perjantai 23. syyskuuta 2011

Runebergin jäljillä (terveisiä Porvoosta!)

Kävin parin päivän reissulla lapsuusmaisemissani Porvoossa. Sukuloinnin lisäksi ehdin viettää aikaa myös rakastamassani vanhassa kaupungissa, sekä käydä Runebergin kodissa, joka on Suomen vanhin ja monipuolisin kotimuseo. Vanhana porvoolaisena olen käynyt Runebergin kodissa useita kertoja, jo pelkästään luokkaretkillä ja tutustumiskäynneillä eri kouluista ja oppilaitoksista, mutta siitä huolimatta siellä on aina yhtä kiehtovaa vierailla. Tällä kertaa minulla sattui vielä olemaan onni myötä, ilmeisesti kovasta sateesta johtuen olin ainoa asiakas, ja sainkin museossa henkilökohtaisen kierroksen loistavalta oppaalta, jonka muistan jo lapsuuteni luokkaretkiltä. Museossa kului helposti pari tuntia kierrellen taloa rauhassa, kuunnellen oppaan kertomuksia Runebergista ja tämän perheestä, sekä keskustellen muun muassa kirjallisuudesta.

Nyt vien teidätkin pienelle kierrokselle Runebergin kotiin, ja myöhemmin tänä viikonloppuna vanhaan Porvooseen sekä syksyiselle huvilalle siskoni luo. :) Koska Runebergin kodin sisätiloissa kuvaaminen ei ole sallittua, liitän oheen muutaman kuvan museosta, jotka olen poiminut Porvoon museon sivustolta. Samalla otan tällä päivitykselläni osaa Hannan Kirjallinen pyhiinvaellus -haasteeseen.


Tässä Porvoon empirekaupunginosassa sijaitsevassa talossa Runeberg asui vaimonsa Fredrikan ja heidän kuuden poikansa kanssa vuodesta 1852 aina kuolemaansa saakka. Vuonna 1882 valtio lunasti talon Runebergin perillisiltä, jotka ottivat mukaansa vain henkilökohtaiset esineensä, ja jättivät huonekaluja, astioita ja viherkasveja myöten kaiken paikoilleen juuri sellaiseen kuntoon kuin talo on ollut kansallisrunoilijan eläessä. Talossa on kymmenen huonetta, ja se on siis säilytetty täysin ennallaan. Runebergeillä on ollut yhteensä kahdeksan lasta, joista kaksi on kuollut pieninä. Opas kertoi kuuden pojan olleen lapsena niin villejä, että heitä kutsuttiin Porvoossa Runebergin susiksi. :)



Talousrakennus, jossa sijaitsevat muun muassa ulkohuussit ja palvelijoiden tiloja. Runebergeilla oli talonsa edustalla myös suuri kaupunkipuutarha, joka myöskin on säilytetty samanlaisena kuin se on ollut rouva Fredrikan aikana.

Kettuhuone, jossa Runeberg vastaanotti tärkeät miespuoliset vieraansa. Seinustalla roikkuvat ketut runoilija on itse pyydystänyt, tosin ei ampumalla (vaikka kettujen päällä roikkuvista aseista niin voisi päätellä), vaan ketturaudoilla. Runeberg rakasti luontoa ja metsästystä, ja siksikin on kammottavaa ajatella että mies vietti elämänsä 14 viimeistä vuotta lähinnä vuodepotilaana halvaannuttuaan metsästysretkellä saamansa aivoverenvuodon jälkeen.

Suuri sali, jonka seinät ovat pullollaan arvotaidetta. Osan tauluista Runeberg on saanut lahjaksi luonaan vierailleilta taidemaalareilta. Kuvan vasemmassa laidassa näkyvä merta kuvaava taulu on erään taiteilijan lahja Fredrikalle pariskunnan 30-vuotishääpäivän kunniaksi. Taulun myrskyisän meren sanotaan kuvaavan pariskunnan avioliittoa.

Tämä on ehdottomasti lempihuoneeni Runebergien kodissa: pariskunnan makuuhuone. Edustalla olevassa leveässä sängyssä runoilija makaili viimeiset vuotensa puolikuuron Fredrikan lukiessa hänelle kirjoja ääneen. Miehen oikea puoli oli halvaantunut, mutta vasemmalla kädellään hän pystyi soittamaan kutsukelloa (pitkä naru sängyn vieressä), ja vasemmalla jalallaan rapsuttelemaan sängyn päätyä (jossa näkyy iso kulunut kohta). Sängyn vieressä on Runebergin insinööripojan isälleen rakentama pyörätuoli, jonka päällyskankaat ovat porvoolaisrouvien tekemiä kanavatöitä. Pyörätuolissa on vasemmalla puolella kahva, jotta Runeberg pystyi rullailemaan tuolilla asunnossa itsenäisesti tervettä kättään käyttäen. Seinällä sängyn päädyssä näkyy se kuuluisa peili, josta Runeberg katseli kadulle. Naiset niiasivat ja miehen nostivat hattuaan ohi kävellessään, ihmiset kun tiesivät että runoilija voi nähdä heidät. Taustalla näkyy Fredrikan vedettävä, kapea sänky.

Keskustelimme oppaan kanssa pitkään myös kirjoista. Olen lainannut kirjastosta Erik Wahlströmin teoksen Kärpäsenkesyttäjä, joka kertoo Runebergista käyttäen kuitenkin romaanin sallimia vapauksia. Kerroin oppaalle aikovani lukea kirjan museossa käytyäni, ja hän suositteli kirjalle jatkoksi Merete Mazzarellan teosta Fredrika Charlotta o.s. Tengström: kansallisrunoilijan vaimo. Opas itse oli lukenut molemmat, ja hän kertoikin muutaman mielenkiintoisen yksityiskohdan erityisesti Kärpäsenkesyttäjään liittyen (palaan niihin kirjan luettuani).


Tarkoitukseni oli jatkaa Runeberg-kierrostani Runeberginpuistoon J. L. Runebergin patsaalle, sekä Porvoon hautausmaalle Runebergien haudalle, mutta koska ulkona satoi aivan kaatamalla, päätin siirtää nämä käynnit seuraavalle Porvoon reissulleni, ja sen sijaan suuntasinkin vanhaan kaupunkiin ja suosikkikahvilaani Tee- ja kahvihuone Helmeen, josta saa runebergintorttuja ympäri vuoden. <3

Jos käytte Porvoossa, suosittelen ehdottomasti käyntiä Runebergin kodissa! Pikkurahalla saa tehdä uskomattoman upean aikamatkan 1800-lukulaiseen elämänmenoon todella asiantuntevalla opastuksella. Museon opas ansaitseekin ehdottomasti erikoismaininnan, hänen kertomansa tarinat herättivät talon eloon ja  parin tunnin ajan tunsin olevani 150 vuoden päässä menneisyydessä, saatoin miltei nähdä poikien juoksevan talon lautalattioilla, Fredrikan kirjoittavan tekstejä työpöytänsä ääressä, tai runoilijan makaavan sängyssään ohikulkevia porvoolaiskaunottaria peilistä katsellen.

8 kommenttia:

  1. Kiitos, olipa kiva lukea tämä ja katsella kuvia! Olen käynyt tuossa pihalla jokunen vuosi sitten, mutta en ehtinyt sisälle asti, kun oli jonnekin kiire mukamas. Runeberg sivusi omaa muinaista tutkimusaihettani ja täytyy kyllä sanoa, että siinä vasta oli erikoinen ja mahtava persoona!

    VastaaPoista
  2. Amma, mukavaa kuulla, kiitos itsellesi! :) Tarkoitukseni oli alunperin mennä museoon ottamaan enemmänkin sisäkuvia blogiini, mutta kun minulle selvisi ettei sisällä saa kuvata, kunnioitin kieltoa ja keskityin kuulemaan oppaan mahtavia tarinoita. :) Vasta jälkikäteen tuli mieleeni että ehkä olisin saanut ottaa muutaman kuvan, jos olisin kertonut mihin tarkoitukseen nämä tulevat, ja varsinkin kun olin se ainoa asiakas. :)

    Rakastan Runebergin kotia! Minusta siellä oli ihanaa käydä jo pikkukoululaisena, muistan miten muut luokkakaverini haukottelivat ja odottelivat levottomina, milloin pääsemme lähtemään pois, mutta minä olisin voinut viettää museossa tuntitolkulla aikaa ja kuunnella oppaan tarinoita (siis sen saman joka minua nytkin opasti!). Voisin nytkin käydä siellä vaikka joka kerta kun käyn Porvoossa. Haaveeni olisi päästä sinne joskus päiväksi istumaan ja lukemaan kirjaa. :)

    VastaaPoista
  3. Minäkin rakastan Runebergin kotia, jossa olen käynyt ties miten monta kertaa. Ensimmäiset vierailut tein luultavasti pikkulikkana, kun mummin kanssa käytiin tervehtimässä Porvoon tätiä, siis mummini tätiä. Tämä tapahtui joskus ehkä 50-luvulla...

    VastaaPoista
  4. Ammalle vielä; kun seuraavan kerran käytte Porvoossa, mene ihmeessä sisälle asti! Ihana paikka! <3

    Villiviini, ihana kuulla! <3 Sinäkin olet siis jo lapsena ihastunut Runebergin kotiin! :) Se onkin minusta todella kiehtova paikka myös lapsille ja nuorille, sellaisille joita vanhat esineet ja ajat muutenkin kiinnostavat!

    VastaaPoista
  5. Oi, museoalan ihmisen sydäntä lämmittää aina kuulla kehuja kollegoista - ja ihanasta, asiantuntevasta palvelusta, jota tällä alalla on kyllä mahdollista saada ;)

    Asuin muinoin vuoden Porvoossa, mutta häpeäkseni on tunnustettava, etten koskaan "ehtinyt" käydä Runebergin talossa. Porvoon tunteminen jäi silloin muutenkin vähiin - ehkä otan tämän joskus takaisin ihan turistina.

    Mukavan kuuloinen päivä sinulla!

    VastaaPoista
  6. Kiitos terveisistä Porvoosta, nykyisestä kotikaupungistani Suomessa. Minulla oli kesällä aikomus tehdä samalainen postaus, mutta aina tuntui, etten ehdi, ihanaa oli nyt lukea sinun postauksesi.

    Olemme myös käyneet museossa niin, että saimme henkilökohtaisen opaskierroksen, oli todella mielenkiintoista.

    Odotan mielenkiinnolla tuota tietoa Wahlroosin kirjasta, sillä olen lukenut sen, samoin kuin Mazzarellan kirjan.

    Kirjotin kesällä blogiini Lauri Viljasen kirjasta Runoilijan tie, kirjoitukseni otsikkona oli Runoilija ja muuttolintu, käy kurkkaamassa jos kiinnostaa.

    VastaaPoista
  7. Kiehtova raportti, kiitos tästä!

    VastaaPoista
  8. Suketus, oi miten mukavaa kuulla! :) Runebergin kodin opas on kyllä todella sen talon nykyinen sielu. <3 Hänen asiantuntemuksensa on aivan omaa luokkaansa, ja kun hän kertoo talon asukkaista ja heidän elämästään, se ei vähimmässäkään määrin kuulosta ulkoaopitulta, vaan siltä kuin opas olisi todella tuntenut Runebergit. Minut hänen kerrontansa vie ihan mennessään, ja olen kuullut muiltakin näitä samoja kehuja. :)

    Suosittelen lämpimästi turistireissua Porvooseen, Runebergin koti on todella näkemisen arvoinen paikka! Ja kannattaa varata aikaa... :)

    Jaana, olisi kyllä tosi mukavaa lukea sinulta samanlainen postaus, joten kirjoita ihmeessä omasi! Runebergin kotimuseosta kun soisi mahdollisimman monen tietävän ja siellä käyvän! :)

    Olen jo aloitellut Wahlströmin kirjaa muutaman muun rinnalla, ja se vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Yhteen oppaan kertomaan faktaan pohjautuvan ristiriidan bongasin heti ensi sivuilta... :) Ja kävinkin jo heti aamupäivällä kännykällä lukemassa postauksesi, ehdottomasti kiinnostuin heti! Palaan siihen vielä tänään illemmalla, ja aion kommentoidakin. :)

    Booksy, ole hyvä! :) Koko viikonloppu onkin blogissani Porvoon kuulumisia, postasin äsken lisää! :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...