W. G. Sebald: Merkintöjä Korsikasta


W. G. Sebald: Merkintöjä Korsikasta (Tammi, 2016. 69 sivua. Alkuteos Aufzeichnungen aus Korsika. Suomentanut Oili Suominen.)

  Mutta mitäpä me voimmekaan etukäteen tietää historian kulusta, joka määräytyy joidenkin logiikan ulottumattomissa olevien lakien mukaan, jota ohjaavat ja jonka suuntaa muuttavat ratkaisevalla hetkellä usein ennalta arvaamattomat pikkuseikat, jokin tuskin havaittava ilmavirta, maahan putoava lehti tai väkijoukossa vaihdettu katse. Edes jälkikäteen emme pysty selvittämään, miten asiat todella olivat olleet ja mistä tuo tai tämä maailmantapahtuma johtui.

Pääsiäispyhien lukulistalle sopivat loistavasti filosofisia pohdintoja sisältävät ja omaa ajattelua ruokkivat esseetekstit. Pari vuotta sitten uppouduin pääsiäisen aikaan Hannu-Pekka Björkmanin Kadonneisiin askeleisiin, tänä vuonna luin puolestaan Tommi Melenderin huikean esseekokoelman Onnellisuudesta (siitä lisää lähipäivinä). Tämän Sebaldin postuumisti julkaistun teoksen luin kertaalleen jo alkuvuodesta, mutta mieleni teki palata siihen näin hiljaisena, harmaana ja hartaana pitkänäperjantaina. Sebaldin teksteillä on nimittäin merkillinen vaikutus: niitä lukiessa mieli rauhoittuu, hengitys tasaantuu ja syke hidastuu, kiire ja stressi unohtuvat, mieli tyhjenee ja hetkessä ovat läsnä vain lukija ja kirja. Sisimpään astuvat rauha ja taiteen voimaannuttava vaikutus.

Merkintöjä Korsikasta on kesken uransa auto-onnettomuudessa kuolleen W. G. Sebaldin keskeneräiseksi jäänyt esseekokoelma. Se sisältää neljä esseetä, joista viimeinen on oikeastaan vain muutaman sivun mittainen esseen aihio - pieni tekstikatkelma, joka on saanut innoituksensa salaperäisestä, mustavalkoisesta valokuvasta, jonka joku on kirjailijalle lähettänyt. Viimeinen, pahasti keskeneräiseksi jäänyt teksti on kuin kivulias muistutus siitä, että loistava kirjailija menehtyi aivan liian aikaisin.

Ensimmäisissä kolmessa esseessä Sebald kertoo lomamatkastaan Korsikan saarelle, josta hän ei tiedä ennestään muuta kuin että se on paikka, jossa Napoleon on syntynyt. Hän tutustuu saareen, selvittää sen historiaa ja tapakulttuuria, vanhoja taruja ja legendoja. Teksteissään Sebald tekee huomioita ja havaintoja itselleen ennestään vieraasta ympäristöstä. Miljöö on pakahduttavan kaunis: eukalyptukset ja oleanterit, viuhkapalmut, laakeripuut ja myrtit muodostavat keitaan keskelle kaupunkimaisemaa, tuuli puhaltaa mereltä, oliivilehtojen väräjävässä valossa avautuvat näkymät yli vanhojen sukujen perintömaiden, ja hämyisissä museoissa tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Saaren luonto kuiskii tavalla, joka tuo muistoja jostain kaukaa menneisyydestä, ja meren läheisyydessä miehen mielen täyttää ihmeellinen vapaudentunne. Hän kuljeskelee myös saaren hautausmaalla ja tutkii hautakiviä ja korsikalaisvainajien viimeisiä leposijoja - tämän lukeminen saa aikaan jotenkin haikeansurullisen olon, sillä mieleen tulee väistämättä, ettei kirjailija ole varmaankaan aavistanut vieraiden hautojen äärellä olevansa itsekin jo lähellä yllättävää kuolemaansa.

Sebald pohdiskelee ihmisen tekemisten mieltä ja mielettömyyttä. Hän miettii historian kulkua, ja sitä, miten ihmiskunnan menneisyys, sen totuudet ja maailmantapahtumien oikeanlainen tulkinta ovat joskus nykyihmisen ulottumattomissa kaikesta historiantutkimuksesta huolimatta. Hän kuvailee kiehtovasti korsikalaisia hautausrituaaleja, joihin hän oli perehtynyt saarelle suuntautuneen matkansa jälkeen, ja arvuuttelee sitä, millaiseksi kuolema, muistojen säilyttäminen ja vainajien kohtalot muodostuvat tulevaisuudessa, kun ihmiskunta muuttuu, maailman väestömäärä kasvaa kasvamistaan ja jokainen on käden käänteessä korvattavissa ja oikeastaan jo syntymästään saakka ylimääräinen.

  [--] ja koko menneisyys haihtuu ja sulaa muodottomaksi, tunnistamattomaksi ja mykäksi massaksi. Ja kun meillä ei enää ole muistoja ja edessämme on tulevaisuus, jota ainutkaan ihmismieli ei enää voi käsittää, me erkanemme elämästä haluamatta viipyä enää edes tuokion vertaa, emmekä liioin kaipaa pääsyä takaisin edes pieneksi hetkeksi.

Sebaldin esseet ovat kerronnaltaan ihastuttavan verkkaisia. Ne tarjoavat sivistäviä ja kiehtovia pieniä yksityiskohtia korsikalaisesta historiasta ja kulttuurista, ja niiden viipyilevän pohdiskeleva ote lumoaa. Teksti ikään kuin hohtaa lämmintä valoa, ja samalla olo tuntuu haikealta - pieni kokoelma on kuin kirjailijan viimeinen tervehdys toisesta maailmasta. Merkintöjä Korsikasta on hieno, pieni ja surumielinen kirjallinen helmi, jonka uskon tulevani lukemaan vielä lukuisia kertoja.

HelMet-lukuhaaste 2016: 36 - Kokoelma esseitä tai kolumneja

Kommentit

  1. Totta! Pääsiäiseen sopii lukeminen, joka saa pohtimaan kaikenlaista. Kirjat, jotka antavat paljon - pitkäksi aikaa.

    Kirjakaupassa eilen katselin tätä, sillä olen pitänyt paljon lukemistani Sebaldin teoksista. Valitsin nyt muuta, mutta lukematta en aio tätä jättää. Hidasta, sivistävää kirjallisuutta tarvitaan.

    Hyvää pääsiäisen aikaa! <3

    VastaaPoista
  2. Sebald vastaa huutonsa: hän on kaikkea sitä, mitä kelpo kirjailijalta ja hänen teoksilta on lupa odottaa. Surumielistä ja seesteistä, katoavaa mutta on oltu ja eletty. Hänen jalanjäljissään kelpasi Korsikan rinteitä ja polkuja tarpoa, antaa aatosten vapaasti keinua taivaan sinessä...

    VastaaPoista
  3. Juuri lukemassa tätä. Pari hänen teostaan olen lukenut aiemmin,ne ovat tunnelmaltaan vangitsevia. Olen lukenut tätä lyhyttä teosta hetken ja minulle on syntynyt vahvasti vaikutelma siitä, että enemmän kuin kirja tämä teos on maalaus: siihen on keskityttävä ja lauseisiin eläydyttävä, ja niitä tarkasteltava niihin pysähtyen. Erikoisen erilaista.

    VastaaPoista
  4. Olenkin miettinyt, mitä lukisin Helmetin essee-kohtaan. Sain sinulta nyt monta hyvää ideaa! Kiitos <3

    VastaaPoista
  5. Sara-siskoseni, olet oikeassa: pääsiäiseen sopivat erityisen hyvin juuri pohdiskelevat, ajatuksia herättelevät teokset.

    Kamarissani olisi sinulle onnenaiheinen haaste <3

    VastaaPoista
  6. Sebald - taas yksi niitä lukemattomia. Esseet kiinnostavat kovin, joten täytyisi varmasti tämäkin lukea. Kirjoitat tästäkin kirjasta niin kauniisti. ❤

    VastaaPoista
  7. Tiedätkö, luin Sebaldin Saturnuksen renkaat ja pidi, pidin, mutta jotenkin se oli äärettömän melankolinen maailmankuva ja sitten niitä kaheuksia: En ole vieläkään toipunut mitä Belgia teki Kongossa siirtomaaherruutensa aikana. Nyt olisin toivonut faktan olevan fiktiota. Sebald osaa myös kertoa tyylillä, joka saa tuntemaan, että ton kaiken kokee itse. En kyseenalaista ikinä hänetä kirjailija, kysennalaistna itseni hänen hauraana lukijanaan!

    Kaunista pääsiäisen jatkoa sinulle Sara!<3

    VastaaPoista
  8. Tämä on minun listallani "ihan varmasti rakastaisin, jos lukisin". En muista, kuka Helsingin Sanomien toimittaja tätä taannoin kehui jossain kolumnissaan ja siitä lähtien olen ajatellut, että tämä on kirja, johon rakastuisin. Mutta en ehdi nyt rakastua, pitää jättää tämä ihanuus johonkin hetkeen, jossa on aikaa ja tilaa.

    VastaaPoista
  9. Sebaldia löytyy minulta hyllystä, en vain ole vielä ehtinyt tutustua hänen tuotantoonsa, mutta pian! <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit