Per Petterson: Hevosvarkaat


Per Petterson: Hevosvarkaat (Otava, 2009. 214 sivua. Alkuteos Ut og stjaele hester, 2003.)

Aurinko oli nyt korkealla taivaalla, puiden välissä oli lämmintä, tuoksui lämpimältä, ja kaikkialta metsästä kantautui ääniä: siipien havinaa, taittuvia oksia ja katkeilevia risuja, haukan kirkaisu ja jäniksen viimeinen huokaus, ja hiljainen kahahdus joka kerta kun mehiläinen löysi kukan. Kuulin kuinka muurahaiset mönkivät kanervikossa, ja polku kiipesi harjun kuvetta ylös, vedin syvään henkeä nenän kautta ja ajattelin että tulisipa elämästäni millaista tahansa ja matkustaisinpa miten kauas tahansa, muistaisin aina tämän paikan tällaisena ja kaipaisin sitä.

Trond on leskeytynyt ja eläköitynyt muutaman vuoden sisällä, ja päättänyt nyt, 67-vuotiaana, muuttaa koiransa Lyyran kanssa asumaan pieneen mökkiin syrjäiselle seudulle, lähelle Ruotsin rajaa. Pieneen norjalaiskylään, jossa käytetään vain Jonseredin moottorisahoja ja ajetaan Volvoilla. Maisemat ovat miehelle tämän lapsuudesta tuttuja, hän on viettänyt yhden kesän samalla seudulla isänsä kanssa 40-luvulla, sodan jälkeen. Illan pimeydessä Trond tapaa mökkinsä läheisyydessä miehen ja ymmärtää tämän olevan Lars, tuttu hahmo menneisyydestä. Miehen tapaaminen herättää Trondissa muistoja jotka kuljettavat hänet takaisin kesään 1948. Kesään, jolloin viisitoistavuotias Trond joutui kasvamaan pojasta mieheksi.

Kesällä -48 Trond asuu erämaamökissä rakastamansa ja ihailemansa isän kanssa. Päivät kuluvat tekemällä raskasta työtä, he kaatavat puita ja uittavat tukkeja kipuun ja väsymykseen asti. Sinä päätät itse milloin tekee kipeää, opettaa isä poikaansa työn tiimellyksessä. Varhain aamuisin ja iltamyöhällä Trond viettää aikaa samanikäisen kaverinsa Jonin kanssa, pojat käyvät hevosvarkaissa, eli ratsastamassa salaa läheisen suurtilallisen hevosilla.

Hyvin alkanut kesä ajautuu kuitenkin surullisiin uomiinsa, kun Jonin perhepiirissä tapahtuu järkyttävä onnettomuus. Jon lähtee kotoaan ja Trond menettää kaverinsa. Tämä on kuitenkin vasta alkua; kesän aikana poika ymmärtää että hänen ja Jonin perheet kietoutuvat toisiinsa arvaamattomalla tavalla. Trond oppii isästään uusia asioita, ja ymmärtää ettei todella ole koskaan tuntenut tätä. Kesää leimaavat menetys, ja unelmat ja lupaukset, jotka eivät koskaan tule toteutumaan.


Tarinaa kerrotaan kahdessa aikatasossa, kesässä -48 sekä nykyhetkessä, tapahtumat avautuvat lukijalle pikkuhiljaa ja kirjan viehätys on juuri siinä ettei tulevasta tiedä liikaa. Pettersonin kerronta on kaunista, verkkaista ja väkevää. Teoksessa ei ole kiire mihinkään, ja sitä pitää lukeakin hitaasti nautiskellen. Ja nautinnollista teksti elämänmakuisuudessaan juuri onkin, kohtaus jossa isä ja poika peseytyvät ulkona sateessa, on niin riemullisen vahva ja kaunis että lukiessani minun teki mieli itkeä ja nauraa samanaikaisesti. Taisin tehdäkin vähän kumpaakin.

Trondin isä on mielenkiintoinen hahmo. Miehestä ei kerrota paljoakaan ja hän jää lukijalle etäiseksi, mutta silti tuntuu että mies on vahvasti läsnä jokaisella sivulla. Trond itse taas on sympaattinen ja rakastettava kaikessa epävarmuudessaan. Vanha Trond ei ole varma, pitääkö siitä mitä näkee peilistä, mutta yrittää olla kuitenkin armollinen itselleen. Kirja sisältää intertekstuaalisia viittauksia Dickensin teoksiin ja erityisesti David Copperfieldiin, joka on Trondin lempikirja. Hevosvarkaissa pohditaan samaa tematiikkaa, tuleeko minusta elämäni sankari, vai saavuttaako joku muu sen aseman. Trond miettii elämäänsä, tekemisiään ja sitä, tuliko hänestä lopulta koskaan oman elämänsä päähenkilöä.

Kirjassa tuoksuvat väkevästi vastakaadetut tukkipuut, hiestä kiiltelevät hevoset, ja märkä metsä ukkossateen jälkeen. Tuuli tuo joelta raikkaan tuulahduksen, joessa virtaa ruotsalainen vesi ja taustalla siintää jylhänkaunis norjalainen metsämaisema. Romaani on täynnä tunnelmia, tuoksuja ja norjalaista luontoa, asioita jotka tuntuvat niin vahvasti todellisilta kuin ne voisi nähdä ja kokea itse.

Lukiessani minusta tuntui vahvasti että käsissäni oli teos joka tulee saavuttamaan klassikkoaseman, tunsin lukevani jotakin tärkeää. Tarina on tummasävyinen ja vaikuttava, siinä tuntuvat käsinkosketeltavan vahvasti ikävä, hämmennys ja halu ymmärtää jotain mikä tuntuu kuitenkin liian vaikealta. Petterson tavoittaa kerronnallaan jotain oleellista pienen ihmisen sielusta, läheisen kaipuusta, kaipuusta johonkin joka olisi voinut olla.

Lars joka sanoo ettei ajatellut veljeään niinä vuosina, jolloin Jon oli merillä, mutta silti hän muistaa kaupungit ja satamat joihin Jon purjehti, ja hän muistaa mitä Jonin lähettämissä kirjekuorissa luki ja minkä nimisiltä laivoilta Jon otti pestin, ja hän katsoo koulukartastosta seuratakseen sormellaan laivojen reittiä. Laihtunut ja hontelo Jon seisoo M/S Tijukan kannella kädet reelingin ympärillä ja katselee uhmakkaana ja silmiään siristellen lähestyvää rannikkoa. He tulevat Marseillesta ja Larsin sormi on seurannut laivaa Sisilian ja Italian saappaankärjen ohi ja sen jälkeen vinosti Kreikan saarten ohi, ja Kreetan kaakkoispuolella ilmassa on jotakin uutta, koostumukseltaan erilaista kuin vielä vuorokausi sitten, mutta Jon ei vielä ymmärrä että uusi ilma on Afrikkaa.

Hevosvarkaista ovat nauttineet myös SannaValkoinen kirahvi ja Ilse.

Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Norja

Kommentit

  1. Voi että, Sara. Kirjoitit tästä niin ihanasti. Hevosvarkaat odottaa minulla pokkarina hyllyssäni enkä malta odottaa sen lukemista (säästelen sitä hieman syksymmälle, mutta käyn aina välillä katsomassa sitä - kuulostaa varmasti hassulta :)). Rakastuin Pettersonin Kirottuun ajan katoavaan virtaan ja Hevosvarkaista olen kuullut vielä parempaa.

    VastaaPoista
  2. Tämä on ollut jo tovin minullakin lukulistallani, kun Ilsen blogista tästä luin ;)

    Vaikuttaa kyllä kiehtovalta kirjalta monella tapaa!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Katja! <3 Olen varma että sinäkin rakastut tähän kirjaan! Ja tämä sopii oikein mainiosti loppusyksyyn, nykyajan tapahtumat kun sijoittuvat juuri siihen vuodenaikaan. Kirjassa eletään ensilumikin. :) Itse luin tämän loppukesästä, ja sekin oli toisaalta sopivaa aikaa, vuodessa -48 kun oli helteinen kesä. Minulla taas on Kirottu ajan katoava virta kirjastopinossa odottamassa, luen sen joskus myöhemmin tänä vuonna, kun saan vähän etäisyyttä Hevosvarkaisiin. Tämä oli ihana kirja! :)

    Eikä ole ollenkaan hassua käydä katsomassa välillä kirjoja jotka aikoo lukea vähän myöhemmin, minäkin teen niin jatkuvasti! :) Minusta on ihanaa pinota niitä kirjoja joita olen ajatellut lukea seuraavaksi, pyöritellä niitä käsissäni ja lukea vaikkapa ensimmäisen sivun tai ensimmäiset rivit. :)

    Susa, minäkin taisin törmätä tähän ihan ensimmäisenä Ilsen blogissa. Tämä on ihana, suosittelen lämpimästi!! <3

    VastaaPoista
  4. Minäkin olen kirjojen hiplaaja. :)

    Kirjoitit tosi kauniisti ja vetoavasti. Pettersson on minunkin TBR-listallani, muttei ihan kärjessä. Hyvää kannattaa varmasti odottaa (ja sitä tulee muuten yllättävänkin paljon Norjasta!).

    VastaaPoista
  5. Karoliina, sinäkin! :) Kirjojen hiplaus on kyllä ihan parasta (miltei yhtä ihanaa kuin itse lukeminen!). <3

    Kiitos ja kiitos!! <3 Ihan totta, hyvää kannattaa odottaa, ja Pettersonin teksti on huikeaa. Se on ihan täydellistä pitkiin pimeisiin syysiltoihin, kun voi käpertyä viltin sisään lukemaan hyvää kirjaa... :)

    (Sata lukijaa, ihan hurjaa, en tajua!! :)

    VastaaPoista
  6. Tämä on ihana kirja, kiva kun luit sen:)

    Ja onnea sadasta lukijasta!♥

    VastaaPoista
  7. Sanna, niin oli. :) Luin arviosi tästä kirjoitettuani omani ja huomasin että samoilla linjoilla oltiin kirjan suhteen!

    Ja kiitos! <3
    :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos tästä! Hieno teksti upeasta kirjasta! Minäkin tykkäsin kovasti Hevosvarkaista. Kirjassa tosiaan oli paljon hyvin kuvattuja tunnelmia ja tuoksuja, joiden avulla lukijakin pääsi kokemaan, tuntemaan ja näkemään. Ja sitten kaikki ne isot teemat, kuten ystävyys ja rakkaus, isän ja pojan suhde, vanheneminen. Kaikki kerrottu hidastempoisesti, mutta vahvasti ja väkevästi. Kirjassa tosiaan on aineksia klassikoksi!

    VastaaPoista
  9. Kirjoititpa kirjasta kauniisti! Jotenkin minulla on ollut Pettersonista aivan erilainen mielikuva (keneen lie olen hänet sekoittanut). Laitoin luettavien listalle, Hevosvarkaisiin on ehdottomasti tutustuttava joskus.

    VastaaPoista
  10. Anna Elina, kiitos sinulle! <3 Hevosvarkaat oli tunnelmaltaan vahva kirja. Luulen että tulen muistamaan sen tunnelman vielä pitkään lukemisen jälkeenkin, vaikka varsinaiset tapahtumat unohtuisivat. Tälle teokselle soisin niitä kuuluisia blogisavuja! :)

    Villasukka, kiitos! <3 Ehdottomasti kannattaa lukea tämä kirja, hitaasti ja nautiskellen, silloin kun on sopiva hetki verkkaiselle ja kauniille tarinalle! :)

    VastaaPoista
  11. Voi Sara!!! <3! Ihanaa kun vähän savustat tätä, koska Hevosvarkaat tosiaan on Suuri kirja. Lumouduin arviosikin äärellä ja muistin taas kaiken, kiitos!

    Kiitos linkityksestä ja tuosta edellisestäkin, palaan asiaan!

    VastaaPoista
  12. Ilse ihanainen, kiitos! <3 Hevosvarkaat on hieno kirja, se ansaitsisi paljon lukijoita ja rakkautta. :)

    Ja ole hyvä, minäkin palaan asiaan vähän myöhemmin ja tulen blogiisi kommentoimaan oikein ajan ja ajatuksen kanssa (en ole vielä ehtinyt, kamalaa miten tämä elämä voi olla näin hektistä?!). <3

    VastaaPoista
  13. Hevosvarkaat on niin hieno kirja ja sinä kirjoitat siitä niin kauniisti.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kiitos ihanista sanoistasi! ♥ Hevosvarkaat on upea, ja nyt kun luin taannoin sinun ihastuneen bloggauksesi siitä, minun tekisi mieli lukea kirja uudestaan. :)

      Poista
  14. Kyllä tässä, kuten kirjoitit, on klassikon aineksia. Luin tämän nyt juuri viime viikonloppuna ja kirjoitan tästä muutaman sanasen tässä joskus. Kiinnitin muuten huomiota juurikin tuohon moottorisaha- ja automerkkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, ihanaa kun tulit kommentoimaan tänne vanhaan tekstiin, kiitos! ♥ Ja aivan erityisen ihanaa, että luit tämän! Hevosvarkaat on yksi suurimmista blogiajan suosikeistani, ja jään nyt innokkaasti odottelemaan milloin kirjoitat tästä... :) ♥

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit