perjantai 9. marraskuuta 2012

A.S. Byatt: Pieni musta kirja


A.S. Byatt: Pieni musta kirja (Teos, 2012. 204 sivua. Alkuteos Little Black Book of Stories, 2003. Suomentanut Kersti Juva.)

  "Ja miksi te kirjoitatte, neiti Fox?" 
  "Tuskin minun kohdallani voi vielä puhua kirjoittamisesta. Mutta kirjoitan koska pidän sanoista. Jos minulla olisi samanlainen suhde kiveen, veistäisin varmaan kiveä. Pidän sanoista. Pidän lukemisesta. Panen tietyt sanat merkille. Siitä saan sykäyksen."

(Novellista Materiaalia)


Pieni musta kirja on kokoelma lyhytproosaa, se sisältää viisi keskenään melko erilaista novellia. Olio metsässä kertoo kahdesta nuoresta evakkotytöstä, jotka lähetetään Lontoosta Englannin maaseudulle sotaa pakoon. Tytöt lähtevät tutkimaan tilapäismajoituksena toimivan kartanon maita, ja metsässä he näkevät näyn, joka pesiytyy mieleen kuin lapamato sisuksiin. Kehotaidetta esittelee meille synnytyslääkärin, sekä nuoren köyhän taiteilijatytön. Mies järjestää tytölle työtä lääketieteellisten kuriositeettien kokoelman lajittelijana. Miten karmivat museoesineet inspiroivat nuorta taiteilijaa? Kivinainen kertoo äitinsä menettäneen naisen tarinan. Äidin kuoleman myötä nainen menettää myös osan itsestään, ja alkaa vähitellen muuttua kiveksi - aivan kirjaimellisesti. Elämä kuljettaa hänet lopulta islantilaisen kivenveistäjän luo, ja alkaa matka kohti tuntematonta.

Materiaalia päästää meidät kurkistamaan nuoruudessaan kirjailijana menestyneen, mutta sittemmin urallaan mahalaskun tehneen Jackin vetämälle kirjoituskurssille. Keskinkertaisten kirjoittajien joukosta löytyy harvinainen helmi, kahdeksankymmentäkaksivuotias vanhapiika, neiti Cicely Fox. Pinkki nauha kertoo iäkkäästä miehestä, joka hoitaa kotona sekavaa ja vimmaista dementoitunutta vaimoaan. Tämä elää omassa maailmassaan ja vaatii jatkuvaa huolenpitoa ja vahtimista. Eräänä yönä heidän kotiinsa saapuu outo nuori nainen, joka vaikuttaisi olevan makuuhuoneessa nukkuvan vaimon haamu.


Aloin lukea tätä Byattin tuoreinta suomennosta innokkaana ja kovin odotuksin. Naisen edellinen suomennettu teos, Lasten kirja, on huikea runsaudensarvi, jota olen lukenut pitkään ja hitaasti nautiskellen (niin hitaasti, että kirja on edelleenkin vielä kuukausien lukemisen jälkeen vähän kesken :). Lasten kirjassa tuntuu olevan kaikki kohdallaan ja olenkin ollut siihen ja samalla Byattin kirjoitustyyliin kovasti ihastunut. Kun sain Pienen mustan kirjan käsiini, halusin heti päästä lukemaan sitä, etenkin kun teosta markkinoidaan "kokoelmana selkäpiitä karmivia tarinoita, joissa lukija pääsee kurkistamaan toiselle puolelle".

No, selkäpiitäni ei karminut enkä välttämättä edes pitänyt jokaisesta novellista, mutta on pakko myöntää että kaikesta huolimatta vaikutuin lukemastani suuresti. Byatt tarjoilee lukijalle kiehtovan sekoituksen mielenkiintoisia ja hieman arvoituksellisia henkilöhahmoja, historian tuulahduksia, viittauksia taiteeseen, kirjallisuuteen ja pohjoismaiseen mytologiaan, timanttisia ajatelmia, sadun ja fantasian elementtejä, sekä parissa novellissa jopa niitä kaipaamiani pieniä kauhun nyansseja, jotka tuovat mieleeni Edgar Allan Poen kauhunovellit. Kokonaisuuden viimeistelee pieni ripaus arjen mystiikkaa. Kieli on huoliteltua ja kirjailijalle tyypillisesti rikkaan rönsyilevää. Byattin tekstit välittävät kuvaa viisaasta ja sivistyneestä naisesta, jolla on pitkän elämänkokemuksen lisäksi valttinaan laaja lukeneisuus.

Ei ole epäilystäkään, etteikö Byatt olisi Suuri Kertoja. Nyt kun lukemisesta on kulunut hieman aikaa, huomaan tarinoiden tunnelmien ja tapahtumien palautuvan edelleen vaivatta mieleeni. Vaikken tosiaan välttämättä pitänyt jokaisesta novellista, ymmärrän niiden vaikuttaneen minuun vahvasti ja jääneen vaivaamaan mieltäni. Viidestä kertomuksesta ehdottomat suosikkini olivat Materiaalia, sekä erityisesti teoksen päättävä huikean hieno Pinkki nauha. Vähiten pidin Kivinaisesta, joka lukiessa tuntui pitkäpiimäiseltä ja jopa uuvuttavan yksityiskohtaiselta. Yllättävää kuitenkin itselleni on se, että juuri Kivinainen herättää näin jälkikäteen mielessäni voimakkaimpia tuntemuksia ja muistikuvia, novellin karut islantilaismaisemat elävät mieleni perukoilla niin vahvoina että melkein kuulen myrskytuulen puhaltavan kallioiden ja geysirien välistä. Kertomuksen naisen kohtalonomainen metamorfoosi herättää edelleen paljon kysymyksiä ja ajatuksia.

Pieni musta kirja on näennäisesti helppolukuinen, mutta todellisuudessa se vaatii aikaa ja paneutumista. Vähän yli kahdensadan sivun mittaisella matkalla Byatt haastaa lukijan antautumaan tarinoidensa verkkaiseen maailmaan, jossa lukijalla on tilaa tehdä vapaasti omia tulkintojaan. Tämä on hieno teos, johon varmasti vielä joskus palaan, uskon kirjan toisella lukukerralla antavan paljon lisää ja avautuvan uudella tavalla.

4 kommenttia:

  1. Ihanaa, että luit tämän jo! Minäkin aloittelin kirjaa alkuviikolla, ehdin lukea kaksi ensimmäistä tarinaa (ihastuin ensimmäiseen, se on täydellinen, toinen vaati enemmän), mutta sitten iski kova kuume ja angiina. Tänään on ensimmäinen kuumeton päivä ja koska olen edelleen sairaslomalla, aion iltapäivällä uppoutua taas Byattin erikoisiin - erikoisen hienoihin - teksteihin.

    Lasten kirja oli minullakin kesken liki puoli vuotta. Alkukesästä luin sen loppuun ja se on oikea mestariteos. Ostin kirjamessuilta Riivauksen, jota säästelen joululomakirjakseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, en malttanut olla aloittamatta tätä, vaikka Lasten kirjakin on vielä kesken. Ja totta puhuen se on ollut jo tosi kauan kesken, aloitin sen nimittäin melko pian kirjan ilmestymisen jälkeen, ja sehän on ollut (hyvänen aika sentään!!) viime syksynä. :D Kirja ei ole enää edes paljoa kesken. Olen odotellut täydellistä lukuaikaa ja -rauhaa, mutta ehkä pitäisi vain tempaista ja lukea se piakkoin loppuun. :)

      Pieni musta kirja on kyllä tosi hieno. Ihastuin myös kovasti ensimmäiseen novelliin, siinä oli kaikessa brittiläisyydessään jotenkin kaikki kohdallaan ja aikakausikin oli juuri sitä, mistä mieluiten luen. Mutta jälkikäteen huomaan novellin (hieman) ahdistavan minua, siksi en tekstissäni nostanut sitä suosikkieni joukkoon. Kaikissa viidessä tarinassa on ahdistavia elementtejä, mutta jostain syystä Olio metsässä on jäänyt ahdistamaan eniten.

      Minäkin päädyin ostamaan kirjamessuilta Riivauksen (kiitos vinkistä! <3), ja toivon myös pian ehtiväni sen pariin. Ostin myös Lasten kirjan vihdoin omaksi, enää ei tarvitse jatkuvasti olla lainaamassa sitä kirjastosta, kun lukuaika on niin äärimmäisen pitkäksi venähtänyt. :)

      Voi ei, olet kipeänä! Paljon lämpimiä ajatuksia sinne, toivottavasti paranet pian! <3

      Poista
  2. Minäkin odotan kovasti pääseväni lukemaan tätä. Ihailen A. S. Byattia valtavan paljon. Jos pitäisi valita, kuka elävä kirjailija haluaisin olla, valitsisin heti Byattin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outi, Byatt on kyllä aivan käsittämättömän upea ja taidokas kirjailija. Toivottavasti pääset pian lukemaan Pientä mustaa kirjaa!

      Mielenkiintoinen ajatus, kuka elävä kirjailija haluaisin olla!? Itse voisin haluta olla (vaikkapa päivän ajan) Haruki Murakami, ihan vain että pääsisin sellaisen pään sisään, joka pystyy kirjoittamaan niin uniikin mielikuvituksellisia tekstejä. :) Murakamina voisin myös kisata yhden triathlonin (nuoruuteni haave, jota fysiikkani vain ei ole sallinut).

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...