Johan Bargum: Syyskesä


Johan Bargum: Syyskesä (Tammi, 1993. 124 sivua. Alkuteos Sensommar, 1993. Suomentanut Rauno Ekholm.)

  Mikään ei kuitenkaan enää palaudu ennalleen.
  Ja suurinta osaahan ei voi tunkea matkalaukkuihin: tuoksuja, suorien männynrunkojen varjoja mustikkavarvikossa, vihertävää salaperäistä vivahdetta vedessä sen loiskuessa hiljaa silta-arkun kivien välissä.

Eletään loppukesän aurinkoisia ja lämpimiä päiviä. Perheen vanha, sairas äiti haluaa kuolemaan suvun rakkaalle kesähuvilalle meren äärelle. Äidin viimeisiä hetkiä saapuvat todistamaan hänen aikuiset poikansa Olof ja Carl, jälkimmäisen vaimo ja kaksi poikaa, sekä äidin miesystävä Tom. Veljekset tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa vuosiin, ja tiivis yhdessäolo huvilalla nostaa pintaan muistoja, selvittämättömiä asioita ja tunteita.

  Tätä kaikkea minä luulin kaipaavani; että pakollisesta lähdöstäni tulisi sekä surullinen että tuskallinen. Ja nyt tunnen lähinnä helpotusta. 
  Se suututtaa minua. Tuntuu kuin he olisivat tehneet minulle vääryyttä, eivät viemällä vanhan kesäpaikkani, vaan viemällä myös kaipauksen.


Tämä Bargumin kaksikymmentä vuotta sitten julkaistu pienoisromaani herätti pari vuotta sitten ihastusta monen kirjabloggaajan mielessä. Kirjan lukivat pienen ajan sisällä muun muassa MariaJoanaLiisaKaroliinaKatjaJaanaSanna ja Linnea (joka luki kirjan alkukielellä), ja monia positiivisia arvioita kirjasta luettuani ostin antikvariaatista oman kappaleen hyllyyni lukuvuoroaan odottamaan. Halusin lukea kirjan jonakin ihanana syyskesän päivänä, ja se päivä koitti vihdoin tänään. Aurinko paistoi, oli lämmintä mutta syksyistä juuri samalla tavalla kuin romaanissa, jonka sivuja suurella nautinnolla kääntelin. Ja kyllä, minäkin pidin kirjasta paljon, eli liityn nyt lukuisien Syyskesää kehuvien joukkoon.

Romaanin minäkertojana toimii veljeksistä vanhempi, Olof. Bargum kuvaa päähenkilönsä tunteita ja ajatuksia oivaltavasti ja tarkkanäköisesti, ja lukijana on mahdotonta olla pitämättä tuosta kiltistä miehestä, joka on aina ollut se joka väistää ja antaa periksi. Se, jota jopa oma äiti on rakastanut vähemmän, se, jonka sijasta on aina valittu joku muu. Syyskesä on tarina suomenruotsalaisista sivistyneesti ylläpidetyistä kulisseista, jotka alkavat sortua palanen kerrallaan. Se on tarina, jonka rivien väleistä tihkuu vuosien ajan tukahdettua vihaa, surua ja mustasukkaisuutta. Bargum käsittelee taitavasti muistamisen ja unohtamisen teemoja, saa pohdiskelemaan henkilöidensä valintoja, niiden syitä ja seurauksia, ja herättelee kysymyksiä myös lukijan mielessä. Tietääkö sitä koskaan, mitä todella tapahtuu? Alkaako sitä aina kysellä vasta perästäpäin? Ja lopulta: onko joskus suurempi siunaus unohtaa kuin muistaa?

Syyskesä on nopealukuinen, kokoaan suurempi pieni romaani, samanaikaisesti haikealla tavalla hirmuisen kaunis ja kuitenkin toisaalta ahdistava. Teksti on vähäeleistä, mutta siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) romaanin tunnelma on vahva. Jälkimaku on tumma ja viipyilevä, ja vaikka moni seikka kirjaa lukiessa saikin ahdistumaan tai jopa suutahtamaan, jätti Syyskesä lämpimän ja hyvän olon. Kirjan parissa sain viettää ihanan verkkaisen ja syyskesäisen lomapäivän auringon lämmössä. Oih.

  Elokuun ilta oli kuuma ja merkillisen tuuleton. Hämärä lankesi nopeasti, odotti väijyksissä, läheni hiipien, oli äkkiä tullut; pitkät valoisat kesäillat, unohda ne.
  Nehän olivat aina vain lyhyt poikkeus.
  Kuu nousi hitaasti merestä. Lepakot tekivät sokeita kierroksiaan pihan puiden välissä.
  Talo hiljeni vähitellen. Kynttilä äidin yöpöydällä oli palanut loppuun.

Kommentit

  1. Ah, tämä kirja ja kaikki mitä siitä kerrot, vain lisää tuskaani, että vieläkään Syyskesä ei ole omani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, nyt vasta ymmärrän millainen tuuri minulla sattui olemaan: halusin kirjan itselleni, marssin antikvariaattiin ja ostin sieltä itselleni hyväkuntoisen kappaleen. Nyt jälkikäteen olen lueskellut tästä kommentteja että näitä ei tahdo löytyä mistään. Ohhoh, kerrankin olin melkoinen Hannu Hanhi. :) Toivottavasti löydät itsellesi oman kappaleen ja pääset lukemaan, Syyskesä on ihana.

      Poista
  2. Oi, tämä on niin hieno! ja aivan ihana kirjakuva, täydellisesti kirjaan ja sen tunnelmaan sopiva :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, niin todellakin on! Ja kiitos kuvakehuista, tulipas hyvä mieli. :) <3

      Poista
  3. Viime aikoina on tullut napattua useita kiinnostavia kirjavinkkejä täältä blogistasi -taas sain yhden! Kuulostaa juuri täydelliseltä kirjalta lämpöiseen syksyyn. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, mukavaa kuulla! :) Tämä hieno pienoisromaani kannattaa tosiaan lukea pian, nyt kun ihana syksy on kovaa vauhtia tulossa.

      Poista
  4. Tämä kirjahan vaikuttaa suoranaiselta helmeltä. Ei ole mitään hajua kirjailijasta eikä koko kirjasta ennestään, mutta alkoi kiinnostaa. Ja katseeni kiinnittyi heti myös kauniiseen kanteen: simppelisti ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, helmi tämä kyllä onkin. Olen lukenut Bargumilta aiemmin yhden novellikokoelman, ja vaikka pidin kovasti siitäkin, niin tämä ihastutti sata kertaa enemmän. Ja olen samaa mieltä, kansi on yksinkertaisesti kaunis.

      Poista
  5. Nyt alkoi tehdä mieli lukea tämä uudestaan. Syyskesä oli minusta nimenomaan vahvan tunnelman kirja. Sellainen, jonka pariin voi hyvin palata, koska tarinan seuraaminen ei ole pääasia, vaan ihmiset ja se tunnelma.

    Ja ihana, syyskesäinen valokuva. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, olen samaa mieltä. Ja luulen että kun aikaa kuluu, tätä kirjaa ajatellessa muistaa juuri tunnelman, vaikka tarina olisikin unohtunut. Ihana kirja, onneksi aina silloin tällöin löytyy näitä vanhoja, hienoja helmiä.

      Ja kiitos! <3

      Poista
  6. Tämä on minulla vielä lukematta, mutta täytynee korjata tilanne jossakin vaiheessa. Nyt on kyllä niin ruuhkautunut lukulista, että tämä jää ensi vuoden syyskesään. Ylläolevista kommenteista päätellen luotan paikalliseen kirjastoon, enkä edes yritä antikvariaatin kautta. Tosin kun pahuuttani tsekkasin huuto.netin, siellä näytti olevan yksi kappale myynnissä hintaan 8 e - Leena Lumille vinkiksi :-)

    Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heli, lue ihmeessä tämä joskus! Toki tämän voi lukea koska tahansa, mutta syyskesän päivinä kirja taitaa antaa parastaan. :) Ja kyllä tätä kirjaa varmasti aina välillä hyvällä tuurilla tulee antikvariaateissa (tai juuri huuto.netissä!) vastaan. :)

      Poista
  7. Oih! Tosiaankin. Syyskesä on juuri sellainen kuin kuvailit, kokoaan suurempi kirja. Minäkin luin tämän syyskesällä, nyt on ihan sopiva vuodenaika. Olen lukenut nyt kaksi Bargumin kirjaa ja pitänyt molemmista. Pitäisi keksiä, mikä Bargum seuraavaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, onko novelliallergiasi parantunut? Mikäli on, suosittelen lukemaani Bargumin novellikokoelmaa Jäähyväisiä, se on hieno. Minulla taas on Syyspurjehdus tulossa vihdoin vuoroon lähiviikkoina, odotukset ovat kovat. :)

      Poista
  8. Luin kirjan jonkin aikaa sitten ja sain aikaiseksi vain pienen lyhytarvion tästä ja monesta muusta kirjasta. Harmittaa, etten silloin ehtinyt kirjoittaa kattavaa arviota, mutta onneksi pääsin sinun mukana uudelleen kirjan maailmaan. Bargum on kyllä ihmeellinen ja olen alun perin löytänyt hänet Katjan kautta. Miekin olen lukenut kaksi kirjaa ja seuraava on hyllyssä oleva Isin tyttö. Yritänkin lukea sen jo tänä viikonloppuna!! Kiitos inspiraatiosta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, Bargum on tosiaan taitava. Ihana kirjailija. Luitkohan Isin tytön? Pitää tulla blogiisi kurkkimaan. Olet niin nopea lukija etten millään pysy perässä. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit