Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi


Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi (Otava, 2012. 535 sivua. Alkuteos The Stranger's Child, 2011. Suomentanut Markku Päkkilä.)

  Totta kai kuolleita muisteltiin ja heidän velkansa annettiin anteeksi, ja anteeksiantaminen kuului suremiseen muutenkin. Ei liioin käynyt kiistäminen, että Cecil oli ollut fiksu ja rohkea ja särkenyt varmasti sydämen jos toisenkin lyhyen elämänsä aikana. Tuskinpa kukaan muu kuin Louisa kuitenkaan halusi Cecilille uutta kunnianosoitusta vuosikymmen kuoleman jälkeen. Siinä he istuivat ja itse kukin osallistui keskusteluun nöyrästi vähäpätöisellä panoksellaan. Tuntui kuin pöydässä olisi leijunut luotaantyöntävänä lemuna valheellista hurskautta ja kuuliaista alamaisuutta, joka kohosi kohti kattokupoleita kuin keitetyn kaalin haju.

Eletään kesää 1913 Englannin maaseudulla, Stanmoressa. Aristokraattinen nuori runoilijanalku Cecil Valance vierailee cambridgelaisen opiskelutoverinsa George Sawlen kotona heidän maaseutukartanossaan Two Acresissa. Karismaattinen Valance onnistuu hurmaamaan koko Sawlen perheen, ja erityisesti Georgen 16-vuotiaan pikkusiskon, Daphnen. Vierailunsa aikana Cecil kirjoittaa Daphnen muistikirjaan pitkän Two Acres -nimisen runon, jonka arvo sittemmin nousee mittaamattomaksi - jopa Winston Churchill siteeraa runoa The Timesissa. 

Euroopassa kuohuu ja pian Valancen vierailun jälkeen alkaakin ensimmäinen maailmansota. Valance kaatuu Ranskan Maricourtissa heinäkuussa 1916 vain 25-vuotiaana. Miehen runot jäävät elämään omaan elämäänsä, ja jo kymmenen vuoden kuluttua hänen kuolemastaan kirjoitetaan ensimmäiset Valance-muistelmat. Vuosikymmenten jälkeen uteliaisuus nuorta runoilijaa kohtaan elää yhä, ja muuan nuori Paul Bryant alkaakin ottaa selvää siitä, kuka ja mikä Cecil Valance oli miehiään - yläluokan kasvatti, runoilija, vuorikiipeilijä, soutaja, viettelijä? Homo? Kenelle Two Acres todellisuudessa oli kirjoitettu?


Vieraan lapsen lukeminen oli minulle sen luokan ikuisuusprojekti, että olisi voinut kuvitella kirjassa olevan tuplasti enemmän sivuja. Aloitin kirjan lukemisen jo ennen joulua ja sain sen loppuun vasta viime viikolla, sain siis kulutettua lukemiseen miltei kaksi kuukautta! Lukukokemus oli lopulta varsin palkitseva, Vieraan lapsi on tuhti pakkaus, jolle kannattaa antaa aikaa.

Tämä Hollinghurstin seitsemäs (mutta vasta ensimmäinen suomennettu) romaani on loistava englantilainen ajankuvaus, ja yläluokkaisessa brittiläisyydessään se hurmasi minut lähes täysin. Tiesin jo etukäteen odottaa hyvää: romaani, joka sisältää englantilaisia menneen maailman tuulahduksia, viktoriaanisia maaseutukartanoita, Tennysonin runojen ääneenlukua sateen ropistessa taustalla, sekä (muoto)puutarhoja sameanvihreine hevoskastanjoineen, kukkivine kärhöineen ja villiviiniköynnöksineen jotka leviävät talon ikkuna- ja oviaukkojen ympärillä kuin huhupuheet, ei voi ainakaan tämän anglofiilin kohdalla mennä kovin pahasti metsään.

Vieraan lapsi kuvaa ansiokkaasti paitsi muistamista ja unohtamista, mielikuvituksen roolia ihmisen muistoissa sekä vähittäistä mutta väistämätöntä asioiden ja ihmisten unohduksiin painumista ajan myötä, myös homoseksuaalisuutta eri aikakausina. Se sisältää erinomaisesti kirjoitettua himoa, varastettuja hetkiä, kiellettyjä ajatuksia ja salattua vimmaa, ja vaikka on totta että homoseksuaalisuudesta on kirjoitettu lukemattomia kirjoja ennen Hollinghurstiakin, on Vieraan lapsella mielestäni tämänkin teeman suhteen oma mielenkiintoinen sanansa sanottavana. Kerronta tuntuu aidolta ja uskottavalta, ja siinä mielestäni näkyy aiheen tärkeys ja omakohtaisuus kirjailijalle itselleen - itsekin homoseksuaali Hollinghurst on nimittäin tutkinut jo Oxfordissa opiskellessaan kolmen kuulun (homo)kirjailijan, Ronald Firbankin, E.M. Forsterin ja L.P. Hartleyn tekstejä. Vieraan lapsen kiehtovimpina henkilöinä koin Cecil Valancen (jonka ympärille romaani kietoutuu siitäkin huolimatta että mies esiintyy elävänä henkilönä vain kirjan ensimmäisessä osassa) ja myöhemmin kirjassa esiintyvän Peter Rowen - kaksi voimakasta persoonaa, joita yhdisti homoseksuaalisuuden lisäksi silmiinpistävä vetovoimaisuus ja suorastaan röyhkeä itsevarmuus.

Romaani alkaa verkkaisesti ja vaatii aikaa ja keskittymistä. Vieraan lapsi ei ole helppo kirja, Hollinghurst todella haastaa lukijansa. Romaani on jaettu viiteen osaan, ja ajallisesti siinä liikutaan ensimmäistä maailmansotaa edeltävistä vuosista '20-, '60-, '70- ja '80-luvun kautta aina meidän aikaamme, vuoteen 2008. Kerronta ja tapahtumat linkittyvät toisiinsa lähinnä edesmenneen Cecilin, sekä Daphnen ja Georgen kautta, mutta koska jokaisessa osassa asioita tarkastellaan taas uusien henkilöiden silmin, kestää lukijalla aina uuden osan alkaessa hetken päästä kärryille siitä kuka on kukin. Henkilöitä on paljon ja ihmisten väliset suhteet ja emotionaaliset lataukset selviävät lukijalle pikkuhiljaa. Romaani tarjosi haasteellisuudessaan kuitenkin ilahduttavia oivalluksen hetkiä, tuntui palkitsevalta pystyä vähitellen hahmottamaan, miten tapahtumat, henkilöt ja paikat lopulta toisiinsa liittyivät. Ihailin Hollinghurstia läpi teoksen, hän on onnistunut luomaan toimivan kokonaisuuden, useamman sukupolven historian, jossa jokainen pienikin yksityiskohta on tarkkaan harkittu ja uskottava.

Kirjailija kuvailee pikkutarkasti ja yksityiskohtaisesti ympäristöä, hetkiä sekä henkilöitä heidän kasvojaan, liikehdintäänsä ja puhetapaansa myöten. Ymmärrän sen, että tämänkaltainen kerronta jakaa mielipiteitä ja saattaa jopa vieraannuttaa lukijoita, mutta itse koin sen ihastuttavana. Olen muutenkin löytänyt itsestäni viime vuosina proustilaisen kerronnan ystävän (etenkin luettuani juuri Proustia ja Päätaloa), ja rakastin Vieraan lapsessa juuri sen runsasta kuvailua kaikessa pikkutarkkuudessaan.

Eniten rakastin kirjassa sen alkua, kahta ensimmäistä osaa, joiden tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1913 ja 1926. Myös kolmas, 1960-luvulle sijoittuva osa sai minut huokailemaan ihastuksesta - rakastin kaikkea sitä pinnan alla tapahtuvaa kuohuntaa, poltetta josta Hollinghurst kirjoittaa näennäisen tyynesti. Kirjan loppuosa oli kuitenkin mielestäni hieman turhan raskassoutuista ja jaarittelevaa, ja vaikka se sisälsikin omalla laillaan kiinnostavia yksityiskohtia, tukahdettua uteliaisuutta ja arkaluontoisuuden usvaan eksyviä keskusteluja, koin sen hienoisena pettymyksenä huikean alun jälkeen. Myös kirjan loppu oli erikoinen, avoimuudessaan se jätti minut kevyesti huvittuneeseen hämmentyneisyyden tilaan: tiesin lukeneeni hienon romaanin, mutta en ollut aivan varma, mitä siinä oli tapahtunut. Kokonaisuudessaan, hurmaavassa yläluokkaisessa brittiläisyydessään ja kaikessa avautumattomassa salaperäisyydessäänkin Vieraan lapsi jätti kuitenkin hyvän jälkimaun, ja vaikken lopun pienestä raskassoutuisuudesta johtuen rakastunutkaan kirjaan täysin varauksetta, vakuutuin ja ihastuin niin, että haluan tutustua Hollinghurstin tuotantoon enemmänkin. 

  Jotkut kirjat jäivät mieleen värikkäinä varjoina näkökentän rajamailla, epämääräisen tavoittamattomina kuin jokin mikä vilahtaa sateessa kiitävän ajoneuvon ikkunasta nähtynä: suoraan katsottuina ne kuitenkin hävisivät. Toisinaan mieleen jäi ilmapiiri, kenties jokin kohtaus pääpiirteissään: Regentin puistoa toimiston ikkunasta katseleva mies, sateiset kadut - jokin sameasti hahmotettu tilanne, jonka alkulähteestä hän ei ollut päässyt perille eikä tulisi ikinä pääsemäänkään; se oli vain jokin kirja, jonka hän oli lukenut joskus viimeisen kolmenkymmenen vuoden varrella.

Vieraan lasta on luettu blogeissa jo melko paljon ja se on jakanut mielipiteitä puolesta ja vastaan. Kurkatkaapa vaikka kirjaan ihastuneiden LiisanKaroliinan ja Pekan tunnelmia, ja vastapainoksi pettyneiden Amman ja Ilselän Minnan arvioita.

P.S. Erityismaininnat on annettava vielä kirjan kannesta ja suomennoksesta, kumpikin on huikean hieno!

Kommentit

  1. Minä olen jostain syystä niin varma, että tämä on minun kirjani. Kunhan vielä ehtisin lukemaan tämän jossan vaiheessa. Kansi on todella ihana, voisin tarttua tähän jo ihan sen vuoksi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kirjamakuasi tuntien minäkin veikkaisin että tämä on sinun kirjasi. Toivottavasti ehdit lukea tämän pian! :) Ja kansi on tosiaan ihan hurjan kaunis! <3

      Poista
  2. Kuulosti niin mielenkiintoiselta, että laitoin kirjastoon varauksen. Vaikuttaa melko suositulta kirjalta, vielä 120 varausta ennen minua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, ohhoh! Täällä Pirkanmaalla alkuvaiheen pahin varausbuumi on jo ohi, minäkin pystyin uusimaan omaa lainaani pari kertaa kun kirjasta ei enää ollut varauksia.

      Olen kyllä iloinen että kirja on noin suosittu, se ansaitsee paljon lukijoita. Toivottavasti pääset Vieraan lapsen pariin pian! :)

      Poista
  3. Minä taas pidin kirjasta loppua kohti enemmän (kaksi ensimmäistä lukua olivat minusta jopa hiukan pitkästyttäviä), mutta suosikkijaksoni oli kyllä varmaan se 60-lukulainen luku. Ja Peter oli henkilöhahmona tosiaan kiehtova, ehkä siksi että jäi Cecilin tavoin loppujen lopuksi jossain määrin arvoitukselliseksi sivuhenkilöksi. (Saatoin ehkä hiukan ihastuakin Peteriin. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, hauskaa että koimme juuri vastakkaiset luvut pitkästyttävimmiksi. :) Minusta tosiaan taas alkupuoli oli kirjan kiinnostavinta ja vetävintä antia (etenkin siihen ihanaan '60-lukuun asti), mutta loppuosan parissa olin väsähtää.

      (Ja jaan kanssasi Peter-ihastuksen. :D Mikä ihana mies! <3 )

      Poista
  4. Voi, ihanasti olit löytänyt kirjasta tärkeitä, oleellisia asioita, ja - mikä merkittävintä - ollut niistä kanssani samaa mieltä. ;D

    Siitäkin, että kansi ja suomennos todella tekevät oikeutta tälle hienolle teokselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, kiitos! :D :D
      (Kommenttisi on niin hauska että nyt taisin jäädä melko lailla sanattomaksi. Senkin ihana! :D)

      Poista
  5. Ei ihan ehditty blogata samaan aikaan. ;) Sain kirjan aamulla loppuun ja kirjoitan omia lukutunnelmiani varmaan melko pian.

    Minäkin pidin kirjasta. Rakastin kirjan alkua, mutta jossain vaiheessa tuskastuin henkilöiden runsauteen. Ihastuin kuitenkin enemmän kuin tuskastuin. Ja totta on, helpolla Hollinghurst ei lukijaansa päästä.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, joko sinä tämän luit, ja juuri vasta aloitit? Olet kyllä ihan hurjan nopea lukija (ja joo, itse olin tämän kirjan kanssa melkein luvattoman hidas :D)! <3 Innolla odottelen sinun mielipidettäsi tästä...

      Minäkin rakastin tosiaan juuri alkua. Ja minua ei oikeastaan haitannut henkilöiden suuri määrä, mutta väsähdin neljännessä kappaleessa Bryantin hidastakin hitaampaan tutkimustyöhön ja haastatteluihin elämäkertaa varten. Neljäs luku tuntui kestävän iäisyyden. :D

      <3

      Poista
    2. Meni mulla tässä vajaa viikko, aika kauan, siis. ;)

      Poista
  6. Kuulostaa sellaiselta kirjalta, joka minun pitäisi lukea. Kuvauksen perusteella siinä on ihan liikaa kaikkea mistä tykkään. :-) Kiitos arvostelusta, täytyy etsiä tämä käsiini!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, ehdottomasti tämä kannattaa lukea! Varaa Vieraan lasta varten hyvä asento ja tarpeeksi lukuaikaa. Uskon että tulet pitämään kirjasta! :)

      Poista
  7. Oi miten hieno ja kattava kirjoitus, onnistuit viemään minut takaisin kirjan tunnelmiin kuukausien jälkeen! Kiitos tästä ja vaatimattoman jutunpätkäni linkittämisestä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten ihana kommentti, kiitos Pekka! <3

      Minusta oli mainiosti sanottu, että kirjan luettuasi sinun "teki mieli muuttaa Englantiin, alkaa metsästää harvinaisia kirjoja ja kirjoittaa runoja". Komppaan sinua muuten melkein täysin (minunkin teki mieli muuttaa Englantiin - no, koskapa ei - ja alkaa metsästää niitä harvinaisia kirjoja), mutta runojen kirjoittamisen sijaan näin itseni jossakin vanhassa lontoolaisasunnossa istuskelemassa hiilivalkean äärellä sherryä nauttien ja samalla kuunnellen ääneen lausuttuja runoja. Oih! <3

      Poista
    2. Sovitaanko niin, että sitten kun asut sellaisessa asunnossa, kutsut minut lukemaan otteita tuoreimmasta runokokoelmastani? :D

      Poista
    3. Oih! <3 Tämä on nyt _niin_ sovittu! :D See you in London! :D

      Poista
  8. Sara, minua jotenkin pelottaa tämä kirja :D Olen lukenut tästä ylistäviä arvioita, mutta oma keskittymiskykyni huolettaa... Mahtaisinko osata tarinasta nauttia vai pitkästyisinkö sittenkin. Joka tapauksessa olen iloinen puolestasi, ihan mahtavaa, että sinulle kirjasta tuli helmi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, en kiistä sitä etteikö tämä tosiaan vaadi keskittymistä, mutta uskon kuitenkin että sinäkin nauttisit! :) Ja koska ainakin itse koin juuri alkuosan kiehtovammaksi, voisit kokeilla kirjaa, ja jos et puoliväliin mennessäkään huomaisi nauttivasi enemmän kuin pitkästyvän, voisit huoletta antaa periksi. :D Mutta Vieraan lapsi on hieno kirja, ja toivon että sinäkin löytäisit sen hienouden ja saisit sen myötä mainion lukukokemuksen! :)

      <3

      Poista
  9. Tämä kirja kiinnostelee minua valtavasti. Olen varma että pidän tästä kovasti. Vieläkö saisin käsiini tämän. :D

    VastaaPoista
  10. Ihnaa, että sinäkin löysit tämän kirjan. Minulle tämä oli vuonna 2012 paras yli sadan luetun joukosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tiesin jo ennen kuin olin lukenut sanaakaan että tämä on ihan minun kirjani. Minulla on tämä nyt hyllyssä englanninkielisenä (ostin viime kesänä Lontoosta), mutta nyt himoitsen vielä käännöstäkin omaan hyllyyn... :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit