Marguerite Duras: Puoli yksitoista kesäiltana


Marguerite Duras: Puoli yksitoista kesäiltana (Kirjayhtymä, 1986. 119 sivua. Alkuteos Dix heures et demie du soir en été, 1960. Suomentanut Marketta Ruoppila-Martinsen.)

Neljän ranskalaisen seurue - aviopari Maria ja Pierre, heidän pieni tyttärensä Judith, sekä pariskunnan ystävätär Claire - on lomamatkalla Espanjassa. Automatka Madridiin keskeytyy hurjan rajuilman vuoksi, ja seurue joutuu pysähtymään yhdeksi yöksi Madridin ulkopuolella sijaitsevaan pikkukaupunkiin. Kaupungissa kuohuu: paikallinen mies, Rodrigo Paestra, on tehnyt intohimorikoksen, murhannut nuoren vaimonsa ja tämän rakastajan, ja pakoilee poliisia jossain pikkukaupungin uumenissa. Marian mielen täyttää toisenlainen kuohunta: hänen miehensä on rakastunut toiseen naiseen. Claireen.

  Puoli yksitoista, eräänä kesäiltana.
  Ja sitten hiukan enemmän. Yö on vihdoinkin tullut, täysi yö. Tänä yönä ei tässä kylässä ole paikkaa rakkaudelle. Maria ummistaa silmänsä tältä tosiasialta: he jäävät janoamaan toisiaan, kaupunki on täynnä väkeä tänä kesäyönä, joka on luotu heidän rakkauttaan varten. Salamat valaisevat jatkuvasti kirkkaalla valollaan heidän halunsa luomaa hahmoa. He ovat yhä siellä, toisiinsa kietoutuneina ja liikkumattomina; Pierren käsi on pysähtynyt Clairen lanteille, ainiaaksi, ja Claire, hän on tarrautunut käsillään Pierren olkapäiden ympäri ja ahmii suullaan häntä.

Seurue majoittuu jokaista soppea myöten täysinäiseen hotelliin, he saavat nukkumapaikat käytävältä. Ilta ja yö ovat pitkät, sade piiskaa kaupunkia ja poliisit haravoivat katuja löytääkseen pakoilevan Paestran. Unohtaakseen surunsa onneton Maria juo liikaa. Seuratessaan sivusta sitä intohimoa ja kaipuuta, jota hänen miehensä ja ystävättärensä kykenevät vain vaivoin peittämään, tuntee hän hengenheimolaisuutta murhaajaan, joka hänen laillaan on menettänyt kaiken.

  Ovien takana, parivuoteissa, myrskyn jälkeisen raikkauden virkistämissä aviovuoteissa puhutaan kesästä, tästä kesäisestä rajuilmasta ja Rodrigo Paestran tekemästä rikoksesta.


Luin tämän Durasin tiivistunnelmaisen pienoisromaanin ensimmäisellä lukumaratonillani viime maaliskuussa, ja viidestä maratonin aikana lukemastani kirjasta tämä on jäänyt mieleeni ehdottomasti voimakkaimpana lukukokemuksena.

Puoli yksitoista kesäiltana on kiehtova pieni romaani. Se on kaunis yhdistelmä viileää ranskalaista melankoliaa ja kuumaa espanjalaista intohimoa. Durasin luomat henkilöhahmot ovat periranskalaisia, mutta tunnelma ja miljöö vahvasti espanjalaisia. Kirjan tapahtumat sijoittuvat nimensä mukaisesti yhteen kesäiltaan ja -yöhön, sekä niitä seuraavaan aamuun, jolloin pahin myrsky alkaa väistyä sekä kaupungista että päähenkilön mielestä. Keskiössä onkin petetty Maria, hänen ajatuksensa ja se suru, jonka aviomiehen menetys ja kuollut liitto aiheuttaa.

Teos on viehättävällä tavalla hyvin ajaton. Duras on kirjoittanut sen vuonna 1960 - siis yli viisikymmentä vuotta sitten, mutta se voisi periaatteessa sijoittua jopa nykyaikaan. Mikään ei kieli aikakaudesta, ja ajankuvauksen epämääräisyys antaa romaanille omanlaistaan ilmavuutta, joka ihastuttaa. Durasin kieli on kaunista, ja tunnelman kuvaajana hän on aivan omaa laatuaan. Kuulaat lauseet vievät lukijan espanjalaisen pikkukaupungin kaduille, katetulle terassille manzanillalasillisen ääreen, hengittämään kosteaa rankkasateen jälkeistä ilmaa - ja lopulta aamun sarastaessa maaseudulle, jossa kuivuva vilja huojuu hiljaa tuulessa.

  Vihdoinkin sadepilvet ovat täysin hävinneet taivaanrannalta. Kuin miekanterä se leikkaa viljapellot. Leuto tuuli nousee ja alkaa kuivattaa katuja. On kaunista; päivästäkin tulisi kuulas, kaunis. Mutta vielä on täysi yö.

Googlettelin kirjablogijuttuja tästä kirjasta, ja Durasista ylipäätään, enkä löytänyt kuin yhden: tämän Helmi-Maarian hienon ja Durasia ylistävän tekstin. Ensimmäisen naiselta lukemani romaanin perusteella ihastuin itse niin, että haluaisin lukea vähitellen kaiken, mitä Duras on kirjoittanut. Samalla toivoisin, että muutkin löytäisivät tämän hienon edesmenneen ranskalaiskirjailijan - kauheaa jos tämänkaltainen helmi pääsee painumaan unohduksiin!

  Voisi luulla, että rauha on palannut. Taivaan rauha. Lasikatolle virtaavan hiljaisen sateen, jonka äänen vaimentavat poliisien askeleet tuossa viimeisessä käytävässä, läpikotaisin tarkastetut huoneet, keittiöt, pihamaan - voisiko tuon kaiken unohtaa? Joskus? Ei.

Kommentit

  1. Kiitos tästä -- hienoa, että nostat suomalaisissa blogeissa vähän käsitellyn, hienon kirjailijan. Durasin tunnetuin romaani on omaelämäkerrallinen Rakastaja, josta tehtiin suosittu elokuva ja elokuvan nähtyäni minäkin luin sitten kirjan ranskaksi. Hyvin ekstravagantti hahmo kaikkinensa, taisteli alkoholismia vastaan ja kirjoitti jumalaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, kiitos kivasta kommentistasi! :) Ihmettelin kovasti etten löytänyt blogikirjoituksia Durasista, mietinkin onko kyse siitä ettei Durasia lueta, vai että kaikki muut ovat Durasinsa jo lukeneet. En tiedä. :)

      Rakastaja kuulostaa tosi mielenkiintoiselta, ja nimenomaan se omaelämäkerrallisuus alkoi eniten kiinnostaa. (Ja apua, kuvailustasi tuli mieleen Monika Fagerholm, joka myöskin on julkisesti taistellut alkoholismia vastaan ja kirjoittaa jumalaisesti!) Lainasin kirjastosta taannoin Kesäsateen ja se lienee seuraava Durasini, mutta Rakastaja pitänee myös lukea pian.

      Poista
  2. Marguerite Durasilta olen aiemmin lukenut Rakastajan, mutta muut ovat vielä toistaiseksi lukematta. Pidin kyllä kirjasta, joten täytyy jossakin vaiheessa ottaa näitä taas ns. työn alle. Ilmeisesti Duras'lla on melkoisen mittava tuotanto, joten luettavaa riittää.

    Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heli, ajattele miten paljon hyviä hetkiä meillä on tämänkin kirjailijan parissa luvassa! :) Sinäkin kehut Rakastajaa, minun pitää kyllä selvästi lukea se. Ja sinulle suosittelen lämmöllä tätä kirjaa, tämän parissa kuluu ihanasti vaikkapa yksi myöhäisilta. <3

      Poista
  3. Sara, minulla on ainakin viisi kirjoiutusta Durasista ja olen tehnyt häneltä kirjat Tuska, Kirjoitan ja Lol V. Steinin elämä. Jaamme Maarian kanssa rakkauden Durasiin ja olen myös verrannut Maarian tyyliä Margueriten. Heissä on jotain samaa.

    Tuskassa käytin saarellamme asuneen Wienin juutalaisen kirjailijan Anne Friedin esipuhetta paljon, sillä siitä eivät alkusanat parane.

    Tämänkin luen ja/tai ostan heti kun kohdalle osuu. Olen aika heikkona ranskalaiseen kirjallisuuteen ja etenkin Durasiin.

    Hienoa, että tuot esiin upeaa, hyvin omaäänistä, vahvaa Durasia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, oletko?? Voi Google-mokoma, mikseiköhän se löytänyt tekstejäsi!! Tulenkin kohta blogiasi tutkimaan, haluan lukea kaikki Duras-tekstisi. :)

      Tämä on ihana kirja, toivottavasti löytäisit tämän jostain divarista.

      Ja kiitos! <3 Ja ihan oikeassa olet, Duras on todellakin juuri tuota kaikkea. <3

      Poista
    2. Ne olivat jo vuodelta 2009 eli ihan ensimmäisiäni.

      Voin ottaa kirjastostakin.

      Kiitos vinkistä.

      Poista
  4. Minä olen joskus pettynyt johonkin aloittamaani Durasin romaaniin, en edes muista enää mihin. Nyt tekee mieli taas lukea jotain häneltä, kirjoitat niin innostavasti. Ja nuo lainaukset, kielihän on aivan loistavaa, kaunista tosiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, Duras on oikeasti kiinnostava. Tässä puhuu nainen, joka ei syty Alice Munrolle ja Lessingiltäkin lukee vain Viides lapsi uudestaan ja uudestaan...

      Poista
    2. Erja, tämä oli tosiaan hyvin kaunis ja tiivistunnelmainen romaani. Jos Duras alkoi kiinnostaa, kokeile tätä! :)

      Poista
  5. Duras on niitä kirjailijoita, joiden tuotantoa olen aikonut lukea jo lukiolaista saakka - siis jo yli 20 vuoden ajan! Nyt mietin, että miksen ole lukenut. Pitäisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, samat sanat, Duras on kiinnostanut kauan, mutta vasta tänä keväänä sain aikaiseksi. :) Ja kyllä kannatti, ainakin tämä pienoisromaani on ihana. Lue tämä, luulenpa että sinäkin ihastut! <3

      Poista
  6. Voi kun muistaisin tämän vielä sitten, kun on taas lukumaratonin aika. Kiinnostavalta kuulostava pienoisromaani:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, tämä oli mainio maratonkirja, etenkin kun aloitin luku-urakan juuri tämän kirjan parissa. Durasin kaunis teksti vei nopeasti mennessään ja kirjan parissa pääsi mukavaan flow-tilaan. Suosittelen!

      Poista
  7. Minun on jo pitkään pitänyt varat Durasia kirjastota, olen miettinyt muistaakseni Rakastajaa. Jos sellainen on? Kuitenkin, tekstisi innostamana ehkä laitan jo heti tämän kirjoitettuani jotain Durasilta varaukseen. Sekin kiinnostaa että kyseessä ovat pienoisromaanit, ja vielä vahvat sellaiset, ohuempiakin kirjoja on mukavaa välillä lukea. :)

    Kiitos innostuksesta Sara! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, Rakastajaa moni kehuu tuolla ylempänä ketjussa, itse kiinnostuin nyt siitä kovasti. Ja tätä pienoisromaania voin kyllä suositella suurella lämmöllä. Kokoaan suurempi kirja, vahva lukukokemus, oi kyllä. Ihanaa jos innostuit nyt kokeilemaan Durasia!

      <3

      Poista
  8. Duras on suosikkikirjailijoitani! Syy, miksen ole blogissani kyseisen kirjailijan teoksista kirjoittanut, on se että luin suurimman osan Durasin tuotannosta ennen blogiani. Muutama odottaa vielä lukemista, ehkä bloggaan niistä.

    Hienoa, että olet löytänyt Durasin ja päätät jatkaa tutustumista. Duras on aivan upea.
    :)

    Jos kiinnostaa enemmän, kannattaa vielä tutustua Julia Kristevan esseeseen Durasista, löytyy teoksesta Musta aurinko: Masennus ja melankolia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noora, muistelinkin sinun olevan Duras-fani. Olisi mielenkiintoista lukea enemmänkin mietteitäsi Durasista, joten jään odottelemaan että luet ja bloggaat niistä muutamasta lukuvuoroaan odottavasta jossain kohtaa. :)

      Ja olen kyllä samaa mieltä jo tämän yhden teoksen perusteella: Duras on tosiaankin upea.
      Kiitos lukuvinkistä! <3

      Poista
  9. Kuulosti niin hyvältä kirjalta, että laitoin samantien varaukseen kirjastosta. En ole aiemmin lukenut Durasia, mutta tästä on selvästikin hyvä aloittaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lilli, ihan mahtavaa! :) Jään odottelemaan mitä sinä tästä kirjasta pidät. Minulle tämä oli tosiaan ensimmäinen Durasin romaani, muttei todellakaan viimeinen, sen verran kovasti ihastuin. :)

      Poista
  10. Täältäkin ilmoittautuu yksi Durasin ihailija. Kirjoitin blogissani tässä taannoin Rakastajasta, jossa tykästyin Durasin assosiatiivisesti poukkoilevaan kerrontaan.

    Suosittelen myös mitä lämpimimmin Durasin käsikirjoittamaa elokuvaa Hiroshima, rakastettuni. Se on yksi kauneimpia elokuvia mitä tiedän, niin visuaalisesti kuin kielellisestikin.

    VastaaPoista
  11. Essielina, kiva kun kommentoit - löysin sitä kautta hienon blogisi! :) Rakastajaa on nyt niin moni kommentoija kehunut, että kiinnostukseni kirjaa kohtaan on toden teolla herännyt. Ja tuon Hiroshima, rakastettuni haluan myös nähdä. Kiitos vinkeistä!

    VastaaPoista
  12. Kyllä, tämä kirja ja kirjailija täytyy laittaa muistiin! Kiitokset hienosta arviosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kiitos kivasta kommentistasi! :) Ja kyllä, Durasia kannattaa lukea.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit