Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina


Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina. Elämää hurmaavien harhojen maassa (WSOY, 2015. 279 sivua.)

  Islanti on luonnonoikku. Sieltä löytyvät tulivuoret ja jäätiköt sekä Euroopan suurimmat vesiputoukset ja lämpimät kylvyt. Rajanaapureita ei ole, kuten ei raideyhteyksiäkään. Tuulen piiskaamissa pikkuruisissa rannikkokylissä saattaa asua vain muutama kymmenen ihmistä. Vuoden keskilämpötila on neljä plusastetta. Jos Islannista lähtee purjehtimaan kohti etelää, päätyy Etelämantereelle. Lännessä vastaan tulevat Grönlanti ja nälkäiset jääkarhut. Kuka suostuisi asumaan tundralla keskellä kylmää valtamerta, ellei tietäisi sen olevan maailman paras paikka? Varmaan aika harva.

Luin tämän Satu Rämön hurmaavan Islanti-kirjan jo puolisen vuotta sitten, mutta en ehtinyt blogata kirjasta tuoreeltaan sen luettuani. Islannin eilisen sensaatiomaisen jalkapallovoiton jälkitunnelmissa on kuitenkin enemmän kuin mukavaa palailla kirjan tunnelmiin, ja sitä kautta omiin Islanti-muistoihini muutaman vuoden takaa.

Suomalaissyntyinen toimittaja Satu Rämö on asunut Islannissa jo vuosien ajan. Toimittajan työnsä ohella hän tekee monenlaista, muun muassa pitää kahden muun suomalaisosakkaan kanssa Reykjavikin keskustassa kauppaa, jossa myydään suomalaista designia. Hänen miehensä on islantilainen vuoristo- ja jäätikköopas, ja parilla on kaksi lasta. Rämö kirjoittaa islantilaisesta perhearjestaan suosittua Salamatkustaja-blogia, jonka lukemiseen minäkin olen aivan koukussa. :)

Islantilainen voittaa aina onkin aivan erinomainen kirja: Sen kerronta on soljuvaa, lämmintä ja jutustelevaa, eikä kirjaa malta laskea käsistään sen kerran aloitettuaan. Maahanmuuttajana Rämö katsoo Islantia ja islantilaisuutta samanaikaisesti sekä sisä- että ulkopuolelta, ja kirjassa yhdistyvät sujuvasti fakta ja kirjoittajan omat kokemukset. Rämö kirjoittaa uudesta kotimaastaan rennosti pilke silmäkulmassaan, mutta samanaikaisesti suurella rakkaudella. Kirjan lukeminen on todellinen ilo, eikä olekaan mikään ihme, että kirja valittiin 2015 Vuoden matkakirjaksi.

  Islantilaisten mielestä Islanti on maailman paras maa. Täällä on maailman paras juomavesi, maailman hienoimmat maisemat, maailman parasta turskaa ja pääkaupungissa maailman parhaat musiikkifestivaalit. 
  Islantilaisille maailman parhaus näyttää sietämättömän helpolta. Minne ikinä he menevätkään, kultainen aura tuntuu laskeutuvan heidän harteilleen. Jos maailma olisi Ankkalinna, Islanti olisi epäilemättä sen Hannu Hanhi.

Rämö kertoo mielenkiintoisia yksityiskohtia pienen tundravaltion yhteiskunnasta - pienestä, harvaan asutusta maasta, jossa "kaikki" tuntevat toisensa tai ovat jotain kautta sukua toisilleen. Pieni ja suloinen Reykjavik on maan sympaattinen pääkaupunki, ja sen pittoreskin keskustan värikkäissä taloissaan asuva värikäs väki edustaa Islannin koko kirjoa. Kirjassa käydään tietenkin läpi myös monelle ensimmäiseksi mieleen tulevat Islannin finanssikriisi viime vuosikymmenen loppupuolelta, sekä Eyjafjallajökullin purkautuminen vuonna 2010. Näistäkin oli todella mielenkiintoista lukea sellaisen ulkosuomalaisen näkemys, joka on elänyt tapahtumien ytimessä. Rämö kertoo myös omasta sopeutumisestaan uuteen kulttuuriin. Etenkin kielen opetteluun liittyi (lukijan kannalta) monia riemastuttavia hetkiä!

  Islantilaisten mielestä suomen kieli kuulostaa tällaiselta: Kikkalakokkolo morkkolorkkoloo. Päällimmäisenä jää kuulemma mieleen kolina ja vaikutelma puhujan ärtyneisyydestä. Ennen kuin opin islannin kielen minulla oli islantilaisista ihan samanlainen mielikuva: Kyrtyrmrtr hyndyrbrnkkur. Kieli tuntui jonolta konsonantteja, hönkäisyjä ja äänteitä, joita sanoessa suusta lentää sylkeä.

Itseäni kirjassa kiehtoi eniten luonnon kuvaus, sillä pienen palasen islantilaisen luonnon ja maaseudun käsittämättömästä vetovoimasta olen saanut itsekin kokea, kun matkustin Islantiin joulukuussa 2012. Rakastuin oitis, sillä saaren luonto on yhtä aikaa rujo ja vaarallinen, kaunis ja kiehtova, tyhjä kaikesta ja täynnä elämyksiä. Samankaltaista eksoottista ja monipuolista luontoa saa muualta hakea: on tulivuoria, jäätiköitä, kuumia lähteitä - ja maanjäristyksiä, jotka ovat niin oleellinen osa päivittäistä elämää, etteivät asukkaat pienimpiä edes noteeraa. Pohjoinen saarivaltio on myös paikka, jossa vallitsee ikuinen marraskuu, ja Rämön mukaan ilman lukuisia kuumavesialtaita jatkuvaa kylmyyttä ja + 4:n asteen vuotuista keskilämpötilaa olisi mahdotonta kestää. Luontoon linkittyy myös mystiikkaa ja rikasta kansanperinnettä: islantilaiset ovat henkeen ja vereen kirjaihmisiä ja maan lukuisat saagat ja tarustot pitävät sisällään kiehtovia kuvauksia karussa luonnossa asuvasta piilokansasta ja menninkäisistä.

Yhtä kiehtovaa kuin luonnon kuvaus, on islantilaisen mielenlaadun kuvaus. Ihmiset ovat loputtoman positiivisia ja heillä on vankkumaton usko itseensä ja tekemisiinsä. Islantilaisesta elämänasenteesta olisi meikäläiselläkin paljon opittavaa, sillä onhan oikeastaan lopulta aivan totta, ettei ole ongelmia, on vain järjestelykysymyksiä. Tämä usko omiin kykyihin ja kaiken järjestymiseen näkyi eilisiltana myös nizzalaisella jalkapallokentällä, kun supersympaattisen saarivaltion lujasti itseensä uskova joukkue teki sen, minkä moni uskoi mahdottomaksi, ja passitti Englannin joukkueen kotimatkalle. Sillä onhan niin, että parhauden ydin ei aina löydy mitattavista ominaisuuksista. Se on kiinni asenteesta eli siitä, että on pokkaa olla paras. ♥


HelMet-lukuhaaste 2016: 4 - Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja

Kommentit

  1. Tämä teos toi itsellenikin paljon iloa eikä sitä tosiaan malttanut juuri käsistään laskea. Matkakuumen nostatus on myös tosiasia, nytkin hieman kateellisena haikailen kun ystäväpariskunta on lähdössä kiertämään maata. Jonain päivänä minäkin, ehdottomasti, kokemaan sitä luontoa ja elämää.

    VastaaPoista
  2. En itse ole jalkapallofani, mutta mies on ollut aivan hurmoksissa koko päivän. Runsaat 300 000 asukasta ja passitti Englannin laulukuoroon - aika paukku! Luin keväällä pari Indridasonin dekkaria ja innostuin googlaamaan. Oli tehty tutkimusta nykyislantilaisten uskosta piiloväkeen. En nyt muista tarkkoja prosentteja, mutta noin 30 % uskoi -varmasti-. Aikamoista.

    Hieno bloggaus, laitankin varauksen hetimiten!

    VastaaPoista
  3. Olipas tosiaan oiva hetki blogata islantilaisista! :) Kirjoitat kirjasta niin että sekä kirjaan että islantilaisiin on pakko ihastua saman tien (ellei eilen vielä ihastunut!) <3

    VastaaPoista
  4. Ihana postaus! <3 Minulla on ollut Islanti-kuume 1980-luvulta saakka. Silloin islantilainen kirjekaverini kävi Suomessakin Tampereella jossain yleisurheilukisoissa, mutta tyhmät isä ja äiti eivät kesken mansikka-ajan kiireiden kuskanneet minua Tampereelle. Oli muistaakseni 6. luokan jälkeinen kesä. Sittemmin olen koettanut etsiä tuota kirjekaveria Facebookistakin, mutta tuloksetta. Mieleni on usein halunnut matkustaa Islantiin, tuonne satujen saarelle. No, tämä on onneksi toteutuskelpoinen haave, muttei vielä tänä vuonna.

    Rämön kirja vaikuttaa sellaiselta, että sen voisi hankkia vaikka omaksi.

    (Ja Islannin jalkapallojoukkue: <3 !!!)

    VastaaPoista
  5. Luin tämän joitakin aikoja sitten ja ihastuin paitsi kirjaan myös Islantiin vaikken ole siellä koskaan käynytkään. Tämä oli ihastuttava kirja joka nostaa matkakuumeen hetkessä! Ja vielä todella kivasti kirjoitettu :)

    VastaaPoista
  6. Mainio ajoitus tällä kirjoituksella!

    Rämön kirja on ehdottomasti lukulistallani. Islanti on kiehtonut minua lapsesta asti, mutta vieläkään en ole siellä päässyt itse käymään. Jonain päivänä vielä - mutta sitä ennen tyydyn nauttimaan Islannista kirjojen, musiikin, valokuvien, luontodokumenttien (ja nyt myös jalkapallon!) kautta.

    VastaaPoista
  7. Tämä on niin riemastuttava kirja! Viimeistään tämän myötä Islanti-kuumeni roihahti liekkeihin, ja jos joskus matkaunelmani käy toteen, lähtee Rämön kirja ehdottomasti matkalle mukaan.

    VastaaPoista
  8. Islanti herättää hymyn huulille. Ensin näimme Annikilla hauskan islantilaisrunoilijan ja nyt tuo jalkapalloihme!

    Tämä kirja kuulostaa täydelliseltä johdatukselta menninkäisten maahan. Ihana bloggaus! ❤

    VastaaPoista
  9. Tämän haluan lukea! Ja matkakuumeeni Islantiin on valtava. Toivottavasti pääsisin sinne viimeistään ensi vuonna. Tämä kirja olisi ehdoton matkalukemiseksi. ;-)

    VastaaPoista
  10. Kirja on ehdottomasti lukulistallani, mutta uskon tarttuvani siihen vasta kun Islannin reissu häämöttää joskus tulevaisuudessa. Vaikka toisaalta, jos reissu antaa odottaa itseään vuosia ja vuosia niin ehkä päädyn nojatuolimatkalle jossain vaiheessa. Hmm..

    VastaaPoista
  11. Kyllä Islannissa ja islantilaisissa on sitä jotakin! :) En ole koskaan saarella käynyt, mutta hinku on himuinen: saaren uniikki luonto, historia ja ihmiset houkuttavat. Ja niin houkuttaa tämä kirjakin, kiitos hienosta esittelystä, Sara! <3

    Ja voi pojat, minkä tekivät EM-peleissä! :D

    VastaaPoista
  12. Hieno kirja-arvio ja aivan mahtava ajoitus nyt, kun eilisestä pelitappiosta huolimatta Islanti nousi kerralla kaikkien tietoisuuteen.

    Blogissani on sinulle tunnustus.

    VastaaPoista
  13. Ai sä oot käynyt Islannissa! Mulle se on yksi niistä paikoista, joissa haluaisin käydä ja siksi kirjakin oli aika hyvä osuma mulle.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit