Iiro Küttner & Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita. Puuseppä

Iiro Küttner & Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita. Puuseppä (Books North, 2014. 30 sivua.)

  Puiden hitaassa maailmassa ihmisen elämä on vain tuokion mitta. Vain jokunen ohihaviseva satokausi. Samasta syystä puiden tarinat, useimmat niistä, ovat meille liian pitkiä, liian hitaita, liian tapahtumaköyhiä koskaan kokonaan ymmärrettäviksi. Me emme ehdi kuulla niitä loppuun asti. Mutta puilla on muutama lyhyempikin tarina kerrottavanaan, sellainen joka talvella mataa kylmänä mahlana eteenpäin puiden juuria pitkin ja kesän mittaan kiihdyttää reippaaseen vauhtiin niiden tihenevässä lehvästössä. Nämä kertomukset ovat niitä, jotka mekin voimme käsittää, mikäli meiltä löytyy kärsivällisyyttä. Ne nimittäin kertovat meistä ihmisistä, sinusta ja minusta.

Puiden tarinoita -lastenkirjasarjan aloittava Puuseppä kertoo nimensä mukaisesti tarinan miehestä, joka työskentelee jossain kaukaisessa ajassa ja maassa keisarin puuseppänä. Hän on kokenut ja ennennäkemättömän osaava, ja hänen maineensa on kiirinyt laajalle; häntä pidetään kaikkialla maailman parhaana puuseppänä, jonka käsissä puu lakkaa olemasta puuta, hänen käsissään se muuttuu kullaksi, arvostamisen arvoisiksi ajatuksiksi ja kauniiksi uniksi.

Eräänä päivänä mies viettää sangen tavallista ja rauhallista iltaa kotosalla vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Tapahtuu jotakin, jonka jälkeen puuseppä huomaa ilon alkavan salaperäisesti kadota työstään. Keisari huolestuu: hän näkee uskollisen alamaisensa apeuden ja ilottomuuden, ja huomaa tämän huokailevan itsekseen verstaassaan lankku- ja lautakasojensa äärellä. Halutessaan piristää miestä keisari antaa puusepälle vapaat kädet; mies saa tehdä puusta jotakin sellaista mitä itse sydämestään haluaa, maksakoon se miten paljon tahansa, ja kestäköön miten kauan tahansa. Puuseppä tarttuu innolla työhön.

Küttnerin ja Tietäväisen Puuseppä oli varsin miellyttävä uusi tuttavuus lastenkirjojen saralla. Yhden hengen aikuisraatini luki kirjan heti tuoreeltaan ja piti siitä kovasti, ja uskoisin että kirja kiinnostaa ja miellyttää yhtä lailla varsinaista kohderyhmäänsä, lapsilukijoita. Se on lumoava tarina, jonka suloisen vanhanaikainen ote viehättää. Küttnerin kieli on selkeää, kaunista ja huolellista, Tietäväisen kuvitus kaunista ja piirrosjälki suorastaan mestarillista - kirjan kuvat ovat kuin pieniä taideteoksia. Kokonaisuus on tasapainoinen ja hallittu, koko kirja on pieni helmi.

Puuseppä on kertomus rakkaudesta ja intohimoisesta omistautumisesta sille, jonka ihminen kokee tärkeäksi, mutta samalla se muistuttaa asioiden todellisesta tärkeysjärjestyksestä. Teos on kerronnaltaan hyvin perinteinen ja satuklassikoille kunniaa tekevä, ja kuten klassiset sadut aina, Puuseppäkin sisältää opetuksen. En tiedä luinko kirjaa liian aikuisesta vinkkelistä, mutta minusta sen tärkein opetus on suunnattu nimenomaan aikuiselle lukijalle. Uskon (ja vähän toivonkin!) monen nykyvanhemman tuntevan piston sydämessään lukiessaan puusepästä, joka uppoutuu työhönsä sellaisella intensiteetillä että hän samalla unohtaa sekä lapsensa että puolisonsa, ja vieraantuu vuosien varrella perheestään täysin - eikä työ kuitenkaan tule koskaan valmiiksi. Kirjassa on käsitelty taidokkaasti nykyaikaista ilmiötä ja tärkeää aihetta, joka herättää ajatuksia, vaikuttaa ja jää mieleen.

Vaikka Puiden tarinoita -kirjasarjan varsinainen kohderyhmä lienevät tosiaankin lapsilukijat, on tämä mielestäni erinomaisen sopivaa luettavaa kaikenikäisille. Aikuiselle Puuseppä tarjoaa kaunista kieltä ja mietityttävän tarinan, joka sisältää filosofisen ulottuvuuden, sekä niin huikean hienon kuvituksen että kuvia voisi väsymättä katsella miten kauan tahansa. Itse ainakin vaikutuin kirjasta siinä määrin, että tiedän jo nyt tulevani lukemaan kaiken, mitä tältä kaksikolta jatkossa julkaistaan.