Sarah Winman: Kani nimeltä jumala
Sarah Winman: Kani nimeltä jumala (Tammi, 2012. 324 sivua. Alkuteos When God Was a Rabbit, 2011. Suomentanut Aleksi Milonoff.)
Vapaalla oleva sairaanhoitaja auttoi minut maailmaan vanhempieni makuuhuoneessa arpajaisissa voitetun untuvapeitteen päällä. Nopean kahdenkymmenenkahden minuutin synnytyksen jälkeen pääni tuli näkyviin ja hoitaja käski ponnistamaan ja isäni käski ponnistamaan, ja niinpä äitini ponnisti ja minä pullahdin kevyesti tuohon tarunhohtoiseen vuoteen. Kun Pariisin kadut vallattiin. Kun Vietnamissa tehtiin Tet-hyökkäys. Kun Martin Luther King kuoli unelmansa puolesta.
Vuosi on siis 1968, kun Eleanor Maud, tuttavallisemmin Elly, syntyy kohtalaisen tavallisen essexiläisperheen kuopukseksi. Pian Ellyn synnyttyä hänen äitinsä vanhemmat kuolevat traagisessa onnettomuudessa. Murtuneen äidin arki muuttuu sumuksi; se on kuin huuruinen ikkuna, jota äiti ei jaksa pyyhkiä. Silloin Ellyn viisi vuotta vanhempi isoveli Joe ottaa pienen siskonsa siipiensä suojaan, ja sisarusten välille kehittyy sellainen side, jota mikään mahti maailmassa ei voi horjuttaa. Kiharatukkainen Joe on erilainen kuin muut ikäisensä pojat; hän on eksoottinen olento, joka panee yöllä salaa äidin huulipunaa. Pikkuvanhasta Ellystä kehittyy veljensä vanavedessä utelias ja taitava lapsi, joka osaa jo nelivuotiaana samoja asioita kuin koulua käyvä isoveli - hän lukee, kirjoittaa ja keskustelee kuin tuplasti itseään vanhemmat lapset. Jouluna 1974 heidän perheeseensä muuttaa jumala, jolla tulee olemaan tärkeä rooli Ellyn elämässä.
"Sanoinhan, että hankin sinulle oikean ystävän."
"Se on kani!" sanoin ihastuksesta suunniltani.
"Se on oikeasti belgianjänis", hän sanoi hyvin veljellisesti.
"Belgianjänis", toistin hiljaa, kuin hänen sanansa olisivat tarkoittaneet samaa kuin rakkaus.
"Minkä nimen haluat antaa sille?" hän kysyi.
"Eleanor Maud", sanoin.
"Et voi antaa sille omaa nimeäsi", veli nauroi.
"Miksen?" sanoin hiukan lannistuneena.
"Koska se on poika", hän sanoi.
"Ai", sanoin ja katsoin kanin kastanjanruskeaa turkkia, valkoista häntää ja kahta pientä papanaa, jotka olivat pudonneet sen takapuolesta, ja ajattelin, että se tosiaan näyttikin pojalta.
"No mikä sen nimi voisi olla?" kysyin.
"Jumala", veli sanoi mahtipontisesti.
Tammikuussa 1975 aloittaa Ellyn luokalla uusi kummallinen, omassa maailmassaan haahuileva, kähärätukkainen ja hieman nuhruinen tyttö, Jenny Penny. Elly tietää heti löytäneensä oikean ystävän. Puuttuvan palasensa, vastakappaleensa.
Miten elämä kohtelee Ellyä, Joeta ja Jenny Pennyä? Kestääkö sisarusten ja ystävien välinen rakkaus aikaa ja vastoinkäymisiä? Luuletko, että kani voisi olla Jumala?
When God Was a Rabbit on odotellut lukuvuoroaan hyllyssäni jo kuukausitolkulla, olen aavistellut ihastuvani kirjaan kovasti. Kun sain viime viikolla käsiini teoksen uunituoreen suomennoksen, päätin kuitenkin mennä siitä missä aita on matalin ja lukea kirjan suomeksi. Nyt, kirjan luettuani olen pakahtua onnesta - olen tainnut juuri lukea oman lukuvuoteni 2012 parhaan kirjan! Hieno ja vahva tarina, 70-lukua, brittiläistä kulttuuria ja identiteettiä, suuria tunteita, ripaus taikaa ja palkitseva lukukokemus - tässä teoksessa on minun mittapuullani kaikki ainekset viiden tähden romaaniin.
Jo ensimmäisillä sivuilla tiesin, että käsissäni on aivan erityisen ihana romaani. Kani nimeltä jumala on hieman samaan tapaan suloisen rakastettava teos kuin Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, tai Håkan Nesserin Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä. Winmanin esikoisteos (!) sivuaa monia raskaita, vaikeita ja vaivaannuttaviakin aiheita; koulukiusaamista, perheväkivaltaa, syöpää, vanhusten erektiohäiriöitä, kuolemaa, menetystä, WTC-iskuja ja pedofiliaakin - mutta kaikesta huolimatta kokonaisuus on raikas, ja niin täynnä lämpöä ja rakkautta ettei sitä voi olla tuntematta sisällään koko ajan kirjaa lukiessaan. Kaiken suloisuuden ja rakastettavuuden lisäksi kirjailija kuitenkin myös haastaa lukijan ilahduttavasti, asioita pitää osata lukea rivien väleistä, eikä kaikkia vastauksia kanneta eteen tarjottimella.
Romaani on jaettu kahteen osioon. Ensimmäinen osa kertoo Ellyn ja Joen lapsuudesta, toisessa osassa ollaan siirrytty viime vuosituhannen loppuun, sisarukset ovat kasvaneet aikuisiksi ja muuttaneet tahoilleen, Elly Lontooseen ja Joe New Yorkiin. Rakastin erityisesti kirjan ensimmäistä puoliskoa, Winman on tavoittanut suorastaan loistavasti lapsen maailman ja mielikuvituksen. Koko ensimmäinen osa on kuin pitkää, tarunhohtoista kertomusta, lapsen näkökulmaa ja maailmaa, jossa voi tapahtua melkein mitä tahansa. Tyttö taikoo kolikon ihonsa alta, kani puhuu pääministeri Harold Wilsonin äänellä, uuden kodin maa kuuluu keijuille ja muille henkiolennoille. Ensimmäisen osan lähes maagisrealistisen tunnelman jälkeen toinen osa on puolestaan vakavampaa ja realistisempaa tekstiä, mutta taas huomattavasti tunteisiin vetoavampaa. Luin kirjan loppupuolta ollessani ravintolassa lounassalaatilla, ja minulla oli täysi työ nieleskellä kurkussani painavaa palaa. Winmanin teos itkettää ja naurattaa aidosti, se saa hengittämään tahdissaan ja elämään tarinaa sisällään.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen Britanniaan, joskin kirjan puolivälin jälkeen aikaa vietetään myös Joen uudessa kotikaupungissa, New Yorkissa. Winman on kuvannut elävästi perheen ensimmäistä kotipaikkaa Essexissä, virtsanhajuisia sivukujia, rugbykentän laidalla palelevia perheitä ja koulun vanhoillisia opettajia. Ellyn ja Joen toinen kotipaikka Cornwallin maaseudulla kuulostaa puolestaan lumoavalta; suuria tammipuita, keltaisia rapsipeltoja, joiden takana piilottelee meri. Nousu- ja laskuvesiä, sekä suolavaahtoa, jota myrskyn jälkeen pitää raaputtaa rantakallioilla nököttävien pikkumökkien ikkunoista. Oih! Aikuisten sisarusten elämät Lontoossa ja New Yorkissa puolestaan herättivät vahvaa, miltei vastustamatonta matkakuumetta kyseisiin kaupunkeihin.
Romaanin dialogi on luontevaa ja toimivaa, ja kerronta kaunista ja vaivatonta lukea. Winman käyttää paljon onnistuneita kielikuvia, jotka elävöittävät tekstiä juuri sopivasti. Kun lapsi varjeli salaisuuksiaan kuin hauraita kananmunia, kun hiljaisuus oli täyteläistä ja sielukasta, tai kun seisova arki asettui taloksi kuin sitkeä home, huokailin ihastuksesta. Erityiskiitos on annettava myös teoksen kääntäjälle, Aleksi Milonoffille. Huono käännös pistää silmään, mutta niin tekee myös erinomainen käännös, jollaista nyt tunsin lukevani. En ole lukenut alkuteosta, mutta uskon Milonoffin onnistuneen tavoittaa täsmälleen sen saman taianomaisen tunnelman ja hengen, joka kirjassa on alkukielelläänkin.
Winman on kirjoittanut ystävyydestä, perheestä, rakkaudesta, menetyksistä, lapsista ja aikuisista niin vastustamattoman ja elämänmakuisen tarinan, että sitä on melkein mahdotonta selittää. Tämä kirja on koettava itse. Tämän lähes käsittämättömän hienon esikoisteoksen on (alkukielellä) lukenut myös Lukuisa -blogin Laura, jonka huomaan olleen kirjaan ihan yhtä rakastunut kuin minäkin. Laura myös vertaa Winmania John Irvingiin! Tässä siis kirja, jota todella uskaltaa suositella vaativillekin lukijoille.
Oi! Kirjavuotesi ehkä paras kirja!!! Minä sain tämän yllättäen ja aion lukea. Sinun kirjoituksesi vahvisti, että kirja kannattaa lukea pian. <3
VastaaPoistaNiinpä, ja ajattele, olen lukenut tänä vuonna mm. Eugenidesin ja Makinen uutuuskirjat, useamman Murakamin, Toni Morrisonia, Kazuo Ishiguroa, Köngästä, Kaukosta, Haahtelaa ja Hautalaa... Paljon siis sanottu, mutta tässä kirjassa on jotain kummallista taikaa! <3
PoistaMinullekin tämä tuli yllättäen, olin hankkinut sen aiemmin alkukielisenä ja tarkoitukseni oli siis lukea se englanniksi. Nyt minulla on tämä aarre kahdella kielellä, ja olen siitä hirveän iloinen. :)
Lue tämä, Katja! Pian, pian! <3
Todellakin vau! Ja kiitos sinun, tämä nousi lukupinossani jo melkoisen ylös. :)
PoistaSinulle on tunnustus blogissani.
Voi että, minun on selvästi laitettava tämä lukulistalle koska kuulostaa ihanalta. Koukutit minut jo juttusi avulla mutta sitten siellä oli taas se sana, maagisrealistinen. :> Mainiota kuulla todella onnistuneesta käännöksestä! Laitan tämän listalle ja harkitsen tosissani lukevani tämän mieluummin suomeksi kehujesi jälkeen.
VastaaPoistaLinnea, minun on vaikeaa kuvitella ettet vähintäänkin pitäisi tästä! :) Lue tämä pian, ja suomennosta tosiaan suosittelen lämmöllä, se on erinomaisen hieno.
PoistaMinullakin on aikomus lukea tämä! Vaikuttaa aika hyvältä sinun ja Lauran arvioiden perusteella :)
VastaaPoistaKatri, hienoa! Jään innolla odottamaan muiden bloggauksia tästä, uskon kyllä monen ihastuvan kirjaan... :)
PoistaOi, ihanaa! Olen odottanut kieli pitkällä milloin tämän kirjan suomennos julkaistaan ja muutkin lukevat sen. Ihanaa palata kirjan tunnelmiin, sillä se todella on upea ja edelleen tämän vuoden paras lukemani kirja :)
VastaaPoistaHienoa, että suomennos on mielestäsi onnistunut. Minustakin näyttää siltä kirjoittamistasi lainauksista päätellen, suomentaja on tuntunut tavoittaneen hyvin alkukielisen kirjan tunnelman.
Kiva, että sinäkin pidit tästä niin paljon!
Laura, olin ajatellut muutenkin lukea tämän kirjan pian, mutta sinun heinäkuinen ihastunut arviosi vauhditti kirjan hankkimista ja lukemista huomattavasti! Ja mahtavaa kuulla, että edelleen Winmanin kirja on paras tänä vuonna lukemasi, sinäkin kun olet lukenut vaikka mitä muutakin hienoa (mm. Irvingiä ja hiljattain Piin elämänkin). <3
PoistaNyt haaveilen tämän lukemisesta uudelleen englanniksi jossakin vaiheessa. Kirja on niin ihana (!), ja toisaalta monivivahteinen, että sen lukee mielellään useampaan kertaan, ja varmasti joka kerralla siitä löytää jotain uutta. Ja tosiaankin, suomennos on erityisen hieno.
Minä en ollut suunnitellut lukevani tätä, mutta sain sen sitten yllättäen itselleni joten luen kyllä.... Ja nyt hienon arviosi jälkeen odotan jo innolla että ehdin tämän pariin! :)
VastaaPoistaSanna, toivottavasti luet tämän pian! Ihana kirja (ja ihana yllätysposti). <3
PoistaPerunankuoripaistos, Kim Novak ja Irving? Myyty! :)
VastaaPoistaPekka, loistavaa! <3
Poista(Tosin juuri sinut olisin miltei pakottanut lukemaan tämän... ;)
Kirjoititpa houkuttelevasti tästä! Minulla on pari kirjaa tässä välissä luettavana, mutta sitten aion lukea tämän ja odotan sitä kyllä arviosi jälkeen kovasti.
VastaaPoistaTuulia, huomasinkin tämän sivupalkissasi, ja odotan innolla, mitä kirjasta pidät! (Toivon kovasti, että pidät, kirja on niin ihana! :)
PoistaOijoi! Kuvaat tätä ihastuttavasti, ja vielä kirjavuotesi paras kirja. Pakkohan tämä on lukea.
VastaaPoistaMinulle tuli jotenkin lainauksista ja kirjoittamastasi alkuasetelmasta mieleen Irving, joten oli aika hauskaa lukea postauksen lopusta, että Laura oli verrannut tätä Irvingiin.
Liisa, oletkohan jo ehtinyt lukea tämän? En ole oikein ehtinyt blogeihin, joten olen vähän pihalla. :) Tulen käymään jossakin kohtaa!
PoistaItse olen häpeäkseni Irvingin suhteen aivan kokematon, mutta jos Irvingkin kirjoittaa tämäntyyppistä, olen varma että minustakin tulee vielä fani. :)
Oho, vau! Pakko kai tämä on lukea, kun kirjoitat tästä niin innostavasti :)
VastaaPoistaMaria, ehdottomasti, ellet ole jo lukenutkin kirjaa! :)
PoistaJee, ihana kuulla, että kirja on huippu. Se on ollut TBR-listallani jo jonkun aikaa. Mietin hiukan suomennosta: minusta When God Was a Rabbit on kyllä pikkuisen upeampi kuin Kani nimeltä Jumala. Kirjan nimi oli se, mikä alunperin herättikin kiinnostukseni.
VastaaPoistasannabanana, suosittelen tätä kirjaa ihan ehdottomasti! :)
PoistaInnostuin kirjasta heti, kun luin siitä esittelytekstin kustantajan sivuilta. Kiitos arviosta, tämähän on aivan ehdottomasti luettava! :)
VastaaPoistaRosa, kiitos itsellesi kommentista. :) Lue ihmeessä, en voi uskoa sinun pettyvän!
PoistaAloin lukea arviotasi, mutta jätin lukemisen kesken. Alkoi nimittäin tuntumaan, että tämä voisi olla minunkin kirjani enkä halua tietää siitä etukäteen paljoa :) Kiitos Sara, tämän haluan lukea!
VastaaPoistaVillis, jee! <3
PoistaMinäkin vähän hyppelin arviota lukiessani, kun saitte nyt Katjan kanssa viimeistään minut vakuutettua siitä, että tämä pitää lukea. Tämähän oli Briteissä tapaus, mutta jotkut lukemani jutut saivat minut ajattelemaan, ettei tämä olisi yhtään minun kirjani. Ehkä tämä silti on, eihän tässä voi nyt muuta ajatella näiden hehkutusten jälkeen. :D
VastaaPoistaJuttusi muuten livahti silmieni ohi aiemmin, mutta tulin nyt lukemaan, kun Katja mainitsi sinun rakastuneen tähän täysin.
Suloista viikonloppua suloiselle Saralle!
Karoliina, uskon kyllä että Kani nimeltä jumala olisi sinunkin kirjasi. Ainakin vähän. :) Lue ihmeessä, en oikein jaksa uskoa sinun pettyvän tähän... :)
PoistaVastaan tähän nyt hävettävän pitkällä viiveellä, mutta onneksi joka viikossa on viikonloppu. Toivottelen sinullekin siis suloista edessä olevaa viikonloppua. :)
<3
Voi pitkä ja syvä huokaus!
VastaaPoistaKiitos vinkistä Sara, minä todella rakastuin tähän kirjaan <3 Se oli kaikkea sitä mitä kirjoitit, mutta myös jotain mitä ei voi sanoiksi pukea! Harvoin tuntuu, että kirja pitäisi aloittaa samantien alusta kun viimeisen sivun lopettaa, mutta nyt tuntui :) Tämän vuoden helmi, ehdottomasti!
Villis, ihanaa!!! <3 <3
PoistaJa olen ihan samaa mieltä, kirja on ihana sellaisella tavalla, jota ei voi oikein edes kuvailla - se pitää kokea itse. :)
Voi että, tulen lukemaan arviosi heti kun ehdin!! <3
Sait kyllä kiinnostumaan kirjasta! Tää pitää vielä lukea :-)
VastaaPoistaReeta, kyllä näin on! Lue tämä, pian! :)
PoistaSain kirjan luettua tunti sitten, olisin halunnut pitkittää vielä lukuelämystä. Pidin myös mahdottomasti, väistämättä tuli mieleen Irvingin Kaikki isäni hotellit, jossa kauheiden tapahtumien sijaan lämpö ja välittäminen, perheenjäsenten keskeinen rakkaus ja muu myönteinen oli tärkeää.
VastaaPoistaLukekaa ja nauttikaa.
Sirpa, eikö ollutkin ihana kirja? <3 Minä en ole tosiaan (häpeäkseni!) vielä lukenut Irvingiä, mutta olen parillekin ystävälle luvannut tutustua miehen tuotantoon pian. :)
PoistaIhastuin Kaniin aivan valtavasti. Luin nyt kirjailijan uusimman teoksen eli Merenneidon vuoden. Ehkä odotin siltä liikaa, mutta en ihastunut siihen samalla tavoin. Meri on sen vahva elementti.
VastaaPoistaUlla, minä en ole uskaltanut vielä edes aloittaa Merenneidon vuotta. Pelkään, että minäkin odotan siltä liikoja... :)
Poista