Hella Wuolijoki: Niskavuoren leipä


Hella Wuolijoki: Niskavuoren leipä (Lasipalatsi, 2001. 1. painos 1939. 91 sivua.)

Niskavuoren leipä on ennen talvisodan alkua ilmestynyt jatko-osa Wuolijoen ensimmäiselle Niskavuori-näytelmälle, Niskavuoren naisille. Ensimmäisessä näytelmässä lukija tutustuu niskavuorelaisiin. Näytelmän ydinhahmoja ovat vanha emäntä Loviisa, hänen poikansa ja vanhaa hämäläistä suurtilaa isännöivä Aarne, tämän vaimo Martta, sekä paikkakunnalle uudeksi kansakoulunopettajaksi saapuva neiti Ilona Ahlgren. Aarnen ja Martan rakkaudeton ja alkujaankin lähinnä rahan vuoksi solmittu avioliitto on näivettynyt, ja kun mies tapaa uuden kouluneidin - joka sattuu vielä olemaan oppineisuutensa ja sivistyneisyytensä lisäksi moderni, itsevarma ja sangen viehättävä ilmestys -, rakastuu hän päätä pahkaa. Niskavuoren isännän ja opettajattaren välille syntyy salainen suhde, ja yölliset käynnit kansakoulun opettajankamarissa johtavat opettajaneidin raskauteen ja Aarnen ja Martan avioeroon. Vanha emäntä on pakotettu valitsemaan puolensa: hän katkaisee yhteyden poikaansa ja tukee katkeraa miniäänsä, joka on synnyttänyt Niskavuorelle neljä perijää.

Kolminäytöksinen Niskavuoren leipä alkaa samasta asetelmasta kuin edeltäjänsä: vietetään Loviisan-päivää ja paikkakunnan silmäätekevät ovat saapuneet Niskavuoren saliin juhlistamaan vanhaa emäntää. Niskavuoren naisten tapahtumista on kulunut viisi vuotta, Aarne ja Ilona ovat menneet naimisiin ja asettuneet perheineen Helsinkiin. Katkera Martta kantaa yhä kaunaa entiselle miehelleen, mutta miehenkaipuussaan hän on langennut talon pehtorin käsivarsille. Juhlapäivän iltana hän paljastaa vanhalle emännälle olevansa pieniin päin, ja on selvää, että Martan on mentävä uusiin naimisiin välttääkseen itsensä ja Niskavuoren ylle lankeavaa häpeää. Uuden avioliiton myötä Niskavuori ja sen omaisuus olisivat luisumassa pois suvulta, ja vanhan emännän on pakko ottaa ohjakset käsiinsä pelastaakseen talon niskavuorelaisille. Vuosien hiljaisuuden jälkeen hän lähtee tapaamaan Aarnea sovinnonteko mielessään, ja kutsuu samalla koolle muutkin lapsensa.

MATTI: Mummu hyvä, mitä meidän sitten pitäisi teidän mielestänne tehdä? Minun täytyy päästä heti tärkeään neuvotteluun. Mummuhan käsittää, että minulla on valtakunnan asiat hoidettavana. 

EMÄNTÄ: Niskavuori ennen muuta on teidän valtakuntanne. Siellä on teidän ja lastenne omaisuus, koko suvun maine ja elämä.

MATTI: Mummu hyvä, siitä suvun maineesta me kyllä itse pidämme huolen. 


EMÄNTÄ: Vai niin, etenkin Aarne on tähän asti siitä pitänyt huolta. Minä olen kestänyt yhtä ja toista näinä vuosina Martan kanssa - valittamatta. Nyt minä tulin tänne pyytääkseni teiltä apua, jotta talo voitaisiin pelastaa Aarnen pojalle. Minusta tuntui, etten enää jaksaisi yksin hoitaa tätä asiaa. 

AARNE: Vihdoinkin asia, jota meidän äiti ei jaksa yksin hoitaa.


Vanhojen Suomi-Filmien suurena ystävänä olen aina rakastanut Niskavuori-elokuvia, mutta vasta nyt tutustuin Wuolijoen näytelmiin painetussa muodossa. Lukukokemus oli mainio: teksti elää, kieli on hämmästyttävän nykyaikaista, ja etenkin Niskavuoren Loviisan repliikkien kuivakka ja pureva huumori riemastuttavaa. Näytelmässä ei näennäisesti tapahdu paljoakaan, mutta rivien väleissä kuohuu. Dialogi heijastaa kaikellaan 30-lukulaista suomalaista aatemaailmaa ja asenneilmapiiriä, jossa sekoittuvat velvollisuudet, häpeä, vanhurskauden ihannointi, sukupuolimoraali, ja kuitenkin toisaalta uuden sukupolven halu ja pyrkimys muutokseen.

Aikalaiskuvauksena Wuolijoen näytelmä on verraton, mutta parhaimmillaan ja eniten ajatuksia herättävänä Wuolijoki on mielestäni kuvatessaan naisen elämää 1930-luvulla. Niskavuori-näytelmät pitävät sisällään monia erilaisia naiskuvia: Vanha emäntä Loviisa on suvun patriarkka, jonka henkinen asema ja arvovalta ovat kiistämättömät. Loviisaa kunnioitetaan ja ihaillaan, ja vaikka emäntä näyttäytyy tekstissä oikeudenmukaisena ja lopulta jopa lempeänä hahmona, uskaltaa harva häntä tosissaan uhmata tai vastustaa. Martta puolestaan on melko epämiellyttävä hahmo, mutta tätä hysteriaan, pahansuopuuteen ja katkeruuteen taipuvaista naista kohtaan herää lopulta jonkinlainen säälin tunne: menettäähän Martta miehensä ja itsekunnioituksensa toisen naisen vuoksi, ja hänen osakseen koituvat rakkaudeton elämä ja velvollisuus kasvattaa isänsä hylkäämät Niskavuoren perilliset suoraselkäisiksi aikuisiksi. Tämä toinen nainen, Ilona, kuvataan sen sijaan etenkin Niskavuoren leivässä jonkinlaisena ihannenaisena: hän on lempeä ja taipuisa, esimerkillisesti miestään tukeva ja kannustava vaimo, hyvä äiti, sekä opettajana oppinut ja sivistynyt, moderni maailmannainen, josta kaikkien on helppoa pitää. Ilonassakin on kuitenkin se toinen puoli: nainen, joka on ollut valmis oman onnensa vuoksi rikkomaan perheen.

Wuolijoen naishahmot ovat kaikki omalla tavallaan vahvoja, moniulotteisia ja särmikkäitä, aitoudessaan lopulta hyvin samankaltaisia kuin naiset nykyaikanakin. Näytelmälle leimallista on myös yksilön ulkopuolelta kohoava paine ja sen merkitys. Yhteisön moraaliset odotukset ovat näennäisen korkeita, mutta kaksinaismoralismi kukoistaa: naisia ja miehiä eivät koske samat säännöt, ja se, mitä miehen kohdalla katsellaan sormien välistä, tuomitaan naisen kohdalla ankarasti. Naisen aseman ja vahvojen naishahmojen kuvaajana Wuolijoki onkin mestarillinen.

Niskavuori-sarjaan kuuluu vielä kolme muutakin näytelmää; Niskavuoren nuori emäntä, Niskavuoren Heta ja Entäs nyt, Niskavuori. Aion ehdottomasti lukea kahden ensimmäisen näytelmän jälkeen loputkin, sekä palata pitkästä aikaa Niskavuori-filmatisointien pariin. Tähän Niskavuoren leipään perustuvan elokuvan Niskavuoren Aarne ohjasi Edvin Laine vuonna 1954, ja sen pääosissa ovat ihanat Tauno Palo Aarnena, Elsa Turakainen vanha emäntä Loviisana, Rauni Ikäheimo Ilonana ja Hillevi Lagerstam Marttana.

Tällä bloggauksella osallistun Ylen Kirjojen Suomi -tapahtumaan ja Kirjablogit ja 101 kirjaa -haasteeseen.




Kommentit

  1. Kiitos, Sari! ❤ Näin juuri Erkki Tuomiojan haastattelun tästä mumminsa kirjasta ja kyllä hänkin korosti naisten keskeistä asemaa Niskavuori-näytelmissä. Ovathan nämä valtavan hienoja näytelmiä. Taidanpa minäkin lukea nämä kaikki.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit