lauantai 10. syyskuuta 2011

Marja Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle


Marja Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle (Tammi, 2011. 267 sivua.)

Kuuleppas et sinä mikään sankari ole. Kuolit ja ensimmäinen sota loppui mutta et sinä sitä lopettanut. Riikka sanoi ennen toista sotaa sinut kaivettiin pois sankarihaudasta ja vietiin uuteen paikkaan rinteeseen se on kaunis ja vehreä. Kivi laitettiin päälle pysyt paikallaan siellä.
Olinko minä ennen sinä ja meinaatko että voi tulla toiseksi tai toisinpäin.

Puolivuotias sairaalloinen ja vaivainen Marketta kuolee. Eletään viimeistä päivää Laatokan rannalla. Äiti Siviä pesee ja laittaa pienen vainajan, lapsi viedään kylmään aittaan, ja perhe lastaa reen lähteäkseen evakkoon. Marketta jää yksin, odottamaan kunnes isä saapuu sodasta, rakentaa jäätyneelle vainajalle laudoista arkun, ja hautaa lapsen kotiseudun sankarihautaan papin lukiessa väsyneellä äänellä ne luvut, jotka lukea pitää. Marketta jää kuitenkin haamuna seuraamaan miten hänen perhettään viskellään pitkin isänmaata. Talvisodan loputtua perhe palaa takaisin Karjalaan, hautaa Marketan omaan hautaan ja rakentaa uuden kodin.

Kun talon valkoinen kammari oli valmis, syntyi Toinen.
Nimeni annettiin hänelle.

Marketta pysyttelee uuden siskonsa rinnalla, ja kun tyttö kasvaa, tämä alkaa kirjoittaa kirjeitä kuolleelle kaimalleen. Kirjeet Toinen juoksee metsään, piilottaa ne kivien alle jotta sisko voisi ne sieltä lukea. Toisesta tulee omapäinen, vähän kuritonkin tyttö, joka alkaa jo lapsena lukea paljon ja elää oman mielikuvituksensa ja kirjojen maailmassa.

Kun Toinen oli Anna, Siviästä tuli Vihervaaran Marilla ja hänen ankaruutensa joutui muuttumaan hyvää tarkoittavaksi kasvattamisen konstiksi. Annan mukana Avonlean notkon puro juoksi käsittämättömän matkansa Suomeen, pomppi putouksia pitkin, valui suvannoissa, kiemursi merivirroissa, puski uoman lähimetsään, solisi pihaan. Pihassa käveli Matthew, joka oli vielä kultaisempi kuin isä, ja Marilla tuli kutsumaan teelle.

Marketan ja Toisen ohella seurataan myös kahden aiemman sukupolven elämää ja valintoja. On Siviä, tyttöjen äiti, aistillinen ja nautiskeleva nainen, joka palvoo kaksospoikiaan ja erityisesti hurmauskiehkuraista viulistimiestään Kaarloa, mutta ei osaa kunnolla olla äiti tyttärilleen, ei tiedä miten heihin suhtautua. Ja on Mar, Siviän äiti, joka ulkopuolisten silmissä on kuin joulukaktus, nahkealehtinen vaatimaton sinnittelijä, joka huonosti kohdeltunakaan ei lannistu, eikä erotu kauniina. Nainen, joka on ikänsä tehnyt kovasti töitä ja elänyt nuukaillen, joka lähtee sukuloimaankin kävellen, kori käsivarrella keikkuen, kutoen kävellessään sukkaa. Kummankin naisen sisällä on kuitenkin toinen totuus, joka kirjaa lukiessa vähitellen avautuu. Miksi Mar ei koskaan naura? Miksi Siviä ei koskaan anna mainita kuollutta Markettaa? Miksi Marketta ja Siviä eivät voi sietää omia äitejään?


Voi huokaus. Olen juuri lukenut yhden ehdottomasti parhaista kirjoista tänä vuonna, ehkäpä jopa yhden parhaista koko tähänastisen elämäni aikana. Niin kovaa tämä teos kolahti minuun, niin syvälle se meni ihoni alle. Ja nyt sisälläni asuu riemu: olen saanut lukea jotakin hienoa ja niin suurta, että jotain minussa liikahti, siirtyi pois paikoiltaan, teki minusta täydemmän. Tälle teokselle antaisin ison F:n silmääkään räpäyttämättä, niin kertakaikkisen lujasti siihen rakastuin. Tässä on kaikki: vahva perinteikäs tarina joka kantaa viimeiselle riville asti, kaunista kieltä ja äärettömän taidokasta murteen ja vanhan sanaston käyttöä, sekä se jokin selittämätön, juureva sielukkuus, joka sisältää suomalaisuuden ytimen. Teos on läpeensä rehellinen ja uskottava.

Kirjeitä kiven alle kertoo kolmen sukupolven naisista ja heidän elämistään viime vuosisadan alussa, vapaussodan ja talvisodan aikoihin, sekä sotien jälkeen. Se on kolmen vahvan naisen tarina, joka pitää sisällään supisuomalaista sielukkuutta ja melankoliaa, vanhojen mustavalkoisten Suomi-filmien tenhoa, sekä maagisen realismin elementtejä. Näistä kaikista muodostuu toimiva, sielua liikuttava kokonaisuus, teos jota ei voi laskea käsistään, ja joka jää mieleen elämään omaa elämäänsä.

Millainen on viime vuosisadan Suomi Virtasen kuvaamana? Latotansseja. Kapioita. Rekiajeluja. Saunassa synnytetään, sairaat hoidetaan kotona vuodelevolla, hauteilla, viinalla ja kamferitipoilla, vainajat pestään ja puetaan hellyydellä. Tyttölapsille rakkautta osoitetaan olemalla hiljaa, parempi on suojella ettei tiedä semmoista mikä voi tehdä kipeää, senkin uhalla ettei sitten puhuta ollenkaan. Tärkeintä elämässä on työ, ja se että saa perheensä elätettyä ja lapsensa kasvatettua kunnialla ettei tarvitse kylillä hävetä. Rakkaudelle ja intohimollekin on aikansa ja paikkansa, mutta omien seinien sisällä tai metsän keskellä, onnea ei tarvitse kaikkien nähtäväksi levitellä. Oi maamme Suomi synnyinmaa, rakas isänmaa, jossa sodan jälkeen ei punaista pueta päälle edes lapsille jouluna. Teoksesta ja sen väkevästä suomalaisuudesta tuli välillä mieleeni kaksi minulle niin kovin rakasta suosikkikirjaani; Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maija ja Heidi Köngäksen Luvattu, mutta silti tämä kirja oli täysin omanlaisensa, omaperäinen, aito ja upean omaääninen.

Kirjeitä kiven alle on yllättävä kirja, joka sisältää paljon salaisuuksia. Tarinaa kerrotaan monessa aikatasossa kolmen kertojan, kuolleen Marketan, Siviän ja Marin kautta, mutta teksti on sujuvaa ja kyydissä pysyy helposti vaikka joka kappaleessa on eri kertoja ja aikakausi. Loppuun mennessä kaikki salaisuudet on lukijalle paljastettu, ja kaikki langanpäät nivottu toisiinsa niin taidokkaasti ettei voi kuin ihastuksesta huokailla. Kokonaisuus toimii täydellisesti, ja maaginen realismikin solahtaa joukkoon niin luontevasti että kaiken lukee täytenä totena.

Ymmärrän että kuten useimmat kirjat, tämäkin tulee varmasti jakamaan mielipiteitä puolesta ja vastaan. Minulle tämä oli kuitenkin niin täydellisyyttä hipova lukuelämys, että tuntuu kuin olisin odottanut juuri tätä kirjaa koko ikäni. Nyt olen ihan hukassa: mitä ihmettä näin hyvän kirjan jälkeen voi lukea, että mikään tuntuisi miltään?

25 kommenttia:

  1. Voieivoieivoiei! En uskaltanut lukea vielä paljon, mutta sen luin, että tämä oli sinulle totaalisen pakahduttava! Ihan mahanpohjassa tuntuu nyt. Minähän tykkäsin kauheasti Virtasen esikoisesta, Aidasta, joka kyllä oli tyyliltään varmasti totaalisen erilainen. Silti odotin tätä kauheasti. Vähän toki olen miettinyt, että mitä nyt, kun tyyli muuttuu täysin, mutta sitten taas olen evakkosukuakin...

    Minulla on tämä kirja jo, ja vaikken ole sitä vielä sivupalkkiinikaan merkinnyt, olen salaa lukenut ensi metrit, ja ne tuntuvat kutkuttavilta, vaikkei tämän pitäisi tyyliltään niin "minun" olla.

    Voi hitsi, nyt kyllä saattaa olla, että täytyy ohittaa toisen lempikirjailijani, Lionel Shriverin, Kaksoisvirhe vielä hetkeksi ja antaa tämän ajaa ohi. Sain juuri Rasi-Koskisen Katariinan loppuun, ja voisin jatkaa toisella kotimaisella.

    Ah, tulen lukemaan tämän paremmin sitten, kun olen omani lopussa. <3

    VastaaPoista
  2. Oi, ylistyksesi kirjasta vakuutti minut sen verran hyvin, että pitääpä kiireiden hellittäessä käydä lainaamassa tämä!

    Kirjailijan esikoinen, Aida, ilmestyi muistaakseni viime syksynä. Minä lainasinkin sen, mutta aihe ei sytyttänyt niin paljoa, että olisin lukenut sitä. Tämä uudempi kuitenkin kiinnostaa minua enemmän jo historiallisuudellaan. :)

    VastaaPoista
  3. Voi että, melkein kyyneleen tirautin lukiessani kirjoitusta selvästikin upeasta lukukokemuksesta! Kirjan aihepiiri on sellainen, että jo se itsessään kiinnostaa minua! Nyt lähden heti netitse varaamaan tämän kirjastosta, kiitos!!

    VastaaPoista
  4. Minä luen tätä juuri ja voi että, olen ihan samaa mieltä kanssasi! en ihan uskaltanut lukea koko juttuasi tarkkaan, mutta palailen tänne varmasti lähipäivinä!:)

    VastaaPoista
  5. Karoliina, ihanaa, nyt jätät kaiken muun ja luet tämän!! <3 Mutta hei, jos jostain (täysin käsittämättömästä) syystä et pidäkään tästä, varoita minua: en tiedä pystynkö lukemaan tästä negatiivisia arvioita kun itse rakastuin tähän niin ehdoitta. :D Tosin olen ihan varma että rakastat tätä! <3 Tämä on ihanan perinteinen, ja kuitenkin samalla täysin uudenlainen ja tuore kertomus evakoista ja siitä kaikesta.

    Jos se minusta olisi kiinni niin tässä olisi Finlandia-voittaja 2011, mutta luulen ettei mielipidettäni tänäkään vuonna kysytä. :DD

    Minunkin on pakko lukea Aida, mutta ei vielä, tästä kirjasta pitää ensin toipua rauhassa. :)
    Mutta mitäs ihmettä minä nyt sitten luen? Anna Kareninakaan ei nyt sytytä vaikka vielä eilen olin siihen aivan ihastunut. Löytyisiköhän jostain hyllystä joku huono harlekiini niin pääsisin eroon lukujumista... Tai sitten pitää vain odottaa että kotiudun Laatokan rannalta johon nyt tunnuin jäävän ihan vallan. :D

    Jossu, ihanaa että sain sinut kiinnostumaan ja innostumaan! Tämä saattaa olla jopa paras tänä vuonna lukemani, vaikka olen lukenut monta ihan älyttömän hyvää kirjaa. Suosittelen tätä ehdottomalla lämmöllä! <3

    Susa, <3 ! Tämä oli todella upea lukukokemus, ja vähän yllättäen, kun en osannut mitään tällaista odottaa. Virtanen ei ole yhtään ennestään tuttu, mutta yhtäkkiä minulla onkin tässä uusi suosikkikirjailija! :) Susa, lue ihmeessä tämä pian!!

    Sanna, voi että oli ihanaa lukea kommenttisi! <3 Minä olen tästä kirjasta ihan hurmoksessa (ei varmaan millään kaikesta kirjoittamastani arvaisi ;D), ja on ihanaa kuulla etten ole ainoa! Odotan sinun arviotasi kovasti! :)

    VastaaPoista
  6. Tässähän alkaa itsekin ihan hykerrellä kirjasta, jota ei hetki sitten tiennyt edes olevan olemassa. Niin tunteella ja kauniisti kirjoitat, että tuntuu kuin itsekin jo olisi kirjaan ihastunut. Tämä täytyy siis ehdottomasti lukea. Kiitos ihanasta ja innoittavasta tekstistäsi!

    VastaaPoista
  7. Nino, kiitos sinulle! <3
    Tästä kirjasta oli kamalan vaikeaa kirjoittaa! Yleensä kirjoitan kirja-arvioni vähintään parin päivän (joskus jopa kuukaudenkin) viiveellä että ehdin vähän miettiä ja jäsennellä ajatuksiani, mutta nyt tuli sellainen pakahduttava tunne että oli _pakko_ kirjoittaa heti kun takakansi sulkeutui. :) Lisäksi olin (ja olen edelleen) kirjasta niin hurmoksessa että en kyennyt yhtään tämän kummoisempaan analysointiin, oli vain kirjoitettava se miltä tuntui, eli ihan hirvittävän hyvältä. :)
    Mutta en kyllä edes keksimällä keksi kirjasta mitään negatiivista sanottavaa, ei siinä ollut edes yhtään painovirhettä (jotka hitaana lukijana bongaan lähes aina :D).
    Nino, lue tämä, ihastut ja rakastut varmasti!

    VastaaPoista
  8. Kuulostaapa kiehtovalta kirjalta! Olin kyllä kuullut tästä kirjasta, mutta en arvannut että se oli jotain tällaista! Ja onnea Sara, taisit olla ensimmäinen joka bloggasi tästä ;).

    VastaaPoista
  9. Maria, sitä tämä todella on! Suosittelen lämpimästi, tämä oli hieno lukukokemus! :)
    Ja kiitos, hoksasin sen itsekin siinä kohtaa kun yritin googlettaa muita blogiarvioita kirjasta enkä löytänyt yhtään. :D Ihan hassua, en ole ikinä ensimmäinen missään. :DD

    VastaaPoista
  10. Kiitos ansiokkaasta arviostasi! Tämähän kuulostaa aivan erityisen upealta kirjalta, joka on aihepiirinsä puolesta kuin tehty minulle(kin). Eikun heti varaamaan kirja kirjastosta.

    VastaaPoista
  11. Anna Elina, kiitos! :)
    Tämä todella on aivan erityisen upea kirja, sinäkin varmasti pidät tästä. Paljon! <3
    Toivon että tämä saisi heti tuoreeltaan satoja ja tuhansia lukijoita, ja maltan tuskin odottaa tästä seuraavia blogiarvioita (tämä on kyllä sellainen kirja, etten välttämättä tohdi lukea tästä negatiivisia arvioita - tosin en usko että sellaisia on tulossakaan :D).

    VastaaPoista
  12. Kirjoituksesi sai kyllä kiinnostumaan, aiheensa puolesta ainakin kuulostaa täysin minun kirjaltani.

    Ihanaa, että täältä blogistaniasta löytyy kirjoja ja kirjailijoita, joista ei ole koskaan kuullutkaan.

    VastaaPoista
  13. Ohhoh, tämäpä kuulostaa valtavan kiinnostavalta! Kirjoitit kirjasta niin upeasti, että oli pakko tehdä siitä heti varaus kirjastoon (tosin kirja näyttää olevan vasta hankinnassa, joten saa nähdä milloin sen saan käsiini).

    VastaaPoista
  14. Tulin vihdoin lukemaan blogiasi. Tein heti varauksen tästä kirjasta, lupaan lukea sen pian! :) Se on meiän kirjastossa vasta hankinnassa, mutta ilmestynee hyllyyn piakkoin. Niinhän se aina menee, että kirjakaupat saavat kirjat ensin, kirjastojen pitää odotella.

    VastaaPoista
  15. Jaana, hienoa! :) Tokihan sodista, evakoista, naiseudesta ja naiskohtaloista on ennenkin kirjoitettu vaikka kuinka paljon, mutta tässä Virtasen kirjassa lähestymistapa on tuore ja erilainen. Tämä on upea teos!

    Jum-Jum, kiitos! <3 Toivottavasti saat kirjan kuitenkin pian käsiisi!

    Suopossu, jee, lämpimästi tervetuloa! <3 Toivottavasti viihdyt blogini parissa. :) Tuo on totta, kirjastoihin monet kirjat tulevat yllättävän pitkällä viiveellä. Ja sitten jonkin suositun kirjan kohdalla kun vielä kökkii varausjonossa monta kuukautta, voi hyvinkin mennä puoli vuotta siitä kun on lukenut ensimmäiset blogiarviot kirjasta ja vasta saa sen itse käsiinsä.
    Kerro sitten mitä pidit tästä teoksesta, kun saat sen luettua! :)

    VastaaPoista
  16. Oi! Minäkin melkein huudahtelen täällä. En ollut aikaisemmin koskaan jotenkin rekisteröinyt Virtasen nimeä kirjailijana eikä minulla ollut minkäänlaista käsitystä siitä, millainen hän on kirjailijana, mutta tässä on sellaisia teemoja selvästi sellainen kirjailijanote, että Kirjeitä kiven alle liikuu täysin omalla "mukavuusalueellani".

    Kiitos. <3

    VastaaPoista
  17. Katja, en minäkään ole tiennyt Virtasesta vielä kauaa, Tammen uutuuksista tämän ihanuuden bongasin! <3 Ja uskallan jo tämän yhden teoksen perusteella sanoa että tässä taitaa olla uusi kotimainen suosikkikirjailijani.

    Tätä kirjaa suosittelen kyllä todella lämpimästi! <3

    VastaaPoista
  18. Ohhoh! Minusta Aida oli melkoisen kökkö. Kehuit kyllä tätä kirjaa niin vakuuttavasti, että lupaan ainakin vilkuilla kirjastossa, jos kohdille osuu. Sinänsä suomalainen lähihistoria naisten kautta kuvattuna kyllä kiinnostaa.

    VastaaPoista
  19. Salla, niinkö? En ole Aidaa lukenut, mutta haluaisin kyllä, pian. Tästä kirjasta minun on vaikeaa kuvitella että tämä olisi kenenkään mielestä kökkö... :) Olisipa mukavaa kuulla mitä pidät tästä, toivottavasti luet tämän pian!

    VastaaPoista
  20. Sara, kirja on ehdottomasti vuoden paras suomalainen ellei enemmänkin. Olen lukenut yhtäputkea ja ollut ihan hurmiossa.

    VastaaPoista
  21. Leena, olen täydellisen samaa mieltä kanssasi! Ja sama juttu, minäkin luin tätä kiihkeästi öitä myöten, ja kun takakansi sulkeutui, olin aivan hurmiossa ja kiihdyksissä, niin valtavan hieno tämä kirja oli!

    Huomasinkin että olet juuri kirjoittanut tästä, tulen kohta lukemaan! :)

    VastaaPoista
  22. Nyt kun Virtasen kirjasta on kulunut vuorokausi, tunteeni vain vahvistuu: Tässä helmi, jota ei ole kohdattu suomalaisessa kirjallisuudessa aikoihin. Ellei tämä kirja saa tämän vuoden Finlandia -palkintoa, on raadissa, jotain pahasti pielessä. Kyllä lahjakkuus on arvonsa ansainnut!

    Kirjeitä kiven alle jää minulle, mutta ostan sen mm. äidinkielen opettajalleni, jolle olin koko kouluajan Suomen naispuolinen Waltari. No, tuota en toki lunastanut, mutta hänen arvostuksenss teki minusta vahvan ja olenhan kuitenkin elättänyt itseni vuosia kynällä.

    Miten me löysimmmekään tämän kirjan...johdatuksen autuuteen.

    VastaaPoista
  23. Leena, tutulta kuulostaa. Omasta lukukokemuksestani on pian viikko, ja kirjan arvo silmissäni on vielä entisestäänkin noussut, vaikka jo tuoreeltaan, kirjan luettuani, olin aivan hurmiossa. En osaa ajatellakaan että löytyisi joku kirja, joka voisi olla muka parempi tai ansaita ennemmin Finlandian kuin tämä!

    Minullakin on tämä ihan omana, ja olen siitä enemmän kuin onnellinen! <3 Ihanaa että ostat kirjan vanhalle opettajallesi, joka kuulostaa hienolta ihmiseltä. Hän on varmasti tosiaan vaikuttanut elämääsi paljon, ja monella tavalla!

    Minusta tuntuu että ne parhaimmat, järisyttävimmän lukukokemuksen tarjoavat kirjat löytävät meidät, emme me niitä. Jotain johdatusta ja taikaa siinä on! :)

    VastaaPoista
  24. No, nyt olen lukenut tämän kirjan. Vihdoin. Monessa, monessa erässä, hiljakseen ja koko ajan odottaen sitä suurta elämystä, minkä sinä koit. Sitä ei kuulunut. (Itse asiassa luin kirjan loppuun vain sitä odotellessani, muuten olisi jäänyt kesken.)

    Tykkäsin kyllä kirjan kielestä ja ajankuvista. Jotenkin tuli hyvin etäisesti mieleen Mukka, mutta silti Virtanen jää niin kovin kauas hänen tasoltaan.

    On jännää, että meillä on ollut osin niin samanlainen kirjamaku, mutta tästä kirjasta en siltikään saanut samaa kuin sinä. Se kertoo paljon siitä, miten ihmisen omat kokemukset ja persoona vaikuttavat lukuelämykseen. Minulle esimerkiksi Mukan Kyyhky ja Unikko oli teos, jota en voinut laskea käsistäni ja joka vielä vuosienkin jälkeen säilyy rakkaana ja läheisenä.

    Mutta kiitos lukuvinkistä. Oli piristävää lukea taas välillä suomalaisen kirjailijan tekstiä (tosin luinhan Oksastakin kesällä) ja keskittyä kirjaan oikein ajatuksella sitä arvioiden. Ehkä siinä olikin se kompastuskivi: odotin liikaa ja etsin liikaa kauneutta ja upeutta, jolloin esiin nousi vain keskiverto lukuelämys.

    VastaaPoista
  25. Suopossu, no voi harmi ettei tämä sitten ollut sinun kirjasi! Mutta olen tosi iloinen että luit tämän, ja että tulit kertomaan lukukokemuksestasi! :) Oikeassa olet, kokemukset ja persoona varmasti vaikuttavat valtavan paljon lukuelämykseen! Ja totta on että meillä on monessa samanlainen kirjamaku, harmi etteivät makumme nyt tässä kohdanneet. :)

    Tiedätkö, minä en olekaan koskaan lukenut Mukkaa (hävettää!), vaikka joku Mukan teos löytyisi ihan omastakin hyllystä (en muista nyt mikä)! Nyt kiinnostuinkin tuosta Kyyhkystä ja unikosta kun otit sen esille, minä puolestani voisin nyt tarttua sinun lukuvinkkiisi! Palataan asiaan toivottavasti lähiaikoina! ;)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...