Vuosi 2017 - mitä jäi mieleen?

2017 alkaa olla lopuillaan, ja totuttuun tapaan vuoden päätteeksi tekee mieli katsoa vielä kerran taakseen, miettiä kulunutta vuotta, sen plussia ja miinuksia. Menipä tämä vuosi muuten äkkiä - tuntuu, että ihan äskenhän oli tammikuu ja uusi uljas vuosi edessä. Ja nyt taas!

Koko kuluneen vuoden ajan olemme kärsineet seitsemännen vuoden kriisistä, blogi ja minä. Itselläni meni vuosi sitten elämä monella tapaa uusiksi, ja uudenlaisen elämänjärjestyksen opettelussa blogiparka on korahdellut henkitoreissaan. Nyt on kuitenkin kriisi ohi, ja meille ei onneksi käynyt niin kuin parisuhteissa usein: eron sijaan blogi ja minä jatkamme yhdessä. :D Uuden vuoden ja uuden alun kunniaksi pistin blogin ulkoasun ihan uusiksi ja aloitan nyt hyvällä fiiliksellä ja uudella innolla ikään kuin puhtaalta pöydältä.

(Postauksen kuvat ovat viime kesältä Tallinnasta. Kaipaan kovin kesää ja valoa ja näistä kuvista tulee hyvä fiilis.) 

Vuoden alussa aloittelin monia pitkään tauolla olleita liikuntaharrastuksia: aloin taas käydä säännöllisesti salilla, pelasin sulkapalloa, uin, pyöräilin ja polkujuoksin, aloitin jopa pitkäaikaisen haaveeni eli suunnistuksen. Liikunta sujui ja tuntui tosi hyvältä, mutta etenkin kevätpuoliskolla lukeminen puolestaan ei sujunut ollenkaan. Kärsin monen kuukauden ajan pitkästä ja pahasta lukujumista, jonka aikana aloitin kymmeniä kirjoja, mutta vain harvoja sain luettua loppuun. Olin myös ahkerasta liikkumisesta aina sillä tavoin mukavasti väsynyt, että kun illalla nukkumaan mennessä avasin kirjan, eivät silmät vain tahtoneet pysyä auki. Kunnes joskus kevään korvalla makasin sängyssä kovassa flunssassa, latasin aikani kuluksi puhelimeeni BookBeatin kokeilujakson ja aah, siitä se sitten lähti. Äänikirjojen myötä lukujumi hellitti otteensa ja lukeminen alkoi taas vähitellen maistua.

Syksyllä otin ahneena kokeiluun myös Storytelin, ja tällä hetkellä tilanne on se, että olen suloisessa kahden digitaalisen kirjapalvelun loukussa. :D Kummassakin on minulle niin paljon äänikirjoja kuunneltavaksi ja e-kirjoja luettavaksi, etten voi luopua enää kummastakaan. Eikä toki tarvitsekaan, sillä kuuntelen äänikirjoja varmasti koko rahan edestä - joka päivä lähes kaikissa mahdollisissa tilanteissa (työmatkoilla, lenkeillä, kotitöitä tehdessäni, neuloessani...), usein useita tunteja päivässä. Uskomattominta tässä on ehkä se, että kaltaiseni vanha jäärä ja mielensäpahoittaja on löytänyt e-kirjat, joita vastustin lujasti vielä jokunen aika sitten. Mutta hei, onhan niillä puolensa! (Pakko tosin myöntää, että kun esimerkiksi Austerin hienoa yli tuhatsivuista romaanijärkälettä 4321 lukee neljättä kuukautta puhelimen näytöltä, ovat siinä silmät vähän kovilla. :D )



Yksi vuoden parhaista jutuista ovat olleet myös kirjapodcastit - olen aivan rakastunut Sivumennen-podcastiin! Keväällä kaikkein pahimpina lukujumihetkinä oli ihanaa kuunnella puhetta kirjoista ja lukemisesta. Kirjapuhe on usein aivan yhtä nautinnollista kuin itse lukeminen.


Mutta ehkäpä siirryn sitten niihin vuoden parhaimpiin. 2017 on ollut minulle sikäli kummallinen kirjavuosi, että olen lukenut lähes pelkästään kotimaista kirjallisuutta, käännöskirjallisuus ei ole jostain syystä oikein kiinnostellut. Ja siksi kaikki vuoden parhaatkin ovat kotimaisia. Uutuuskirjoissa minulla on aivan selkeä kärkikolmikko: kaikin tavoin päräyttävimmät lukukokemukset ovat olleet lukujärjestyksessä Anneli Kannon Lahtarit, Heidi Köngäksen Sandra ja Juha Hurmeen Niemi.

Vanhemmasta kotimaisesta kirjallisuudesta suurimman jäljen ovat jättäneet suursuosikkini Antti Tuurin Ikitie, sekä parhaillaan kesken oleva Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla. Lisäksi on vielä erikseen mainittava yksi männävuotinen romaani: Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet oli niin huikea äänikirjakokemus, että liityn ilolla kaikkien kirjan hienouden puolesta liputtavien joukkoon. Näitä kaikkia romaaneja suosittelen lämmöllä, ja palaan näihin toivottavasti blogissani lähitulevaisuudessa.


Myös vuoden positiivisimmat yllättäjät ovat kotimaisia: Annastiina Stormin Me täytytään valosta ja Cristina Sandun Valas nimeltä Goliat olivat upeita teoksia - ja vielä esikoisiakin! Vau!

Käännöskirjoista tänä vuonna ainoa suuren vaikutuksen tehnyt teos on jo aiemmin mainitsemani ja yhä hieman keskeneräinen Paul Austerin 4321, jonka lopullinen selättäminen jäänee tammikuun puolelle. Muuten mikään lukemani käännöskirjallisuus ei ole jättänyt kovin kummoisia muistijälkiä.

Tänä syksynä olen ollut myös romaanisarjakoukussa. Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoita koukutti minut niin pahasti, että olen sarjaa kuunnellessani valvonut aamuyön tunneille, itkenyt ja nauranut, surrut ja jännittänyt päähenkilöiden puolesta. Nyt sarjan neljä ensimmäistä kirjaa on kuunneltu, ja on ollut aika jättää hahmoille haikeat hyvästit. Yksi osa on vielä jäljellä, mutta siinä loikataan vuodesta 1918 nykyaikaan, eikä tämä ajatuksena oikein houkuttele. No, kuuntelen varmaan sarjan päätösosankin jossain vaiheessa.


Romaanien lempiteemojeni suhteen olen ollut itselleni uskollinen: aina vain mieluiten luen Suomen sodista ja historiasta ylipäätään. Tänä vuonna minua eniten kiinnostaviin teemoihin ovat nousseet entistä vahvemmin myös Suomen sortovuodet, sotien välinen aika ja Stalinin vainot. Näiden teemojen parissa jatkanen ensi vuonna suurella mielenkiinnolla. Ja koska kansalaissodasta tulee kuluneeksi 100 vuotta, tulen varmasti lukemaan aivan erityisen paljon sisällissota-aiheista kirjallisuutta - tälläkin hetkellä on kesken useampi sitä käsittelevä teos: Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla, Antti Tuurin Tammikuu 18, ja uusintakierroksella olevat Anneli Kannon Lahtarit ja Kjell Westön Missä kuljimme kerran.


Olen toki tehnyt paljon muutakin kuin lukenut, liikkunut ja käynyt töissä. Olen ravannut ahkerasti erilaisissa kulttuuririennoissa (teatteria, oopperaa, klassisen ja kevyen musiikin konsertteja), lukupiireissä ja kirjamessuilla, katsellut elokuvia ja sarjoja, matkustellut (paljon) Suomessa ja (vähän) ulkomailla.

Kulttuurin (siis muun kuin kirjallisuuden) saralta kohokohtina mieleen ovat jääneet:

- Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas. Kaikkien aikojen lempielokuvani, jonka molemmat vanhemmat versiot olen nähnyt useamman kymmentä kertaa. Louhimiehen leffan suhteen olin näin hc-fanina etukäteen melko skeptinen, mutta huh, millainen elokuva se olikaan! Erityisesti Eero Ahon Rokka oli minulle jotain sellaista, että kaikki näytteleminen sen jälkeen tässä maailmassa on pelkkää puuhastelua. :D

- Kansallisbaletin Jean Sibeliuksen Kullervo, joka palasi ohjelmistoon osana Suomi 100 -ohjelmistoa. Ihan huikeaa. Rakastin, tälläkin kertaa.

- Keväällä Kansallisoopperan Shostakovitshin Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth. Kesällä Sallisen Kullervo Savonlinnan Oopperajuhlilla. Syksyllä Mozartin Taikahuilu Kansallisoopperassa. Ihan parasta oopperaa, kaikki nuo - aah!

- Sarjarintamalla vietin Twin Peaks -kesää, olin superkoukussa kaikkiin kolmeen kauteen. Erinomaisia sarjatuttavuuksia ovat olleet myös Narcos ja Handmaid's Tale. Ja vanhoista rakkaista mieltä lämmittivät eniten Rimakauhua ja rakkautta -sarjan uusi kausi, sekä Downton Abbey, jonka kaikki kuusi kautta tuijottelin loppukesästä jälleen kerran läpi.

Vaan nyt taitaa vanha vuosi olla aika hyvin paketissa, ja on aika suunnata katse vuoteen 2018. Ihanaa! Uusi HelMet-lukuhaastekin lanseerattiin juuri eilen, ja pääni kihisee jo lukusuunnitelmia uudelle vuodelle. Olen tutkinut tarkkaan kustantamoiden kevätkatalogeja ja kasannut myös 12 hyllynlämmittäjää, joita yritän ensi vuonna saada selätettyä. Näiden lukulistojeni kanssa palailen tänne pian, mutta nyt toivotan jokaiselle mitä parhainta vuotta 2018!

Kommentit

  1. Hyvää uutta vuotta sinulle! Blogisi uudistunut ilme kääntääkin ja katseen tulevaan - kauniiltä näyttää!

    Kiinnitin huomiota siihen, mitä kirjoitit käännöskirjojen lukemisen vähyyteen. Aivan samoin kävi minulle tänä vuonna.

    Lukemisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kiitos! Uusi ilme inspiroi itseäkin kirjoittamaan taas, ja voi miten tämä tuntuu kivalta. :)

      Onpa jännä, että samaa ilmiötä sielläkin! Enkä oikein tiedä mistä tämä johtuu, sillä tänäkin vuonna on ilmestynyt varmasti laadukasta ja kiinnostavaa käännöskirjallisuutta. Mutta silti kotimainen kirjallisuus vain vetää puoleensa nyt niin paljon enemmän.

      Lukemisiin, ja hyvää uutta vuotta sinullekin! <3

      Poista
  2. Ihanaa, että kriisi on selätetty ja lukeminen maistuu taas ❤Minullakin on tänä vuonna jäänyt lukeminen ja bloggaus vähän paitsioon, aika ei vain riitä. En tykkää bloggausjonosta, nytkin on kaksi kirjaa odottamassa postausta. Haluaisin käsitellä yhden kirjan kerrallaan ennen seuraavaan uppoutumista, mutta kesän jälkeen jonoa on kertynyt kun aikaa on ollut käytettävä muualle...

    Olen katsonut uutta Twin Peaksia tv:stä (jälkikäteen boksilta) muutaman jakson, kovin erikoiselta vaikuttaa. Pitäisi ehkä katsoa tiiviimmällä tahdilla, että pääsisi paremmin jyvälle mistä on kyse... Rimiksen uudet jaksot olivat yhtä ihania kuin vanhat.

    Ihanaa uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis, sanos muuta! <3 :D Ihan kuin olisi kotiinsa palannut, tosi kivalta tuntuu kirjoittaa taas pitkästä aikaa. Yritän ensi vuonna pitää yllä jonkinlaista säännöllistä bloggaustahtia, vaikka se olisikin aiempia vuosia verkkaisempi. Sama juttu kuin sinulla, aika on usein kortilla.

      Oih, sielläkin bloggausjonoa! Minä yritän nyt siinäkin mielessä aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta tältä vuodelta on kyllä kertynyt kasa sellaisia kirjoja, joista haluan vaikka viiveelläkin blogata. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... :)

      Uusi Twin Peaks on kyllä tosi erikoinen. Mutta juuri erikoisuudessaan se kolahti jotenkin tosi kovaa. :D Ja voih, Rimis, se oli tosiaan ihana! <3

      Ihanaa uutta vuotta sinullekin! <3

      Poista
  3. Ihanaa lukea blogiasti taas, Sari! Uusi ulkoasu kertoo varmasti jotain isoista elämänmuutoksistasi. Hienoa, että kulttuuri ja lukeminen ovat kuitenkin edelleen osa sitä <3 Olet lukenut hienoja teoksia, nostan osan niistä itsekin vuoden parhaimpiin. Esimerkiksi Anneli Kannon sisarteokset tuntuvat elämässäni päivittäin täällä Tampereella. Kohta Sielujen saaren tunnelmiin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, <3 ! Ihanaa palata blogien (niin oman kuin muidenkin) pariin, olikin ikävä.

      2018 on varmasti etenkin tamperelaisena kirjallisuuden ja kulttuurin harrastajana tosi kiinnostava, siis mikäli on yhtään historiasta kiinnostunut - niin kuin me olemme. 1918 oli juuri Tampereella ja Pirkanmaan seudulla kova vuosi, ja se tulee varmasti näkymään nyt keväällä monessa. Hienoa!

      Ja hurraa, pian päästään käsittelemään Sielujen saarta! <3

      Poista
  4. Ihanaa, että seitsemännen vuoden kriisi alkaa olla ohi ja sinä ja blogi jatkatte yhdessä! ♥ Olen siitä iloinen, koska blogisi on aina ollut yksi suosikeistani.

    Onnea myös uudelle ulkoasulle! Täällä on kaunista ja raikasta! ♥

    Listaamistasi kirjoista Kannon Lahtarit puhutteli paljon, Sandra taas kosketti (ja toimi hyvin äänikirjanakin), Niemi oli sivistävää ja hauskaa luettavaa - nautin siitä niin paljon! Minullakin on Austerin 4321 kesken, varmaan vielä tovin jos toisenkin.

    Hyvää alkavaa vuotta 2018! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, sanos muuta! <3 Ihanalta tuntuu taas pitkän tauon jälkeen blogata.

      Ja kiitos! <3 Vanha ulkoasu oli jo pitkään tuntunut jotenkin epämääräisellä tavalla tunkkaiselta, mutta energiaa ei ollut riittänyt sen muuttamiseen. Pidän tästä vaaleudesta ja avaruudesta, nyt täällä on enemmän tilaa ajatella. :D

      Näin kun ajattelee, niin viime vuosi oli kyllä mainio kirjavuosi. Ja nimenomaan kotimaisen kirjallisuuden saralla. Etenkin minulle, kun käännöskirjallisuus tökki jostain syystä - uskon että monelle muulle myös käännösvuosi oli hyvä ja antoisa.

      Kiitos samoin! <3

      Poista
  5. Meinasin ensin aivan pelästyä blogin uutta ulkoasua, mutta alkuhämmästyksen jälkeen tämä näyttää ihanan raikkaalta. :)

    Lahtarit oli yksi omankin lukuvuoteni huippuja! Ja odotan innokkaasti mietteitäsi Pohjantähdistä.

    Twin Peaks kuului minunkin vuoteeni. Kesällä katsoin kolmannen kauden, josta pidin kovasti kaikessa outoudessaan. Sen jälkeen täytyi katsoa myös ensimmäinen ja toinen kausi uudelleen, ja kyllähän varsinkin ensimmäinen kausi on edelleen aivan nerokas.

    Ihanaa ja kirjaisaa vuotta 2018!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, hui - hyvä ettei uusi ulkoasu säikäyttänyt sinua pois. <3 :D Olen kaivannut tällaista valkeutta ja raikkautta. Muutos teki hyvää.

      Lahtareista minun pitää kirjoittaa, kun nyt tässä taas kirjajuttujen makuun pääsen. Ja Pohjantähdet, oih! Olen vielä ykkösessä menossa, mutta jo nyt on käynyt pari kertaa niin, että olen meinannut myöhästyä töistä (ja kerran jopa kokonaan unohtaa lähteä yövuoroon), kun kirjassa on ollut niin hyvä kohta kesken. Ensimmäistä kertaa jo heti silloin, kun Akseli syntyi, yhyy!! <3

      Twin Peaksista olen ihan samaa mieltä: ykköskausi on ihan huikea, kakkonenkin tosi hyvä, ja kolmonen juuri outoudessaan hyvä ja oikeanlainen. Aivan mainio sarja. <3

      Ihanaa ja kirjarikasta vuotta sinullekin! <3 Toivottavasti nähdään pian!

      Poista
  6. Oikein hyvää alkavaa (kirja)vuotta, olkoon se monipuolinen, rikas ja elämyksellinen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Toivottavasti ehtisimme ensi vuonna nähdä, tänä vuonna se taisi harmillisesti jäädä väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, kiitos, ja ihan kaikkea samaa toivon sinulle! <3 Ja todellakin olisi jo korkea aika nähdä - emme törmänneet edes Helsingin kirjamessuilla, nyyh! <3

      Poista
  7. Hei miten ihana oli pitkästä pitkästä aikaa lukea tekstiäsi. Ihanaa, että olet täällä!

    Tunnistan sen, miten oman elämän kriisit näkyvät lukemisessa ja blogissa. Blogikriiseistä puhumattakaan! ;) Mutta onneksi monta kriisiä voi selvittää, selättää ja jatkaa sitten taas. Ehkä vähän uusin kuvioin, mutta sitähän varten elämä on - seikkailua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, ihana sinä! <3 Ja onpa ihanaa olla täällä, etenkin kun saa tuollaisia kommentteja. :D Tuli niin hyvä mieli. <3

      Ihan oikeassa olet, kaikessa. Ja itsekin olen niin tunneihminen, että jos elämässä on vastatuulta ja murhetta, tuntuu esimerkiksi lukeminen - ja siihen keskittyminen - tosi vaikealta. Mutta onneksi tosiaan elämä menee eteenpäin ja kriiseistä pääsee yli. Elämä tosiaankin on seikkailua. <3

      Ihanaa ja onnellista uutta vuotta sinulle! <3

      Poista
  8. Olen meinannut kommentoida tähän, mutta olisi niin paljon kommentoitavaa moniin kirjoittamiisi juttuihin, että meinasi jäädä. :-D <3 Ensinnäkin: ihanaa, että olet täällä taas, onkin ollut ikävä!! <3 <3 Täällä näyttää hyvältä ja uudelta - juuri sellainen puhdas uusi aloitus huokuu.

    Lahtarit ja Niemi! Niinpä, ihan huikeita ja minunkin kirjavuoteni parhaimmistoa. Huomasin itsekin, että kirkkaiten mielessä ovat juuri kotimaiset teokset ja etenkin parit viimeiset kuukaudet en kai lukenutkaan kuin kotimaisia. Ohoo, Enni Mustosen Syrjästä katsojan tarinoita on kyllä tuttu ja rakas sarja, mutta tuota mainitsemaasi en ole lukenut. Voisi toimia välipalana.

    Ihanaa alkanutta vuotta ja huikeita kirjahetkiä! <3

    VastaaPoista
  9. Ihan hämmennyin kun pomppasin tänne lukemaan vanhaa Kaikki se valo jota emme näe -postaustasi ja vanha lookki olikin poissa. Raikas ja kiva!

    Hienoja kohokohtia viime vuodelta ja kiva että blogisuhdekriisikin on selättymässä. Ymmärrän tätä kahden kirjapalvelun loukkoa, otin Storytelin tuossa juuri testiin ja mietin josko voisin perustella itselleni hetkeksi molempien käyttämistä. Katsotaan..

    Sivumenenn on kyllä ihana, olen kuunnellut sitä paljon kun oma lukeminen on tökkinyt. Monta jaksoa vielä kuuntelematta, etenen ryppäissä ja nautin.

    Sandua ja Stormia odotan kovasti, ne ovat jo odottamassa. Ja minäkin olen muuten lukenut tosi paljon kotimaista, jännä, ennen käännöksiä enemmän.

    Ihanaa kirjavuotta 2018!

    VastaaPoista
  10. Kiva kun löysin blogisi, liityinkin lukijaksi saman tien. Kiva postaus. Hyvää lukuvuotta sinulle!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit