Hannu Väisänen: Piisamiturkki ja muita kertomuksia


Hannu Väisänen: Piisamiturkki ja muita kertomuksia (Otava, 2015. 286 sivua.)

  Päivät hän viettää huoneessaan, makaa sängyllä ja katsoo kattoikkunaa, loputonta, pienipisaraista sadetta, yrittää erottaa siinä sävyjä, tihkun ja piiskaavan sateen tuhat eri sävellajia. Välillä hän torkkuu mitään tekemättä tai sitten on syövinään uudelleen aamulla oven eteen tuodun tarjottimen antimet. Kun hän ei erityisemmin välitä puurosta, hän ei oikeastaan koske mihinkään, asettuu uudelleen makuulle ja jää odottamaan iltaa. 
  Sillä ilta, illat ovat hänen omiaan. Kun heinäkuinen pimeä laskeutuu Bergenin vuonon ylle, Philippe saa verta aivoihinsa ja samalla jonkinlaista liike-energiaa.

(Novellista Kiiltomadot, tulikärpäset)

Hannu Väisäsen keväällä ilmestynyt uutuusteos sisältää kaksitoista novellia. Ne ovat kiehtovia kertomuksia eri puolilta maailmaa, ja niissä kirjailija esittelee kavalkadin omaperäisiä ja erikoisia tyyppejä. Tarinoita yhdistää erilaisuuden ja ulkopuolisuuden kokemus tavalla tai toisella, sekä sellainen yksinäisyys, joka syö ihmistä hiljaa sisältä. Useamman novellin päähenkilön elämä tuntui olevan kuin merkityksetöntä lipumista päivästä toiseen. Väisänen kuvaa kipeää kaipausta, sekä intoa ja ideoita, jotka ovat kuin lysähtäviä kohokkaita. Novellit ovat psykologisesti hyvin tarkkanäköisiä, ja vaikka kirjailijan lempeys, lämpö ja ihastuttava huumorintaju pehmentävät niiden melankoliaa, tuntuu monessa tarinassa pohjalla suuri suru.

Kosmopoliitti Väisäsen maailmalla sulavasti liikkuvat novellit saavat aikaan melkoisen matkakuumeen. Hän kuljettaa lukijaa Suomen lisäksi mm. kotimaassaan Ranskassa, ja kirjaa lukiessani kaipasin Pariisin kaduille ja Bretagneen niin, että melkein kipeää teki. Tunsin oloni onnelliseksi myös silloin, kun pääsin kirjan sivuilla helteisen Brooklynin kaduille, norjalaisiin vuonomaisemiin ja japanilaisen kulttuurin pariin. Tarinoissa oli oikeastaan vain yksi paikka, joka ei houkutellut:

  Kaupungin nimi on Kouvola. Yhtä paljon intohimoja, matalamielisyyttä ja aaveita kuin missä tahansa samankokoisessa kaupungissa. Rakkauselämää tärkeämpää kaupungille lienee se että siellä on tärkeä risteysasema. Kaupungista pääsee junalla melkein kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. 
  Toisen kerroksen parvekkeelta eivät näkymät ole kovin kaksisia. Kuollut kebab-baari ja kierrätysroskiksia kahden polkupyörätelineen välissä. Niiden takana kohoaa asemarakennuksen väritön, ikkunaton selkä. Ohikiitävistä junista mies näkee vain nokan tai hännän. Kuuran kohmettamia venäläisiä öljyvaunuja seisoo vararaiteilla. Viereiset kerrostalot peittävät muun näkymän.

(Novellista Mies Kouvolasta)

Rakastuin Väisäsen teksteihin jo pari vuotta sitten lukiessani Taivaanvartijoita, sillä kirjoittajana hän on aivan omaa luokkaansa. Väisäsen huolellista kieltä on niin sujuvaa ja vaivatonta lukea, ja kuvataiteilijana hänellä on erehtymätön estetiikan taju, joka heijastuu tekstiin kielen kauneutena ja miltei uskomattomana kykynä kuvata yksityiskohtia. Piisamiturkki ja muita kertomuksia on tyylikäs ja hienostunut kokoelma, tasaisen laadukas kautta linjan, ja siinä on sellainen korkeakirjallinen vivahde, joka jättää lukijan ihastuneeseen olotilaan.

Luin kirjaa samaan aikaan Luettua elämää -blogin ihanan Elinan kanssa, ja julkaisemme myös tekstimme kirjasta samanaikaisesti. ♥ Myös Minna ja Hemuli ovat lukeneet ja nauttineet.

Kommentit

  1. Autuas lukukokemus, todellakin! Eihän näitä voi olla rakastamatta! Arvasin, että matkakuumeesi nousee. ❤

    Taivaanvartijat on minullekin jäänyt mieleen aivan ällistyttävän upeana ilotulituksena. Suomalainen nykykirjallisuus olisi paljon värittömämpää ilman Väisästä. Vastaavaa kertomisen iloa on ehkä Jari Järvelällä. Väisäsen yksityiskohtiin voisi jäädä asumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoititte Saran kanssa molemmat todella kauniisti kirjasta, ei ole kauaa siitä kun tämän luin mutta te mokomat aiheutatte sen että tekee mieli lukea uudelleen vaikka lukemattomien kirjojen pino on hurjan korkea :)

      Poista
    2. Elina, hyvin arvattu! :) ♥ Oli tämä vaan mahtavan hyvä lukukokemus. Mietin sitäkin, että harva novellikokoelma jättää noin vahvan tunnejäljen: Oloni muuttuu vieläkin apean alakuloiseksi, kun mietin Miestä Kouvolasta (erityisesti se novelli ahdisti minua aika tavalla), ja toisaalta olen yhä ihastunut ja riemuissani ajatellessani päätösnovellia Ilotulitus (joka taisi lopulta kohota suurimmaksi suosikikseni kahdentoista helmen joukosta).

      Ja oih, Taivaanvartijat! ♥ Minulla on onnekseni vielä ne kolme sitä edeltävää Antero-kirjaa lukematta. Tekisi mieli säästellä niitä vieläkin, mutta voi olla etten kauaa malta. :)

      Poista
    3. Henna, kiitos ihana! :) ♥ Minäkin mietin Piisamiturkkia lukiessani, että tämän kirjan pariin palaan vielä joskus. Minulla oli luettavani kirjastolaina, pitää hankkia oma kappale.

      Poista
  2. En ole itse lukenut Väisäseltä vielä mitään, vaikka omasta hyllystä löytyykin kirjaston vaihtohyllyltä poimittu Toiset kengät. Tuo novellikokoelma on jäänyt mieleen; muistaakseni Elina taisi siitä joskus puhua kahvitteluhetkinä. Listalla on! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, lue ihmeessä Väisästä, olen varma että ihastut! ♥ Hän käyttää suomen kieltä niin omaäänisesti ja kauniisti, että teksti yksinkertaisesti lumoaa.

      Poista
  3. Minua taitaa kiehtoa erityisesti tuo Väisäsen estetiikan taju! Jotain sellaista olenkin jo kaivannut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, otapa tämä Piisamiturkki lukutestiin! Uskon, että olet aika myyty. :) ♥

      Poista
  4. Sinulle on kirjahaaste blogissani, jos ehdit ja innostut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, kiitos! Innostuin, ja aion ehtiäkin jossain vaiheessa. :) Nyt pitäisi vain päättää ne kolme kirjaa, ja huh, onpa vaikeaa! :D

      Poista
  5. Hannu Väisäseltä olen muistaakseni lukenut vasta yhden romaanin. Hänen teoksiinsa täytyykin palata pikapikaa. Tämä novellikokoelma houkuttaa kovasti, kiitos hienon arviosi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, tämä novellikokoelma ei takuulla jätä kylmäksi. Tässä on kaikki: kaunista kieltä ja kerrontaa, psykologista tarkkanäköisyyttä, ja sellaisia ihmishahmoja ja -kohtaloita, jotka jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Väisänen on taitava! ♥

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit