Rakkaustarinat

Niina Miettinen (toim.): Rakkaustarinat (Otava, 2008. 253 sivua.)

  - Unohdatko sinä elää?

  - En unohda. En vain osaa.

  Hän ihmettelee. Sinähän nimenomaan elät, olet siellä missä tapahtuu, kun kevät tulee, näet västäräkkien särkevän jäät jalkojensa alla ja hentojen, köyryselkäisten sananjalkojen vähitellen suoristuvan ja vankistuvan. Niin, myönnän, se on suurenmoista, mutta minä olen ihminen. Västäräkit tulevat ja menevät ja tuskin huomaavat minua, sananjalat eivät piittaa senkään vertaa. Suuria puita voi halata sylin täydeltä, mutta ne eivät koskaan halaa vastaan.

  Viimeiset kekäleet sammuvat, eikä meillä ole enää muuta katsottavaa kuin toisemme. Käsivarren mitan päässä, lähempänä, hengitys kasvoilla, maailma solisluun kuopassa.

  - Minä haluan kuulla, kun sinä soitat, mies sanoo jonnekin hiusteni sekaan.

(Anni Kytömäen novellista Trubaduuri)

Vuonna 2007 Otava ja Suuri Suomalainen Kirjakerho järjestivät kirjoituskilpailun, jonka aiheena olivat suuret rakkaustarinat. Kilpailuun otti osaa lähes 900 kirjoittajaa. Rakkaustarinat on Otavan julkaisema antologia, joka sisältää kilpailun parhaimmistoa kymmenen mainion novellin verran. Kilpailun voitti sittemmin kirjailijana kunnostautunut Janica Brander vahvalla ja ajatuksia herättävällä novellillaan Aaprahamin taakka, toiseksi tuli Nina Petander yllätyksellisellä novellillaan Etappi, ja kolmannen palkinnon sai Anni Kytömäki haikeankauniilla ja koskettavalla novellillaan Trubaduuri. Muut antologiassa julkaistut seitsemän novellia ovat Joonas Konstigin, Pauliina Suden, Joel Elstelän, Anna-Kaisa Penttisen, Jenny Kangasvuon, Mikko Kalajoen ja Anneli Poukan käsialaa. Vaikuttava kaarti hyviä kirjoittajia! (Kuriositeettina mainittakoon vielä, että tuomaristoon on kuulunut yksi suurimmista kirjailijasuosikeistani, Joel Haahtela, joka osaa kirjoittaa rakkaudesta(kin) niin kuin ei melkein kukaan muu. :)

Kaikki kymmenen novellia kertovat tavalla tai toisella rakkaudesta, mutta yksikään kertomus ei ole varsinaisesti tavallinen tai perinteinen rakkaustarina. Novelleja yhdistää epätavanomaisuuden lisäksi useimmissa kertomuksissa pinnalle nouseva hiljainen melankolia ja rakkauden siniset ja harmaat sävyt. Näistä tarinoista imelyys ja kaikenlainen vaaleanpunainen höttö ovat kaukana, ne kuvaavat rakkautta ja rakastumista virkistävän erilaisista näkökulmista.

Pidin oikeastaan jokaisesta novellista, mutta henkilökohtaiseksi suosikikseni nousi kilpailun kolmannelle sijalle yltänyt Anni Kytömäen Trubaduuri. Novelli kertoo nuoresta naisesta, joka elättää itsensä tekemällä luontokartoituksia ja tutkimalla uhanalaisia sammalia ja jäkälöitä, sekä toisaalta ravintoloissa esiintyvänä viulistina. Hän kohtaa miehen, kevätauringossa päivettyneen hiihtelijän, joka saa tuntemattomat mannerlaatat liikahtamaan. Jotakin tapahtuu; rakastuminen. Myönteinen psykoosi, josta kirjallisuus ja elokuvat antavat olettaa, että rakkaus on lämmin etelätuuli. Siihen voi luottaa ja kietoutua, rakastettuun voi luottaa ja kietoutua. Vai voiko?

Kytömäen novelli on taidokkaasti kirjoitettu, sen kieli on kaunista ja oivaltavaa, ja sen tunnelataus on kaikessa rauhallisessa hiljaisuudessaan niin vahva, että liikutuin sitä lukiessani kyyneliin. Trubaduuri on näennäisesti hyvin tyyni kertomus, mutta sen rivien väleistä huokuvat suuri polte ja intohimo. Sen sisältämä kaunis ja elävä luontokuvaus tuntuu rauhoittavalta, ja novelli veikin minut metsiin suurten haapojen kohinaan, sekä järvien rannoille ulapantakaisia saaria tähyilemään. Trubaduurissa tuoksuvat keväinen metsä, järveltä puhaltava lempeä tuuli ja lumen alta paljastuva maa. Se hyväilee aisteja ja hellii mieltä, ja toisaalta sen katkeransuloinen kerronta jättää sopivasti kirpeän, melankolisen jälkimaun. Kytömäki kuvaa kauniisti ihmismieltä, jonka pysyvänä olotilana ovat nostalgia ja melankolia. Hän kertoo ihmisen, luonnon ja musiikin yhteydestä, sekä yksinäisyydestä, joka lymyää jäänalaisissa syvänteissä. Hän antaa muodon ajan mukanaan tuomalle helpotukselle, sille hetkelle, kun huomaa voivansa muistaa musertumatta. Trubaduuri vie lukijan niille nuotiotulille, joiden äärillä maailmassa tarinoita kerrotaan.

Rakkaustarinat on laadukas kymmenen novellin kokoelma, jota voin ilolla suositella lyhytproosan nälkäisille lukijoille. Sen surumielisen romanttisissa tunnelmissa toivotan lukijoilleni kaunista ystävänpäivän iltaa! <3