Enid Blytonin Viisikot

Enid Blyton (1897-1968) oli äärettömän tuottelias englantilainen kirjailija, joka kirjoitti uransa aikana jopa yli 600 lasten- ja nuortenkirjaa. Blyton on kirjoittanut muun muassa neljä kuuluisaa lasten- ja nuortensarjaa: Viisikot, Seikkailu-sarjan, SOS-sarjan ja Salaisuus-sarjan, jotka nykyisin ovat kuolemattomia klassikoita.


Minä tykkäsin lapsena lukea Enid Blytonin lastenkirjoja, lähinnä Viisikoita ja SOS-sarjaa. Erityisesti Viisikot olivat minusta mainiota kesälukemista. Koska en ole lapsena pitänyt lukupäiväkirjaa (mikä harmittaa minua nykyisin valtavasti!), en muista enää mitkä Viisikot olen lukenut, tiedän vain etten ole lukenut niitä kaikkia. Sarjassa on 21 teosta.

Tämän Blyton -päivityksen kirjoitan siksi, että sain parhaalta ystävältäni eilen ihanan yllätyslahjan: posti toi minulle paketin jossa oli kaksi Viisikko-kirjaa 1960-luvulta! Kumpikin on uudenkarhea, kuin suoraan kaupan hyllyltä, kirjoja on siis säilytetty hyvin ja ne näyttävät siltä kuin niitä ei olisi edes luettu kertaakaan. Kummankin takakannessa lukee himmeät lyijykynällä kirjoitetut hinnat, kirjat ovat aikoinaan maksaneet 4 markkaa, 55 penniä kappale. :)

Oi katsokaa näitä ihanuuksia!! <3


Paketissa olivat kirjat Viisikko aarresaarella ja Viisikko pelastaa salaisuuden.


Viisikko aarresaarella on kyseisen sarjan ensimmäinen kirja. Alkuteos on kirjoitettu vuonna 1942, minun kappaleeni on viides suomenkielinen painos vuodelta 1967.


Viisikko pelastaa salaisuuden on puolestaan sarjan kuudes kirja. Alkuteos on vuodelta 1947, minun kappaleeni on kolmas suomenkielinen painos vuodelta 1966.

Näistä tuli välittömästi kirjahyllyni kallisarvoiset aarteet, suuri kiitos sinulle J.! <3 Nämä kaksi brittiläistä nuortenkirjaa aion lukea heinäkuun aikana Totally British -haasteen Children's Britain -osioon. Ihanaa palata hetkeksi lapsuusajan kesäklassikoiden pariin! <3

Kommentit

  1. Ihana lahja! Nuo nostalgiakannet ovat aivan upeita. Odotan innolla, miltä Viisikkoihin paluu tuntuu!

    VastaaPoista
  2. Niin on! <3 :) Kannet ovat tosi hienoja! On hauskaa lukea Viisikoita nyt aikuisena, uskoisin että nyt sitä kiinnittää lukiessaan aivan erilaisiin asioihin huomiota kuin joskus ala-asteikäisenä...

    VastaaPoista
  3. Minäkin olen joskus omistanut tuon V. pelastaa salaisuuden juuri tuollaisilla kansilla! Ihana. Kirja on muuten yksi sarjan parhaista.

    VastaaPoista
  4. Viisikot, nuo ihanaakin ihanammat seikkailukirjat <3 Aloitin muutama vuosi sitten lukemaan niitä uudelleen, mutta operaatio jäi jostain syystä kesken. Ja ne ruokakuvaukset, nam ja huh! Kinkkua ja kakkua ja vaikka mitä. Tosin kuvaukset olivat jostain syystä vuosien mittaan menettäneet osan hohdostaan. Aion vielä joskus lukea sarjan kokonaan!

    VastaaPoista
  5. Ihania kirjoja! Minusta Tammi on tehnyt myös hienosti, kun he ovat alkaneet julkaista uusintapainoksia noilla vanhoilla kansilla, mutta on se nyt monta astetta hienompaa omistaa ihan oikeasti vanhoja kirjoja. <3

    Viisikot ovat minulle sellaisia kirjoja, että haluaisin huijata ja väittää fanittaneeni niitä kovasti. Totuus on se, että luin varmaankin muutaman (muistan kotonamme olleen ainakin yhden pehmeäkantisen, jollain elokuva- tai tv-sarjakansikuvalla), sen verran, että tiedän, mistä on kyse, ja muistan henkilöt. Mutta erityisen suuri fani en ollut. Luin enemmän esimerkiksi noita SOS-kirjoja, joilla ei kuitenkaan ole samanlaista klassikkohohdetta ympärillään. Toisaalta muuten, hassua, tajusin juuri, etten muista SOS-kirjoista lainkaan yhtä hyvin esim. henkilöitä kuin Viisikoista.

    Lempietsiväsarjani taisi olla sellainen kuin Salaisuus-sarja? Muistan myös Kolme etsivää, mutten tainnut lukea niitä mitenkään hirveästi.

    VastaaPoista
  6. Nyt vasta huomasin, että olitkin maininnut Salaisuus-sarjan, joka siis on myös Blytonin kynästä... :)

    VastaaPoista
  7. Aivan ihania! Tosi kauniit kannet ja tosiaan hämmästyttävän hyvin säilyneet. :)

    Viisikot oli munkin lapsuuden lemppareita. Luin myös SOS-sarjaa jonkin verran. Joskus pitäisi kyllä lukea niitä uusiksi!

    VastaaPoista
  8. Kirsi H., sattuipa sopivasti! :) Muistaakseni Viisikoissa ei ole mitään väliä lukeeko kirjat järjestyksessä vai ei, joten on hauskaa lukea juuri sarjan ensimmäinen kirja ja sitten yksi parhaista!

    Villasukka kirjahyllyssä, mukava projekti lukea koko sarja läpi. :) Minun tekisi mieli tehdä sama Carolyn Keenen Dana-tytöt -sarjalle, mutta kirjoja on tosi vaikeaa saada käsiinsä! Itselläni ei ole yhtään, ja kirjastosta ei löydy kuin yksittäisiä hajakappaleita. Mutta katsotaan nyt, voi olla että minäkin innostun Viisikoista niin että alan lukea sarjaa läpi. Viisikoita kirjastosta näkyy löytyvän hyvin. Minäkin muuten muistan Viisikoista parhaiten Tim-koiran lisäksi ne ihanat herkut ja eväät! :)

    Nonnu, <3 itsellesi! :) Kiitos vielä ihan kamalasti!!! <3 <3

    Karoliina, totta! :) Minuakin viehättävät aina uusintapainokset vanhoista kirjoista vanhoilla kansikuvilla, esimerkiksi Waltarin Komisario Palmu -kirjat ovat tosi upeita! (En tiedä mutta oletan että niitä kansikuvia on nähty menneiden vuosikymmenten painoksissa?)

    Tajusin muuten ihan saman, minäkin olen lukenut SOS-sarjaa (ja varmaankin myös useamman kirjan kuin Viisikoita), enkä myöskään muista sarjasta mitään! Muistan vain että luin niitä kesällä nurmikolle levitetyllä viltillä. :)

    Salaisuus-sarjaa en ole tainnut koskaan lukea, Kolme etsivää -kirjat kuulostavat tutuilta mutta en muista niistäkään mitään. Ehkä ehdottomin suosikkini lasten-/nuorten jännityskirjasarjoista oli Carolyn Keenen Dana-tytöt, niitä rakastin ja luin uudestaan ja uudestaan. Harmi ettei niitä nykyään ole kovinkaan helppoa saada käsiinsä! :(

    Ioanna, kirjoista ei voisi uskoa että ne ovat oikeasti niin vanhoja, ne ovat niin siistejä, ehjiä ja kaikin puolin loistavassa kunnossa, kuin koskemattomia! <3 Lapsuuden ja nuoruuden suosikkeja on ihanan nostalgista lukea aikuisena uudelleen, erityisesti kesäisin (minä ainakin lapsena luin kaiket kesät, lapsuuden kesistä tulee aina päällimmäisenä mieleen lukeminen ja kirjat!). :)

    VastaaPoista
  9. Minäkin luin Dana-tyttöjä, ja jossakin vaiheessa minulla oli myös lyhyt mutta kiihkeä rakkaussuhde Neiti Etsiviin. Tiesitkö muuten, että Carolyn Keene ei ole oikea henkilö, vaan pseudonyymi usealle kirjailijalle, jotka kirjoittivat noita sarjoja. Minulle tämän selviäminen oli vähän pettymys. Sellainen, ai eikö joulupukkia olekaan olemassa. :)

    VastaaPoista
  10. Karoliina, minäkin luin Neiti Etsiviä, mutta en koskaan oppinut pitämään niistä samalla tavalla kuin Dana-tytöistä. :) Ja tiesin Carolyn Keenestä, tosin se selvisi minulle vasta ihan viime vuosina, kun yritin netistä selvitellä kaikkia suomennettuja Dana-tyttöjä ja niiden kirjoitusjärjestystä. Minäkin olin tosi pettynyt, kun olin aina kuvitellut että Carolyn Keene on ihan oikea olemassa oleva henkilö!! :D

    VastaaPoista
  11. Tästä tuli todella nostalginen olo. Olin lapsena oikea Viisikko-fani ja luin muutkin Blytonin kirjat (sos-, seikkailu- ja salaisuussarjat), mutta juuri Viisikot jäivät parhaiten mieleeni. Olisi oikeastaan aika jännää lukea joku Viisikko nyt aikuisena.

    Neiti Etsivistä on sanottava, kun sarja tuli muissa kommenteissa esille, että luin niitä ja Anni Polvan Tiinoja osin sosiaalisista syistä. :) En ollut erityisen kiintynyt ko. kirjoihin, mutta luin niitä vähän muiden mukana.

    VastaaPoista
  12. Ihania nuo Viisikoiden kannet! Minä muistelen lukeneeni ainakin melkein kaikki sarjan kirjat lapsena, tai ainakin kaikki lähikirjastosta löytyneet. Dana-tyttöjä en tainnut lukea kuin yhden kirjan, Neiti Etsiviä sitten vähän useampia. Mutta Viisikot olivat kyllä parhaita! Poikatyttönä samastuin tietysti Pauliin, ja siksi varmaan nuo Dana-tytöt ja Neiti Etsivätkään eivät niin kolahtaneet minulle, nehän olivat tyttöjen kirjoja. :)

    VastaaPoista
  13. Katja, minulla ovat Seikkailu- ja Salaisuus-sarjat menneet lapsena ihan ohi, en ollenkaan muista tämmöisiä sarjoja! SOS-sarjaa tosiaan itsekin luin, ja siitä pidin myös kovasti.

    Anni Polvan Tiina-kirjoja ahmin jossain vaiheessa paljonkin, mutta sitten kun löysin Merri Vikin Lotta -kirjat, Tiinat eivät tuntuneet enää ollenkaan niin kiinnostavilta. Lotta-sarja oli ihana! :)

    Jum-Jum, niin ovat! Minä taas olin lapsena varsin tyttömäinen tyttö, ja luin vallan niitä tyttöjen kirjoja. :) Muistan joskus lainanneeni kirjastosta jotain Jules Vernen nuortenkirjoja ja Tarzaneita, mutta ne jäivät aina lukematta kun ne tuntuivat niin poikien kirjoilta... :)

    VastaaPoista
  14. Ihanaa!

    Minulla oli tapana leikkiä Viisikkoa pikkutyttönä ystävieni kanssa. Kaikki olimme tietysti viisikko-faneja. Kun samainen porukka aloitti polttarini, ensimmäinen tehtävä oli etsiä kätketty aarre, joka löydyttyään paljastui Viisikko-sarjan aloitusteokseksi :-)!

    Minä muuten luulin pienenä, että Enid on mies :-D...

    VastaaPoista
  15. Paula, ihania muistoja. <3 Ja ihan huippuidea liittää koko porukalle tärkeä asia ja lapsuusmuisto sinun polttareihisi! :)

    Tiedätkö, niin minäkin luulin, minusta Enid oli ihan selvästi miehen nimi! :D Ja kun minulle selvisi että Blyton olikin nainen, olin aivan hämmentynyt. :)

    VastaaPoista
  16. Hauskaa, minäkin kuvittelin lapsena Enidin mieheksi. Ajattelin, että on partasuinen mies, jolla on musta poolopaita ja joka asuu vanhassa majakassa (vrt. Viisikko vanhassa majakassa, kai). :)

    VastaaPoista
  17. Katja, ihana mielikuva! :D Minä luin lapsena miltei pelkästään naisten kirjoittamia kirjoja (vielä selkeämmin kuin nyt aikuisena), ja kun löysin Enid Blytonin kirjat, olin melkein ylpeä itsestäni kun niin reippaasti luin miehen (:D) kirjoittamia kirjoja ja vielä pidin niistä kovasti! :D

    VastaaPoista
  18. Minä ostin vasta kirppikseltä samanikäisiä Viisikoita, eivät olleet aivan yhtä hyvässä kunnossa, mutta todellinen löytö oli kun maksoivat vain 50cnt kappaleelta. Nuortenkirjoja keräävälle todellinen aarre. :)

    VastaaPoista
  19. Ei ole muuten mitenkään sattumaa että ihmiset luulevat Blytonia mieheksi lukiessaan kirjoja, julkaistessa haluttiin lukijoiden luulevan että kyseessä on mieskirjoittaja koska ajateltiin että naiskirjoittajaa eivät pojat lue. Samasta syystä J.K. Rowling käytti nimikirjaimia. :)
    On muuten ihanaa että täällä on muitakin vanhoista nuortenkirjoista tykkääviä, itse olen lukenut kaikki Blyton-sarjat, Lotat, Tiinat, Neiti etsivät, Dana-tytöt... Myöhemmin on harmittanut että juuri mm. Tarzanit ja Jules Vernet jäivät lapsena lukematta, mutta onhan tässä vielä aikuisenakin aikaa... :D

    VastaaPoista
  20. Mervi, ihan totta, noin vanhoihin nuortenkirjoihin törmää tosi harvoin kirppiksillä, ja antikvariaateissa hinnat taas saattavat olla melkoisen korkeita. Teit kyllä todellakin löydön! :)

    VastaaPoista
  21. Ja Mervi, oikeassa olet tuon nimiasiankin suhteen. Vuosikymmeniä sitten ei ollut nettiä mistä lukea lisätietoja kirjailijasta (eikä ollut tietty 80-luvullakaan kun minä olen Blytonia lukenut), ja jos lukijalla oli jokin mielikuva esim. juuri Blytonista, ei se niin vain muuttunut, varsinkaan kun missään ei tosiaan kerrottu tai mainostettu kirjailijan olevankin nainen. :)

    Joskus olisi ihanaa lukea enemmänkin niitä oman nuoruuden kirjoja, juuri vaikkapa Dana-tyttöjä, Tiinoja, Lottia ja Viisikkoja... Niin, ja L. M. Montgomeryn tyttökirjat pitäisi kyllä ehdottomasti lukaista uudelleen läpi ennemmin tai myöhemmin... :)

    VastaaPoista
  22. Moi, minulla olisi kolme 60-luvun viisikkoa, jos joku haluaa ostaa. Erittäin hyvä kuntoisia. Löytyy "Viisikko vapauttaa lentajät" -60, Viisikko ja salakuljettajat" -68 sekä "Viisikko pulassa" -69. Myyn kohtuuhintaan 15€ koko setti. Voi tiedustella jaanahurtig@hotmail.com

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit