Johan Bargum: Jäähyväisiä


Johan Bargum: Jäähyväisiä (Tammi, 2003. 147 sivua. Alkuteos Avsked, 2003.)

  Aamulla oli yhtäkkiä syksy. Istuin bussissa ja katselin Lauttasaaren ohi ulapalle. Meri oli vihreä ja näytti kylmältä. Taivas oli menettänyt syvänsinisen elokuunvärinsä. Taivaanrannan saaret olivat nytkähtäneet lähemmäksi. Ympärilläni istuvilla ihmisillä oli päällystakki ja kaulaliina. Autojen pakoputkista tuprusi pieniä valkoisia pilviä. Syksy oli yhtäkkiä tullut. Ja silti sen oli täytynyt tapahtua askel askeleelta, hitaasti mutta varmasti, päivä päivältä.
  Miksi huomaamme muutokset vasta kun ne ovat jo tosiasia?
(Novellista Syyskuinen viikko)

Jäähyväisiä on viiden kertomuksen kokoelma. Novellit ovat erillisiä, ehjiä pieniä kokonaisuuksiaan, mutta ne limittyvät toisiinsa taidokkaan vähäeleisesti, kuin hipaisten toista huolettomasti ohikulkiessaan. Novellien kosketuspinnat ovat usein hiuksenhienoja, mutta sisäinen yhteys niin tokaluokkalaisen pikkupojan, venäläisen ammattirikollisen kuin eläkkeelle jäävän yleislääkärinkin tarinassa tuntuu luonnolliselta, se on olemassa. 

Kertomuksia yhdistää menetyksen teema, luopuminen ja jäähyväiset. Tarinoissa koetaan avioeroja, saatetaan rakasta lemmikkiä viimeiselle matkalleen, pidetään kädestä kuolevaa vanhusta ja vaihdetaan lapsenhoitovuoroa pienen kaupungin linja-autoaseman ankeassa baarissa. Myös taustat ja tunnelmat heijastavat haikeaa alakuloisuutta; on syksy tai pimeä talvi, sataa märkää lunta, asuntojen nurkissa löyhkää yksinäisyys ja epäonnistuminen.

Raskaista aiheistaan huolimatta kerronta ei kuitenkaan vello syvyyksissä, vaan novelleja pystyy lukemaan suhteellisen kevein sydämin. Bargum kertoo hahmoistaan ja näiden kohtaloista lempeästi ja ymmärtäen. Hän ei syyllistä ketään, vaikka näyttääkin että ihmiset ovat heikkoja ja tekevät virheitä. Tarinat ovat pieniä inhimillisiä välähdyksiä, hetkiä muutaman ihmisen matkalta silloin kun elämä lyö vasten kasvoja.

Tässä kokoelmassa Bargumin kieli on viiltävän tarkkaa, lauseet ehjiä ja hallittuja. Hän kirjoittaa hämmästyttävän luontevasti kenestä hahmostaan tahansa; onpa henkilö sitten pieni lapsi, nuori nainen tai surullinen keski-ikäinen helsinkiläispoliisi, hahmon ääni kuulostaa aidolta ja uskottavalta. Novelleillaan Bargum tekikin minuun vaikutuksen; mies on selkeästi hieno ja monipuolinen kirjailija, jonka teksteissä maistuu elämä. Tämä viime vuoden puolella lukemani kokoelma oli ensikosketukseni Bargumin tuotantoon, ja vaikkei kirjasta tullutkaan suursuosikkiani, haluan ehdottomasti jatkaa Bargumiin tutustumista ainakin Syyskesän ja Syyspurjehduksen parissa.

Lukukokemuksen jälkeen jäi toiveikas, jopa valoisa olo. Novelleissaan Bargum osoittaa, että raskaidenkin kokemusten jälkeen elämä jatkuu aina, tapahtui mitä tahansa.

Hetken tunnen itseni merkillisen vapaaksi, tiedäthän, niitä tilanteita jolloin kuvittelee voivansa valita vapaasti ja kaikki ikään kuin seisahtuu. Nyt tai ei koskaan. Lähteä tai jäädä. Nousta laivaan tai jäädä laiturille. Tässä on elämäsi, sinä itse päätät.
(Novellista Hoitotäti)

Kommentit

  1. Olen nyt ihan Bargum-huumassa, ihanaa kuulla että tämäkin on taidokas ja pienieleinen. Novellit voisivat olla hauska näkökulma Syyspurjehduksen jälkeen, kiitos Sara tästä, kirjoitatkin (taas) niin kauniisti ja sydämellä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linnea ihana! <3
      Tykkäsin tosi paljon tästä Bargumin kokoelmasta, siitä jäi lukemisen jälkeen sellainen hyvä ja rauhallinen olo, vaikka novellit sisälsivätkin paljon surullisia asioita. Bargum kirjoittaa valtavan hyvin! <3

      Tulen kohta vierailemaan blogiisi... :)

      Poista
    2. Hyvä ja rauhallinen ja (haikean) surullinen olo on mielestäni parhaita oloja, joka lukemisen jälkeen voi jäädä. <3

      Poista
    3. Totta. Hyvän kirjan herättämät tunteet ovat usein suurta onnea. <3 :)

      Poista
  2. Hieno kirjoituksesi saa vähän harmittelemaan, etten napannut tätä viimeksi kirjastosta, missä se oli näyttävästi esillä novellihyllyssä. Vaikka olisihan se ollut vähän älytöntä, kun omassa hyllyssäkin on niin monta lukematonta Bargumia (kuten todettu, kohtuus ei kuulu hyveisiini)... En ole vielä tutustunut Bargumin novellituotantoon, mutta tämän myötä olen entistä vakuuttuneempi siitä jo etukäteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta nappaa ihmeessä seuraavalla kerralla! :) Jäähyväisiä on tosi nopealukuinen, siinä on sopivasti luettavaa yhdeksi tai kahdeksi illaksi. Ja minut tämä kokoelma ainakin vakuutti, Bargumin pienoisromaaneilta odotan tämän luettuani aika paljon!

      Ja kuule, eipä taida kohtuus kuulua minunkaan hyveisiini, ainakaan silloin kun kirjoista puhutaan... ;)

      Poista
  3. Kuulostaa kyllä ihan Bargumilta ainakin jo lukemieni, Syyskesän ja Syyspurjehduksen perusteella. En ole kovin suuri novellien ystävä, mutta pidän tiiviistä proosasta. Bargumien pienikokoisten, mutta teemaltaan suurien romaanien perusteella uskoisin ihastuvani myös tähän. Pidän siis silmäni auki kirjastoreissulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen opetellut uudelleen lukemaan novelleja, kuten viime vuonna kirjoittelinkin blogiini, on mennyt vuosia etten ole halunnut lukea niitä ollenkaan. Nykyisin minulla on jatkuvasti ainakin yksi keskeneräinen novellikokoelma muiden lukemisten rinnalla. :)

      Minäkin uskon että tulet ihastumaan Jäähyväisiin, joten lainaa ihmeessä kokoelma joskus. <3

      Poista
  4. Hei, tämä on se kirja, jonka luin ensimmäisenä Bargumilta, vuosia sitten! En muistanut kirjan nimeä (se oli kirjastolaina), mutta kansikuvan tunnistin ja kirjoituksesi palautti vähän sisällöstäkin mieleeni :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska yhteensattuma, minäkin kun aloitin Bargum-lukijuuteni samalla kirjalla. Tästä onkin hyvä jatkaa. :)

      Poista
  5. Kuulostaa hienolta! Kun vaikeista asioista kertova kirja jättää rauhallisen, valoisan olon, tietää lukeneensa hyvän kirjan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu, Elma Ilona. Näinkin vaikeista asioista ei varmasti ole helppoa kirjoittaa niin, ettei lukija ahdistuisi liikaa. Bargum onnistuu siinä loistavasti, ja lopputulos on miellyttävä.

      Poista
  6. Ihanat lainaukset! Ja ihana Bargum ja ihana Sara. <3

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olet ihana! <3 :) Ja Bargum myös!

      Kiitos samoin, vaikka viikonloppu alkaakin kohta olla lopuillaan! :)

      Poista
  7. Minä en vieläkään ole aikeista huolimatta päässyt lukemaan Bargumia, mutta löysin viime kuussa kirpparilta parilla eurolla sen hänen aika vanhan teoksen, "Kolme kaksi yksi", jonka luen kyllä ensi kuussa viimeistään.

    Tämäkin vaikuttaa kiehtovalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäänkin innolla odottamaan arviotasi, en muistakaan nähneeni yhdessäkään blogissa kirjoitusta siitä Bargumin kirjasta. En ole myöskään törmännyt kirjaan kirjastossa, joten teos kiinnostaa kovasti.

      Jäähyväisiä on mainio novellikokoelma, suosittelen sitä erityisesti sinulle, koska sinäkin tykkäät lukea hyviä novelleja!

      Poista
  8. Vain yhden kirjan perusteella olen vaikuttunut Bargumista eli Syyspurjehdus vei.

    Tämäkin sopisi melankolisuutensa takia, mutta ei lemmikistä luopumisen. Minulle joka hetki Olgan kanssa on nyt kuin koko elämä.

    Erityisesti pidän viimeisestä sitaatista♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aion lukea Syyspurjehduksen pian, kirja vaikuttaa ihanalta!

      Ja Leena, sinä pitäisit tästä, vaikka tässä eräs kissa elääkin viimeiset hetkensä. Bargum on kirjoittanut sen(kin) kauniisti, minäkin pystyin lukemaan, vaikken yleensä pysty. :) Ja totta, viimeinen sitaatti on ihana. <3

      Rapsutuksia Olgalle! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit