Susan Hill: The Woman in Black


Susan Hill: The Woman in Black (Vintage, 1998. 160 s. Ensijulkaisu Hamish Hamilton, 1983)

Yes, I had a story, a true story, a story of haunting and evil, fear and confusion, horror and tragedy. But it was not a story to be told for casual entertainment, around the fireside upon Christmas Eve.

Tarina alkaa jouluaattoiltana, kun Arthur Kipps viettää joulua perheensä kanssa. Muut perheenjäsenet kertovat toisilleen kummitusjuttuja takan edustalla istuessaan, mutta Kippsin mieleen palaavat piinaavat muistot, jotka eivät jätä miestä rauhaan. Miehen tarina on liian kammottava perheelle kerrottavaksi, mutta saadakseen sen ulos päästään, hän päättää kirjoittaa sen ylös.

Tomorrow was Christmas Day. Could I not be free of it at least for that blessed time, was there no way of keeping the memory, and the effects it had upon me, at bay, as an analgesic or a balm will stave off the pain of a wound, at least temporarily? And then, standing among the trunks of the fruit trees, silvergrey in the moonlight, I recalled that the way to banish an old ghost that continues its hauntings is to exorcise it. Well then, mine should be exorcised. I should tell my tale, not aloud, by the fireside, not as a diversion for idle listeners - it was too solemn, and too real, for that. But I should set it down on paper, with every care and in every detail. I would write my own ghost story. Then perhaps I should finally be free of it for whatever life remained for me to enjoy.

Parikymmentä vuotta aiemmin Kipps on nuori asianajaja isossa, vanhassa, lontoolaisessa lakifirmassa. Hän saa tehtäväkseen matkustaa firman asiakkaan, vanhan rouva Alice Drablow'n hautajaisiin Eel Marsh Houseen Englannin itärannikolle, ja jäädä samalla tämän taloon järjestelemään vainajan paperiasioita. Vanha leskirouva on asunut yksin, hänellä ei ole ollut lapsia eikä edes ystäviäkään. Eel Marsh House sijaitsee pienen englantilaiskylän ulkopuolella, saarella johon pääsee vain laskuveden aikana, ja jota ympäröi sumuinen suomaa. Saarella on aiemmin toiminut myös pieni munkkiluostari, jäljellä ovat luostarin ja kappelin rauniot, sekä pieni hautausmaa.

Kipps on mielissään hänelle uskotusta tehtävästä, ja hän lähtee sumuisesta Lontoosta innokkain, odottavin mielin. Jo junamatka pitää sisällään jotain pahaenteistä, jonka kuitenkin vasta lukija huomaa. Mies majoittautuu kylän majataloon, ja nautiskellessaan viiniä majatalon pubin takkatulen loisteessa hän tuntee olevansa kuin mukavalla lomalla. Vähänpä hän tietää.

Hautajaisseremonian aikana Kipps näkee sinertävänkalpean naisen, joka on pukeutunut vanhanaikaiseen, kokomustaan pukuun ja hattuun. Naisen silmät ovat syvällä päässä, ja Kipps huomaa tämän olevan kuolemansairas. Ensin nainen on kirkossa, ja hetkeä myöhemmin hautausmaalla avoimen haudan äärellä. Kukaan muu ei kuitenkaan näe naista, ja kun Kipps kylällä huomaa ettei kukaan halua puhua rouva Drablow'sta tai käydä lähelläkään Eel Marsh Housea, hän aavistaa jotakin hämärää. Kun Kipps sitten ensi kertaa saapuu vainajan talolle, talon vaietut, kammottavat salaisuudet alkavat avautua hänelle pikkuhiljaa. Ja kukapa muu häntä saarella odottaisikaan, kuin mustapukuinen nainen...

But out on the marshes just now, in the peculiar, fading light and desolation of that burial ground, I had seen a woman whose form was quite substantial and yet in some essential respect also, I had no doubt, ghostly. She had a ghostly pallor and a dreadful expression, she wore clothes that were out of keeping with the styles of the present-day; she had kept her distance from me and she had not spoken. Something emanating from her still, silent presence, in each case by a grave, had communicated itself to me so strongly that I had felt indescribable repulsion and fear.


Huu, olipas hyytävä kauhukirja! Tarinassa oli ensimmäisiltä sivuilta alkaen utuinen, mystinen ja selittämättömällä tavalla kammottava tunnelma, vaikka varsinaiset tapahtumat alkoivatkin kunnolla vasta kirjan puolivälin paikkeilla. Kirjailija kuvasi marraskuista Lontoota ja Englannin maaseutua todella kauniisti, ja maisemakuvauksiin jäikin mielellään viipyilemään pidemmäksikin aikaa. Eel Marsh Housen tunnelmaa taas kuvattiin niin taitavasti, että miltei kuulin ympäröivän veden hiljaisuuden, tuulen valituksen, sekä lintujen melankolisen laulun.

Tämä oli hyvin brittiläinen tarina, ja kaiken kaikkiaan juuri sellainen, kuin hyvän kauhutarinan odottaakin olevan: luin kirjaa niskakarvat kirjaimellisesti pystyssä, ja tämän teoksen luettuani päätin että iltapimeällä yleensä tekemäni koiralenkit läheisen hautausmaan ympäristöön saavat jäädä joksikin aikaa. Vastedes lenkit tehdään valoisaan aikaan, ja kaukana hautausmaasta! :) Nautin tästä teoksesta kuitenkin hurjasti, varsinkin kun kirjaa lukiessani puitteet olivat täydelliset: pimeä, syksyinen yö, tuuli ulvoi nurkissa ja sade piiskasi ikkunoita.

Suosittelen tätä englantilaista kauhuklassikkoa niille, jotka rakastavat hyviä kauhutarinoita, ja niille, jotka lisäksi haluavat lukea kaunista englantia. Tämä kirja saa hiuksesi nousemaan pelosta, se saa sinut pelkäämään sumua ja usvaa, ja katselemaan selkäsi taakse. Minun lisäkseni tämän kirjan on lukenut myös Satu.


Hillin kirjasta on tehty tv-elokuva vuonna 1989, ja kirjaan perustuvaa näytelmää on esitetty Lontoossa vuodesta 1987. Näytelmä on ollut supersuosittu, ja se kuuluu ohjelmistoon edelleenkin. Teoksesta on tekeillä uusi elokuva, joka tulee teattereihin kevättalvella 2012. Traileri vaikuttaa ihan lupaavalta, mutta kun luin ja vielä omin silmin näin että pääosaa esittää Daniel Radcliffe, jouduin kieltämättä vähän nieleskelemään. En vaan mitenkään päin osaa kuvitella Harry Potteria Arthur Kippsinä, etenkään nyt kirjan luettuani. :)


Totally British / Gothic Fiction

Kommentit

  1. Oijoi kun kuulostaa hyvältä! Heti lukulistalle odottamaan ja keräämään rohkeutta lukemiseen :)

    VastaaPoista
  2. Vanhanaikainen kauhutarina on aina kiinnostava, jos se on osattu tehdä oikein. Siinä on usein hiuksen hieno raja, joka viettää absurdiin ja saakin lukijan joko nauramaan tai myötähäpeämään. Joskus molmepia.

    Kirjan kansi on varsin kaunis...

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa todella hienolta ja mahtavan brittiläiseltä! Jännä, että kirjan nimen tai kannen perusteella en silti tajunnut kyseessä olevan kauhukirja.

    VastaaPoista
  4. Haluan ehdottomasti tämän lainaksi!! :)

    VastaaPoista
  5. Kauhun lukeminen on jäänyt minulla lähiaikoina vähiin kun Operaatio Stephen King:kin on vähän tauolla. Tämä on ihan pakko lukea, sääkin olisi tosiaan kohdallaan kun on sateista ja pimeää :)

    Elokuva(kin) vaikutti aika hyytävältä. En takuulla lähde katsomaan tätä elokuvateatteriin, ettei äänitehosteet aiheuta sydänkohtausta, vaan odotan dvd:tä ;) Niin ja vähän tuo Harry- ei kun Daniel Radcliffe hämää minuakin...

    VastaaPoista
  6. Tätä siis luit sumuisia kuviani kommentoidessasi! Ja kuulostaa sellaiselta kirjalta, josta pitäisin. Kauhukertomuksen menevät pieninä annoksina silloin, kun kyse ei ole vampyyri- tai hirviötarinoista, vaan juuri tuollaisista sumuista kummituismaisista kertomuksista. Koetan siis muistaa kirjan nimen!

    VastaaPoista
  7. En sano kirjasta mitään, mutta sinulla on kaunis uusi taustakuva!

    VastaaPoista
  8. Vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta kirjalta, josta en ollutkaan aiemmin kuullut. Menee heti haluttavien listalle :)

    VastaaPoista
  9. No katsoinpa tuon videonkin, kiehtova sekin! Upea se talo ja muutenkin maisemat ihastuttavan creepyt. Vaikuttaisi trailerin perusteella olevan aika visuaalisesti näyttävä elokuva. Pakko varmaan katsoa.

    En ole muuten katsonut enkä lukenut yhtään Harry Potteria, joten minulla ei ole tuota "painolastia" harteillani. ;)

    VastaaPoista
  10. Maija, suosittelen! Tämä oli paikoin niin pelottava, että jouduin pitämään taukoa lukemisessa. :D

    Leena, tämä olikin juuri sellainen, vanhanaikainen ja hyvin klassinen kauhutarina, jossa se suurin kauhu asuu rivien väleissä. Ja kirjan kansi todella on hieno! Olen Lontoon reissuillani katsellut kirjakaupoissa muitakin Vintagen kustantamia uusintapainoksia vanhemmista kirjoista, ja niissä on lähes poikkeuksetta upeat kannet!

    Tessa, suosittelen tätä sinullekin! Kuten Leenalle sanoinkin, tämä on hyvin klassinen kauhutarina. Kirjassa ei lopulta tapahdu paljoakaan, eikä tämä pidä sisällään jatkuvaa pelottelua sivulta toiselle, mutta jo pelkästään kirjan tunnelma on niin piinaava että se pitää hiukset pystyssä. :)

    Nonnu, suosittelen!! :D Ja tähän perustuva uusi leffakin on pakko nähdä, Radcliffestakin huolimatta. :)

    VastaaPoista
  11. Villasukka, tämä onkin ihan täydellinen sateisten syysiltojen ja -öiden kirja! Aloittelin tätä ensi kerran jo viime keväänä, mutta kirjasta oli varaus seuraavalle ja jouduin palauttamaan sen. Samalla totesin että säästän kirjan suosiolla syksymmälle, ja se olikin hyvä ratkaisu! :) Ja minä taas ajattelin oikein kunnolla piinata itseäni ja mennä katsomaan tämän leffateatteriin. Kävin aikanaan katsomassa yhden ehdottomista lempikauhuleffoistani, Guillermo del Toron tuottaman Orpokodin, yksin leffateatterissa, ja se oli niin pelottava etten meinannut uskaltaa hakea autoani parkkihallista, vaikka oli vasta myöhäinen iltapäivä. :D

    Katja, tätä juuri luin! :D Sumuisista kuvistasi nousi vahvasti mieleen kirjan piinaava tunnelma, hui! :D Tämä onkin juuri semmoinen sumuinen kummituskertomus, hyvin klassinen ja vähäeleinen tarina, jossa tosiaan se suurin kauhu elää rivien väleissä ja tunnelmassa.

    Margit, kiitos paljon! <3 Kyllästyin jo vanhaan taustaan ja tein viikonloppuna pieniä muutoksia. Näillä mennään toistaiseksi. :)

    VastaaPoista
  12. Elegia, suosittelen ehdottomasti! :) Hill on kirjoittanut vaikka kuinka paljon muutakin, ja kiinnostaisi ehdottomasti lukea häneltä lisää! Omasta hyllystä löytyisi Rebekan varjo, jatko-osa Daphne du Maurierin Rebekalle, mutta kun en ole vielä Rebekkaakaan lukenut niin jatko-osa saa toistaiseksi odottaa. :) Myös toinen perinteisen brittiläinen kauhuteos, The Mist in the Mirror, kiinnostaisi kovasti!

    Minä olen nähnyt Potter-leffoista vain sen ensimmäisen, olen ajatellut katsoa loput vasta kun saan sarjan luettua, mutta lukeminen on nyt jämähtänyt sarjan neljänteen kirjaan. Mutta vaikka olen nähnyt vain yhden leffan, jossa Radcliffe on vielä ihan poikanen, silti mielleyhtymä on vähän liian voimakas. :D Voi sinua onnellista, voit tosiaan katsoa tämän tulevan, varsin pätevältä vaikuttavan kauhuleffan ihan Harry Potter-painolastia! :D

    VastaaPoista
  13. Kuten omaan arviooni taisin kirjoittaakin, mun piti pitää tätä yöpöydällä kansi alaspäin niin että tuo hyytävä nainen oli piilossa! :D Tämä oli tosiaan laadukas kauhutarina.

    VastaaPoista
  14. Brittiläinen, hyytävä kauhutarina kiinnostaa todellakin ja katsoin tuon trailerin, jonka elokuvana haluan ehdottomasti nähdä! Mahdetaankohan kirja kääntää suomeksikin nyt, kun kerran leffakin on tekeillä? Minulla odottaa hyllyissä englanninkielisiä romaaneja (ei ole käännetty), joiden kanssa joskus pitäisi päästä alkuun. Olen vähän laiska, mutta ehkä se tästä pian lähtee, kun enkuksi kuitenkin luen tietokirjallisuutta!

    VastaaPoista
  15. Ooh, oikeassa olit, varmasti tykkäisin tästä! Alankin heti selvittelemään, mitä kautta saisin tämän edullisimmin tilattua. Kunhan luen sen Roomin, seuraava englannin kielinen kirja voisi olla kyllä tämä!!

    VastaaPoista
  16. Satu, en ihmettele yhtään! :D Hill on osannut kirjoittaa jotenkin niin hyytävästi, että lukiessaan naisen kuvitteli sinnekin missä se ei ehkä edes ollut! :)

    Sara, voi muuten hyvin olla että kun romaani saa leffan myötä enemmän näkyvyyttä Suomessa, siitä saadaan myös käännös! Mutta joka tapauksessa tämän voisit hyvin lukea englanniksikin, tarina on heti alusta asti niin piinaava että sitä suorastaan ahmii (paitsi silloin, kun on pakko pitää taukoa kun ei uskalla lukea eteenpäin... :D)

    Susa, arvasin että kiinnostut tästä! <3 Jään odottamaan arviotasi (olen ihan varma että luet tämän pian! :), ja samalla innolla odotan myös arviotasi Roomista. Ajattelin ensin ettei se ehkä ole ihan minun kirjani, mutta kehuvien blogiarvioiden myötä olen alkanut kiinnostua siitä koko ajan enemmän... :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit