Ihminen sodassa -lukuhaasteen yhteenveto

Vuosi sitten marraskuussa Suketus aloitti Eniten minua kiinnostaa tie -blogissaan hienon Ihminen sodassa -lukuhaasteen. Ilmoittauduin haasteeseen intoa puhkuen, suhtaudunhan sotakirjallisuuteen ja ylipäänsä sotahistoriaan suurella intohimolla. Haasteessa oli mahdollista lukemalla saavuttaa erilaisia Suomen puolustusvoimien sotilasarvoja, ja lähdin tietty kunnianhimoisesti tavoittelemaan korkeinta mahdollista sotilasarvoa: kohotakseen kenraaliksi piti hieman reilussa vuodessa lukea yli 14 kirjaa. Haaste päättyy sunnuntaina, ja on pikkuhiljaa aika tehdä tilinpäätös kuluneesta vuodesta. Miten meikäläisen kävi?


No, hyvin kävi. Huolimatta usean kuukauden luku- ja blogijumituksesta sain luettua haasteajan puitteissa kokonaista kuusitoista haasteeseen sopivaa teosta, eli teitä tervehtii nyt kenraali R. Luin paljon kaikenlaista hienoa: järeän klassikon, laadukasta kotimaista ja käännöskirjallisuutta, pari hienoa tietokirjaa, ja pari vaikuttavaa pienoisromaania. Kaikista lukemistani en taida ehtiä blogata aivan haasteajan puitteissa, mutta toivon Suketukselle riittävän alustavat lyhytarviot tämän postauksen yhteydessä. Mutta katsotaanpa nyt, mitä kaikkea luin.

Ihminen sodassa -lukuhaasteen kategoriat

Sisällissodat, kapinat ja vallankaappaukset:

Auli Leskinen: Petojen aika (WSOY, 2013). Hieno esikoisteos, joka sijoittuu 1970-luvulle ja kertoo Chilen sotilasvallankaappauksesta yhden perheen, tämän tyttären ja hänen sulhasensa näkökulmista.


II maailmansota:

Väinö Linna: Tuntematon sotilas (WSOY, 2004/1954). Kaikkien suomalaisten tuntema (tai ainakin tietämä) klassikko, joka ei selittelyjä kaipaa. Teos kertoo fiktiivisen konekiväärikomppanian vaiheista Suomen jatkosodassa vuosina 1941-1944.

Veijo Meri: Tukikohta (Otava, 2008/1964). Näytelmämuotoon kirjoitettu Neuvostoliiton rajan tuntumaan sijoittuva kertomus talvisodan linnoitustöistä ja sodan ensi hetkistä.

Markus Zusak: Kirjavaras (Otava, 2014/2005). Toiseen maailmansotaan ja natsi-Saksaan sijoittuva kertomus pienestä tytöstä ja humaaniudesta, sekä kirjojen ja lukemisen voimasta.

Michael Wallner: Pariisin huhtikuu (Otava, 2007). Ranskan kielen taitoisen saksalaiskorpraalin tarina saksalaisten miehittämässä Pariisissa.

Kate Atkinson: Elämä elämältä (Schildts & Söderströms, 2014). Peribrittiläinen sukuromaani ja väkevä sotakuvaus Lontoon pommituksista.

W. G. Sebald: Austerlitz (Tammi, 2012/2002). Surullinen tarina juutalaismiehestä, joka on lapsena lähetetty turvaan Britanniaan pois toisen maailmansodan jaloista.

Antti Tuuri: Talvisota (Otava, 2009/1984). Pohjanmaalaisen miehen fiktiiviset muistelmat talvisodan taisteluista. Nykyklassikko ja yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani, jonka luin haastetta varten uudelleen.

Dmitri Frolov: Kuviin vangitut. Suomalaiset sotavangit valokuvissa (Edita, 2012). Kirjan tekijä Dmitri Frolov on sotavankitutkija, joka on selvittänyt sotavankien kohtaloita yli 20 vuotta. Hieno tietoteos sisältää valtavan määrän valokuvia talvi- ja jatkosodan suomalaisista sotavangeista, sekä vankileireistä. Teos on myös laaja tietopaketti sotavankeudesta, vankiasioiden organisoinnista Neuvostoliitossa, vankien terveyden- ja elintarvikehuollosta, propagandasta ja poliittisesta työstä leireillä, sekä kotiinpaluusta joidenkin vankien osalta. Hieno, karu ja puhutteleva teos, joka nostaa kyyneleet silmiin ja paksun palan kurkkuun pitkäksi aikaa. (Pyrin bloggaamaan tästä laajemmin ensi viikon/viikkojen aikana, kun pahin kirjan herättämä ahdistus hellittää).


Moderni sota ja sodankäynti:

Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo (Karisto, 2013). Hieno ja totisesti pysäyttävä kertomus yhden perheen kohtalosta punakhmerien hallitsemassa Kambodzassa 1970-luvulla.


Sodan liepeillä (sotakokemukset erityisesti kotirintamalla, taistelujen ulkopuolella sekä aika juuri ennen ja jälkeen sodan):

Joni Skiftesvik: Yli tuulen ja sään (WSOY, 1997). Syksyyn 1944 sijoittuva kertomus jatkosodasta juuri palanneesta miehestä. Hieno romaani, joka antaa lukijalle myös karun rehellisen kuvan niistä lähtökohdista, joista sodanjälkeistä Suomea oli lähdettävä rakentamaan.

Paula Havaste: Kaksi rakkautta (Gummerus, 2010). Sota-aikaan sijoittuvan sisarustrilogian ensimmäinen osa, joka kertoo nuoren vaimon ja äidin pitkistä sotavuosista kotirintamalla.

Kai Linnilä: Kotirintaman kasvot (Amanita, 2013). Parisensataa valokuvaa sisältävä hieno tietoteos, joka kertoo Suomen kansan vaiheista talvisodan, välirauhan ja jatkosodan aikana ennen kaikkea kotirintaman näkökulmasta.

Eeva Kilpi: Noidanlukko (WSOY, 2009/1959). Lyhyistä tarinoista koostuva episodimainen pienoisromaani, joka kertoo pienen karjalaistytön elämästä sodan alla. Kirja päättyy talvisodan alkamiseen, isän lähtöön rintamalle ja muun perheen evakkomatkaan.

Antti Hyry: Isä ja poika (Otava, 1979/1971). Pohjoissuomalaiseen maisemaan sijoittuva pienoisromaani sairaalaan joutuvasta kolmetoistavuotiaasta. Jatkosota on juuri päättynyt ja sota on vielä vahvasti läsnä ajatuksissa, sivulauseissa ja rivien väleissä.

Ágota Kristóf: Iso Vihko (Tammi, 1988). Unkarilaissyntyisen kirjailijan omaelämäkerrallisvaikutteinen romaani kaksospojista, jotka lähetetään sotaa pakoon isoäitinsä luo. Romaani pakottaa avaamaan silmät ja näyttää lukijalle, miten julma ja karu sodassa elävä yhteiskunta voi lapsellekin olla. Näennäisen helppolukuinen kirja, mutta vaikutukseltaan järisyttävä, melkein pahaa tekevä ja totisesti mieleen jäävä. (Tästä pyrin kirjoittamaan mahdollisimman pian. Kirja oli niin hurja lukukokemus, etten ole vieläkään osannut pukea sitä sanoiksi, vaikka lukemisesta on jo kolmisen kuukautta.)


Noin. Pisteeksi i:n päälle olen panostanut haasteeseen marraskuun aikana vielä kahdella ei-kirjallisella tavalla: katsomalla leffateatterissa David Ayerin ohjaaman upean uutuuselokuvan Fury, jota tähdittää Brad Pitt, ja joka kertoo erään panssarivaunuryhmän tarinan toisen maailmansodan taisteluissa (vuoden paras elokuva, itkin silmät päästäni!), sekä käymällä Lontoon Imperial War Museumissa, joka oli sanalla sanoen huikea paikka. Suosittelen lämpimästi sekä elokuvaa että museota (jälkimmäistä toki mikäli satutte liikkumaan Lontoon suunnalla). ♥

Kommentit

  1. Teen kunniaa kenraali R:lle, vakuuttava pino.

    VastaaPoista
  2. Tulin kommentoimaan samassa hengessä kuin hdcanis. Hieno lista! Tuuria voisin kokeilla joskus. Olen lukenut Pohjanmaa-sarjan, mutta sotakirjat ovat jääneet toistaiseksi väliin.

    VastaaPoista
  3. Komea lista. :) Täytyypä laittaa tuo Fury-leffakin korvan taakse.

    VastaaPoista
  4. Tuo Frolovin kirja kiinnostaa minuakin, koska muuan Lottana toiminut sukulaiseni oli sotavankina. Täytyykin pistää kirjan nimi muistiin ja katsoa, jos sitä saisi kirjastosta.

    VastaaPoista
  5. Sinulle on tunnustus blogissani. :)

    VastaaPoista
  6. Hieno, monipuolinen lista. Odotan mielenkiinnolla bloggaustasi tuosta Dmitri Frolovin kirjasta. Luin juuri itse tämän haasteen puitteissa yhden sotavankeutta sivuavan romaanin (http://kirjojajamuitakauniita.blogspot.fi/2014/11/anitta-kaitajarvi-rikotut-kuvat.html) ja mietin, löytyykö aiheesta juurikaan muuta kirjallisuutta.

    VastaaPoista
  7. Kävin jo eilen lukemassa tämän listasi ja olin aivan innoissani - kuinkas muuten. Yritän täällä omaa listaani väsätä kokoon... Mutta pakko on tulla hehkuttamaan, kuinka innoissani olen muun muassa tuosta Austerlitzista (muistan bloggauksesi). Hienoa, että löysit Skiftesvikin (juuri sinun lukemaasi kirjaa en ole lukenut, vielä) ja luit suursuosikkini, järkyttävän Ison vihon. Tuntematon sotilas, Iso vihko ja Kirjavaras taitavat olla ainoat, jotka olen lukenut listaltasi. Nyt on menossa tuo Petojen aika, sattuneesta syystä.

    Niin kuin näet, olen jo odottanut tätä yhteenvetoa. Kirjoitat kirjoista niin, että tekisi mieli lukea ne kaikki. HETI!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit