sunnuntai 2. elokuuta 2015

Kesähaaste

Sain Leena Lumilta mukavan kesähaasteen, johon ajattelin vastailla heti näin elokuun alkajaisiksi. Haaste pitää sisällään kymmenen kysymystä, ja näihin oli hauskaa miettiä vastauksia, joten kiitokset Leenalle työviikonlopun piristyksestä! ♥ Postauksen kuvat on räpsitty ihanan joutilaina lomapäivinä kesäisen Tampereen keskustassa.


1. Kerro jotain mitä emme tiedä sinusta.

Hmm. Luultavasti useimmat blogiani hiukankin enemmän lukeneet tietävät asioita minusta suorastaan kyllästymiseen asti. Että rakastan intohimoisesti matkustelua ja valokuvausta, Britteinsaaria, Joel Haahtelan, Antti Hyryn ja Hannu-Pekka Björkmanin kirjoja, merta ja majakoita, Downton Abbeyta ja Midsomerin murhia, syyskesää ja syksyä ja toisaalta toukokuun vaaleaa vehreyttä, historiaa, koiria ja lapsuuden kotikaupunkiani, Porvoota. Tai että voisin elää miltei pelkällä sodista kertovalla kirjallisuudella. Joo joo, nämä on jo kuultu, haukotus!

Mutta ehkäpä joku ei tiedä esimerkiksi sitä, että olen kulttuurin suurkuluttaja. Kirjallisuuden lisäksi on toinenkin asia, jota ilman en voisi elää, ja se on musiikki. Rakastan klassista musiikkia (tänä syksynä minulla on ensimmäistä kertaa Tampere Filharmonian kausikortti, oih! ♥), oopperaa, bluesia, jazzia ja countrya. Myöskään teatterista ja taiteesta en voi saada tarpeekseni. Kenties joku ei tiedä, että rakastan uimista, varhaisia aamuja, usvaa, kahvia, junia, mustavalkoisia valokuvia, mekkoja, pioneja, viulua ja selloa, leipomista, vanhoja merikarttoja, puolukoita, metsää, kynttilälyhtyjä, kauhuleffoja, köyhiä ritareita, villasukkia ja hyviä viinejä. Tai että olen niin kiinnostunut politiikasta, että haluaisin joskus opiskella sitä hieman. Että kammoan klovneja, ahtaita paikkoja ja tähtisadetikkuja, ja että minulla on todella voimakas oksennuskammo (joka on toki sairaanhoitajalle erinomainen ominaisuus, huoh). Ja etten voi kerta kaikkiaan kestää rasismia, eläinrääkkäystä, sairaalloista itsekkyyttä, huumeita, epäoikeudenmukaisuutta, tyhmiä ja pinnallisia ihmisiä tai besserwissereitä.

2. Onko sillä väliä mitä lukijat ajattelevat blogistasi ja miksi?

Ajattelin ensin, että ei. Mutta toisaalta jokainen julkista blogia kirjoittava ihminen varmasti toivoo lukijansa löytävän blogista jotakin itseään miellyttävää, ja näin kirjablogin ollessa kyseessä puhutaan kai lähinnä lukuvinkeistä. Olen tässä Leena Lumin linjoilla: Jos jotakuta blogini tai sen kautta välittyvä persoonani ärsyttää, etsiköön hän parempaa luettavaa muualta. Erään tuttavani sanoin: Miksi kiusata tuttua ihmistä (= itseään)? :D


Yksi ehdottomista lempipaikoistani Tampereella on Finlaysonin alueen ihastuttava Tallipiha.


3. Miten blogiminä eroaa reaaliminästäsi?

Olen livenä paljon hauskempi! :D Blogi on aivan minun näköiseni, mutta se näyttää minusta vakavamman ja syvällisemmän puolen (joka taas ei välttämättä tule aina arjessa ja reaalielämässä esille). Huomaan, että kirjoittamalla pettämätön ja loistava (hih) huumorintajuni ei taida useinkaan lukijalle välittyä.

4. Mikä saa sinut nauramaan?

Monikin asia, mutta hyvin harvoin mikään sellainen, minkä on tarkoitus naurattaa. Inhoan (!) stand up -komiikkaa, vitsejä ja etenkin amerikkalaisia komedioita. Sen sijaan kuivakka ja joskus vähän nyrjähtänytkin brittihuumori uppoaa takuuvarmasti aina, samoin vanha kunnon tamperelainen Kummeli-huumori. Teatterissa valitsen ääriharvoin komediaa, mutta kiitos rakkaan ystäväni (moi Ninnu! ♥) "joudun" joskus niitäkin katsomaan. Näyttämöllä naurattaa erityisesti loistava Jukka Leisti (jonka ei tarvitse kuin olla, ja hän on hauska! :D), ja viimeisimpänä vedet silmiin nauramisesta on saanut Risto Korhosen tulkinta Reinikaisesta Tampereen Komediateatterin Tankki täyteen -kesäteatteriversiossa.

Minut saavat päivittäin nauramaan myös hullunhauskat ystäväni ja koirani, joka vielä 11-vuotiaana vaarinakin on ihan hupsu. Parhaat naurut syntyvät spontaanisti, tahaton tilannekomiikka ja älykäs ja nokkela sanailu naurattavat usein eniten.



5. Mitä luovuus sinulle merkitsee?

En ole itse ollenkaan luova muuten kuin yhdellä osa-alueella: Rakastan valokuvausta ja ilmaisen itseäni valokuvien kautta. En voisi elää ilman rakasta kameraani, siitä on vuosien varrella tullut kuin viides raaja tai kolmas silmä. Jos joskus unohdan kotiin kameran muistikortin, tai akku loppuu kriittisessä paikassa, on olo orpo ja onneton. Muiden luovuutta ihailen rajattomasti.

6. Ketä läheistäsi ihailet?

Äitiäni, jonka elämä on ollut alusta loppuun melkoinen taistelu. Samoin ihailen molempia isoäitejäni (joista en ole tavannut kuin toisen, ja hänkin on kuollut jo ollessani aivan pieni). Kumpikin on ollut suunnattoman vahva ja sisukas nainen, ja toivon ja uskonkin perineeni heiltä murusen sisua. Meidän sukumme ketjussa naiset eivät ole koskaan päässeet helpolla. Mutta ainakin omalla kohdallani voin todeta, että se on tehnyt elämästä vähintäänkin mielenkiintoista.



7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?

Päivästä riippuen monikin asia, ja huonona päivänä kaikki peilikuvasta lähtien. Mutta luonteessani lähinnä jonkinlainen liiallinen pehmeys ja kiltteys. Olen huono sanomaan ei.

8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Tätä pitäisi tietenkin kysyä niiltä muilta, mutta uskoisin että kaiken yli kantava positiivisuuteni on yksi asia. Minua on sanottu ällöttävän positiiviseksi ja ihanan kuplivaksi persoonaksi, ja noita sanoja olen vaalinut mielessäni. Ehkä kuitenkin kauneinta, mitä minusta on koskaan sanottu, on rakkaan ystäväni toteamus: "Olet valoisampi kuin kesäkuu." Oih! ♥


Tänä kesänä Tampereen keskustassa on ilahduttanut tämä taideteos. Finlaysonin alueella Satakunnankadun yllä roikkuu taiteilija Kaarina Kaikkosen installaatio nimeltä Varjo, 345 pikkutakkia, joista jokainen on joskus sisältänyt ihmisen.


9. Mikä sinusta tulee isona?

Tämä olikin osuva kysymys juuri tähän ajankohtaan ja elämäntilanteeseen! Olen miettinyt tätä paljon viime vuosien aikana, kun olosuhteiden pakosta moni suuri suunnitelma on mennyt uusiksi. Tänä vuonna olen tehnyt paljon ajatustyötä ja suuria päätöksiä, ja nyt syksyn koittaessa täällä alkavat puhaltaa uudet tuulet, sillä aloitan opiskelun työn ohessa. Minusta näyttäisi tulevan isona oman alani opettaja. Ja toivottavasti viisas ja hyvä ihminen, joka voi vanhana mummona ajatella elettyä elämäänsä ilolla ja ylpeydellä.

10. Uskotko onnellisiin loppuihin?

Totta kai! Mitä järkeä tässä kaikessa muuten olisi? Elämä on ihanaa ja yllätyksiä täynnä. ♥


Tampereen Patosillallakin rakkaus kukoistaa.

Haluaisin päästä lukemaan Elinan, Kaisan, Kaisa V.:nKatjan, Jaanan ja Ninnun vastaukset näihin samoihin kysymyksiin, eli haaste lähtee tästä nyt ihanille kanssabloggaajilleni! ♥ Oma haasteeni lähipäiville on vastailla edellisten postausten kauan odottaneisiin kommentteihin (kiitos niistä jokaisesta!) ja kirjoittaa rästissä olevia kirjajuttuja loppuun. Myös Volter Kilven Kustavi odottelee blogivuoroaan. Palaan pian kaikkiin näihin! :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...