Päivä 10: suosikkiklassikkoni.
Minun suosikkiklassikkoni on ehdottomasti Margaret Mitchellin sukupolvesta toiseen lukijat hurmannut Tuulen viemää. Luin itse kyseisen kirjan ensimmäisen kerran alle parikymppisenä ja rakastuin syvästi Scarlettin ja Rhettin monimutkaiseen rakkaustarinaan. Tuulen viemää on kuitenkin ennen kaikkea mahtava ajankuvaus, sekä kuvaus sisällissodan aikaisten Yhdysvaltojen yhteiskunnasta. Monet kirjan teemoista ja aiheista ovat jääneet tämän lukukokemuksen myötä sellaisiksi jotka minua kiinnostavat vuodesta toiseen: orjuus, syvä etelä ja sen värikäs ja rikas kulttuuri ja historia, sekä hirvittävä, kuvottava Ku Klux Klan. Olen vähän suunnitellut kirjan uudelleen lukemista lähiaikoina, haluaisin sen jatkeeksi lukea myös Alexandra Ripleyn Scarlettin sekä Donald McCaigin Rhettin, siitäkin huolimatta että olen lukenut niistä kummastakin lähinnä vain negatiivisia arvioita. Onko muuten kukaan teistä lukenut kumpaakaan? Mielipiteitä?
Tuulen viemää on myös yksi lempielokuvistani, kukapa voisi vastustaa Clark Gablen charmia ja Vivien Leigh'n unohtumatonta roolisuoritusta itsekkäänä ja uppiniskaisena Scarlett O'Harana. <3
Olen lukenut Scarlettin enkä kauheasti voi kehua. Tuulen viemää on elämää suurempi rakkaustarina ja upea ajan- ja paikankuvaus, jatko-osa on perusviihderomaani. Hassua kyllä olisin voinut tykätä Scarlettista jos se ei olisi jatko-osa upealle kirjalle; vertailu on tuhoisaa!
VastaaPoistaMinä olen lukenut tuon Rhettin ja pidin sitä ihan mielenkiintoisena, minua kun tuo Rhettin salattu menneisyys jäi kiinnostamaan. Scarlettiin en tarttunut koska, no, en tiedä mikä minun ja Scarlettin ongelma oli mutta en yksinkertaisesti tullut toimeen tämän henkilöhahmon kanssa.
VastaaPoistaToisaalta ymmärrän kyllä hyvin että tämä on monen suosikkiklassikko mutta minuun tämä ei vaan iskenyt. Tämä on taas näitä apua kun olen eri mieltä kuin joku muu :>
Mukavaa huomenna alkavaa viikkoa, Sara!
Minä olen lukenut sekä Scarlettin että Rhettin. Molemmat kyllä mielestäni ihan luettavia kirjoja, kunhan muistaa asennoitua niihin niin, että ne ovat jatko-osia, eivätkä edes saman kirjailijan tuotoksia. Scarletissa ja Rhettissä on tavallaan hyvä puoli se, että niissä ei keskitytä enää niin paljon ajankuvaukseen, vaan ne pyrkivät kuvamaamaan enemmän henkilöiden tunnemaailmoita...
VastaaPoistaMinusta sekä Scarlett että Rhett (siis ne kirjat) ovat mielettömän röyhkeitä. Jotenkin on kamalan loukkaavaa, että noin vain mennään jatkamaan toisen luomaa tarinaa. Minusta tarinan kuuluu loppua ihan kuten se Tuulen viemää -kirjassa loppuu. Piste. Ei mitään jatkokehittelyjä.
VastaaPoistaMinäkin mainitsin Tuulen viemää suosikkiklassikkopostauksessani, vaikkei se ollut lopullinen valintani. :) Ihana kirja ja elokuva!
VastaaPoistaLuin Scarlettin yläasteikäisenä (Tuulen viemän ehkä jo ala-asteella) ja pidin siitä silloin, mutta pahoin pelkään, että suhtautuisin paljon kriittisemmin nyt. Rhettistä olen kuullut yllättävän hyvääkin palautetta, mutten ole itse ainakaan vielä lukenut.
Kiitoksia kaikille kommenteista! <3 Itsekin suhtaudun noihin jatko-osiin vähän varauksella, mutta sen verran paljon kuitenkin kiinnostaa että haluan lukea kumpaisenkin. :)
VastaaPoistaJa Linnea, kiitos! Mukavaa viikkoa sinullekin! :)