Lontoo: Hampton Courtin palatsissa kuninkaallisten jäljillä
Viimeviikkoisella Lontoon-matkallamme vietimme yhden päivän kaupungin lounaislaitamilla tutustuen Richmond upon Thamesissa sijaitsevaan Hampton Courtin palatsiin. Hulppea paikka on siis entinen kuninkaallinen palatsi, jossa on asunut mm. kuningas Henrik VIII monine vaimoineen. Paikka on tullut tunnetuksi paitsi lukuisista kuninkaallisistaan, myös kauneudestaan, sekä siitä, että se on yksi Britannian aavemaisimmista paikoista -- siellä vaeltavat monien muiden joukossa Henrik VIII:n ja hänen kolmen vaimonsa, Anne Boleynin, Jane Seymourin ja Katariina Howardin henget.
Vuonna 1838 kuningatar Viktoria avasi palatsin yleisölle, ja siellä käykin vuosittain satoja tuhansia Britannian historiasta, kuninkaallisista, taiteesta ja kummitustarinoista kiinnostuneita vierailijoita. Palatsin alueella on valtavasti nähtävää: 1690-luvulla perustetussa Barokkipuutarhassa kuljeskelee mielellään, ja sen laitamilla sijaitsevassa pensasaitalabyrintissä mekin kävimme eksyilemässä. Sisätilat ovat huikeat jo aivan sellaisinaan -- niissä kulkiessaan on ihanaa kuvitella, millaista siellä eläminen vaikkapa Tudorien aikaan on saattanut olla. Palatsista löytyy herkkua myös taiteen ystäville, sillä massiivisten taidekokoelmien tutkimiseen saa helposti kulumaan tunteja. Kummitustennälkäisille vierailijoille palatsissa järjestetään iltaisin jännittäviä kummituskierroksia, joille emme tällä kertaa osallistuneet, mutta voisin hyvin kuvitella palaavani Hampton Courtiin joskus niissä merkeissä. Olisihan se aikamoista törmätä iltamyöhällä kammottavan kohtalon kokeneeseen Anne Boleyniin, joka vaeltelee käytävillä sinisiin puettuna, tai ovien läpi kulkevaan surumieliseen Jane Seymouriin, joka kuoli pian Edward-poikansa synnytettyään.
Hampton Court -päivän jälkeen kuninkaallista fiktiota ja vaikkapa äärettömän mielenkiintoista Tudor-tietokirjallisuutta lukee ihan uusin silmin, ja nyt mieli tekisikin heti tarttua Hilary Mantelin tai Philippa Gregoryn teoksiin. Mutta ennen kuin teen niin, otan teidät mukaani massiiviselle kuvakierrokselle Hampton Courtin pihoille, käytäville ja upeaan puutarhaan.
Vuonna 1838 kuningatar Viktoria avasi palatsin yleisölle, ja siellä käykin vuosittain satoja tuhansia Britannian historiasta, kuninkaallisista, taiteesta ja kummitustarinoista kiinnostuneita vierailijoita. Palatsin alueella on valtavasti nähtävää: 1690-luvulla perustetussa Barokkipuutarhassa kuljeskelee mielellään, ja sen laitamilla sijaitsevassa pensasaitalabyrintissä mekin kävimme eksyilemässä. Sisätilat ovat huikeat jo aivan sellaisinaan -- niissä kulkiessaan on ihanaa kuvitella, millaista siellä eläminen vaikkapa Tudorien aikaan on saattanut olla. Palatsista löytyy herkkua myös taiteen ystäville, sillä massiivisten taidekokoelmien tutkimiseen saa helposti kulumaan tunteja. Kummitustennälkäisille vierailijoille palatsissa järjestetään iltaisin jännittäviä kummituskierroksia, joille emme tällä kertaa osallistuneet, mutta voisin hyvin kuvitella palaavani Hampton Courtiin joskus niissä merkeissä. Olisihan se aikamoista törmätä iltamyöhällä kammottavan kohtalon kokeneeseen Anne Boleyniin, joka vaeltelee käytävillä sinisiin puettuna, tai ovien läpi kulkevaan surumieliseen Jane Seymouriin, joka kuoli pian Edward-poikansa synnytettyään.
Hampton Court -päivän jälkeen kuninkaallista fiktiota ja vaikkapa äärettömän mielenkiintoista Tudor-tietokirjallisuutta lukee ihan uusin silmin, ja nyt mieli tekisikin heti tarttua Hilary Mantelin tai Philippa Gregoryn teoksiin. Mutta ennen kuin teen niin, otan teidät mukaani massiiviselle kuvakierrokselle Hampton Courtin pihoille, käytäville ja upeaan puutarhaan.
Kattomaalaukset ja muutenkin kaikki pienet yksityiskohdat olivat aivan huikeita.
Peseytymistiloissa.
Kuninkaan istuin.
Kuninkaan toinen "istuin". :)
Hampton Courtin palatsille kannattaa varata koko päivä aikaa. Meilläkin kului alueella tuntikausia ja maltoimme poistua vasta kun ovia alettiin sulkea.
Mahtavia kuvia jälleen! Pitääpä pistää korvan taakse tuo paikka, seuraavaa lontoon reissua varten. :)
VastaaPoistaNana, kiitos! :) Kyllä, ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!
PoistaHieno pytinki, olen siellä itsekin käynyt. :) Yksityiskohtia on tosiaan niin paljon, että niitä pällistelessä saa aikaa kulumaan melko kauankin. Minua kiehtovat erityisesti kattomaalaukset.
VastaaPoistaElegia, on todellakin! Meillä loppui aika ihan kesken, olimme perillä Hampton Courtissa joskus puolenpäivän jälkeen ja olisimme tarvineet ainakin pari kolme tuntia enemmän. Seuraavalla kerralla pitää mennä tuonne jo heti aamusta! :)
PoistaVau kun paljon hienoja kuvia. Tuli ihan ikävä Englantiin :)
VastaaPoistaMai, kiitos! :)
PoistaOnpa hieno paikka! En ole koskaan käynyt, mutta selkeästi pitäisi :)
VastaaPoistaKatri, on! Suosittelen, jos matkustat Lontooseen! :)
PoistaYksi unelmieni kohteista. Oih. :)
VastaaPoistaKatja, tuo oli kyllä ihan mahtava paikka. Minä haaveilen nyt uudesta käynnistä tuolla. :)
PoistaHienoja kuvia! Tulee ihan matkakuumetta niitä katsellessa. :)
VastaaPoistaCilla, kiitos! :)
PoistaOh, onpas komeaa! Etenkin nuo portaikot ihastuttaa. Vastaavia pehmustettuja "istuimia" on (kuulemma) myös Versaillesissa näytillä. On ollut melkoinen lemu silloin joskus kun käytössä olivat. Ne tyhjättiin kuulemma linnan pihaan ja kun sielläkin asui melkein pari tuhatta henkeä...ja palvelusväellä ei tietysti tuollaisia samettipytinkejä ollut, tekivät tarpeensa linnan käytäviin kun ulos oli niin pitkä matka. Luin mainion historiankirjan näistä asioista vähän aikaa sitten. Melkoista on ollut.
VastaaPoistaLiivia, no eikös vaan! :) Olen käynyt Versaillesissa viitisen (?) vuotta sitten, ja sieltäkin ovat jääneet nuo "istuimet" mieleen. :D Lemua voi vain kuvitella - ja oli muutenkin hauskaa yrittää kuvitella, millaista elämä tuolla on joskus ollut. Ajattelin, että lukisin joulunpyhinä lukulistallani pitkään keikkuneen Hilary Mantelin Susipalatsin, niin kova royal fictionin nälkä tuosta reissusta jäi. Mutta minkäköhän tietokirjan olet lukenut? Kuulostaa tosi kiehtovalta, tuon minäkin haluaisin lukea!
Poista