tiistai 17. kesäkuuta 2014

Colin Dexter: Viimeinen bussi Woodstockiin


Colin Dexter: Viimeinen bussi Woodstockiin (Otava, 2003. 280 sivua. Alkuteos Last Bus to Woodstock, 1975. Suomentanut Ilkka Terho.)

  Morse meni ison peilin eteen, otti taskustaan kamman ja ryhtyi sukimaan harvenevia hiuksiaan. Hän veti huolellisesti muutaman suortuvan takaraivolla näkyvän laajan kaljun läiskän yli ja työnnettyään kamman takaisin taskuun kysyi hämmentyneeltä ylikonstaapelilta näyttikö hän nyt paremmalta.
  “Jos Sylvia ei mennyt bussilla, taksilla eikä poikaystävän kyydissä, niin miten ihmeessä hän pääsi Woodstockiin? Muista, että jollakin konstilla hän aivan varmasti pääsi sinne.”
  “Hänen on täytynyt liftata, sir.”

Lämpimässä syysillassa kaksi nuorta naista etsii kyytiä päästäkseen Oxfordista vajaan viidentoista kilometrin päässä sijaitsevaan Woodstockin kylään. Jotain tapahtuu, ja toinen naisista löytyy myöhemmin illalla erään woodstocklaisen pubin sisäpihalta. Nainen lojuu maassa, ja hänet on raa'asti murhattu. Rikosta alkaa tutkia kokenut ja omaperäinen komisario Morse, joka saa avukseen nuoren ja tunnollisen ylikonstaapeli Lewisin. Tutkimukset johdattavat parivaljakon nuorten naisten asuntolaan, jossa käykin pian ilmi, että monella tuntuu olevan jotakin salattavaa.


Viime viikolla Suomessa vietettiin ensimmäistä kertaa kirjakauppiaiden lanseeraamaa valtakunnallista Dekkariviikkoa. Itse juhlistin kyseistä mukavaa teemaviikkoa lukemalla uudelleen tämän Colin Dexterin esikoisteoksen, joka aloittaa monien rakastaman Morse-sarjan. Olen ollut Morse-fani kirjoihin perustuvan televisiosarjan myötä jo pitkään, ja erityisesti tuoreehko Ylenkin esittämä Nuori Morse -sarja (Endeavour) on ollut kovasti brittidekkareita rakastavaa sydäntäni lähellä. Tänä vuonna Morse-sarjan pariin minua houkuttelee myös toinen seikka: olen matkustamassa kuluvana kesänä Oxfordiin, ja mikäpä olisi parempi tapa virittäytyä tunnelmaan, kuin lukea kaupunkiin sijoittuvaa kirjallisuutta! Komisario Morse taitaakin olla se tunnetuin Oxfordissa vaikuttava kuvitteellinen hahmo, joten voisin kuvitella useammankin Morse-dekkarin kuuluvan tämänvuotiseen kesälukemistooni.

Jo tässä Dexterin esikoisteoksessa vanhan yliopistokaupungin, sekä sen liepeillä sijaitsevan Woodstockin kylän kuvaus hurmaa, siitäkin huolimatta, että ne toimivat kulisseina nuoren naisen murhalle. Tapahtumapaikat näkee silmissään, ja kaikki on muutenkin niin perin brittiläistä: murhaa ratkotaan pubissa tuopin tai skottilaisen viskin äärellä, ja todistajia kuultaessa juodaan samalla iltapäiväteetä, kuinkas muutenkaan. Asiat etenevät omalla painollaan ja kerrontaa leimaa ilahduttava tyyneys ja rauha - juuri tällaisia englantilaisia cozy mystery -tyyppisiä dekkareita luen kaikkein mieluiten. En kaipaa väkivaltaisilla yksityiskohdilla mässäilyä, nopeaa toimintaa tai takaa-ajoja, vaan minusta on ihanaa lukea pehmeää jännitystä, jossa rikoksia ratkotaan terävällä älyllä jossain siellä bitterin juonnin ja Timesin lukemisen lomassa.

  Hän vaikeni äkkiä ja värähti tahattomasti. Harmaa päivä alkoi valjeta hänen mielessään, ja nousevan auringon säteet puhkoivat aamun mystisiä mustelmantummia pilviä. “Mi onni saada elää sinä aamuna.” Taisi olla Wordsworthia. Se oli ollut Timesin sanaristikossa viime viikolla. Vesi alkoi viimeinkin vetäytyä hiekkarannalta. Valkoharjaiset tyrskyt vyöryivät yhä lakkaamatta ja väsymättä rantaan, mutta niiden voima oli vähentynyt. Hän näki Suuren Selityksen silmiensä edessä; viimeinen pikku hiekkalinnake oli säilynyt sortumatta mahtavan meren syleilyssä.

Miljöötä tai brittikulttuuriakin hurmaavampi on dekkarin päähenkilö, komisario Morse, johon lukijan on helppoa kiintyä jo ensirepliikeistä alkaen. Komisario on älykäs ja sympaattinen hahmo, joka rakastaa intohimoisesti sanaristikoita, kirjallisuutta ja klassista musiikkia, hänellä on silmää naiskauneudelle, eikä hän kaihda hyvää viskiä tai olutta virantoimituksessakaan. Viimeinen bussi Woodstockiin henkii myös menneen ajan tunnelmaa. Sen julkaisemisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi neljäkymmentä vuotta, ja ilahduin lukiessani rivien väleissä piilevästä ajankuvauksesta: kännykät ja tietokoneet loistavat poissaolollaan, raportit kirjoitetaan vanhoilla kunnon kirjoituskoneilla, ja jostakin löytyy vielä pubeja, joiden takaosa on "vain miehille".

Vaikka Viimeisessä bussissa Woodstockiin on paikoin pientä esikoisteosmaista kömpelyyttä, ja muutamat käännöksen huolimattomuusvirheet pistävät silmään, on dekkari kokonaisuutena melko mainio lukukokemus. Iloitsen siitä, että Otava on viime vuosikymmenellä vihdoin julkaissut Crime Club -sarjassaan myös aiemmin suomentamattomat Morse-kirjat - nyt dekkarinystävän on mahdollisuus lukea koko sarja tapahtumajärjestyksessä. Itse aion palata Morsen pariin viimeistään elokuisessa Oxfordissa. Ihanaa!

20 kommenttia:

  1. Dexter ja Morse ovat pitkään kuuluneet myös minun suosikkeihini, koulutyttönä katsoin telkkarisarjaa ja opiskeluaikoina aloin lukea niitä englanniksi. Se ihana juttu niissä on myös filmatisoinnin uskollisuus tekstiä kohtaan -- yksityiskohtia myöten.
    Uskon että pidät myös Oxfordista -- olen ollut siellä jonkin verran viime vuosikymmeninä ja voisin helposti asua siellä kesän tai pari (talvisateista en ole niinkään varma) :). Ihanaa vierailua Oxfordissa -- älä unohda käydä Tolkienin ja C.S. Lewisin lempipubissa The Eagle and Child... Siellä Morsekin vissiin joskus piipahtaa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Assyriologi, näitä olisikin varmaan aika ihanaa lukea englanniksi. Ehkäpä ostan reissultani yhden Morse-kirjan! Lainasin myös Morsen ykköskauden dvd:nä kirjastosta, aion katsoa sen vielä ennen matkaa (nyt ei voi, kun kaikki aika menee jalkapalloa katsoessa :D ).

      Minäkin luulen, että tulen pitämään Oxfordista. Lontoo alkaa olla jo kovin tuttu, mutta Oxfordiin matkustan nyt ensimmäistä kertaa. Ja kiitos pubivinkistä, tuollahan on aivan pakko käydä! :)

      Poista
  2. Morse on minunkin suosikkini tv-sarjana, ja kun muutama vuosi sitten luin yhden Dexterin Morse-dekkarin (nimeä en muista), olin siitäkin vaikuttunut. Olisiko silloinen Oxfordin vierailu vähän auttanut asiaa, mutta pidin kirjasta ja haluaisin lukea koko sarjan. Tästä olisi siis hyvä aloittaa! Kiitos innoituksesta taas kerran, Sara! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, olen samaa mieltä, että sinun kannattaisi lukea tätä sarjaa enemmänkin, varsinkin kun olet käynyt Oxfordissa ja tapahtumapaikka on siis tuttu. Ja Morse on kyllä jotenkin niin ihana. <3 :)

      Poista
  3. Dexterin Morseja olen lukenut vain yhden, mutta tv-sarja oli charmikas, ja niin brittiläinen. Sen verran innostuin kirjastakin, että se jäi omaan hyllyyn ja haaveena olisi lukea kaikki järjestyksessä. Kiitos innoituksesta, Sara! <3 Tästähän se sujuvasti lähtisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, lisään vielä: luulen, että tämäkin sarja kannattaa lukea alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä, nyt kun se on mahdollista. En muuten ymmärrä, miksi sarjaa on aiemmin suomennettu vain sieltä täältä! Ja olen samaa mieltä, tv-sarja on aivan mainio. John Thaw oli niin charmikas ja karismaattinen, täydellisen sopiva ja oikea Morse. <3

      Kiitos ihanista kommenteista! <3

      Poista
  4. Pistin sinulle postia. Toivottavasti ehdit jossain välissä lukea :)

    Markku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Markku, myöhäinen kiitos postista! (Vastailen täällä iäisyyden odottaneisiin kommentteihin, huh! :)

      Poista
  5. Pitäisi kyllä lukeakin Morseja! Luulen, että olisivat dekkareita ihan minun makuuni. Ihanasti kirjoitit, kuten aina. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kyllä - uskon täysin, että Morset olisivat sinun(kin) juttusi! <3

      Ja kiitos, ihanasti sanottu! <3

      Poista
  6. Morset voisi tosiaan ottaa lukuohjelmaan ja tällä kertaa 'oikeassa' järjestyksessä! Oxfordin-matkasta olemme vuosia haaveilleet, eikä Morsella ole ihan vähäinen osuus niissä haaveissa. Mukavaa reissua Sinulle! Varmaan saamme kuulla tunnelmista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, Oxfordin-matka oli aivan ihana, suosittelen sitä matkakohteena (muutenkin, mutta ennen kaikkea Morsen vuoksi :). Matkasta on jo pieni iäisyys, mutta olen suunnitellut Oxford-kuvapostauksia ensi viikonlopulle. Silloin luvassa tunnelmia aivan ihanasta kaupungista! :)

      Poista
  7. Minäkin olen suuri Morse-fani - kuten ehkä tiedätkin. Tv-sarjaa katsottiin lapsena koko perheen voimin, ja olen aikoinaan lukenut myös ne sieltä täältä aikoinaan suomennetut kirjat. Vanhoissa suomennoksissa taisi kautta linjan olla vähän kömpelyyksiä, olisivatkohan uudet sujuvampaa kieltä...

    Nuori Morse on myös aivan ihana sarja, ja erinomainen lisä Morse-saagaan.

    Oxfordia silmällä pitäen suosittelen myös Evelyn Vaugh'n Mennyttä maailmaa, jos et ole sitä jo lukenut. Ja tietysti Sayersin Juhlailtaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, tiesinkin Morse-faniudestasi. <3 Ja jaamme myös tämän Nuori Morse -rakkauden, ihanaa!

      Minulla oli Mennyt maailma mukana Oxfordissa, mutten ehtinyt lukea sitä siellä. Haluan lukea sen kyllä jossain vaiheessa, mahdollisimman pian tietty. Ja arvaapa, lainasin juuri Sayersin Juhlaillan juuri sinun suositustesi perusteella - aion lukea sen seuraavana dekkarinani! <3

      Poista
  8. Minäkin taidan tarttua näihin, vaikka en vuosiin ole dekkareita lukenut. Lempeää ja pehmeää jännitystä, mitä sitä voisi muuta toivoa, ihanaa! ; ) Kiitos vinkistä jälleen kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joana, sinä tykkäisit Morseista aivan taatusti! Kokeile! <3 :)

      Poista
  9. Ihana Morse hurmaa aina, niin tv-sarjassa kuin kirjoissakin...

    Mukavaa matkaa Oxfordiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, Morse on tosiaankin hurmaava! <3 Ja kiitos, myös Oxford oli hurmaava, ja matka täydellisen onnistunut.

      Kiitos kommentistasi - vastaus on vain kestänyt aivan luvattoman kauan! :)

      Poista
  10. Sara, tämä sarja on mielettömän hyvä! Ja tämä esikoinen ei poikkea linjasta, vaan päinvastoin, muistan aina tämän.

    Siis saako näitä nyt sidottuna? Minulta puuttuu Neidonmurha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, olen ihan samaa mieltä - loistava dekkarisarja tämä Morse! <3

      Näitä on näkynyt sidottuna ainakin kirjakauppojen alennusmyynneissä. Olen ostanut joitakin omaan hyllyyn, tämä esikoinen oli tosin kirjastolaina. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...