Päivä 1: viime vuoden paras kirja.

Se on huhtikuu nyt! Ja siis kuukauden mittaisen kirjahaasteen aika! :) Ihan ensinnä lämpimästi tervetuloa jokaiselle uudelle lukijalleni (olen aivan hämilläni ja mielissäni siitä miten paljon teitä yhtäkkiä on!). Sitten onkin aika aloittaa ykköskohdan pohdinta...

Luin viime vuonna neljäkymmentä kirjaa, ja niistä mielestäni parhaat olenkin jo ehtinyt esitellä tässä uutukaisessa blogissani. :) Viime vuosi oli kokonaisuudessaan varsin kiireinen, ja olen ihan tyytyväinen siihen että ehdin lukea edes tuonkin verran kirjoja, tosin kirjojen laatuun olisin voinut panostaa enemmän. Viime vuonna luinkin pääpiirteissään melko kevyttä kirjallisuutta.

On mahdotonta sanoa vain yhtä vuoden parasta kirjaa! Olen jo aiemmin nimennyt neljä kirjaa ylitse muiden, neljä kirjaa joiden lukemisesta nautin todella paljon. Kyseessä ovat siis Diana Gabaldonin Muukalainen ja Sudenkorento, sekä Charlaine Harrisin Veren voima ja Verenjanoa Dallasissa. Mutta jos nyt kuitenkin unohdetaan hetkeksi nämä neljä (joita en millään malttaisi lakata hehkuttamasta :D) ja keskitytään muihin viime vuoden kirjoihin. On nimittäin muutama muukin, jotka mielelläni nostaisin esiin vuoden parhaista kirjoista puhuttaessa:

Sapphire: Precious - Harlemilaistytön tarina

Precious Jones on 16-vuotias harlemilaistyttö, jonka perhe-elämä on karua: isä raiskaa ja äiti sekä pahoinpitelee että käyttää myös hyväkseen. Jo toista lasta isälleen odottava Precious ei ole koulussa oppinut lukemaan eikä kirjoittamaan. Hän tuntee olevansa näkymätön maailman silmissä. Precious erotetaan koulusta määräajaksi, mutta pääsee onnekseen vaihtoehtoiskouluun ja saa opettajakseen Blue Rainin, naisen jolla on uskomattoman suuri sydän. Kun Precious ryhtyy uuden opettajan rohkaisemana opettelemaan lukemista ja kirjoittamista, hänen elämänsä muuttuu täysin.

Tämä oli aivan uskomattoman hieno tarina joka teki minuun valtavan vaikutuksen, iso kirja pienen kirjan kansissa!! Liikuttava, koskettava, unohtumaton.

Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina

Lumoava 2000-luvun kummitustarina. Kertoo kaksista kaksosista; Ediestä ja Elspethistä joiden välit ovat katkenneet vuosia sitten, sekä Edien tyttäristä Juliasta ja Valentinasta, jotka ovat peilikuvakaksoset, luonteiltaan täysin erilaiset mutta kaikesta huolimatta täysin erottamattomat. Edie on muuttanut tyttöjensä kanssa Englannista Yhdysvaltoihin näiden ollessa aivan pieniä. Kirja alkaa kun Elspeth kuolee syöpään, ja Julialle ja Valentinalle selviää että he ovat perineet tätinsä asunnon Lontoosta Highgate Cemeteryn liepeiltä. Tytöt muuttavat täysi-ikäistyttyään innokkaina Lontooseen ja alkavat rakentaa tätinsä asunnosta kotiaan ja tutustua kaupunkiin ja muihin talon asukkaisiin. Pian Valentina rakastuu kuolleen tätinsä miesystävään Robertiin, ja Julia puolestaan tutustuu yläkerran kummalliseen Martiniin jonka vaimo on jättänyt tämän miehen pakko-oireyhtymän vuoksi. Vähitellen heille selviää myös etteivät he ole asunnossa yksin, vaan että heidän tätinsä henki on jäänyt vaeltemaan asuntoon.

Rakastin Aikamatkustajan vaimoa, ja pidin todella paljon myös tästä Niffeneggerin uusimmasta. Kieli oli kaunista ja juoni oli taitavasti rakenneltu, kirja onnistui yllättämään useammankin kerran. Kirja on tuntunut jakavan kovasti mielipiteitä, ja sitä on monessa arvostelussa ja blogissa moitittu siitä että siinä ei ensimmäisen kolmensadan sivun aikana "tapahdu mitään", mutta minun mielestäni tämä on juuri niitä kirjoja joissa ei tarvitsekaan tapahtua koko ajan, vaan että tarinaan ja tunnelmaan johdatetaan kaikessa rauhassa kunnes lukija on syvällä tarinassa - ja sitten alkaa tapahtua. :) Rakastin tämän kirjan tunnelmaa, ja tietenkin - Lontoota. <3

Jilliane Hoffman: Cupido

Chloe Larson on kaunis ja kunnianhimoinen nuori nainen, jonka lakitieteen opinnot ovat lopuillaan. Hän odottaa innolla työelämän alkamista ja menestyvän miesystävänsä kosintaa. Sitten koittaa ilta, joka muuttaa kaiken. Klovniksi naamioitunut mies raiskaa ja melkein tappaa Chloen, eikä ketään saada vastuuseen teosta.
Aika ei paranna kaikkia haavoja. Chloesta tulee kivenkova, täydellisesti työlleen omistautunut juristi CJ Townsend, ihminen vailla menneisyyttä. Kaksitoista vuotta kohtalokkaiden tapahtumien jälkeen Townsend toimii syyttäjänä jutussa, jossa William Bantling -nimistä miestä epäillään Cupidoksi, sadistiseksi sarjamurhaajaksi joka riistää sydämen uhriensa rinnasta. CJ tunnistaa raiskaajansa, ja menneisyyden demonit nousevat kätköistään. Townsend saa tilaisuuden, jossa hänen on valittava tapahtuuko oikeus - vai oikeutettu kosto?

Jäätävän hyvä jännäri jota ei voi laskea käsistään, nosti tehokkaasti niskakarvat pystyyn. Jos haluat lukea yhden hyvän jännärin, lue tämä!

Cecilia Samartin: Señor Peregrino

Jamilet on nuori meksikolainen nainen, jonka elämää varjostaa valtava syntymämerkki. Jamiletin kotikylän asukkaat karttavat häntä, koska pitävät verenpunaista merkkiä paholaisen kädenjälkenä. Ensimmäisenä koulupäivänä Jamiletia kivitetään, eikä tyttö voi käydä edes koulua eikä näin ollen opi lukemaan. Kun Jamiletin äiti kuolee, tyttö pakenee ahdasmielisestä yhteisöstä Yhdysvaltoihin tätinsä Carmenin luo ja alkaa työskennellä määrätietoisesti unelmansa eteen: hän haluaa poistattaa syntymämerkkinsä ja olla kuin kaikki muutkin. Los Angelesissa Jamilet pääsee töihin mielisairaalaan ja saa hoidettavakseen pahansisuisen herra Peregrinon, vanhan espanjalaismiehen jonka kanssa kukaan ei tule toimeen. Pikkuhiljaa nämä kaksi siirtolaista ystävystyvät, ja heidän välilleen muodostuva yhteys hoitaa molempien haavoja tehokkaammin kuin mitkään lääkkeet. Herra Peregrino kertoo tytölle elämäntarinaansa, sekä kertaa nuorena poikana tekemäänsä pyhiinvaellusmatkaa Santiago de Compostelaan. Kirjassa kulkee rinnakkain kaksi rakkaustarinaa: herra Peregrinon tulinen nuoruudenrakkaus kauniiseen Rosaan, sekä Jamiletin rakkaus varattuun naapurinpoikaan, Eddieen.

Ihana lukuelämys! Lämminhenkinen ja kaunis kertomus, pehmeä, soljuva tunnelma, joka näyttäytyi mielessäni pehmeänvärisinä valokuvina, lämpiminä väreinä, seepiana. Ihana Meksiko, ihana Espanja! <3

Joanne Harris: Suolaista hiekkaa

Kirja kertoo Madeleinesta eli Madosta, nuoresta ranskalaisesta naisesta joka palaa kotisaarelleen Les Salantsiin kymmenen Pariisissa äitinsä kanssa viettämänsä vuoden jälkeen. Saarella asuu vielä Madon isä, GrosJean, joka on muuttunut vuosien myötä entistäkin jurommaksi ja sulkeutuneemmaksi. Myös kaikki muu saarella on muuttunut, jopa vuorovesien liike, ja saari vaikuttaisi olevan kuolemassa pikkuhiljaa. Mado ei voi jäädä toimettomana seuraamaan sivusta vaan hän alkaa aktiivisesti tehdä asioita sen eteen että saari alkaisi taas kukoistaa ja että saarelaisten elämä muuttuisi paremmaksi. Samalla hän rakastuu nuoreen mystiseen punatukkaiseen muukalaiseen, joka on muuttanut saarelle vähän ennen Madon paluuta.

Lopuksi on pakko mainita tämä kirja. Olen kirjannut itselleni ylös että kirja on ristiriitainen, ajoittain puuduttavan tylsä, ja että siinä on liikaa henkilöitä jotka menevät lukiessa sekaisin. Mutta että kirjassa on kuitenkin loistavaa maisemakuvausta, tosi kauniisti onnistuttu kuvaamaan ranskalaista saaristoa ja maaseutua, sekä saaristolaisten elämää. Ja että kirjaa lukiessaan voi miltei haistaa nenässään meren suolaisen tuoksun. Ja kun nyt jälkikäteen ajattelen viime vuoden kirjoja, jostain syystä juuri tämän kirjan tunnelma nousee mieleen väkevimpänä. Voin edelleen haistaa meren, kuulla aaltojen kohisevan korvissani. Niin tai näin, mutta sellainen kirja ei voi olla huono, joka vielä vuoden päästäkin saa aistini näin sekaisin. :)