torstai 25. huhtikuuta 2013

Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta


Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta (Siltala, 2013. 125 sivua.)

Eletään hautovankuumaa heinäkuuta vuonna 1938. Muu maailma kuohuu ja valmistautuu sotaan, mutta pienen suomalaiskylän kansakoulu uinuu koivukujansa päässä kuumien hikisten hellepäivien tainnuttamana. Kouluun on saapunut uusi opettajatar, nuori ja vastavalmistunut Iida. Nainen on vanhin kauppiasperheen kolmesta tyttärestä. Perheen äiti on kuollut, kotipuoleen värittömäksi muuttuneen isän kanssa ovat jääneet jo vauvana närkästyneeltä näyttänyt totinen ja kitkerä Anni, ja perheen iltatähti Edla, ikuinen haaveilija. Sekä Oskari, miellyttävän näköinen ja moitteettomasti käyttäytyvä mies, joka kuvittelee saavansa Iidasta itselleen vaimon, mutta joka saa Iidassa aikaan vain ahtaan tunteen rinnan seutuvilla.

Eräänä päivänä, kun sirkat sirisevät heinikossa ja aurinko valuu taivaalla kuin sula voi, oikaisee Iida kotimatkallaan heinikkoisen aukean poikki. Heinikossa puree kyy naista sääreen, ja kun Iida polkee rikkinäisellä polkupyörällä savunsinisen mekon helmat hulmuten hakemaan apteekista seerumia käärmeenpuremaan, tulee häntä sillalla vastaan pitkänhuiskea, vaalea mies, Elias. Tämän kohtaamisen jälkeen ei mikään ole enää niin kuin ennen.

  Ja luotiin maailma, rakennettiin pyramidit, keksittiin höyrykone sinä ohikiitävänä hetkenä kun he katsoivat toisiaan. Iida näki kaiken heti, silmien värin, että ripset olivat pitkät, ihossa vähän hiekkaa, tämä olisi nyt menoa.

Toisessa ajassa elää Iidan pikkusisko Edla vanhuusvuosiaan. Hänen päiviään varjostavat elämän mittainen yksinäisyys, kipeät muistot sota-ajalta, ja painolasti, jonka synkän salaisuuden säilyttäminen vuosikymmenien ajan on naisen harteille kerryttänyt. Lottana ollessaan Edla on päätynyt ratkaisuun, joka on piirtänyt suuntaviivat hänen ja isosiskonsa Iidan loppuelämälle. Kun Edla kerran kadulla tapaa nuoren, omien ongelmiensa kanssa painiskelevan Viljamin, syntyy näiden kahden välille lämmin side ja luottamus, ja vanhat muistot saavat vihdoin nousta vapaasti pintaan ja tulla kuulluiksi.


Inka Nousiainen on minulle kirjailijana aivan uusi tuttavuus, mutta kiinnostuin tästä kirjasta heti luettuani esittelyn kustantajan katalogista. Aavistelin että tässä voisi olla sopiva kirja juuri minun makuuni; romaani, joka sisältää 1930-luvun Suomea, sotaa, lottamuistoja, kimurantteja sisarussuhteita ja ennen kaikkea kaunista kieltä. Enkä ollut aavistuksineni väärässä, Kirkkaat päivä ja ilta tarjosi nautinnollisen lukukokemuksen, ja mieleenpainuvan, vahvan tarinan.

Romaanin ajankuvaus tuntuu luontevalta ja uskottavalta. Koulussa aamu avataan urkuharmonilla säestetyn virren voimin, oppilaat kirjoittavat liiduilla rihvelitauluihinsa ja hernekeitto syödään pulpeteissa. Seurojentalolla pidetään tansseja rahisten soivan gramofonin tahdissa, ja ompeluseura kokoaa kylältä eri-ikäiset naiset yhteen hyödyllisten käsitöiden merkeissä. Naispuoliseen uuteen opettajattareen kohdistuu kovia odotuksia ja liikkuvainen nuori nainen herättää kohtuuttomalta tuntuvaa paheksuntaa vanhemmassa miespuolisessa kollegassa. (Missä minä olen käynyt? Kuorossa? Ompeluseurassa? Kerran pari tansseissa?) Nousiainen kuvaa erityisen kauniisti ja elävästi myös suomalaista maalaismaisemaa eri vuodenaikoina, romaanissa on kuin pieni ripaus suomifilmimäistä tunnelmaa - taianomaisuutta, joka syntyy koivujen huojunnasta, syreenimajan sinestä ja kenkien alla narisevasta lumesta.

  Tai sitten Iida oli ollut oikeassa koko ajan, ymmärtänyt kaiken aikojen ja matkojen ohi, sellaisen tiedon joka asui illan hämärissä ja suppuun painuneissa lehdissä, lumen alla ja kuivuneissa kaisloissa, salaisuudet joita kantoivat metsäneläimet ja mustarastas joka alkoi laulaa keskellä yötä. 
Asiat ovat toisinaan niin kovin yksinkertaisia. 


Romaani liikkuu kahdessa aikatasossa, '30-luvun tapahtumissa (ennen sotaa ja sen aikana) ja nykyajassa. Pääasiallisesti seurataan juuri Iidan tarinaa (jota itse vahvimmin myötäelin, ja jonka lukemisesta nautin eniten), mutta loppua kohden Edlan muistot ja nykyhetki, sekä jopa nuoren Viljamin tarina nivoutuvat kaikki yhteen, ja paikoin hieman irrallisilta tuntuvista langanpäistä rakentuu selkeä ja looginen kokonaisuus. Kirjailija kuvaa taitavasti ihmismieltä ja tunteiden kirjoa; rakkautta, toivoa, pettymystä, surua, kateutta ja katkeruuttakin. Ja kirjan kieli - voi miten se on kaunista!

Kirkkaat päivä ja ilta on kaunis kokonaisuus paitsi kieleltään, myös ulkoasultaan - uskomattoman kauniista sinisävyisestä kannesta on kiittäminen graafikko Satu Ketolaa. Tämä surullisen kaunis, pientä sivumääräänsä suurempi ja painavampi romaani toi jollain tapaa mieleeni suursuosikkini Heidi Köngäksen, joten uskaltaisin suositella kirjaa muillekin kaltaisilleni Köngäs-faneille. Sekä tietenkin jokaiselle, joka haluaa lukea vahvan supisuomalaisen tarinan kauniilla kielellä kerrottuna. Itse puolestani haluan lukea lisää Nousiaista, niin positiivisen jälkimaun Kirkkaat päivä ja ilta mieleeni jätti.

12 kommenttia:

  1. Uusi kommentointiyritys, jos hyväksyttänä on monta, niin pahoitteluni sähläyksestä. Ipadilla kommentoinnissa on omat kommervenkkinsä.

    Mutta itse asiaan: Olipa ihana lukea arviosi, sillä miekin pidin Inkan kirjasta todella paljon. Se oli nimeään ja kanttaan myötä kaunis teos. En ole lukenut aiemmin mitään häneltä, mutta hyllyssä odottaa lisää luettavaa. Enkä ole lukenut Köngästäkään, mutta hän on hyvin suosittu blogeissa. Mukava, että kirjoissa samanlaista hyvää.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, älä välitä! Minulle nimittäin kävi tämän tekstin kanssa niin, että Blogger-mokoma hävitti julkaisuvaiheessa kaiken kirjoittamani kansikuvaa lukuun ottamatta, ja kirjoitin siis yötä myöten (vähän kiukusta puhkuen) koko jutun uudestaan, kun se vielä oli suhteellisen tuoreessa muistissa. :-/

      Kiitos, jään innolla odottamaan sinun bloggaustasi kirjasta! <3 Minäkin ihastuin, ja lainasin eilen kirjastosta Karkkiautomaatin. Aion lukea sen, kunhan tämän kirjan herättämät vahvat tunteet alkavat hieman lientyä. Mutta hei, Köngästä sinun pitää myös ilman muuta lukea!! Pitkän linjan Köngäs-fanina en koskaan jätä väliin tilaisuutta yrittää saada muitakin lukemaan häntä ja ihastumaan Köngäksen upeisiin teoksiin! :D

      Poista
  2. Kuulostaa herkältä, kauniilta kirjalta. Pienet suuret ovat aina jotenkin vaikuttavia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, juuri sellainen tämä on. Ihastuin erityisesti Iidan tarinaan, jota romaani suurimmaksi osaksi onkin. Lue tämä, mikäli saat kirjan käsiisi, haluaisin kuulla mielipiteesi! :)

      Poista
  3. No voisiko kaltaiseni Köngäs-fani teosta ohittaa... Ei voi! ;) Otanpa Siltalaan yhteyttä.

    Kiitos jälleen, Sara <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, ajattelinkin lukiessani sinua (ja Pekkaa! :). Tämä tuo mieleen kaikuja Luvatusta, ja hieman myös Vieraasta miehestä. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!

      Nyt jään vain odottamaan sinun mielipidettäsi tästä! <3

      Poista
    2. Hei arvaa mitä: olen lukenut kaikki Nousiaisen vanhemmat kirjat! :) Tai no, yhtä en totta puhuen lukenut loppuun asti, mutta viisi luin. Arvaa ketä ajattelen ja Karkkiautomaatti olivat muistaakseni parhaita, Kiinalaiset kengät ja Kivienkeli hyviä, Seitti jätti jotenkin kylmäksi ja Kaksi kevättä jäi kesken (en muista miksi, ehkä oli vain huono hetki).

      Kiinnostuin Nousiaisen kirjoista alun perin siksi, että hän oli kanssani samalla yliopiston kirjoituskurssilla joskus 90-luvun lopulla. Hän oli silloin julkaissut jo kolme kirjaa, ja muistan ihmetelleeni, mitä ihmettä hän teki sellaisella alkeiskurssilla. :)

      Eli joo, tämäkin pitää ehdottomasti lukea! Edellisestä kirjasta onkin jo yllättävän kauan.

      Poista
    3. Pekka, jee! :) Lainasin tosiaan taannoin Karkkiautomaatin ja aion jatkaa Nousiaiseen tutustumista siitä. Hauskaa kuulla että se on sinusta yksi parhaista. <3 Ja hassua että tunnet Nousiaisen ihan henkilökohtaisesti, maailma on pieni. :)

      Ja tosiaankin, tämä sinun täytyy (!) lukea! Haluan kuulla löydätkö sinäkin tästä niitä Köngäs-kaikuja. :)

      Poista
  4. Aion lukea tämän heti ehtiessäni, ja oli ihana lukea, että olit tykännyt! :) (Ja voi nolous, en ole vieläkään lukenut Köngästä, vaikka useampikin kirjansa on lukulistallani. Olen muutenkin ehtinyt viime aikoina lukea harmittavan vähän.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, oletkohan ehtinyt jo lukea tämän...? Pitää tulla blogiisi kurkkaamaan kunhan ehdin. Ja Köngästä sinun pitää ilman muuta lukea, tiedän että ihastut! <3

      Poista
  5. Jaa, kirjabloggareita todella tarvitaan! Nyt tiedän, että Nousiainen on julkaissut uutta - kaikki vanhat on jo luettu ja kaikista pidetty.

    Kiitos kuvauksesta, siitäkin kuultaa läpi tuo Nousiaisen tyyli, pieniä tunnelmallisia kirjoja, jotka jättävät pitkäksi aikaa mieleen jotakin pohdittavaa, hiljaista, kaunista.

    Täytyykin tutkia saisiko tuon Siltalasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heli, kiitos kivasta kommentista! :) Ja mukavaa kuulla, että olet lukenut Nousiaista enemmänkin. Aion ottaa sinusta esimerkkiä ja lukea myös pikkuhiljaa enemmän naisen kirjoja, tämä Kirkkaat päivä ja ilta todella vakuutti.

      Pohdiskeluttavaa, hiljaista, kaunista - oi kyllä! <3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...