Vihtorin kirjaston kirjamessut 2014

Tämä viikko on ollut näin tamperelaisen kirjallisuudenharrastajan näkökulmasta huikea. Jäin loppuviikosta talvilomalle ja viikonloppu on kulunut erilaisissa kirjatilaisuuksissa luuhatessa. Keskiviikkonahan kävin kuulemassa ihanaa Joel Haahtelaa, mutta myös perjantaille ja lauantaille on riittänyt kiinnostavia kirjatilaisuuksia ja kirjailijatapaamisia. Perjantaina kävin mainiossa Tulenkantajien kirjakaupassa Heikki Salon kirjanjulkkareissa (josta ehkä myöhemmin lisää...), lauantai puolestaan kului Hotelli Tammerissa Suomen pienimmillä kirjamessuilla, eli Vihtorin kirjaston kirjamessuilla, jotka järjestettiin nyt jo neljättä kertaa.

Vietin minimessuilla mukavan iltapäivän ja seurasin tapahtumia kamerani kanssa. Kuten keskiviikkona Sampolassa en Tammerissakaan tehnyt muistiinpanoja, mutta kattavampaa messuraporttia on lähipäivinä luvassa ihanan Elinan Luettua elämää -blogissa (kunhan Elina vain ehtii postauksensa kirjoittaa). Pysykää siis kuulolla! :) Itse olin messuilla nyt toista kertaa, juttuani viimevuotisista messuista voi käydä kurkkaamassa täällä. Mutta nyt katse eiliseen, tässä muutamia tallennettuja hetkiä ja tunnelmia Hotelli Tammerin upeista tiloista...

Iltapäivällä kävin kuuntelemassa toimittaja ja tietokirjailija Hanna Jenseniä, joka kertoi kirjastaan 940 päivää isäni muistina (Teos, 2013). Kirjassaan hän kertoo isänsä muistisairaudesta ja viimeisistä vuosista, sekä omaisen roolista muistisairaan vanhemman hoitajana. Jensen kertoi sekä kirjastaan että isästään elävästi ja mielenkiintoisesti. Kyseinen kirja on odottanut lukuvuoroaan hyllyssäni jo liki vuoden enkä ole rohjennut vielä tarttua siihen aiheen vahvan omakohtaisuuden vuoksi, mutta Jensenin esiintymisestä jäi rohkaistunut olo. Teos kuulostaa enemmän positiivista ja kannustavaa vertaistukea tarjoavalta, kuin siltä että sen lukeminen alkaisi vain ahdistaa entistä enemmän. Luulenkin nyt lukevani kirjan mahdollisimman pian!

Otteita kirjastaan lukenut Jensen oli messuilla muutenkin ajankohtainen: hän voitti jo neljättä kertaa jaettavan Suomen pienimmän kirjallisuuspalkinnon, Lause-Finlandian, lauseellaan Isä eli hyvän kuoleman. Palkinto myönnetään siis edellisenä vuonna julkaistusta suomalaisesta kirjallisuudesta valitulle lauseelle, joskin tänä vuonna ehdokkaiden joukossa oli kauno- ja tietokirjallisuuden lisäksi myös laululyriikkaa - suursuosikkini J. Karjalaisen lause kappaleesta Riisinjyvä: Hei muukalainen, anna sun nimes riisinjyvään kaivertaa. Ensimmäisen Lause-Finlandian vuonna 2011 voitti Petri Tamminen lauseellaan Danny tuli Vääksyyn (Muita hyviä ominaisuuksia. Otava, 2010), vuonna 2012 voittajana palkittiin Jari Tervon lause Minut kihlattiin kehdossa (Layla. WSOY, 2011) ja viime vuonna Lause-Finlandian pokkasi Pertti Jarla lauseellaan Tahdon hehtaarin suota ja kymmenen kuutiota tilaa (Fingerpori 6 -albumi, Arktinen banaani, 2012).

Vihtorin messujen kohokohta oli jo viime vuodesta tuttuun tapaan Tulenkantaja-kirjallisuuspalkinnon voittajan julkistaminen. Se on siis Aamulehden ja tamperelaisen Tulenkantajat -kirjakaupan pari vuotta sitten perustama 5000 euron arvoinen vientikirjallisuuden palkinto, jossa voittaja saa rahasumman lisäksi "kummikseen" ulkomailla jo menestyneen suomalaisen kirjailijan, sekä arvokasta kansainvälistä näkyvyyttä. Tänä vuonna palkinnon kummina ja palkintoraadin puheenjohtajana toimi kirjailija Johanna Sinisalo.

Palkinnosta kilpaili tänäkin vuonna kuusi vuonna 2013 julkaistua teosta. Ehdolla olivat Kai Ekholmin Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava (Atena), Katja Ketun Piippuhylly (WSOY), Leena Krohnin Hotel Sapiens (Teos), Asko Sahlbergin Herodes (WSOY), Aleksandra Salmelan Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia (Teos) sekä Aino ja Ville Tietäväisen Vain pahaa unta (WSOY). Ennen voittajan julkistamista ehdokkaita haastateltiin tunnin verran. Paikalta puuttui kirjailija Katja Kettu, jonka teoksen esitteli muutamin sanoin kirjailijakollega Asko Sahlberg.

Keskellä vasemmalta oikealle Aleksandra Salmela, Asko Sahlberg, Leena Krohn, Kai Ekholm ja Ville Tietäväinen.

Pakko sanoa: suosikkikirjailijani Asko Sahlberg oli hurmaava! :) Niin hauska ja sanavalmis, ja luulenkin että miehen kekseliäät vastaukset haastattelijoiden kysymyksiin kevensivät muuten vakavahkoa ilmapiiriä ja lievensivät muiden mahdollista jännitystä. Yleisössä sai ainakin nauraa useampaan otteeseen. Ihana Sahlberg!

Tulenkantaja-palkinnon pokkasivat lopulta aivan ansaitusti Aino ja Ville Tietäväinen upealla teoksellaan Vain pahaa unta. Myös kahdeksanvuotias kirjailijatar Aino oli paikalla ja osallistui reippaasti ja rohkeasti sekä palkinnonjakoon ja kukitukseen, että voittajan haastatteluihin. ♥  

Lopuksi voittajakaksikko signeerasi kirjoja signeerauspisteellä. Sain omaan kappaleeseeni Vain pahaa unta omistuskirjoitukset kummaltakin kirjailijalta, sekä suloisen Ainon piirtämät hienot sydämet. Isot kiitokset vielä ja paljon onnea isälle ja tyttärelle! ♥  

Sellaiset messut tänä vuonna, ensi vuonna taas uudestaan! Suuret kiitokset kaikille hienoille messuilla esiintyneille kirjailijoille, sekä erityisesti messujen järjestäjille. Tänäkin vuonna tämä oli suuri ilo!