Minna Canth: Anna Liisa

Minna Canth: Anna Liisa (WSOY, 2009. 1. painos 1895. 116 sivua.)

Anna Liisa on kunnialliseksi tiedetty nuori nainen, Kortesuon tilan vanhin tytär. Hän on menossa naimisiin talollisen sulhasensa Johanneksen kanssa, mutta kuulutusten alla naisen menneisyys palaa kummittelemaan. Anna Liisa on viisitoistavuotiaana heilastellut salaa talon rengin, Mikon, kanssa. Hän on tullut raskaaksi, synnyttänyt lapsen yksin metsässä ja hätäpäissään surmannut tämän. Synkän salaisuuden tietää vain kolme ihmistä: Anna Liisan lisäksi pakomatkalle lähtenyt Mikko, sekä tämän äiti Husso, joka on haudannut vauvan ruumiin metsään kuusen alle. Kun Mikko kuulee äidiltään Anna Liisan naima-aikeista, palaa hän vaatimaan naista itselleen. "Minäpä rakastan sinua, Anna Liisa, ja tahdon saada sinut takaisin, ja minä sinut otan neuvolla millä hyvänsä. Minä en anna sinua toiselle, en jumaliste annakaan!" Mikko uhkaa paljastaa lapsensurman ellei Anna Liisa lupaudu hänen vaimokseen.

Anna Liisa: Enkö minä sitten koskaan maailmassa saa toivoa onnea? Onhan sitä kaikilla muilla ihmisillä, miksi ei milloinkaan minulla?
Mikko: Siltä haaralta sitä et saa.
Anna Liisa: Mikko, sääli minua, olenhan jo kärsinyt niin paljon.
Mikko: Se on omassa vallassasi. Voit estää minua puhumasta, jos vaan tahdot.
Anna Liisa: Elä tee minua uudelleen onnettomaksi juuri nyt, kun minulle parempi tulevaisuus olisi tarjonna. Mitäpä siitä kostut, jos säret minun elämäni vielä kerran. Nuoruuteni turmelit, eikö siinä jo kylliksi. Ei minulla ole ollut iloa, niinkuin muilla minun ikäisilläni, huolta vaan ja murhetta alituiseen. Minä en jaksa kantaa enempää - en varmaankaan.

Mitä nuori nainen voi tehdä, jos ja kun synkkä salaisuus paljastuu - pitäisikö mennä vaimoksi miehelle jota ei rakasta vai hukuttautua järveen, vai onko olemassa jokin muu keino?


Anna Liisa ei ole suotta niin rakastettu klassikko. Nuoren naisen traaginen tarina on väkevä lukukokemus, joka ahdistaa, pakahduttaa ja suututtaakin niin että lukiessa melkein kurkkua kuristaa. Canthin viimeiseksi jäänyt näytelmä on samanaikaisesti ihastuttavan vanhanaikainen ja kuitenkin jotenkin tuore ja ajaton. Se on mielenkiintoinen ja kiehtova kuvaus elämästä 1800-luvun suomalaisessa talonpoikaisyhteisössä, jossa lapset teitittelevät vanhempiaan ja yhteisön elämää määrittelevät ankaran tiukat moraalisäännöt - kunnollinen, siveä ihminen elää kristillisessä kurissa ja nuhteessa, ja yhden yksilön teko voi pilata koko talon maineen.

Canth kuvaa taidokkaasti naisen heikkoa asemaa reilun sadan vuoden takaisessa Suomessa - ei siis tarvitse palata kovinkaan monen sukupolven taakse päästäkseen aikaan, jossa naisella ei ole ollut juurikaan sananvaltaa edes suhteessa omaan itseensä. Anna Liisan tarina ja kerronta tuntuvat rohkeilta näin nykylukijankin silmin, joten voin vain kuvitella miten puhuttava tämä näytelmä on ilmestyessään ollut. Minulla luvussa olleen vuoden 2009 painoksen esipuheessa Maria-Liisa Nevala kertoo Suomalaisen teatterin johtaja Kaarlo Bergbomin kirjoittaneen näytelmäkiertueelta seuraavaa: "Kaikkialla Anna Liisa on tehnyt voimakkaan vaikutuksen ja pusertanut esiin paljon kyyneleitä." En ihmettele yhtään.

Canth paitsi herättää tunteita, myös kirjoittaa hirveän hyvin. Dialogiin perustuva kerronta luo alusta loppuun voimakkaan jännitteen ja tunnelman, joka on yhtä painostava kuin ilma ennen ukkosmyrskyä. Anna Liisan mielessä tapahtuva myllerrys ja nuoren naisen ihmeellinen rohkeus mahdottoman edessä on myös huikeaa luettavaa. Yleensä vierastan näytelmämuotoisia tekstejä, mutta Canthin Anna Liisaa lukee kuin mitä tahansa romaania. Se on vetävästi kirjoitettu draama, ja siinä on jopa jännitysromaanin sävyjä, sillä tekstiä lukiessaan pelkää, toivoo ja jännittää nuoren naisen puolesta. Näytelmän lukeminen tuntuu samalla tavalla ahdistavalta kuin jos katselisi hidastettuna filminä lähestyvää onnettomuutta - näkee väistämättömän tuhon muttei kykene estämään sitä mitenkään.

Tästä terävästä ja rohkeasti kantaa ottavasta näytelmästä on keskusteltu muutama vuosi sitten Lukupiiri -blogissa, kannattaa käydä kurkkaamassa. Ennen kaikkea kannattaa kuitenkin lukea Canthia, sillä hän on mahtavan hyvä! Tämän oman tekstini myötä haluan toivottaa kaikille hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää! Nyt tuleekin kuluneeksi 170 vuotta kirjailija ja realismin uranuurtaja Minna Canthin syntymästä - se jos mikä on hyvä syy nauttia tänään oikein kunnon kakkukahvit! ♥