Kesäkuun luetut

Kylläpä kesä kuluu nopeasti, nyt ollaan jo kovaa vauhtia lähestymässä heinäkuun puoliväliä! Kuukausi onkin käynnistynyt muun muassa teemalukemisen merkeissä, kun olen lukenut K-blogin Jennin järjestämän kimppaluvun merkeissä Märta Tikkasen Emmaa ja Unoa, ja viime viikonloppuna puolestaan Kirjainten virran Hannan kirittämänä Alice Munroa. Olen aloitellut jo keväällä Munron Karkulaista muiden lukemieni kirjojen ohessa, joten viikonloppuna olikin hyvä jatkaa tämän ihastuttavan kanadalaisrouvan novellien parissa. Nyt vielä kuitenkin pieni katsaus kesäkuussa lukemiini kirjoihin, joita kertyi seitsemän kappaletta - ihan perushyvä lukukuukausi siis...


Kesäkuussa luin siis seuraavat kirjat:

John Ball: Musta yö
Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu
Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni
Sinikka Nopola: Matkustan melko harvoin ja muita kirjoituksia
Andreï Makine: Ikuisen rakkauden kosketuksia
Katja Kaukonen: Odelma
Antonio Hill: Kuolleiden lelujen kesä

Kuukauden paras kotimainen oli ehdottomasti suuresti rakastamani Odelma, josta lähiaikoina lisää (samoin kuin viidestä muustakin lukemastani kirjasta - blogikirjoituksia kun on taas rästissä aivan armoton määrä!). Parhaan käännösromaanin tittelin puolestaan jakaa kaksi varsin erilaista kirjaa: Murakamin ihana (!) Sputnik -rakastettuni ja Makinen huikean hieno Ikuisen rakkauden kosketuksia. Muutenkin lukukuukausi oli varsin korkeatasoinen, en lukenut yhtään mielestäni huono(hko)a kirjaa.

Tosin ollakseni rehellinen kesäkuuhun mahtui yksi suuri kirjallinen pettymyskin. Aloin nimittäin lukea Jonathan Franzenin kirjabloggaajia laajalti hurmannutta ja vakuuttanutta Vapautta (Siltala, 2011), josta ovat suuresti vaikuttuneet muun muassa KatjaKaroliinaanni.MMinnaSusaValkoinen kirahviLinnea ja Suketus (edellä mainituista blogilinkeistä voi käydä lukemassa kirjasta lisää tietoa sekä ihastuneita arvioita). Aloin lukea kirjaa suurin odotuksin, ja vaikka heti alusta lähtien lukeminen tuntui takkuiselta ja väkinäiseltä, ajattelin jatkaa sinnikkäästi eteenpäin odottaen sitä hetkeä kun huomaisin olevani täysin Vapauden lumoissa. Sitä hetkeä ei koskaan tullut. Luettuani kirjaa sivulle 338 (hieman yli puolivälin siis), huomasin ajattelevani ettei minua oikeasti kiinnosta yhdenkään kirjan henkilön kohtalo. Lopulta todettuani etten ollut varsinaisesti missään vaiheessa nauttinut kirjan lukemisesta, tein vapauttavan päätöksen jättää se kesken. :) 

Jollain tasolla tunnistin toki kirjan ansioita, enkä varsinaisesti ihmettele miksi se on niin ylistetty teos. Minun makuuni se oli kuitenkin aivan liian amerikkalainen, ja aivan liian täynnä kaikkea. Reiluun kuuteensataan sivuun oli ahdettu niin paljon suuria teemoja (yksilötasolla mm. alkoholismia, huumeongelmia, narsismia, masennusta, kasvatuskysymyksiä ja seksuaalisia ongelmia, ja suuremmassa mittakaavassa mm. Yhdysvaltain sisä- ja ulkopolitiikkaa, terrorisminvastaista taistelua, globaaleja luonnonsuojelukysymyksiä, Irakin sotaa, väestönkasvua ja talouspoliittisia näkemyksiä), että tunsin olevani kirjallisessa ähkyssä. Myös Franzenin tapa ilmentää omaa (kiistämätöntä) älykkyyttään ja sivistystään viljelemällä pitkin matkaa runsaasti faktatietoa asiasta jos toisestakin onnistui lähinnä vain hieman ärsyttämään minua. Ei voi mitään. Vapaus on hieno kirja, se ei vain ollut minua varten. :)

Nyt toivottelen teille mukavaa viikon jatkoa, nautin itse ihanasta sadepäivästä ja siirryn loppuillaksi F. Scott Fitzgeraldin Kultahatun parissa '20-luvun kiehtovaan New Yorkiin. Palaillaan! :)

Kommentit

  1. Olen just enkä melkein samaa mieltä kanssasi Vapaudesta: liian amerikkalainen, liian täynnä kaikkea mahdollista. Luin sen kuitenkin loppuun asti enkä enää edes tiedä miksi ihmeessä vaivauduin, mutta tulipahan todettua, ettei tällainen kirjallisuus ole minua varten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanko totta? Hauskaa että meitä Franzenin kylmäksi jättämiä on siis enemmänkin! :) Oletkohan jo ehtinyt blogata kirjasta (ihmettelee tämä kaikista kirjablogeista taas kohtalaisen pihalla oleva...)? Tulenpas katsomaan! :)

      Poista
  2. Ihana tuo "vapauttava päätöksesi" :). Ehkä joskus yrität uudelleen, tai sitten et... Itse odotan suosiolla rauhallisempaa elämäntilannetta (eläkeikää?) ennen kuin kokeilen tuota massiivista teosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla että tosiaan annan joskus Vapaudelle (tai ylipäänsä Franzenille) uuden mahdollisuuden, kuka tietää. Tämän kokeilun jälkeen ei kyllä tee mieli kajota Franzenin muihinkaan teoksiin ihan äkkiä. Hmm, Vapaus oli ihan hieno kirja, me emme vain olleet sopivat toisillemme... ;)

      Poista
  3. Lohdullista etten ole ainoa Franzenin kylmäksi jättämä! Minä pääsin n. sivulle 150 ja annoin sitten periksi. Lannistuin jotenkin lukujen loputtomaan pituuteen, bussilukijana kaipaa hallittavampia kokonaisuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norkku, sinäkin! :) Bussikirjana Franzenin kirja onkin varmasti ollut melkoisen raskas kaikella tapaa, raskaan sisältönsä lisäksi se on muutenkin melkoinen möhkäle. :D

      Poista
  4. Hyvä Sara, joskus voi antaa olla ja lukea jotain joka sytyttää oikeasti. :)

    Lukukuukautesi vaikuttaa huipulta, en ole itse lukenut noista yhtään mutta melkein kaikki kiinnostavat todella paljon.

    Ihanaa heinäkuuta!

    VastaaPoista
  5. mä yritän kestää ja antaa teille vapauden olla tykkäämättä vapaudesta. mutta vaikeaa se on ;) kyllä minäkin periaatteessa ymmärrän, miksi joku ei siihen hurmaantuisi, mutta minulla se on aivan parhaiden kirjojen joukossa. koskaan.

    VastaaPoista
  6. Luin Franzenin Muutoksia, jossa oli myös paljon noita sinun luettelemiasi elementtejä. Lukukokemus oli vähän kahtalainen, toisaalta väsyin myös noihin faktatietoihin eri asioista (varsinkin, kun ne koskettelivat alueetta, josta en itse mitään ymmärtänyt) mutta tarinanana taas pidin ja luin kirjan loppuun. Tuon kokemuksen jälkeen en ole pitänyt Vapauden kanssa mitään kiirettä, ehkä joskus, jos vastaan tulee.

    VastaaPoista
  7. Sulla on ollut kyllä hyvä lukukuukausi. Mie lainasin jo uusimman Makinen, mutta en ole vielä ehtinyt sitä lukemaan. Ilahdutti kuulla, että se on mielestäsi huikean hieno kirja (postauksesi luenkin vasta sitten, kun olen kirjan lukenut).

    Onhan se vapauttavaa, kun ei ole pakko lukea loppuun kirjoja, jotka eivät lukuhetkellä jostain syystä kiinnosta.

    VastaaPoista
  8. Voi, kun vois pitää irl jotenkin yhteyttä. Meidän kylän kirjakaupassa oli 60 prossan ale (loppuunmyynti) kirjoista ja aattelin, että oisin voinu sulle sieltä noukkii toivomasi puuttuvat teokset. :D Mut olin käymässä vikana ale-päivänä, joten se idea sit jäi.

    VastaaPoista
  9. Franzenista ei ole kokemusta, mutta takkuavasta lukemisesta kyllä. Keskeyttämisestä aiheutuvaa vapauttavaa kokemusta voisin kaivata minäkin, mutta kun se keskeyttäminen on minulle niin vaikeaa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit