Merete Mazzarella: Fredrika Charlotta

Merete Mazzarella: Fredrika Charlotta o.s. Tengström. Kansallisrunoilijan vaimo (Tammi, 2007. 294 sivua + viite- ja lähdeluettelot. Alkuteos Fredrika Charlotta, född Tengström. En nationalskalds hustru, 2007. Suomentanut Raija Viitanen.)

Toinen syyskuuta 2007 Fredrika Runebergin (o.s. Tengström) syntymästä tuli kuluneeksi kaksisataa vuotta. Merkkipäivän kunniaksi Svenska litteratursällskapet i Finland tilasi Merete Mazzarellalta rouva Runebergin elämästä kertovan teoksen. Mazzarella onkin tehnyt huikean hienon työn kootessaan samojen kansien sisään kattavan kuvauksen henkilöstä nimeltä Fredrika Runeberg. Lähdemateriaalinaan hän on käyttänyt Fredrikan perheelleen ja ystävilleen lähettämiä kirjeitä, hänen kirjallista tuotantoaan, sekä aiempaa Fredrika Runeberg -tutkimusta. 

Teos muodostaa monipuolisen kuvan lahjakkaasta ja sisukkaasta naisesta, jolla oli läpi elämänsä voimakas tarve kommunikoida ja saada oma äänensä kuuluville. Ja voi kunpa hän tietäisi, miten hyvin hänen äänensä tässä kirjassa kuuluukaan - Mazzarella käy kuin sujuvaa vuoropuhelua Fredrikan kanssa, kerrontaa kuljettavat vuorovedoin otteet Fredrikan kirjeistä ja teksteistä, sekä Mazzarellan helposti lähestyttävä teksti, jossa hän osuvasti kertoo, analysoi ja pohtii kaikkea Fredrikasta lukemaansa.

  Ihmeellistä, mutta tämä huutaa tulla luetuksi, tulla tunnetuksi! Kuinka paljon olenkaan kamppaillut itseni kanssa tässä suhteessa. Eihän se ole mikään ihme, että haluaa tulla luetuksi. Jos olen puhunut sydämeni syvyyksistä, sieluni sanoja, sydämeni hartaimpia mietteitä, totta kai minä haluan että joku saa kuulla, mitä olen puhunut. [--] Ja vieläkin ajattelen siinä suhteessa samoin, kirjoittaminen ilman lukijaa on kuin puhuisi ilman kuulijaa. Mutta miksi sitä haluaa tulla luetuksi mahdollisimman laajassa piirissä? Tämänkin minä vielä ymmärrän: ymmärrän halun levittää ajatuksiani. Mutta tämä onneton halu tulla pidetyksi ja kuuluisaksi, miksi se vainoaa kuin kiusanhenki eikä jätä rauhaan, miksi on niin vaikeaa päästä eroon niistä haavekuvista, joita on joskus nähnyt väikkyvän sielunsa silmissä?

Fredrika syntyi Pietarsaaressa 1807 yhdeksänlapsisen perheen toiseksi nuorimmaisena. Tytön ollessa kolmevuotias hänen perheensä muutti Turkuun. Siellä Fredrika asui vielä vuonna 1827, jolloin hän yhtenä tuhansista menetti kotinsa Turun palossa. Seuraavana vuonna hän muutti äitinsä kanssa Helsinkiin, saman vuoden lopulla hän kihlautui jo vuonna 1821 tapaamansa Johan Ludvig Runebergin kanssa. Kihlausajasta tuli pitkä - köyhään porvaristoon kuuluva nuoripari oli käytännössä rahaton ja lisäksi melkoisen naistenmiehen maineessa ollut Johan tuntui haluavan vielä katsastaa onko ruoho vihreämpää jossain muualla. Pari avioitui tammikuussa 1831. Vuonna 1837 he muuttivat Helsingistä Porvooseen, ja kahdessa vaatimattomammassa talossa asuttuaan he ostivat 1852 Porvoon Aleksanterinkadulta talon, jossa he asuivat käytännössä loppuelämänsä, ja joka nykyisin toimii Runebergien kotimuseona.

1800-luvulla naisen elämä ei ollut helppoa. Sitä se ei ollut Fredrikallekaan, vaikka pariskunta vähitellen vaurastuikin ja heillä oli varaa pitää apulaisia talouden- ja lastenhoidossa. Runebergit saivat kahdeksan lasta, joista esikoinen ja toiseksi nuorin kuolivat aivan pikkuisina (kirjeissään Fredrika kuvaa lastensa menetystä niin koskettavasti, että sen lukeminen nosti kyyneleet silmiini.) Muut lapset (kaikki poikia!) olivat vilkkaita ja eloisia, pieninä huonoja nukkumaan ja kovia huutamaan. Fredrika kuvaakin elävästi elämäänsä nuorena äitinä, hän kertoo unenpuutteesta ja jatkuvasta väsymyksestä, ja työstä joka ei tunnu loppuvan koskaan. Suuren talouden hoitaminen oli muutenkin vaativaa, kun itse piti leipoa leivät, hillota ja mehustaa marjat ja hedelmät, panna olut, suolata lihat ja kalat, keittää lihaliemet, tehdä makkarat, valaa kynttilät, keittää saippuat, ja pestä, mankeloida ja silittää suurpyykki - lisäksi Runebergeilla oli usein paljon sukulaisia ja ystäviä pitkäaikaisilla vierailuilla ja siten ylimääräisinä kestittävinä.

Ja kaiken tämän ohessa uskomattomalta supernaiselta tuntuva Fredrika jaksoi vielä kirjoittaa! Ensinnäkin hän kirjoitti paljon ja kiihkeästi kirjeitä, joista suuri osa on onneksi säilynyt jälkipolville ja historiantutkijoille luettavaksi. Lisäksi ja ennen kaikkea tämä Suomen ensimmäinen naistoimittaja kirjoitti myös lyhytproosaa, historiallisia romaaneja, muistelmia, tiivistelmiä ja lehtijuttuja, hän käänsi ulkomaisia artikkeleita ja kirjoitti köyhien tyttöjen koulun vuosikertomuksia. Jonkin verran hän harmillisesti myös tuhosi omaa tuotantoaan, esimerkiksi ensimmäisinä Porvoon-vuosinaan kirjoittamansa laajan kaksiosaisen romaanin Den galnas dotter (Mielipuolen tytär). Fredrikan itsekritiikki oli varmasti korkea, etenkin kun elettiin miehisessä kirjallisuusmaailmassa, jossa odotukset naisten kirjoittamien tekstien suhteen olivat tätä luokkaa: "Kuinka Suomen naisten tulisi runoilla?" [--] "Heidän tulee runoilla nöyrästi, hienosti, koruttomasti, lempeästi, viattomasti, herkän tunteellisesti ja luontevan viehkeästi. Heidän tulee runoilla niin kuin sydämen surut ja ilot ovat heitä opettaneet - turmeltumattoman kansan ja kauniin, totisen luonnon vaatimattomina, turmeltumattomina lapsina." (Zacharias Topelius, 1854.)

Mazzarellan teos tarjoaa kiehtovaa ja eläväistä ajankuvaa. Runebergien kodissa tuttuja vieraita olivat muun muassa Elias Lönnrot, J.V. Snellman, Fredrik Cygnaeus ja J.J. Nervander, jotka kaikki kuuluivat perustamaansa epäviralliseen Lauantaiseuraan. Seuran tarkoituksena oli kansallisen Suomen luominen, miehet  kävivät kiivaita kirjallisuutta ja filosofiaa koskevia keskusteluja. Naisilla ei ollut seuraan pääsyä, mutta usein samanaikaisesti miesten vaimot ja sisaret kokoontuivat pitämään omaa vastaavaa keskusteluryhmäänsä, jossa puitiin samoja aiheita kuin mistä miehet seinän takana keskustelivat. Nämä perheet varttuivat autonomisessa suuriruhtinaskunnassa ja olivat siis mukana rakentamassa uutta kansakuntaa. Mazzarella kuvaakin ansiokkaasti millaista oli olla nainen näissä piireissä.

Ei Fredrikan elämä Runebergin vaimona muutenkaan kuulosta kovin kadehdittavalta. Runoilija jatkoi naisseikkailujaan avioliiton aikana entiseen malliin, ja Fredrika joutui seuraamaan miehensä edesottamuksia sivusta. Oman haasteensa naiselle loi jo varhain kehittynyt kuulovamma, ja hänen vanhemman elämänsä suurin kirous olikin kuurous, joka osin eristi tämän älykkään ja runsasta kommunikointia kaipaavan naisen maailmasta. J.L. Runeberg halvaantui 59-vuotiaana metsästysretkellään, ja tämän elämän viimeiset kolmetoista vuotta Fredrika hoiti miestään uskollisesti. Ei liene ollut iäkkäämmälle naisihmiselle helppoa hoitaa isokokoista halvaantunutta miestä ilman mitään kunnollisia apuvälineitä (palvelijan avusta huolimatta). Hatunnoston arvoinen suoritus sekin!

Itse Porvoossa syntyneenä, kouluni käyneenä ja elämäni ensimmäiset yhdeksäntoista vuotta asuneena en ole voinut välttyä aimo annokselta Runebergeja. Pariskunta - ja erityisesti Fredrika-rouva - on kuitenkin kiehtonut minua lapsesta asti, ja luinkin tämän elämäkerran innoissani. Kirjan kannet suljettuani olin tyytyväinen, tuntui siltä kuin olisin saanut kuulla itsensä Fredrikan kertovan vähän siitä, millaista elämä silloin todella oli, ja ennen kaikkea millaista oli juuri hänen elämänsä. Kunnioitukseni tuota naisten emansipaatioon pyrkivää lahjakasta ja vahvaa naista kohtaan nousi vielä entisestäänkin.

Fredrikan ovat hiljattain lukeneet myös Luen ja kirjoitan -blogin Paula ja Luettua elämää -blogin Elina. Käykääpä myös kurkkaamassa toissasyksyistä postaustani Runebergien kotimuseosta Porvoossa. Ihana paikka! Ja ai niin, hyvää Runebergin päivää! (Itse taidan tänään kuitenkin juoda kahvit yhden maamme merkittävimmän naiskirjailijan, rouva Runebergin kunniaksi. ;)