Kirjallisia maisemia -haaste.

Lumikko haastoi taannoin Meijerielämää -blogissaan lukijat miettimään kirjallisia maisemiaan. Haaste kuului näin:

"Heitänpä minäkin haasteen kirjabloggaajille ja muille himolukijoille: olisi hauskaa, jos innostuisitte esittelemään sen maantieteellis-kirjallisen ympäristön, jossa itse olette parhaiten viihtyneet - parhaine kirjailijoineen ja/tai kirjoineen tietysti.


Löytyvätkö suosikkinne Euroopasta ja jos, niin mistä päin? Jos koette pohjoisamerikkalaisen kirjallisuuden läheisemmäksi, niin oleskeletteko mieluiten itärannikon älykkökaupungeissa, Syvässä etelässä, Keskilännessä vai kenties Kanadassa?


Ehkä henkinen kotinne löytyy venäläisestä kirjallisuudesta? Vai sijaitseeko rakkain kirjallinen kolkkanne sittenkin latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa tai Afrikassa? Entä kotimaisen kirjallisuuden ystävät: kaupunki vai maaseutu?"


Tämä haaste meinasi mennä minulta ihan ohi silmien, onneksi bongasin linkin haasteeseen Marian Sinisen linnan kirjastossa, jossa Maria itse on kirjoittanut aivan mahtavan haastevastauksen ja asettanut siten muiden haastevastausten riman todella korkealle! :) Luin haasteen eilen illalla ja koko eilisen illan ja alkuyön mietin suorastaan kuumeisesti minulle rakkaita kirjallisia maisemiani.

Minun kirjallinen sielunmaisemani vetää selkeästi Brittein saarille, Iso-Britanniaan ja Irlantiin (eipä taida olla kovinkaan suuri yllätys niille jotka blogiani ovat aiemmin lukeneet :). Britannia on minun sydämeni ja sieluni koti, jonne vereni vetää sekä oikeassa elämässä että kirjallisuudessa. Britanniassa rakastan sekä maaseutua että kaupunkeja, ja kaikkia aikakausia. Muun muassa Agatha Christien maaseutukuvaus on erityisen sykähdyttävää.

Jaksan lukea loppuun huonommankin kirjan jos se sijoittuu Britanniaan, ja varsinkin jos se sisältää paljon paikkaan liittyvää kuvausta. Jos kirjassa kuvaillaan Britanniaa onnistuneesti, siitä lukeminen voi parhaimmillaan olla suorastaan pakahduttavaa. Tällä hetkellä minulla on kesken Susan Fletcherin Irlantilainen tyttö, jonka Wales -kuvaus on juuri niin pakahduttavaa että mieleni tekisi vain puristaa kirjaa rintaani vasten ja huokailla. Kirja on muutenkin loistava ja minulle niin täydellinen että haluan lukea sen loppuun täydellisenä päivänä, nautiskella hiljaa jokaisesta sanasta.

Walesin kuvat täältä.


Tässä riittää katseltavaa: kotipiha, lampolan sininen katto ja sen takana laitumet, kauempana Tor-y-gwynt, lammaskatraamme ja Walesin taivas.
Tämä ei kuitenkaan ole näköaloista komein. Vaan se joka aukeaa harjulta, vanhalta karjamajalta. Siellä on oma linnani. Sammaleinen, tuulinen linnakkeeni. Säntäsin sinne selkeinä päivinä, siinä toivossa että erottaisin kaukaisuudessa utuisen Cardiganinlahden.
(Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö, s. 22)


Myös Skotlannista jaksaisin lukea loputtomiin. Viime aikojen upeimpia Skotlanti-kuvauksia ovat olleet Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjan kolme ensimmäistä kirjaa, Muukalainen, Sudenkorento ja Matkantekijä. Lähden itse tänä kesänä käymään Skotlannissa ja olen ajatellut matkan yhteydessä lukea joitakin eri puolille Skotlantia sijoittuvia kirjoja, esimerkiksi Denise Minan Garnethill (sijoittuu Glasgowiin), Ian Rankinin Ristinolla (sijoittuu Edinburghiin) ja Jude Deverauxin Ylämaan laulu (sijoittuu kai jonnekin Pohjois-Skotlannille nummille). Myös Susan Fletcherin Noidan rippi on lukulistallani, mutta sitä en ota mukaan matkalle, muuten istuisin vain hotellissa lukemassa (odotukset kirjan suhteen ovat selkeästikin korkealla :).

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Vedin onnellisena keuhkoihini ylänköilmaa, joka oli huumaava sekoitus kanervaa, salviaa ja vihmaa yhdistettynä savun ja paistetun sillin tuoksuihin, jotka leijuivat sieraimiini kulkiessani mökkien ohi. Kylä sijaitsi loivassa rinteessä ylämaalle tyypillisen jyrkän, rosoisen kallion kupeessa. Tien varteen ripotellut mökit olivat sieviä. Sodanjälkeinen yltäkylläisyys näkyi hiljakkoin maalatuista rakennuksista, ja pappilakin, jonka täytyi olla ainakin satavuotias, oli saanut notkahtaneiden ikkunanpuitteidensa ympärille kirkkaankeltaisen värin.
(Diana Gabaldon: Muukalainen, s. 32)


Lontoo on minulle äärettömän rakas kaupunki jossa käyn muutaman kerran vuodessa. Lontooseen sijoittuvaa kirjallisuutta olen lukenut paljon. Monesti hyvä chick lit-kirjallisuus sijoittuu Lontooseen. Myös rakastamieni salapoliisikirjallisuuden klassikkohahmojen, Agatha Christien luoman Hercule Poirotin sekä Arthur Conan Doylen luoman Sherlock Holmesin seikkailut sijoittuvat useimmiten vanhan Lontoon kaduille.

Hän kiristi vauhtia, kunnes olimme kuroneet suunnilleen puolet välimatkasta umpeen. Sitten, yhä sadan metrin päässä, seurasimme ystäviämme Oxford Streetille ja edelleen Regent Streetiä pitkin. Kerran he pysähtyivät tutkimaan kaupan näyteikkunaa, ja Holmes teki samoin. Hetkeä myöhemmin häneltä pääsi pieni tyytyväinen huudahdus, ja seuratessani hänen katsettaan näin ajurin vaunut, joissa istui matkustaja. Ne olivat pysähtyneet kadun reunaan, mutta nyt ne lähtivät taas hitaasti liikkeelle.
(Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira, s. 64)

Notting Hill keväällä 2010.

St. James Park keväällä 2010.

Big Ben jouluna 2010.


Irlannissa en ole vielä toistaiseksi itse käynyt, mutta lähiaikojen suunnitelmissa on matka sinne. Luen kuitenkin todella mielelläni Irlantiin sijoittuvia kirjoja, yksi suurista Irlanti-suosikeistani on Marian Keyes. Myös Cecelia Ahernin kirjoissa on kaunista Irlanti-kuvausta, esimerkiksi romaanissa P. S. Rakastan sinua.

Kuva täältä.


Muiden maailmankolkkien suhteen minun mielessäni liittyy selkeästi aikakausisidonnaisuus. Olen supisuomalainen, mutta nykyajan urbaanit Suomi-kuvaukset eivät tunnu omilta ja kotoisilta. Kun luen kotimaista kirjallisuutta, koen sen todella omakseni jos tarina sijoittuu 70-luvulle, tai sitä varhaisempaan aikaan aina ajanlaskun alkuun asti. Erityisesti Suomen sotavuosista kertovat romaanit ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Historiaan sijoittuvista Suomi-romaaneista luen mieluiten joko maaseudulle, pikkukyliin tai sitten Helsinkiin sijoittuvia tarinoita. Yksi minulle rakkaimmista Suomi-kuvaajista on Laila Hirvisaari, kirjailijan Lappeenranta- ja Imatra-sarjat ovat jopa saaneet minut lähtemään ystäväni kanssa "kulttuurimatkalle" Itä-Suomeen, katsomaan romaanien tapahtumapaikkoja, Lappeenrannan vanhaa linnoitusta, Ritikanrannan museoaluetta, Imatran Valtionhotellia sekä Imatrankoskea.

Jatkosota-aiheinen kuva täältä.

Myös Ruotsiin ja Norjaan sijoittuvaa kirjallisuutta luen mielelläni, tosin niissäkin tarinoita aiemmilta vuosikymmeniltä, tai historiasta jopa maiden syntyaikoihin asti. Keskiajalle sijoittuvat romaanit ovat mielestäni erityisen kiinnostavia. Muutenkin olen selkeästi sydämeltäni ja sielultani ennen kaikkea eurooppalainen.Tosin joissakin Euroopan maissa käyn mieluummin itse kuin luen niistä, esimerkiksi Italia ja Espanja ovat sellaisia: ihania maita matkustella mutta vierastan niitä jostain syystä kirjallisuudessa, erityisesti Italiaa. Ranska taas on kirjallisuudessakin lähellä sydäntäni, tosin Ranskan suhteen tämä aikakausisidonnaisuus toimii päinvastaisesti: luen mieluummin nykyajan Ranskaan sijoittuvia teoksia, kuin historiaan. Esimerkiksi Aurinkokuninkaan Ranskasta en ole koskaan ollut kovinkaan kiinnostunut vaikka historia onkin suuri intohimoni kohde.

Pohjois-Amerikasta olen aina lukenut selkeästi lähes täysin yhdysvaltalaista kirjallisuutta, en muista lukeneeni montaakaan Kanadaan sijoittuvaa teosta. Yhdysvalloista ehdottomasti omimmilta alueilta tuntuvat itärannikko, ihana New York, sekä Etelävaltiot, erityisesti Syvä etelä. USAn länsirannikko taas ei selkeästikään ole oikein koskaan kiinnostanut, vaikka olenkin lukenut esimerkiksi Los Angelesiin ja San Franciscoon sijoittuvia romaaneja. New Yorkissa olen käynyt ja menettänyt sille sydämeni kertaheitolla, Etelävaltioista oman kokemuksen kautta tuttua seutua on vain Florida ja lähinnä sen eteläiset osat. Lähivuosina haaveenani olisi päästä enemmänkin kiertelemään Etelävaltioita, erityisesti Louisianaa, Pohjois- ja Etelä-Carolinaa sekä Mississippiä.

Viime aikoina olen lukenut Charlaine Harrisin mahtavia Sookie Stackhouse -kirjoja, jotka sijoittuvat eteläiseen Louisianaan ja osittain Texasiin. Ja tietenkin yksi upeimpia lukemiani Etelävaltio-kuvauksia on Margaret Mitchellin klassikko Tuulen viemää. Lukulistallani ovat lähitulevaisuudessa muun muassa Kathryn Stockettin Piiat, John Berendtin Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa sekä Pat Conroyn teokset, etenkin kun miestä on ylistetty upeasta Etelävaltioiden kuvauksesta.

Louisianan kuva täältä.

Lisäksi minua kiehtoo jylhällä ja karulla tavalla kaunis Wyoming, olen viime aikoina nautiskellut hitaasti Annie Proulxin upeista Wyoming -aiheisista novelleista teoksessa Lyhyt kantama.

Kuva täältä, lempielokuvastani Brokeback Mountain.

Myös Yhdysvaltain vehreä Iowa maissipeltoineen kiinnostaa ja tuntuu mieluiselta kirjalliselta maisemalta, olen lukenut useitakin sinne sijoittuvia romaaneja, joista rakkain taitaa olla Robert James Wallerin Hiljaiset sillat.

Kuva täältä.

Aasiasta kirjallisuudessa minua kiehtovat voimakkaasti lähinnä vain Japani (jossa olen onnekseni päässyt matkustelemaan ja kiertelemään oikeastikin) sekä Kiina. Japaniin sijoittuvia kirjoja olen lukenut melko paljon, Japani maisemineen ja mielenkiintoisine kulttuureineen onkin yksi suurista mielenkiinnon kohteistani. Jottei tämä kirjoitus pursuisi aivan kohtuuttomiin mittoihin, lupaan joskus kirjoittaa erillisen Japani-postauksen kuvineen.

Etelä-Amerikasta, Australiasta ja Afrikasta olen lukenut aivan liian vähän, vaikka kaikki kolme kiehtovat ja kiinnostavat, sekä kirjallisesti että varsinkin matkakohteina. En ole tainnut koskaan lukea Meksikoa etelämpään sijoittuvia kirjoja, ja maagisen realisminkin löysin vasta tänä keväänä! Tässä on selkeästi ryhtiliikkeen paikka.

Huh! Juuri eilen oli edellisen postaukseni kommenttilaatikossa puhetta siitä miten paljon bloggaus vie aikaa, ja tämän jutun miettimiseen ja kirjoittamiseen todella kului ihan luvaton määrä tunteja! :) Mutta tämä oli aivan ihana haaste ja sen miettiminen kävi pikaisesta maailmanympärimatkasta, joten Lumikolle suuri kiitos näin hienon ja hauskan haasteen laatimisesta. Tämä oli ilo! :)

Kommentit

  1. Mmmm ihania kuvia. Brittein saarten ja Irlannin vehreät maisemat ovat minulle tuttuja vain kirjojen ja leffojen kautta mutta uskoisin, että rakastuisin myös paikan päällä.

    Minulla varmaan kirjallisestikin matkustettaisiin Ranskaan.. Mutta myös Britteihin ja Yhdysvaltoihin. Vähän myös muualle Eurooppaan.

    Ihanan pitkä vastaus, upeita kuvia, hauskoja kirjamuistoja. Kiitos, Sara!

    VastaaPoista
  2. Tämä on ihana haaste ja olen ajatellut vastata tähän itsekin kiitos Lumikon blogin.

    Ja sinulle kommentoin pikaisesti, että oijoi!!! Sitä vaan, että sinun kirjalliset mielenmaisemasi liippaavat hyvin läheltä omiani. Kuten tiedät, minäkin rakastan kaikkea brittiläistä ja Lontoo on suosikkikaupunkini. Myös Yhdysvaltain monet osat kiehtovat, etenkin syvä etelä. Luin nyt kesäloman aikaan yhden niissä maisemissa liikkuvan kirjan, joka on jo aika vanha.

    Maaginen realismi on hyvä kirjallisuudenlaji. Suosittelen lämmöllä etenkin chileläisiä kertojia. <3

    VastaaPoista
  3. Oih, ihana postaus <3 Tähän täytyy kyllä palata vielä paremmalla ajalla nautiskelemaan sanoista ja kuvista!

    Irlantilainen tyttö on minustakin aivan ihana kirja, ja iso osa sen viehätystä on juuri talojen, paikkojen ja maisemien kuvauksessa.

    Irlanti pyörii nyt mielessäni Todistaja Brigitin talossa lukemisen jälkeen; olisi ihana opiskella iiriä!

    VastaaPoista
  4. Ihana kirjoitus! Minäkin rakastan Irlantia ja Skotlantia, ja olen lukenut paljon erityisesti Irlantiin sijoittuvia kirjoja. Yksi hauska matkakirja on Tony Hawksin Round Ireland with a Fridge, jossa Hawks todellakin reissaa ympäri Irlantia pieni jääkaappi mukanaan. (Hän päätyi matkalle vedonlyönnin seurauksena, alkoholilla saattoi olla osuutta asiaan. :))

    Kovasti tykkäsin myös Pohjois-Irlantiin sijoittuvasta Robert McLiam Wilsonin Eureka Streetistä. Luin sen pian sen jälkeen kun olin itse käynyt Belfastissa, joten oli hauksa bongailla kirjasta tuttuja paikkoja. Pidin kirjaa lukiessa Belfastin karttaa koko ajan käden ulottuvilla, jotta pystyin tarkistamaan missä mennään.

    Lukuvuoroaan odottavien pinossa on (ollut jo pitkään...) Frank Delaneyn Ireland, joka takakannen perusteella käy läpi Irlannin koko historian tarinoiden kautta. Kyseessä on siis romaani, joten jonkinlainen tarinoita yhdistävä juonikuviokin siinä kai on.

    Tämä on kiva haaste, saatan itsekin osallistua, kun vaan jossain välissä ehtisi miettimään aihetta kunnolla...

    VastaaPoista
  5. Linnea, kiitos sinulle! Kyllä se vain niin on että kuvat kertovat enemmän kuin ne tuhat sanaa, ja tässäkin tapauksessa se pitää harvinaisen hyvin paikkansa. En olisi ikinä osannut kertoa omista kirjallisista sielunmaisemistani tällä tavoin ilman näitä kuvia.
    Olisi hauskaa lukea sinun vastauksesi tähän haasteeseen, joten harkitsepa asiaa! ;)

    Katja, oi vastaa sinäkin tähän haasteeseen! Haluaisin kovasti nähdä sinun kirjallisia maisemiasi (Britannian tosin arvasinkin siellä olevan! :). Ja meillä on siis lisääkin yhteistä: rakkaus Yhdysvaltain syvään etelään! <3 Minullakin on muuten lukupinossa eräs sinne sijoittuva kirja joka myös on vanha. Ei taida kuitenkaan olla kyse samasta kirjasta... Odotan jännityksellä mikä sinun kirjasi on. :)

    Pistän chileläiset kertojat korvan taakse! En ole itse lukenut kuin vasta yhden maagisen realismin edustajan, Laura Esquivelin teoksen Pöytään ja vuoteeseen, mutta se olikin ihan julmetun ihana! <3

    Maria, kiitos! <3 Sanoista en tiedä, mutta kuvista onkin helppoa nautiskella. :) Ilman kuvitusta tämä olisi ollut minulle vaikea haaste, ei taitaisi meikäläisen kirjoitustaito ja sanavarasto riittää kuvaamaan noita maisemia. :)

    Menen huomenna lainaamaan Todistaja Brigitin, kiitos sinulle että toit kirjan esille blogissasi! Olen varma että minäkin pidän siitä kirjasta kovasti!

    Jum-Jum, kiitos! <3 Tony Hawksin kirja kuulostaa hauskalta ja erikoiselta. :) Eureka Streetin Katja onkin hiljattain maininnut Lumiomena-blogissaan, minä taas en ollut sitä ennen kirjasta kuullutkaan. Kuulosti kiehtovalta kirjalta, siitä haluaisin tietää lisääkin. Ja Delaneyn Irelandia pyörittelin käsissäni toukokuisella Lontoon reissullani, kun vietin puoli päivää kirjakaupoilla. Kirja vaikutti mielenkiintoiselta mutta jätin sen vielä hyllyyn. Jäänkin odottamaan että sinä luet kirjan ja bloggaat siitä... :)

    Osallistu ihmeessä, olisi tosi kivaa lukea sinun haastevastauksesi! :)

    VastaaPoista
  6. Täällä nostan hattua tälle perusteelliselle ja mielenkiintoiselle postauksellesi!

    Joissakin kohdin nyökyttelin päätäni innoissani, sillä samoja intressejä löytyy minultakin.

    Aika jännä juttu on myös se, että minäkin koen suomalaisen kirjallisuuden kiinnostavanpana nimenomaan lähihistorian aikana.

    Ihanat kuvat olet valinnut elävöittämään tätä kirjoitusta!

    VastaaPoista
  7. Elegia, kiitos paljon! :)
    Tätä oli tosi mukavaa miettiä ja tehdä, kivaa oli myös etsiskellä sopivia kuvia.

    VastaaPoista
  8. Ilo oli myös lukea vastaustasi, ihanasti kierrätit ympäri Brittein saaria ja vielä Yhdysvaltojakin. Ja tuo oli erittäin tärkeä pointti, että se lempiympäristö on usein paitsi paikka myös aika.

    VastaaPoista
  9. Lumikko, kiitos! <3
    Näin on, paikat ja maisemat ovat (olleet) erilaisia eri aikakausilla, ja minulle nykyaika on usein se vähiten mieluisa useimpien paikkojen suhteen. Britanniassa käy kyllä mikä aikakausi vain... ;)

    VastaaPoista
  10. Upea postaus, ja monia yhteisiä sielunmaisemia löytyy.. Jos vain suinkin ehdin, teen mielelläni itsekin tämän haasteen. Kiitos sinulle tästä!

    VastaaPoista
  11. Karoliina, kiitos ihana! <3
    Oi, toivon todella että löydät aikaa ja teet tämän todella mielenkiintoisen haasteen, haluaisin kovasti nähdä sinun kirjalliset sielunmaisemasi! :)

    VastaaPoista
  12. Olipas ihana haaste ja ihana postaus! Kiitos! Monta kuvaa sai sydämeni pamppailemaan. Ja Irlantia - sitä suosittelen sinulle ehdottomasti!

    Juuri palailin Skotlanti-maisemista, mistä lisää blogissa myöhemmin, kun saan koottua ajatuksiani.

    Palaan myös tähän maisemahaasteeseen, joka kutkuttelee mukavasti kirjallisia ajatuksiani...

    VastaaPoista
  13. Valkoinen kirahvi, kiitos! :) Oih, haluaisinkin ihan valtavasti Irlantiin... <3 Ja sinä olet juuri ollut Skotlannissa?? Ihanaa! Minun reissuni on vielä edessä päin, maltan tuskin odottaa että pääsen näkemään sinun reissukuviasi ja lukemaan kokemuksistasi! <3

    Odotan myös kovasti sinun vastaustasi tähän maisemahaasteeseen, näitä on ollut ihanaa lukea muiden blogeista! :)

    VastaaPoista
  14. Ihania kuvia <3 Löysin tämän postauksen näin monen vuoden jälkeen, mutta minun lempimaisemani ovat maaseudulla: etenkin Prinssi Edwardin saarella ja Yhdysvaltojen osavaltion kauniissa maisemissa! Mutta ihan kaikki erilaiset maaseudut lasken mukaan :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit