Tähtikirkasta, lumivalkeaa

Keskiviikko oli monen kaltaiseni tamperelaisen Haahtela-fanin onnenpäivä, kun kirjailija saapui illaksi entisille kotikulmilleen ja samalla Sampolan kirjaston lukupysäkille puhumaan kirjoistaan ja kirjailijantyöstään. Joel Haahtela on henkilökohtaisesti suurin kotimainen kirjailijasuosikkini, joten oli selviö että menen miestä kuuntelemaan. Minun lisäkseni paikalle oli saapunut viitisenkymmentä hyvän kirjallisuuden ystävää.

En tehnyt tilaisuudessa muistiinpanoja vaan keskityin hetkeen (enkä siksi nyt kirjoitakaan mitään tarkkaa kaikesta illan aikana puhutusta vaan luvassa on paremminkin pientä fiilistelyä ja kuvamuistoja keskiviikkoillan jälkihehkussa :). Haahtela kertoi omasta kirjailijuudestaan ja kirjoittamisestaan, sekä niistä teemoista, jotka ovat hänelle tärkeitä ja siksi tavalla tai toisella nousevat esiin koko hänen tähänastisessa tuotannossaan. Hän puhui luonnollisesti myös kirjoistaan - eniten toki tuoreimmasta tulokkaastaan Tähtikirkas, lumivalkea, joka on niin riipaisevan kaunis ja taidokkaasti kirjoitettu romaani että lukiessa melkein sydämeen sattuu.

Tällaiset pienehköt tapahtumat ovat mielestäni yleisön kannalta parhaita ja ehdottomasti antoisimpia, ja siksi olenkin hurjan iloinen, että Tampereen kaupunginkirjasto on vastaavanlaisten tilaisuuksien järjestäjänä varmasti pienistä määrärahoista huolimatta todella aktiivinen. Haahtela-ilta oli lämminhenkinen ja rento, pienehkö tila ja kauniin kirjaston kodikas ilmapiiri saivat tilaisuuden tuntumaan intiimiltä ja jotenkin haahtelamaisella tavalla taianomaiselta. Ei ollut suuria lavoja, kaikuvia mikrofoneja tai satoja toisiaan töniviä messuvieraita, vaan pieni joukko ihmisiä kerääntyneenä lukulampun alla nojatuolissa mukavasti istuvan hyväntuulisen kirjailijan ympärille. Ilta eteni lupsakan jutustelun merkeissä, ja yleisöllä oli mahdollisuus kysellä kirjailijalta asiasta jos toisestakin. Lopuksi Haahtela signeerasi kirjoja, jutteli vielä lukijoidensa kanssa ja seisoi kärsivällisesti lukuisissa fanikuvissa. Aiemmin muodostunut mielikuva vain vahvistui: Haahtela on paitsi huikean taitava kirjailija, myös äärettömän mukava ja ystävällinen mies. Hyvä tyyppi siis kaikin puolin! :)

Kun poistuimme kirjastolta, näkyi taivaalla tähtiä ja ohut kerros pakkaslunta peitti maan. Siinä tähtikirkkaassa ja lumivalkeassa illassa oli hyvä kävellä kotiin. ♥

Suurkiitos Joel Haahtelalle ja Sampolan kirjaston henkilökunnalle hienosta ja unohtumattomasta illasta! Tässä onnentunteessa sitä leijuu vielä pitkään. ♥