perjantai 6. tammikuuta 2012

Tunnelmia Austen-adventista


Marraskuun lopulla haastoin muita kirjabloggaajia ja lukijoitani viettämään Austen-adventtia, jonka tarkoituksena oli lukea Jane Austenin teoksia, Austen -elämäkertoja tai mitä tahansa muuta Austeniin liittyvää, tai katsoa Austen -filmatisointeja tai muita tavalla tai toisella Austeniin liittyviä elokuvia. Aikaa oli ensimmäisestä adventista jouluaattoon, jokainen suoritus pisteytettiin ja haasteen leikkimielisenä kannustimena oli viisi tasoa. Kuinkas sitten kävikään?

Pääsin itse lopulta neljään pisteeseen lukemalla teoksen Ylpeys ja ennakkoluulo, kuuntelemalla äänikirjoina teokset Neito vanhassa linnassa ja Viisasteleva sydän, sekä katsomalla sopivasti jouluaattona tv:stä tulleen elokuvan Becoming Jane. Kirjoitan kirjoista omat postauksensa aikanaan, mutta kerron nyt lyhyesti hieman tuntemuksistani kirjoihin ja elokuvaan liittyen.

Oma suhteeni Austeniin on sikäli erikoinen, etten ennen tätä lukuhaastetta ole lukenut yhtäkään naisen teosta! Teoksiin pohjautuvia elokuvia ja minisarjoja sen sijaan olen nähnyt lukuisia, joten sillä tavoin Austenin maailma on kuitenkin ollut minulle tuttu vuosikausien ajan. Varsinkin Ylpeys ja ennakkoluulo on minulle erityisen rakas, olen katsonut BBC:n kuuluisan minisarjan (sen, jossa ihana Colin Firth esittää Mr. Darcya <3) lukemattomia kertoja, ja myös Keira Knightleyn ja Matthew MacFadyenin tähdittämällä elokuvalla vuodelta 2005 on suuri sija sydämessäni. Näistä lähtökohdista siis ryhdyin joulukuussa lukemaan urakalla Jane Austenia. Kokemukseni olivatkin (itselleni) varsin mielenkiintoisia!


Ensimmäinen teos, jonka sain kuunneltua loppuun, oli Neito vanhassa linnassa (Northanger Abbey, 1817). Kirja tempaisi alussa mukavasti mukaansa ja tarina sisälsi paljon viehättäviä elementtejä; 1800-luvun englantilaisia seurapiirejä, kirjallisuutta, kohteliaita herrasmiehiä, tanssiaisia ja peribrittiläisiä käyttäytymissääntöjä, ja aluksi olinkin aika ihastuksissani. Melko pian huomasin kuitenkin ärsyyntyväni lähes kaikkiin henkilöhahmoihin ja heidän sangen kärjistettyihin ominaisuuksiinsa, ja kun tarina saavutti puolivälin siirryttäessä Northanger Abbeyyn olin menettää mielenkiintoni kokonaan. Juoni tuntui lässähtävän, lopussa koko tarina tuntui olevan vähän levällään, ja sain kuunneltua äänikirjan loppuun vain hammasta purren. En tiedä johtuiko huonohko lukukokemus nimenomaan äänikirjasta, vai eikö kirja todella vain ollut makuuni, mutta siitä huolimatta ajattelin haluavani katsoa joskus kirjan pohjalta tehdyn filmatisoinnin vaikkei Northanger Abbeysta minulle missään nimessä rakasta teosta tullutkaan.


Seuraavaksi luin iki-ihanan ja kenties Austenin tunnetuimman teoksen Ylpeys ja ennakkoluulo (Pride and Prejudice, 1813). Vaikka tarina itsessään olikin ennestään niin kovin tuttu, viihdyin kirjan parissa äärettömän hyvin. Austenin miltei nykyaikaiselta tuntuva ja nokkelan sujuva kieli jopa onnistui yllättämään minua hieman, ja nautinkin kovasti kirjan lukemisesta. Ihanaa oli myös huomata miten kirjasta jotkin asiat avautuivat paremmin kuin elokuvien kautta, esimerkiksi Mr. Darcyn todelliset tunteet Elizabethia kohtaan. Niin, ja Mr. Darcy tosiaan... Aah! Mies vei kirjan sivuilla jalat altani aivan yhtä tehokkaasti kuin Colin Firth BBC:n sarjassa. :) Y & E oli kertakaikkisen ihana lukukokemus, ja seuraavaksi mieleni tekisi lukea kirja uudestaan alkukielellä, sekä P. D. Jamesin kirjalle omanlaisekseen jatkoksi kirjoittama murhamysteeri Death Comes to Pemberley.


Austen-adventti jatkui taas äänikirjan merkeissä. Kolmas Austenini oli Viisasteleva sydän (Persuasion, 1817). Tarina alkoi vähän kankeasti ja ensimmäistä reilun tunnin mittaista cd:tä kuunnellessani pelkäsinkin edessä olevan vähintään yhtä tuskaisen kuuntelukokemuksen, kuin minkä Northanger Abbey osittain tarjosi. Kun tarina kuitenkin pääsi kunnolla vauhtiin, aloin päästä siihen paremmin mukaan ja vähän jo ihastuakin henkilöhahmoihin. Lopulta kirja avautuikin minulle miellyttävänä kokemuksena, joka sai pohdiskelemaan ja jätti hyvän jälkimaun. Ylpeys ja ennakkoluuloon verrattuna tarina oli selkeästi vakavampi ja haikeampi, ja luinkin jälkikäteen Austenin kirjoittaneen teostaan sairaana, vain vähän ennen kuolemaansa. Teos löytyy kirjana omasta hyllystäni, ja uskon että tulen joskus lukemaan tämän uudestaankin.


Austen-adventtini huipentui jouluaattona elokuvaan Jane Austenin jalanjäljillä (Becoming Jane, 2007), jossa Anne Hathaway esittää parikymppistä Jane Austenia. Jane tapaa huonomaineisen ja pöyhkeän, irlantilaiset sukujuuret omaavan lontoolaislakimiehen, Tom Lefroyn (James McAvoy), ja alun molemminpuolisen ärtymyksen jälkeen nuoret rakastuvat toisiinsa. Englantilainen sääty-yhteiskunta asettaa kuitenkin elämälle ja varattomille nuorille omat haasteensa, ja Jane joutuu tekemään ratkaisunsa rakkautensa kustannuksella. Tämä romantisoitu ja osittain fiktiivinen elokuva avasi mukavasti Austenin elämää ja herätti mielenkiinnon esimerkiksi Carol Shieldsin Austen-elämäkertaa kohtaan. Tom Lefroyta esittävä James McAvoy teki mielestäni hienon näyttelijäsuorituksen, mutta Anne Hathaway ei ehkä ollut paras mahdollinen valinta Janeksi - vaikka elokuva koskettikin, Hathawayn Austen jäi silti minusta hivenen vaisuksi. Kaikkiaan elokuvasta  jäi kuitenkin tyytyväinen olo.


Sellainen oli minun joulukuuni tuhti Austen-paketti. Myös muissa blogeissa on luettu kimppaluvun tiimoilta Austenia:
Saraseeenin maailmassa luettiin Neito vanhassa linnassaJärki ja tunteet ja Emma, Luettua -blogissa luettiin myös Emmaa ja katsottiin samanniminen elokuva, ja La Petite Lectrice -blogissakin luettiin joulukuussa Emma. Kiitos kaikille kimppalukuun osaa ottaneille! :)

11 kommenttia:

  1. Hienoa, että pääsit Austenin romaanien makuun! Olisi olot kiva ottaa osaa Austen-adventtiin, mutta aikarajaus oli minulle aivan liian tiukka.

    Northanger Abbey on varsin erilainen kuin muut Austenit; sehän paradioi goottilaisia romansseja ja siksi henkilöhahmotkin ovat karikatyyrimäisiä ja juoni kliseinen. Ei ole minunkaan suosikki-Austenini.

    VastaaPoista
  2. En ole koskaan pitänyt Northanger Abbeysta, en kirjana enkä tv-sarjana, mielestäni se on selvästi Austenin heikoin työ, joten ei kannata säikähtää sen perusteella.

    Muistan ikuisesti kuin luin Ylpeyttä ja ennakkoluuloa ensimmäistä kertaa. Jonotin lippuja Wimbledonin tennisturnaukseen koko yön vuonna 1996. Olin huonosti varautunut jonotukseen, yön viileyteen ja asfaltilla istumiseen, joten uni ei oikein tullut silmään kuin pätkittäin. Mutta se ei haitannut, sillä kesäkuun yö on Lontoossakin varsin valoisa ja kirja oli niin kiinnostava, että tavasin halpaa englanninkielistä pokkaripainostani silmät tapillaan. Herra Darcy sai sukat pyörimään jaloissa ja pienet epämukavuudet unohtumaan.

    Harmi etten ehtinyt nyt mukaan adventtitunnelmiin, sillä omistan pitkän rivin Austenia sekä kirjoina että dvd-levyinä. Ehkä ensi vuonna.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Austenista, Sara! :)

    Muistan kun katsoimme tuon Becoming Janen miehen kanssa, minun oli siis tarkoitus katsoa se yksin miehen lähtiessä ulos ja homma peruuntui ja sitten yhtäkkiä tuo toinen tapittaa sohvalla vieressä ja on ihan että "no, meneekö ne naimisiin?!" (höpötihöpöti)

    Minä olen lukenut myös tuon Viisastelevan sydämen, muistaakseni se oli ihan hyvä, mutta Ylpeys ja ennakkoluulo on kyllä aivan loistava, sekä kirja että tietysti se BBC - versio. :)

    Mukavaa viikonloppua Sara!

    VastaaPoista
  4. ps. nyyh, kirjastosta ei vieläkään saa Death comes to Pemberleytä. Huokaus.

    VastaaPoista
  5. Sinullahan meni tämä oikein kivasti! Jane Austenin jalanjäljillä on mielestäni elokuvana ihana, mutta jos ajattelee, että sen tarkoitus olisi oikeasti kuvata Austenia, niin olen samoilla linjoilla, että Hathaway ei ehkä ole paras valinta rooliin, vaikka muuten aika ihana onkin!

    VastaaPoista
  6. Muistan kanssa jättäneeni joskus kauan sitten tuon Neito vanhassa linnassa kesken juuri sen takia, koska into sen lukemiseen lässähti ihan täysin jossakin kirjan keskivaiheilla. Filmatisointi siitä sen sijaan on ihan onnistunut (ainakin se minkä minä olen katsonut, en tiedä onko tästä tehty useampia :D).

    Ja Colin Firth Mr. Darcyna on ihan parasta! :)

    VastaaPoista
  7. Minua harmittaa, etten ehtinyt tehdä enempää kuin Emman silloin adventtina. Nyt kuitenkin kuuntelen automatkoilla tuota Viisastelevaa sydäntä!:)

    VastaaPoista
  8. Ostin juuri kirpparilta dvd:nä Northanger Abbyn sekä Jane Austenin jalanjäljillä ;)

    VastaaPoista
  9. Carol Shieldsin Austen-elämäkerta on mielenkiintoinen. Siitä selviää, miten vähän Austenista oikeastaan tiedetään.

    VastaaPoista
  10. Minäkään en ehtinyt osallistua adventtiin, mutta tekisi taas mieli lukea Y&E uudestaan. Viisastelevan sydämen olen myös lukenut ja elokuvakin on nähty, mutta se ei jäänyt yhtä hyvin mieleen kuin iki-ihana Y&E ja myös hyvä Järki ja tunteet (sekä kirja että leffa). Northanger Abbey taas ei ole yhtään tuttu... En tiennyt, että siitäkin on tv-sarja.

    VastaaPoista
  11. Olen niin iloinen, että teit tämän Austen-adventin ja suorititkin sen hienosti tutustuen samalla Austenin kirjoihin ekaa kertaa, vau! Harmi, kun minulla jäi lopulta osallistumatta.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...