aikojen - joten tämän oopperan kohdalla odotukset ovat aina korkealla.

On aina mielenkiintoista päästä näkemään sellaisia oopperaproduktioita, joissa tekijäkaarti on itselle ennestään täysin vieras. On jännittävää seurata vieraan kapellimestarin - ja toki etenkin pääosien esittäjien - eläytymistä ja kehonkieltä, kuunnella tuttuja aarioita vieraiden laulajien esittäminä ja tarkkailla itsessään sitä hetkeä, kun esitykseen solahtaa täysin sisään ja huomaa poimivansa laulajien joukosta ne, jotka nousevat omiksi suosikeiksi. Torinolaisten Normassa omat suosikkini erottuivat jo alkuvaiheessa: tenori Gregory Kunden ja mezzosopraano Veronica Simeonin lavakarismat olivat vertaansa vailla. He paitsi lauloivat häikäisevän hyvin, myös näyttelivät taidokkaasti.

Ikävä kyllä Normaa esittäneen sopraano Elena Mosucin kohdalla petyin juuri siihen, että vaikka hän lauloi taivaallisen kauniisti, oli esiintyminen muuten hieman vaisua. Norman rooli on kaikin puolin erittäin vaativa: sopraanon tulisi kyetä laulamaan lyyrisesti haasteelliset aariat ja duetot runsaine juoksutuksineen teknisesti täydellisen puhtaasti, ja samalla näytellä traagisen kohtalon kokevan tuskaisen naisen rooli uskottavasti, siten että myös katsojan sydän tuntuu pakahtuvan tuskasta. Mosucin ilmaisu oli kuitenkin melko laimeaa, ja koska näin lavalle erinomaisen hyvin rivin kolme paikaltani, tuntui, että sopraanolla oli sama, hieman hukassa oleva mutta alakuloinen ilme kaikissa tilanteissa, oli kyse sitten rakkaudesta, rakastetun petoksen aiheuttamasta tuskasta, uudelleen löydetyn ystävyyden aiheuttamasta onnesta tai Norman aikeesta surmata omat lapsensa. Lopussa Norma ja Pollione joutuvat yhdessä polttoroviolle, ja kun nainen hyvästelee lapsensa, voisi kuvitella että minullakin katsojana olisi ollut vaikeaa hillitä itseäni - mutta ei, itselleni täysin poikkeuksellisesti katsoin koko oopperan kuivin silmin. Mosucin kohdalla tuntui, kuin olisi ollut kuuntelemassa taivaallisen kaunista konserttia, mutta siinä kaikki. Harmillista.

Torinolainen oopperakuoro oli kuitenkin todella vaikuttava, oopperan puvustus oli lumoava ja hyvin yksinkertainen kivipaaseja esittävä lavastus tuntui sopivan Olavinlinnan puitteisiin oikein hyvin. Myös valaistus oli sopivan dramaattinen. Huikean upeat laulusuoritukset ja etenkin Kunden ja Simeonin mukaansa tempaavat näyttelijäsuoritukset pelastivat paljon, ja loppujen lopuksi esitys jätti hyvän mielen ja tyytyväisen olon, vaikkei se itselleni aivan napakymppi ollutkaan. Tästä on kuitenkin hyvä aloittaa vuotuinen perinne: jatkossa Oopperajuhlille on päästävä vähintään kerran kesässä.

Rakkaille ystävilleni vielä suurkiitokset seurasta. Ilta oli erityisen lumoava juuri teidän seurassanne! ♥

*****

Palaan pyhänä blogiin vastailemaan edellisten postausten kommentteihin (kiitos niistä kaikista!) ajan ja ajatuksen kanssa. Sitä ennen vielä vähän Tampereen Teatterikesää ja yksi kappale Eppujen megakonserttia. Ja tätä kirottua kesäflunssaa, jonka vuoksi jouduin perumaan toisen Savonlinna-päiväni, huoh. Ihanaa viikonloppua kaikille! ♥

Kommentit

  1. Voi, Savonlinnaan olen minäkin haikaillut vuosikaudet. Ihanaa, kun sinun haaveesi toteutui. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, toivottavasti sinäkin jo ensi vuonna pääsisit! <3 Toinen ystävistäni oli juuri sieltä sinun kotikaupungistasi, sieltä on ihan kohtuullinen ajomatkakin. Oli kyllä ihanaa päästä tuonne. Tästä lähtien Oopperajuhlia ei voi enää jättää väliin, kun niiden makuun on kerran päässyt. :)

      Poista
  2. Oi, Savonlinna! Minulla on ollut varmaan lukiolaisesta alkaen ollut haaveena päästä Savonlinnan oopperajuhlille. Nyt hieman puhuin poikani kummin kanssa, että jos ensi kesänä menisimme. Ihana ajatus.

    Hienosti kirjoitettu oopperajuttu. <3 Norma on yksi suosikeistani.

    Toivottavasti flunssa alkaa helpottaa. <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, sama juttu: Teininä haaveilin että joskus sitten kun olen hieno ja tyylikäs (!) aikuinen, alan käydä Oopperajuhlilla. No, hienoa ja tyylikästä minusta ei ole tullut vieläkään, mutta nyt oli jo korkea aika toteuttaa pitkäaikainen haave. Jatkossa tämä tulee kyllä olemaan jokakesäinen perinne. <3

      Kiitos, Katja (punastuttaa vähän)! <3 Sama juttu, Norma on yksi omistakin suosikeistani huippukauniin musiikkinsa vuoksi, ja juuri siksi tuo olikin niin ristiriitainen kokemus. Musiikki ja laulu olivat juuri sellaisia kuin pitikin, mutta ehkä esitystä olisi ollut syytä välillä vain kuunnella, vaikka hetkittäin ihan silmät kiinni.

      Sitä minäkin toivon! Tänään olen ollut enemmän tukossa kuin minään päivänä aiemmin tällä viikolla, mutta se johtunee eilisestä, kun Eppujen juhlakonsertissa tuli seisoskeltua tuntitolkulla viileähkössä iltailmassa, ja tietenkin puolikuntoisena. Mutta oli se sen arvoista! <3

      <3 <3

      Poista
  3. Upea, upea oopperapostaus, kiitos tästä! <3 Tekstisi huokuu musiikkirakkautta! <3

    VastaaPoista
  4. Sara, ekasta kerrasta Savonlinnan Oopperajuhlilla voi alkaa traditio. Mikä harmi, että Norma ei täyttänyt kaikkia toiveitasi. Ei minulallakaan Turandot, eikä sitten se seuraavakan, mutta kolmas eli Bizen Carmen oli niin napakymppi, että ostin siitä tehdyn levytyksen heti seuraavana päivänä torilta. Haluan kokea juuri Carmenin uudeelleen Olavinlinnassa ja nyt kahdestaan Reiman kanssa. Meillä oli seuruetta mukana...Kyllä Carmen vetää, sillä jouduimme vaihtamaan vuotta ennen ostamamme paikat yhdellä rivillä taaksepäin englantilaisten siniveristen takia. Se ei kyllä haitannut, mutta yhtään siitä taaemmas en olisi suostunut.

    Olavinlinnan Oopperajhlia mainostamme kaikille La Scalan ja Veronan kävijöille ja voipi olla, että viemme sinne vielä itävlatalaiset ystävämmekin, mutta katsotaan nyt. Kannattaa mainita, että tyyristä on, etenkin jos viipyy koko viikonlopun. Me asumme sillä mitä mene Savonlinnassa 3 päviässä jo hyvin 7 päivää Salzburgissa ja siinä on jo illalliset ja kaikki. Mainostan silti kaikkialla maailman erityisimpänä ooperapaikkana juuri Savonlinnaa!!!

    Kun olin pieni asuimme 2 vuotta Kerimäellä, jolloin minusta on otettu ensimmäinen kuva Olvinlinnan edessä. Käyn joka kerta myös Kerimäellä äitini sioäidin ja äidin tädin haudoilla. Sekä uimassa kirkkaassa Puruvedessä:)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, niin minäkin luulen että tästä tuli nyt jokavuotinen juttu. :) Ja uskon, että jo ensi kesänä koen Olavinlinnassa sen täydellisen hetken, sillä tulevan vuoden ohjelmisto esiintyjineen näyttää niin hullun hyvältä. <3 Tiesitkö muuten, että Carmen tulee ensi vuoden puolella Kansallisoopperan ohjelmistoon? Sen(kin) minäkin aion käydä katsomassa.

      Ja se on kyllä totta, että kallista on. Tällä kerralla oopperajuhlat tulivat minulle aivan erityisen kalliiksi, sillä minulla oli lippu myös seuraavan päivän La Bohèmeen, mutta heräsin torstaihin niin hurjassa flunssassa ja kuumeessa, että oopperailta oli vain pakko jättää väliin. Lippuraha katosi siis kuin kankkulan kaivoon. :( Minä muuten haaveilen Savonlinnan ohessa juuri Salzburgin oopperajuhlista, siellä on aina huikeita produktioita ja esiintyjiä, olen katsonut sieltä monia tallenteita aivan innoissani.

      Sinä olet ollutkin tosi pieni ensimmäisellä Olavinlinna-käynnilläsi. <3 Minulle koko Savonlinna on vielä kovin vieras kaupunki, mutta uskon että lähivuosina se tulee hyvinkin tutuksi.

      <3 !

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit