sunnuntai 2. elokuuta 2015

Kesähaaste

Sain Leena Lumilta mukavan kesähaasteen, johon ajattelin vastailla heti näin elokuun alkajaisiksi. Haaste pitää sisällään kymmenen kysymystä, ja näihin oli hauskaa miettiä vastauksia, joten kiitokset Leenalle työviikonlopun piristyksestä! ♥ Postauksen kuvat on räpsitty ihanan joutilaina lomapäivinä kesäisen Tampereen keskustassa.


1. Kerro jotain mitä emme tiedä sinusta.

Hmm. Luultavasti useimmat blogiani hiukankin enemmän lukeneet tietävät asioita minusta suorastaan kyllästymiseen asti. Että rakastan intohimoisesti matkustelua ja valokuvausta, Britteinsaaria, Joel Haahtelan, Antti Hyryn ja Hannu-Pekka Björkmanin kirjoja, merta ja majakoita, Downton Abbeyta ja Midsomerin murhia, syyskesää ja syksyä ja toisaalta toukokuun vaaleaa vehreyttä, historiaa, koiria ja lapsuuden kotikaupunkiani, Porvoota. Tai että voisin elää miltei pelkällä sodista kertovalla kirjallisuudella. Joo joo, nämä on jo kuultu, haukotus!

Mutta ehkäpä joku ei tiedä esimerkiksi sitä, että olen kulttuurin suurkuluttaja. Kirjallisuuden lisäksi on toinenkin asia, jota ilman en voisi elää, ja se on musiikki. Rakastan klassista musiikkia (tänä syksynä minulla on ensimmäistä kertaa Tampere Filharmonian kausikortti, oih! ♥), oopperaa, bluesia, jazzia ja countrya. Myöskään teatterista ja taiteesta en voi saada tarpeekseni. Kenties joku ei tiedä, että rakastan uimista, varhaisia aamuja, usvaa, kahvia, junia, mustavalkoisia valokuvia, mekkoja, pioneja, viulua ja selloa, leipomista, vanhoja merikarttoja, puolukoita, metsää, kynttilälyhtyjä, kauhuleffoja, köyhiä ritareita, villasukkia ja hyviä viinejä. Tai että olen niin kiinnostunut politiikasta, että haluaisin joskus opiskella sitä hieman. Että kammoan klovneja, ahtaita paikkoja ja tähtisadetikkuja, ja että minulla on todella voimakas oksennuskammo (joka on toki sairaanhoitajalle erinomainen ominaisuus, huoh). Ja etten voi kerta kaikkiaan kestää rasismia, eläinrääkkäystä, sairaalloista itsekkyyttä, huumeita, epäoikeudenmukaisuutta, tyhmiä ja pinnallisia ihmisiä tai besserwissereitä.

2. Onko sillä väliä mitä lukijat ajattelevat blogistasi ja miksi?

Ajattelin ensin, että ei. Mutta toisaalta jokainen julkista blogia kirjoittava ihminen varmasti toivoo lukijansa löytävän blogista jotakin itseään miellyttävää, ja näin kirjablogin ollessa kyseessä puhutaan kai lähinnä lukuvinkeistä. Olen tässä Leena Lumin linjoilla: Jos jotakuta blogini tai sen kautta välittyvä persoonani ärsyttää, etsiköön hän parempaa luettavaa muualta. Erään tuttavani sanoin: Miksi kiusata tuttua ihmistä (= itseään)? :D


Yksi ehdottomista lempipaikoistani Tampereella on Finlaysonin alueen ihastuttava Tallipiha.


3. Miten blogiminä eroaa reaaliminästäsi?

Olen livenä paljon hauskempi! :D Blogi on aivan minun näköiseni, mutta se näyttää minusta vakavamman ja syvällisemmän puolen (joka taas ei välttämättä tule aina arjessa ja reaalielämässä esille). Huomaan, että kirjoittamalla pettämätön ja loistava (hih) huumorintajuni ei taida useinkaan lukijalle välittyä.

4. Mikä saa sinut nauramaan?

Monikin asia, mutta hyvin harvoin mikään sellainen, minkä on tarkoitus naurattaa. Inhoan (!) stand up -komiikkaa, vitsejä ja etenkin amerikkalaisia komedioita. Sen sijaan kuivakka ja joskus vähän nyrjähtänytkin brittihuumori uppoaa takuuvarmasti aina, samoin vanha kunnon tamperelainen Kummeli-huumori. Teatterissa valitsen ääriharvoin komediaa, mutta kiitos rakkaan ystäväni (moi Ninnu! ♥) "joudun" joskus niitäkin katsomaan. Näyttämöllä naurattaa erityisesti loistava Jukka Leisti (jonka ei tarvitse kuin olla, ja hän on hauska! :D), ja viimeisimpänä vedet silmiin nauramisesta on saanut Risto Korhosen tulkinta Reinikaisesta Tampereen Komediateatterin Tankki täyteen -kesäteatteriversiossa.

Minut saavat päivittäin nauramaan myös hullunhauskat ystäväni ja koirani, joka vielä 11-vuotiaana vaarinakin on ihan hupsu. Parhaat naurut syntyvät spontaanisti, tahaton tilannekomiikka ja älykäs ja nokkela sanailu naurattavat usein eniten.



5. Mitä luovuus sinulle merkitsee?

En ole itse ollenkaan luova muuten kuin yhdellä osa-alueella: Rakastan valokuvausta ja ilmaisen itseäni valokuvien kautta. En voisi elää ilman rakasta kameraani, siitä on vuosien varrella tullut kuin viides raaja tai kolmas silmä. Jos joskus unohdan kotiin kameran muistikortin, tai akku loppuu kriittisessä paikassa, on olo orpo ja onneton. Muiden luovuutta ihailen rajattomasti.

6. Ketä läheistäsi ihailet?

Äitiäni, jonka elämä on ollut alusta loppuun melkoinen taistelu. Samoin ihailen molempia isoäitejäni (joista en ole tavannut kuin toisen, ja hänkin on kuollut jo ollessani aivan pieni). Kumpikin on ollut suunnattoman vahva ja sisukas nainen, ja toivon ja uskonkin perineeni heiltä murusen sisua. Meidän sukumme ketjussa naiset eivät ole koskaan päässeet helpolla. Mutta ainakin omalla kohdallani voin todeta, että se on tehnyt elämästä vähintäänkin mielenkiintoista.



7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?

Päivästä riippuen monikin asia, ja huonona päivänä kaikki peilikuvasta lähtien. Mutta luonteessani lähinnä jonkinlainen liiallinen pehmeys ja kiltteys. Olen huono sanomaan ei.

8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Tätä pitäisi tietenkin kysyä niiltä muilta, mutta uskoisin että kaiken yli kantava positiivisuuteni on yksi asia. Minua on sanottu ällöttävän positiiviseksi ja ihanan kuplivaksi persoonaksi, ja noita sanoja olen vaalinut mielessäni. Ehkä kuitenkin kauneinta, mitä minusta on koskaan sanottu, on rakkaan ystäväni toteamus: "Olet valoisampi kuin kesäkuu." Oih! ♥


Tänä kesänä Tampereen keskustassa on ilahduttanut tämä taideteos. Finlaysonin alueella Satakunnankadun yllä roikkuu taiteilija Kaarina Kaikkosen installaatio nimeltä Varjo, 345 pikkutakkia, joista jokainen on joskus sisältänyt ihmisen.


9. Mikä sinusta tulee isona?

Tämä olikin osuva kysymys juuri tähän ajankohtaan ja elämäntilanteeseen! Olen miettinyt tätä paljon viime vuosien aikana, kun olosuhteiden pakosta moni suuri suunnitelma on mennyt uusiksi. Tänä vuonna olen tehnyt paljon ajatustyötä ja suuria päätöksiä, ja nyt syksyn koittaessa täällä alkavat puhaltaa uudet tuulet, sillä aloitan opiskelun työn ohessa. Minusta näyttäisi tulevan isona oman alani opettaja. Ja toivottavasti viisas ja hyvä ihminen, joka voi vanhana mummona ajatella elettyä elämäänsä ilolla ja ylpeydellä.

10. Uskotko onnellisiin loppuihin?

Totta kai! Mitä järkeä tässä kaikessa muuten olisi? Elämä on ihanaa ja yllätyksiä täynnä. ♥


Tampereen Patosillallakin rakkaus kukoistaa.

Haluaisin päästä lukemaan Elinan, Kaisan, Kaisa V.:nKatjan, Jaanan ja Ninnun vastaukset näihin samoihin kysymyksiin, eli haaste lähtee tästä nyt ihanille kanssabloggaajilleni! ♥ Oma haasteeni lähipäiville on vastailla edellisten postausten kauan odottaneisiin kommentteihin (kiitos niistä jokaisesta!) ja kirjoittaa rästissä olevia kirjajuttuja loppuun. Myös Volter Kilven Kustavi odottelee blogivuoroaan. Palaan pian kaikkiin näihin! :)

20 kommenttia:

  1. <3 Paljon tuttua, mutta klovikammoasi en muistanut. Meidän A:lla on sama kammo, se on hyvin voimakas emmekä esimerkiksi suunnittele sirkusreissujakaan sen vuoksi. Tämä sopii minulle: ei lapsen pelko, vaan en ole koskaan erityisemmin pitänyt sirkuksesta.

    Ihailen aina valokuvaustaitoasi. <3

    (Hih, haastoimme mukaan osin samoja ihmisiä :) Sain siis saman haasteen Leenalta. Hauskaa!)

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus upein kuvin. Hyvää elokuuta sinulle, Sara!

    VastaaPoista
  3. Hienoja kuvia ja tuttuja paikkoja vuosien takaa.
    Markku K.

    VastaaPoista
  4. "Olet valoisampi kuin kesäkuu" on kyllä todella suuri kohteliaisuus! :)

    Minustakin varhaiset aamut voivat olla todella kauniita, mutta en pidä tippaakaan aamukasteesta (kuten en ylipäätään märästä maasta).

    Olisi hauskaa tavata sinut kasvotuksin ja tutustua huumorintajuusi! :)

    VastaaPoista
  5. Ooo, ope-Sara! Tsemppiä muutoksiin ja opintoihin. Valitsemasi tie ei varmastikaan tule olemaan tasaisin mahdollinen, mutta antoisa siitä varmasti tulee.

    Ein sanominen on todella tärkeä taito. Sitä pitää monen erikseen opetella, mutta jos sen oppii, uskon elämänlaadun parantuvan huomattavasti monellakin tapaa.

    Lämpöä elokuuhun!

    VastaaPoista
  6. Sara, kiitos, että ehdit vastata haasteen♥

    Nyt minua hämmästytti kovasti se, miten samiksia olemme! Ensimmäisess vastauksessasi olen täysin samoilla linjoilla, paitsi kahvin viahdan teehen ja leipomisen ruoanlaitton. Minäkin kavahdan kloveneja ja ahtaita paikkoja, mutta tähtissädetikut vaihdan ilotulituksiin. Myöskään stand up -komiikka ei ole lajini. Tästäs näet: Näin tutuiksi tullaan!

    Koirat ovat just siitäkin niin ihastuttavia, että ne ovat kaiken ikäisinä hassuja ja leikkisiä, mutta ehdottomasti viisaita.

    "Olet valoisampi kuin kesäkuu." Muista tuo aina <3

    PS.Olisi kiva ehtiä joskus Tampereelle kirjabloggaaja tapaamiseen, jonne sinäkin ehdit mukaan. Meiltä on Tamperelle paljon lyhyempi matka kuin Helsinkiin.

    VastaaPoista
  7. Ihana postaus, jossa oli paljon hauskoja yksityiskohtia eli pilkottaa se huumorintajusi myös tänne blogin puolelle :)

    Onnea ja tsemppiä uusiin tuuliin työelämän puolella.

    Kiitos haasteesta, vastaan vielä tänään, kunhan nyt ensin tuumin vähän mitä sitä paljastelisi :)

    VastaaPoista
  8. Sara, kyllä olet luova ihan kaikessa mitä teet, se näkyy valokuvien lisäksi muutoinkin näistä postauksista! Ja jos luulen tietäväni mikä opettaja Sinusta tulee niin sitten kouluttaudut samalla tavalla kuin äitini aikanaan -- kaikkea hyvää ja onnea opintoihisi!

    VastaaPoista
  9. Hehee, eräällä kurssikaverillani lääkiksessä on myös superkova oksennuspelko ja hän jatkuvasti odottaa kauhulla sitä hetkeä, kun hän vihdoin joutuu pelkonsa kohtaamaan :D Näin sivusta katsottuna tuntuu niin hupsulta, mutta kyllähän sitä itseltäkin löytyy näitä käsittämättömiä kammoja.

    Ja tuo Tallipiha on kyllä ihana paikka :)

    VastaaPoista
  10. Ihanat kuvat ja tuttuja asioita! ❤ Kuulun niihin onnellisiin, jotka tuntevat valoisuutesi ja huumorisi myös oikeassa elämässä! Ystäväsi luonnehdinta sinusta on kuin runoutta ja niin totta!

    Syvä kirjarakkautesi ja lempeytesi on tehnyt minuun vaikutuksen, ja vaikkemme ole kauan tunteneet, tuntuu kuin olisimme jo vanhat ystävät. Väitän kyllä, että olet hyvinkin luova - eihän tarvitse kuin lukea blogitekstejäsi ja katsella kuviasi, niin vakuuttuu luovuudestasi. ❤

    Kiitos haasteesta! Kysymyksiä pitää kyllä hetki miettiä...

    VastaaPoista
  11. Ihana Sartsa, ikinä ei oo tylsää sun seurassa. <3 :)

    VastaaPoista
  12. Hieno postaus, ja minulle monta uutta asiaa! Ekan kappaleen asiat tiesin, mutta muissa paljon uutta. Kuvasi ovat aina upeita, mutten tiennyt sen olevan niin sydäntä lähellä. Klassisesta musiikista en mitään ymmärrä, mutta kirjasyvällisyytesi ja -ymmärryksesi on tullut hyvin selväksi. (Ja sivuhuomautuksena, Kaarina Kaikkonen on ilahduttanut aina minuakin.) Uraasi olen myös aina ihaillut, näin perustoimistorottana. Onnea uusiin tuuliin, varmasti antoisaa, uskon. Kiitos mainiosta postauksesta!

    VastaaPoista
  13. Oi miten ihana juttu, Sara! <3 <3 Sinun kaunis blogisi tuo iloa päiviin!

    Ja on tuo Tampere niin niin kaunis.... Sisareni, joka käy siellä töiden takia säännöllisesti, on ihastunut kaupunkiin niin, että kertoi muuttavansa sinne vielä jonakin päivänä. Hän sanoo rakastavansa tamperelaista vällittömyyttä. Se sama välittömyys huokuu myös näistä sinun kuvistasikin! <3



    VastaaPoista
  14. Sara, olipa ihanaa kurkistella sinuun <3 Ja oi, kivaa, kiitos haasteesta, vastailen tähän pian...

    Uskon, että ystäväsi on oikeassa sanoessaan, että olet valoisampi kuin kesäkuu... Sinussa on sellaista suloista runoutta, joka on seesteistä ja hymyilevää. Ja tiedätkö, rakastamme ja kammoamme osittain samoja asioita - ei kyllä kauhuleffoja minulle eikä oikein Kummeliakaan, mutta mekkoja ja mustavalkoisia valokuvia, oi kyllä... :) Ja Tampere, niin - se on ihana, rakas kaupunki, jonne myös aina jotenkin kaipaan takaisin... Ja Tallipiha, kyllä! Onneksi täältä läheltä pääsee sinne piipahtamaan ja tunnelmoimaan.

    Ja vielä: olet hyvin luova. Kirjoitat aina hyvin kauniisti ja myös kuvasi vangitsevat kauneutta <3



    VastaaPoista
  15. Tulen vastailemaan ja kiittämään haasteesta vähän jälkijunassa, sillä palasin juuri viikon mökkilomailulta Kuusamosta - vaikka senhän tiesitkin. <3 Vietin samalla hieman bloggailulomaa. Ah, luonnossa kulkeminen ja sen hiljaisuus teki hyvää. Sadekaan ei pystynyt nujertamaan, sillä juuri sellainen pilvinen sää on paras ilma pienille vaellusretkille.

    Hymyilin koko ajan, kun luin vastauksiasi. Ystäväsi on sanonut sinusta kauniisti ja niin totuudenmukaisesti. Olet valoa, iloa ja naurua! <3 Ja höpsis, olet luovaakin luovempi. ;-) Joskus vielä lähdemme kuvaretkelle yhdessä!

    VastaaPoista
  16. Lukiessani aiemmin näitä samoja kysymyksiä muista blogeista ajattelin, mitä mahdollisesti itse vastaisin ja kolmoseen olin ajatellut ihan samanlaisen vastauksen kuin sinä.

    VastaaPoista
  17. Ihana postaus. <3 Olen samaa mieltä kuin monet muutkin kommentoijat: olet todella luova. Se aivan henkii blostasi. Kuvasi ovat upeita ja tekstejäsi on aina mukava lukea. Ihastelen myös positiivisuuttasi, joka sekin välittyy lukijalle.

    Hyvää elokuuta ja onnea uusiin haasteisiin!

    VastaaPoista
  18. Lisää haasteita haasteiden perään, jos vaan jaksat. :) http://vitadimorbidalana.blogspot.fi/2015/08/liebster-award-tunnustus.html

    VastaaPoista
  19. Ihana blogi sinulla! En olekkaan kuullut tuommoisesta tallipihasta täällä Tampereella, pitänee käydä katsastamassa :)
    Voit käydä katsomassa myös minun blogiani jos kiinnostaa :)
    http://tassujajamustetta.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  20. Hei:)
    Koitin lähettää sinulle sähköpostia blogiyhteistyöehdotuksen kera, mutta osoite ei jostain syystä toiminut. Onko sinulla toista osoitetta käytössä?
    Terveisin
    Päivi

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...