tiistai 6. joulukuuta 2011

Hyvää itsenäisyyspäivää!


Rannalle himmeän lahden
aurinko laskenut on.
Kutsu jo soi iltahuudon,
taakka jo laskettu on.
Taattoa muista sa silloin,
askel jo uupunut on,
lapset ja lastemme lapset,
teidän nyt vuoronne on.

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!

Hymni soi holvissa hiljaa,
tummana kaipuuta soi.
Aika on korjannut viljaa,
sarka jo kynnetty on.
Ammoin me marssimme kahden,
tulta löi taivas ja maa.
Rannoilta Äänisen lahden,
kelle nyt kertoa saa.

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!

(Veteraanin iltahuuto)

Itsenäisyyspäivä on minulle vuoden tärkein juhlapäivä, paljon jouluakin tärkeämpi. Oma enoni on kaatunut jatkosodassa sen viimeisinä päivinä, ja muun muassa siitä syystä minulla on aina ollut ääretön kunnioitus sodan veteraaneja kohtaan. Olen aina myös ollut tavattoman kiinnostunut Suomen sodista, en varmaankaan koskaan väsy lukemaan kirjallisuutta talvi- ja jatkosotaan liittyen, kaipa etsin kirjoista vastauksia niihin kysymyksiin joita en enoltani ole koskaan voinut kysyä.

Itsenäisyyspäivän perinteisiini kuuluvat kynttilät, Fazerin sininen ja Tuntematon sotilas -elokuva, johon en myöskään koskaan kyllästy. Parhaimpina vuosina olen katsonut saman itsenäisyyspäivän aikana molemmat Tuntemattomat, sekä Talvisodan tai Rukajärven tien. :) Kaikki neljä elokuvaa olen tainnut katsoa useita kymmeniä kertoja... Tänä vuonna olen ajatellut myös paikata erään suuren epäkohdan elämässäni, sivistyksessäni kun on Väinö Linnan kokoinen aukko! Vaikka (tai ehkä juuri siksi että) olenkin katsonut Tuntemattoman lukuisia kertoja, en ole koskaan saanut luettua sitä kokonaan. Pari kertaa on ollut lähellä, mutta aina kirja on jäänyt kesken, varmaankin juuri siksi että osaan sen tavallaan ulkoa. Tänä vuonna olen kuitenkin päättänyt korjata tämän epäkohdan, joten itsenäisyyspäiväni kuluu muun muassa Tuntemattoman sotilaan parissa, siis sekä leffan että kirjan. :)


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!!

8 kommenttia:

  1. Hyvää itsenäisyyspäivää, Sara! Itselläni molemmat isoisäni olivat sodassa, isoäitini sekä kummi(iso)tätini lottina. Muistelen tietenkin heitä, sytytän ikkunalle kaksi kynttilää ja toki Linnan juhlien katsominenkin kuuluu päivän ohjelmaan.

    Kommentoinkin sinulle omassa blogissani, että minulla taas on Tuntematon-elokuvan kokoinen aukko sivistyksessäni. Kirjan olen lukenut, mutta elokuvista en ole nähnyt kumpaakaan versiota.

    Hienoa, hienoa päivää!

    VastaaPoista
  2. Hyvää itsenäisyyspäivää sinullekin! Minä olen myös nähnyt Tuntemattoman elokuvana monta kertaa, mutta kirja on yhä loppuun lukematta. Ehkäpä tänä vuonna...;)

    VastaaPoista
  3. Kauniita muistoja enostasi. :)

    Meillä on hieno kotimaa ja olen ylpeä siitä työstä jota aiemmat sukupolvet ovat tehneet sen eteen että meillä olisi tänään kaikki tämä. Minun ukkini lensi Karjalan prikaatissa, hän onneksi tuli sodasta takaisin.

    VastaaPoista
  4. Laulu, jota en voi kuunnella kyynelehtimättä...

    VastaaPoista
  5. Ja tietysti: Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  6. Kiitos samoin, Katja! <3
    Ja kuten olikin puhetta, ehkäpä sinun pitäisi tosiaan katsoa elokuva, ja minun lukea kirja. :)

    Kävin äsken kommentoimassa Leenan hienoon kirjoitukseen, voisin liittää kommenttini tähän, siinäpä ne tärkeimmät ajatukseni ovat ehkä tiivistettynä:

    "Minun enoni ei tosiaan selvinnyt, pienestä se oli kiinni. Sodittuaan talvi- ja jatkosodan hän kaatui sodan viimeisinä päivinä. Muistan jo varhaislapsuudestani, miten äitini ei ole koskaan pystynyt puhumaan isoveljestään itkemättä, hän oli pikkukoululainen veljensä kuollessa.

    Vaikka itse olen syntynyt vasta 30 vuotta sodan päättymisen jälkeen, kaipaan silti menetettyä enoa, sitä enemmän, mitä enemmän ikää tulee lisää. Ja varsinkin näin itsenäisyyspäivinä mietin paljon enon elämää ja viimeisiä hetkiä. Oliko kukaan lähellä, pitikö kädestä, rukoiliko puolesta?

    Nämä ovat valtavan isoja ja tärkeitä asioita muistaa ja ymmärtää. Toivon sydämestäni että tulevatkin sukupolvet ymmärtäisivät, mitä itsenäisyys ja vapaus ovat maksaneet, ja osaisivat sitä arvostaa."

    VastaaPoista
  7. Maria, kiitos samoin!

    Sanna, kiitos samoin! Otetaanpas tavoitteeksi lukea Tuntematon tänä vuonna loppuun asti, eikös vaan? :)

    Norkku, kiitos. On sääli, etten ikinä saanut tuntea enoani.
    Ja hienosti sanottu, olen aivan samaa mieltä!

    Leena, sama juttu täällä... En pysty Tuntematontakaan katsomaan itkemättä, vaikka osaan sen miltei ulkoa. Pakahduttavan upea elokuva, saa joka kerran itkemään ja vähän nauramaankin.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...