torstai 22. maaliskuuta 2012

John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa


John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa (Bazar, 2008. 204 sivua. Alkuteos The Boy in the Striped Pyjamas, 2006.)

Sinä päivänä hän istui pöydän ääreen kynä ja paperia edessään ja kertoi Isoäidille, kuinka onneton oli ja miten kovasti toivoi että olisi taas Berliinissä. Hän kertoi Isoäidille talosta ja puutarhasta ja penkistä, jossa oli kyltti, ja korkeasta aidasta ja puisista lennätinpylväistä ja piikkilankakeristä ja kovasta maasta niiden alla ja parakeista ja muista rakennuksista ja savupiipuista ja sotilaista, mutta eniten hän kertoi ihmisistä, jotka asuivat siellä, ja heidän raidallisista pyjamistaan ja kangaslakeistaan, ja sitten hän kertoi miten ikävä hänellä oli Isoäitiä, ja hän lopetti kirjeensä sanoihin "sinua rakastava pojanpoikasi Bruno".


Bruno on yhdeksänvuotias saksalaispoika, joka asuu isänsä, äitinsä ja sisarensa kanssa Berliinissä. Eräänä päivänä hän löytää perheen kotiapulaisen Marian pakkaamasta tavaroitaan, selviää että koko perheellä on edessään muutto uuteen paikkaan isän tärkeiden työtehtävien vuoksi. Bruno ei haluaisi muuttaa, jättää taakseen isovanhempiaan, kolmea parasta ystäväänsä, rakasta kotitaloa, tuttua koulua ja koko Berliiniä; elämää ja ihmisiä kuhisevaa kaupunkia, jossa on paljon hienoja kauppoja, houkuttelevia hedelmä- ja vihanneskojuja ja kahviloita, joissa ihmiset vaihtavat iloisina kuulumisia.

Bruno käsittää että uusi paikka on nimeltään Aus-vitsi, ja huomaa sen olevan kaikella tapaa erilainen kuin Berliini: uudessa kodissa on vain kolme kerrosta entisen viiden sijaan (kuka voi muka asua niin pienessä tilassa?), talon ympärillä ei ole lainkaan katuja, eikä hedelmä- ja vihanneskojujakaan näy missään. Talon läheisyydessä kulkee pitkä piikkilanka-aita, ja aidan toisella puolella asuu valtavasti ihmisiä, jotka kaikki ovat pukeutuneet samanlaisiin raidallisiin pyjamiin ja kangaslakkeihin. Bruno kadehtii heitä; aidan toisella puolella on myös sadoittain lapsia, eikä Brunolla ole ketään kenen kanssa leikkiä - ja hänkin haluaisi kulkea pyjama päällä päivät pitkät.

Asuttuaan Aus-vitsissä jonkin aikaa Bruno lähtee tutkimusretkelle kävellen aidan viertä pitkin. Retkestä tulee kohtalokas, sillä Bruno tapaa pienen pojan, Shmuelin, josta tulee hänen uusi paras ystävänsä.


Poika raidallisessa pyjamassa on koskettava ja ajatuksia herättävä kirja, se kertoo tärkeästä aiheesta, joka ei koskaan saisi päästä unohtumaan: holokaustista. Tämä teos on kuitenkin erilainen ja uudenlaisella, raikkaalla tavalla kerrottu surullinen holokaustitarina, jonka kertojana on pieni ja naiivi saksalaispoika. Kaikki tapahtumat nähdään Brunon perspektiivistä, joskin lukija tietää ja ymmärtää koko ajan enemmän kuin poika. Brunon ymmärtämättömyys tuntuu hetkittäin epäuskottavalta ja ärsyttävältäkin, mutta toisaalta se on tavallaan ymmärrettävissä; kukaan ei kerro tälle hyvissä oloissa kasvaneelle pojalle mistään mitään.

Myös perheessä tapahtuu asioita, joita Bruno ei näe tai käsitä, mutta lukija saattaa ymmärtää rivien väleistä. Pidempään kestänyt "Aus-vitsissä" oleskelu alkaa vaikuttaa aikuisiin, erityisesti Brunon äitiin. Äiti alkaa käyttää runsaasti alkoholia, lääkesherryä, ja hän hakee salaa lohtua nuoren sotilaan sylistä. Myös teini-ikää lähestyvän isosiskon käytös muuttuu vähitellen.

Kirjan loppuratkaisu on koskettava ja mieleenpainuva; vaikka kirjan lukemisesta on jo useampi kuukausi aikaa, näen silti elävästi mielessäni viimeisten sivujen järkyttävät tapahtumat. Boynen kieli on hyvin yksinkertaista ja kirja vaikuttaakin kerronnaltaan äkkiseltään ajateltuna nuorten- tai jopa lastenkirjalta, mutta sitä Poika raidallisessa pyjamassa ei missään nimessä ole.

John Boyne vakuutti minut jo Romanoveista kertovalla romaanillaan Tarkoin vartioitu talo, mutta tämän toisen historiallisen romaanin luettuani ihailen miestä vieläkin enemmän. Boyne on todellakin loistava tarinankertoja! Tulen varmasti jatkossa lukemaan lisääkin miehen kirjoja, ainakin toistaiseksi vielä kääntämätön Crippen ja Nooa Notkoniitty karkaa kotoa kiinnostaisivat kovasti.

Pojasta raidallisessa pyjamassa lisää näissä blogeissa: Kirjainten virrassaJärjellä ja tunteella, KirjahamsteriLa petite lectriceKirjapeto ja Tarinauttisen hämärän hetket.
Itse osallistun tällä teoksella Satun luettujen Lapsen silmin -minihaasteeseen.

17 kommenttia:

  1. Poika raidallisessa pyjamassa oli oikein koskettava, kun sen luin ja elokuvaversionakin näin. Tilasimme sitä sankoin joukoin yläasteelaisille luettavaksi (ollessani vielä opettajan kengissä) ja myös nuoret pitivät siitä. Sai sanattomaksi. Kuinka raaka on ihmisen voima.

    VastaaPoista
  2. Aloitin tämän pari viikkoa sitten, mutta jaksoin siinä mielentilassa vain muutaman luvun. Minulla on yleisesti ottaen jonkinlainen ongelma sietää lapsen näkökulman käyttöä, mutta koetan päästä siitä yli. Nyt sain taas vahvistusta sille, että tämä kannattaa todellakin jatkaa loppuun asti.

    VastaaPoista
  3. Tämä on yksi mieleenpainuvimpia kirjoja mitä olen ikinä lukenut! Todella pysähdyttävä ja ravisuttava lukukokemus.

    VastaaPoista
  4. En käsitä miksi niin monia tuntuu ärsyttävän Brunon naiivius :D En halua aliarvioida lasten älykkyyttä, mutta mielestäni noin pienten ei tarvitsekaan tietää tuollaisista asioista.
    Itse en edes tajunnut mitä kauheuksia kirjan lopussa tapahtui, käsitin vasta ne katsoessani tämän elokuvana :/

    VastaaPoista
  5. Aika erikoista, että satuin ostamaan tämän kirppikseltä juuri viime lauantaina! Muistin kuulleeni kehuja kirjasta, ja ostopäätös oli helppo, kun hintaa oli tasan euro ja raidallinen kansikin oli niin kivan näköinen... Enempiä miettimättä otin kirjan mukaan TBR100-listallenikin. Aihepiiri tuli nyt kyllä ihan yllätyksenä, mutta juttusi perusteella olen varma, että pidän kirjasta.

    VastaaPoista
  6. Tämä oli kyllä härkähdyttävä lukukokemus ja loppu varsinkin jätti moneksi päiväksi sellaisen vähän tyhjänkin olon.

    Minä olen tykästynyt kyllä myös Boynen tyyliin kirjoittaa ja aionkin lukea tuon Nooa Notkoniitty karkaa kotoa varmaan tässä kevään aikana jo.

    VastaaPoista
  7. Luin tämän silloin aika pian sen ilmestyttyä, ja teki kyllä melkoisen vaikutuksen! Muistan että Brunon täydellinen tietämättömyys välillä ärsytti ja tuntui jopa epäuskottavalta, mutta kokonaisuudessaan kirja oli kyllä hieno (voiko noin sanoa, kun kauheahan se tietenkin oli!)

    VastaaPoista
  8. Tiedätkö, minä en uskalla lukea tätä. Pelkään, että kirja on liiankin koskettava. John Boyne osaa kyllä kirjoittaa ja kuljettaa tarinaa, sen huomasin Tarkoin vartioidun talon sekä Nooa Notkoniityn luettuani.

    VastaaPoista
  9. Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta sen tapahtumat tulevat aina silloin tällöin mieleen. Erittäin vaikuttava lukuelämys siis! Lopun lähestyessä ja ymmärtäessäni mitä on tapahtumassa tuli ensimmäisenä mieleen huutaa Brunolle ja toisena jättää kirja kesken. Harvoin kirja onnistuu järkyttämään niin paljon. Haluaisin nähdä myös elokuvan (tosin nenäliinat olisi muistettava ottaa viereen). Kannattaa lukea!

    VastaaPoista
  10. Minulle Boyne on jollain käsittämättömällä tavalla liian naiivi kirjoittaja. Voi olla, että käännän vielä mieleni, mutta tänään ei tunnu siltä.

    Sinänsä jokainen holokausti-kirja oikeuttaa julkaisunsa jo muistuttamalla meitä siitä, mikä ei saa ikinä, ikinä unohtua.

    VastaaPoista
  11. Olen lukenut tämän jokin aika sitten. Etukäteen tiesin, että kirja on ihanan kammottava. Ja sitä se juurikin oli. Järkyttävän koskettava, ja koukussa pitävä. Minua ei niinkään ärsyttänyt pojan tietämättömyys, pikemminkin helpotti. Elokuvaa en ole vielä katsonut, suunnitelmissa kyllä on. Muihin kirjailijan teoksiin en ole tutustunut, pitäisi kyllä.

    VastaaPoista
  12. Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta, joskin minustakin tuntuu, että vaatii melkoista rohkeutta lukea kirja. Jo kansikuva saa väristyksiä aikaan.

    VastaaPoista
  13. Luin juuri Niccolo Ammanitin Kijan "Minä en pelkää" ja juoni muistuttaa aika tavalla Boynen kirjaa. Piti ihan tarkistaa ilmestymisvuodet ja näin on että Ammanitin teos ilmestyi jo 2001.

    VastaaPoista
  14. Tämä on hyvä kirja, ja erilainen mitä yleensä luen. Tykkäsin kovasti. Kirjan loppu jää salaperäiseksi, siinä ei kerrota tarkalleen mitä tapahtuu, veikkaan että siitä on tehty tarkoituksella tuommoinen. Suosittelen! :)

    VastaaPoista
  15. Tässä on sikäli harvinainen kirja, että pidin enemmän elokuvasta kuin alkuperäisteoksesta. En tiedä, miten opus toimii englanniksi, mutta jollain lailla suomennos tökki melko lailla. (Oletan, että kääntämätön laitos olisi enemmän mieleeni...)

    Siitähän tietysti voidaan olla montaa mieltä, miltä keskitysleiri todellisuudessa olisi Brunon ikäisen pojan silmissä vaikuttanut (likaiset ihmiset, krematorioiden tuottamat hajut) ja kuinka hyvin hän lopulta olisi ymmärtänyt tuhoamisleirin todellista luonnetta. Mutta fiktiolle suotakoon taiteellisia vapauksia, tässäkin asiassa.

    Loppuratkaisuhan kyllä on melkoisen yllättävä. Vetää niin sanoakseni maton lukijan jalkojen alta. :)

    VastaaPoista
  16. Luin juuri kyseisen kirjan ja henkilökohtaisesti rakastan sitä. Minun makuuni kirja oli vähän turhan lyhyt, mutta se ei yhtään haittaa kirjan juonta.
    Bruno on ihanan herttainen ja minusta tähän henkilöön sopii ihanasti monia ärsyttävä naiivius. Shmuel taas on hyvin vahva lapseksi, eikä ehkä halua kertoa Brunolle mitä aidan toisella puolella tapahtuu tai rikkoa Brunon lapsenomaista ajattelutapaa, joka luo hänelle (Brunolle) turvaa.
    Brunon yksinäisyys saa aikaan jo lähes unohtuneen seikkailunhalun ja näin hän löytää ystävän Aus- Vitsistä. Brunon isä suojelee Brunoa ja pitää häntä juuri sopivan tietämättömänä heidän talonsa viereisen keskitysleirin toimista.
    Kirjassa ei mainita nimeä "Hitler", vaan käytetään nimeä "Hilleri" tai sanaa "keskitysleiri", vaan puhutaan vain käsitteestä "aidan toinen puoli". Tällä kirjailija pitää yllä lapsenmielistä ajattelutapaa, joka tuo Brunoon vielä enemmään lapsenomaista haavoittuvaisuutta.
    Kirjassa on herkkyyttä kaiken kauhun keskellä. Se luo tasapainoa niin, ettei kirja ole turhan rankka.
    Traagista loppua ei kerrota kokonaan, mutta sen voi päätellä. Se luo kirjaan myös arvoituksellisuutta: asioita ei kerrota kokonaan, vaan ne jätetään lukijan päättelytaidon ja mielikuvituksen varaan.

    VastaaPoista
  17. Luettuani kyeisen kirjan,mieleeni jäi natsi-pojan ja juutalaispojan välille syntynyt suhde,ja siitä seuranneet tapahtumat.
    Kirja tuo esiin hyvin toisen maailmansodan tapahtumat,mutta pääasiassa kirja tarjoaa matkan sinisilmäisen,naiivin ja maailman pahasta tietämättömän pojan mieleen,joka ystävystyy piikkiaidan toisella puolella asuvan pyjama-asuisen pojan kanssa.
    Lopun traagiset tapahtumat tekevät kirjasta vielä syvällisemmän ja mieleenpainuvamman.
    Olisi kiva nähdä myös elokuva kyseisestä teoksesta.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...